Jussi Siirilä: Juoksija

Jussi Siirilä: Juoksija
Suomi 2009
256sivua

LYHYESTI: Itseoppinnut elämänhallinan mestari menettää elämänsä hallinnan totaaliisesti ja päätyy road tripille Afrikkaan pienen somalipojan kanssa.

FIILIS: No ihan ensin on kerrottava siitä pettymyksestä, että kirja ei käsitellyt juoksemista. Oikeastaan lainkaan. Päähenkilö kävi muutaman kerran lenkillä. Nimi on kuvainnollinen.

Tästä yli päästyäni nautin kirjasta. Olen lukenut muitakin vastaavia - siis siitä kun päässä napsahtaa ja alkaa tehdä päätöksiä, joissa ei ole mitään järkeä. Ja sitten asiat menevät huonosta vielä huomattavasti huonompaan.

Tässä(kin) kirjassa tirskuin ääneen. Tämä on siis satiiri ja huumori on joissain kohdin varsin tummaa: onhan aiheina esim. maahanmuuttajakriittisyys ja ihmisten luokitteleminen erilaisiin kuluttajiin varsin värikkäästi (kirja käsittelee enakkoluuloja sääälimättä). Hauskinta oli kuitenkin päähenkilön loputon pyrkimys kirkastumiseen ja rauhoittumiseen erilaisten henkisten harjoitteiden kautta. Niitä hänellä oli ihan loputtomasti takataskussa vaikka ei selvinnyt mistä hän oli saanut oppinsa.

Päähenkilöllä, Oula Matilla, on vaikea suhde vanhempiinsa ja tarve näyttää ettei hän ole tavallinen, että hän menestyy kyllä. Tästä moni varmasti tunnistaa itsensä. Matin täytyy mennä kauas ja vasta varsin värikkäiden ja rajujen tapahtumien myötä kasvua alkaa tapahtua ja Oulakin alkaa löytyä.

 Kirjassa on toki ärsyttävyytensä. Napolissa tuntuu asuvan pelkästään rikollisia ja muutenkin heille tapahtuu käsittämätön määrä kaikkea ikävää. Minua myös ärsytti kirjan loppu ja se ettei teoista tarvinut kantaa vastuuta. Juoksu kuitenkin loppuu.

MUUTA: Mieskin luki tämän ja tykkäsi. Siirilä on kirjoittanut 7 muutakin romaania, onko kukaan lukenut niitä?

TÄHDET:
+ + + +

poimintoja "arkistosta" #3

Stefan Merrill Block: Unohdettujen tarinoiden kirja

Yhdysvallat 2008

LYHYESTI: Tarina perheestä, jonka jäsenistä monet sairastuvat jo varhain perinnölliseen Altzhaimerin versioon. Kertoo unohtamisesta ja muistamisesta, sekä paikoista, joita kukaan ei muista.

ERITYISTÄ: En tiedä painuiko tästä niin vahva jälki mieleeni, koska molemmat mummoni sairastavat Altzhaimeria? Kaikille, joita muistisairaudet on koskettaneet tätä ainakin voi suositella. Minä kyllä suosittelen kaikille. Tarina kietoutuu todellisuuteen ja satumaailmaan, ihmeelliseen Isidoraan.  Unohduksen maassa unohtaminen on sallittua. Olin todelle pysäytetty tästä teoksesta, johon tartuin ihan sattumalta.

 MUUALLA:

Kirjavinkit

Annelin lukuvinkit

ja paikkansa pitävät kehusanat:

”…tämä häikäisevä debyytti tavoittaa sadunomaisen tunnelman ja kertoo samalla sydämeenkäyvästi erään perheen taistelusta Alzheimeria vastaan…Tuloksena on lumoava, vangitseva tarina.”
– Publishers Weekly

”Unohdettujen tarinoiden kirja on ihmeellinen ja lumoava. Se on täynnä tragediaa, mutta myös huumoria ja toivoa. Kirja jää taatusti lukijan mieleen.”
– Bookreporter.com

TÄHDET: 

+ + + + + 

poimintoja "arkistosta" #2

Steven Hall:
Haiteksti
Englanti, 2007

LYHYESTI: Mies menettää muistinsa ja kokoaa elämäänsä uudelleen kasaan kirjeistä, joita on kirjoittanut itselleen. Sitten hänen kimppuunsa hyökkää hai. Olohuoneessa.

FIILIS: Friikein ja kiehtovin kirja
suunnilleen ikinä.  Aivan loistava. Jos tämä on jäänyt lukematta, lue se nyt.

LAINAUS: Hesarin arvostelusta:

Haitekstin loppupuolella teoksen päähenkilö Eric Sanderson saa kohtuullisen tukalan tehtävän. Hänen pitäisi juoda vesilasista veden käsite - siis paperilappu jossa lukee "vesi" - maistaa se ja virkistyä siitä. Niin kuin oikeasta vedestä.

