Yhdysvallat (suom. 2011)
331 sivua, Karisto
MIKSI?: Blogivinkeistä. Kts. alla.
LYHYESTI: Luotettava vaimo ja pullo arsenikkia kaupan päälle.
FIILIS: Näh. Olen keksint käyttää termiä kaunokirjallinen jännitys ja tämä menee samaan kategoriaan, tosin vielä historia -lisäliitteellä.
Tapahtumapaikkana on kylmä talvi vuoden 1908 Amerikassa, kylässä jossa on yksi rikas ja yksinäinen mies ikävällä menneisyydellä. Hänelle saapuu vaimo ja uuden alussa menneisyys on vihdoin kohdattava.
En halua spoilata juonta, joten tarinasta ei voi kertoa paljonkaan. Luin tämän miellelläni ja kirjan ansio on ehdottomasti sen erilaisuus. On vaikea sanoa, mikä kirjasta tekee ainutlaatuisen, mutta jännite, kieli ja vetävä kerronta ovat varmasti syitä kirjan huikeaan menestykseen rapakon takana. Kirja ei vain raapaise syyllisyyden eri puolia vaan sukeltaa niihin. Syvällisiä oivalluksia on kätkettynä pitkin tarinan matkaa.
Kuitenkin - juoni oli arvattava, vaikka halusin tulla yllätetyksi. En myöskään uskonut riittävästi henkilöihin ja heidän motiiveihinsa. Kirjassa oli liikaa seksiä, eikä se ollut juonellisesti perusteltua. Ehkä kirja kärsi lukuajankohdasta tämän muuton keskellä, mutta en ihastunut.
TOISAALLA:
Vinkin poimin alunperin Insinöörin kirjahyllystä(5tähteä!) ja Satun luetuista. Sittemmin huomasin, että Mari A. liitti tämän vuoden parhaimmistoon. Myös kulttuuri kukoistaa blogissa on kirjoitteu tästä. Anneli oli ehkä eniten kanssani samaa mieltä.
TÄHDET:
+ + +
Minäkin tosiaan luulin lukevani tuota Boynen kirjan arviota (olin vain unohtanut nimen) :D Sen verran samanlainen tuo kansi on.
VastaaPoistaBoynen kirjan kansi on todellakin kaunis.
Yritin lukea tätä, koska parin blogiarvion ja takakansitekstin perusteella luulin tykkääväni. En kuitenkaan päässyt alkua pidemmälle juurikin tuon liian, tarkoituksettoman seksikuvauksen ja henkilöiden liiallisen kieroutuneisuuden vuoksi. Googletin kirjailijan ja selvisi, että hänellä oli aika rankka tausta, ehkä se vaikutti kirjan tunnelmaan.
VastaaPoistaMinä olen lukenut viime aikoina monta sellaista kirjaa, joita lukiessa on tullut tunne, että tiedän miten tämä etenee. Onneksi suurin osa noista on ollut kuitenkin muuten sen verran hyviä, että olen katsonut tuon pienen ennalta-arvattavuuden sormien läpi. Sen se kuitenkin on jättänyt, että nyt en haluaisi lukea yhtään sellaista kirjaa vähään aikaan, joista huomaan ajattelevani taas, että I know.. ;)
VastaaPoistaMorre - hassu sattuma noitten kansien kanssa, mutta Boyne on aivan selvästi onnistuneempi.
VastaaPoistaMaria - juu, ymmärrän ja olen samaa mieltä. Jännä, että kirja on menestynyt niin hyvin, mutta outoa viehätystä siinä toki on.
Susa - miksihän sitä pitää minunkin aina arvailla tarina valmiiksi, voisihan sitä vaan lukea :) yleensä se ei haittaa, mutta tämmöisissä jännitysjutuissa olen tarkempi. JA just, että välillä ei haittaa ja sit taas häiritsee...
Tämä on minunkin lukulistallani, ja en siksi lukenut arviotasi kovin tarkkaan. Huomasin kuitenkin ettet ollut ihan kamalan innostunut tästä... Moni tätä onkin hurjasti kehunut, saapa nähdä millaiseksi oma lukukokemus muotoutuu...
VastaaPoistaTotta muuten että ylläolevat kannet muistuttavat toisiaan! Boynen kirjan kansi on minusta vain kymmenen kertaa hienompi. En tykkää Luotettavan vaimon kansien pitseistä! :) Junakuva itsessään on kyllä hieno.
On tosiaan samankaltaiset kannet, minäkin tykkään enemmän Boynen kannesta. Minä muuten katsoin ensimmäisellä kerrralla tuota Goolrickin kirjan kantta ja olin näkevinäni talvisen kuistin, aita ja joku lyhtyviritelmä! Löytyihän se juna kun vähän tarkemmin katsoi ;D
VastaaPoista