Tässä ollaan nyt aika lailla perusasioiden äärellä. Kyse on sanan suhteesta siihen mihin se viittaa, kielen perusolemuksesta. Kyse on siitä jostain, jonka voimalla kirjallisuus joko on olemassa tai ei ole. Siitä, jonka voimalla sanat saavat meidät kokemaan jotain todellista.

Eric ei ymmärrä. Hän saa selityksen:

"Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä, Eric. On niitä, jotka tajuavat oikopäätä että tarina suuresta vedenpaisumuksesta ja tarina Baabelin tornista ovat sama kertomus, ja sitten on niitä, jotka eivät tajua."

TÄHDET:
+ + + + +

voitta-ja-uutisia

Uutisia on kolme:
1) En voittanut lotossa. En edes lotonnut.

2) Unohtui kertoa, mutta Tyler kirjan arvonnan ja ihanaa namisuklaata voitti Lumiomena. Paketti meni perille viime viikolla. Osallistujia oli kaksi kappaletta =D Ilselle kiitos osallistumisesta!

3) Loppuviikon vietän rattoisasti linja-autossa ja poissa arjesta. 3G verkko pitää minut yhteydessä kuitenkin ja blogipäivityksiä on muutama ajastuksella.

Marie Phillips: Huonosti käyttäytyvät jumalat

Marie Phillips: Huonosti käyttäytyvät jumalat
Englanti 2007
301 sivua

LYHYESTI: Olympos-vuoren jumalat asuvat kimppakämpässä Lontoossa. He ovat menettäneet voimiaan ja muutenkin elämä on varsin tylsää. Kun Apollon rakastuu Eroksen nuolen ansiosta kuolevaiseen Aliceen, meno ei enää olekaan yksitoikkoista.

MIKSI: Löysin kirjan ihan sattumalta (kirjastosta tietenkin). Lähempi tarkastelu osoitti, että se on julkaistaessa saanut varsin suuren suosion useassa maassa.

FIILIS: Tämä oli positiivinen yllätys! Tiivistettynä kirjaa voisi kuvailla "what if God was one of us"-ajatuksella, mutta varsin kaukana mistään kristillisestä meiningistä. Tässä jumalaperheessä ei olla kovin sovinnaisia: Afrodite myy puhelinseksiä ja harrastaa seksiä sisarustensa kanssa, Ares on erittäin kiireinen järjestäessään sotia ja riitoja ihmisten välille, Eros on tullut uskoon. Siis krisitilliseen. Ajatusleikki on toimiva ja samalla lukija pääsee seuraamaan uutta, nykyhetkeen sijoittuvaa kreikkalaista tragediaa.

Juoni pysyy koossa hyvin, kirja viihdytti ja minua nauratti. Tulin hyvälle tuulelle. Kirja tarjoaa myös tehokkaan kertauskurssin kreikkalaiseen mytologiaan.

MUUTA: Genren määritys on hankala. Humoristista fantasiaa? Hömpän puolelle tämä menee, mutta ehdottomasti suositeltavan sellaisen.

TÄHDET:
+ + + +

Lastenkirjasunnuntai #7

Jalokivien säihkettä
(Alkuperäiset tarinat: Lara Bergen,
suomentanut Satu Leevelahti,
kuvitus Studio Iboix)
2010
102 sivua

LYHYESTI: 4 prinsessasatua, jotka kaikki liittyvät timantteihin.

LAPSEN SUOSIKKI: Prinsessa Ruususesta kertova tarina, joka kertoo Auroran syntymäpäivästä ja sisältää arvoituksia.

ÄITIN KOMMENTTI: Kaiken rehellisyyden nimissä on otettava mukaan myös tämmöinen Disney-kirja. Lapseni rakastaa näitä kaikkia prinsessoja. Itse en niin  innostu näistä klassikkojen jatkokertomuksista. Lapselle Ariel ja Ariel III ovat ihan sama asia.  Kirjan maailmankuva ja naiskuva on hieman kyseenalainen (minua ärsyttää tässä kun prinsessat haluavat niitä hienoja timanttikoruja).  Toisaalta prinseesat esitetään kekseliäiksi, ystävällisiksi ja oikeudenmukaisiksi, mitkä ovat toki hyviä ominaisuuksia. Kyllä näitä lapsen mieliksi lukee sopivissa annoksissa.

Tämä kirja on siis klassisten prinsessasatujen oheistuote, jota edustaa myös kaikenlainen prinsessakrääsä: prinsessalehdet, prinsessalautasliinat, prinsessahammasharjat jne. Ja lapsihan haluaa ne kaikki. Se kirjallinen aineisto, jota tuotetaan prinsessatuotteiston jatkumona ei useinkaan ole kovin laadukasta. Tämä kirja on mielestäni ihan ok ja siksi otin sen tähän.

Tykkään kovasti Disney-klassikoista ja meillä katsotaan niitä usein. Ne ovat laadukkaita, huolella tehtyjä ja kuuluvat jo ihan yleissivistykseen sekä länsimaiseen kulttuuriperintöön.

(TEKSTIÄ on muokattu kun kommenteissa tuli niin kiinnostavaa keskustelua :) Osallistu sinäkin.)

Lapsen suosikkisivu kirjasta:

Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat

Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat
Saksa 2009
204 sivua

LYHYESTI: Kirjoittajan unkarinjuutalaiset isovanhemmat tekevät yhdessä itsemurhan vuonna 1991.

FIILIS: Tarina on kiinnostava. Se on saanut myös kirjoittajan lähtemään matkalle etsimään juuriaan ja syitä siihen, miksi hänen isovanhempansa päätyivät kaksoisitsemurhaan.

Kirjassa sekoittuu todelliset tapahtumat ja kuvitteellinen kertomus isovanhempien viimeisestä päivästä. Lapsenlapsi tapaa isovanhempien läheisiä, heidän ystäviään ja sukulaisia kysellen heiltä menneistä, kooten heidän tarinaansa.

Isovanhemmat ovat selvinneet toisesta maailmansodasta:  Isoisä keskistyleireiltä ja isoäiti väärien papereiden ansiosta. Toisen kerran he joutuvat pakenemaan Unkarin kansannousun aikaan vuonna 1956.

Traagisuudestaan huolimatta kirjassa ei tunteilla tai kaunistella. Lukija saa vaikutelman rehellisestä kertojasta. Kirjailija tuntuu ajattelevan: näin tapahtui ja jäljelle jää vain mahdollisuus sijoittaa itsensä tuohon tarinaan. Vaikka teemoina on suuria aiheita kuten hyvä kuolema ja juutalaisvainot, niin kirjailija ei saarnaa.

Toisaalta kirja on myös tarina aikuiseksi kasvamisesta ja suhteesta juuriinsa. Kuinka hyvin tunnemme isovanhempamme? Voisimmeko löytää heistä itsemme?

Kijassa on myös itseironian raikkaita värejä: (s.98-99)

"Onko tyypillisen juutalaista tappaa itsensä, kun on ensin selvinnyt holokaustista hengissä ja päättänyt nyt sen jälkeen, että haluaa itse määrätä omasta kuolemastaan? ... Vai onko se tyypillisen unkarilaista? Unkarissa on prosentuaalisesti maailman korkeimmat itsemurhaluvut. Onko olemassa jotain sellaista kuin unkarilainen sielu, joka ei mitenkään erityisemmin yritä pysytellä kiinni elämässä? ... Tosin täytyy kyllä sanoa tämäkin: suurin osa unkarilaisista ei tapa itseään."

ERITYISTÄ: Kyseessä on ruotsissa syntyneen ja Saksassa asuvan toimittajan esikoisteos, joka perustuu hänen oman perheensä tarinaansa.

TÄHDET:
+ + + +

Annan kanssa

"Minun on kosto 

ja minä tahdon kostaa."

Lupailin uusia kirjoja. Sen sijaan saatte edelleen koottuja selityksiä. Kirjan tai pari olen tässä lukenutkin, mutta muutama pidempi aikainen proggis on myös käynnissä. Eli: olen lukemassa Anna Kareninaa pitkästä aikaa. Kuin tapaisi vanhoja ystäviä. Tuo yllä oleva lainaus on liitetty sen alkuun, siis ennen sitä kirjallisuushistorian varmastikin kuuluisinta aloitusta. Huomasin äsken, että lause on lainattu Raamatusta :O Mutta tuo pienellä präntätty lähes 1000 sivua tulee viemään aikansa.

Työt ja perhe ja urheilu häiritsee pahoin lukemista. Ensi viikko näyttää kuitenkin loistavalta tältä kannalta: luvassa on reilut 1100 kilometriä linja-autossa ja lisäksi 3 päivää hiljaisuutta.

Tein myös kohtalokkaan virheen ja ostin pari laatikkollista yhtä lempisarjoistamme. Yritämme rajoittaa katsomista noin yhteen jaksoon illassa. Boston Legal rules!

varjoja

Joskus kirjoista ei vaan saa kiinni. Useimmiten minulla taitaa olla syynä, että kirjan pitäisi lähteä HETI käyntiin - jos kestää kauan päästä kärryille kyllästyn helposti. Huomenna viimeistään vuorossa on ihan luettujakin kirjoja vihdoin! Tässä muutama  lukemattomana takaisin kirjastoon palautettu:



Seija Vilèn: Mangopuun alla

Aihe kiinnosti ja kirja muutenkin, mutta en vaan päässyt mukaan tähän. Teksti oli vaikeasti seurattavaa ja kirjoittajan maailma ei oikein aukea. Ehkä en jaksanut tarpeeksi pitkälle. Jäin sivulle 42.

Inahduksen kiittävä arvio tästä.

Ian McEwan: Vieraan turva

Tästä oli ilmeisesti otettu joku uusi painos. Mä haluaisin tykätä McEwanista, mutta en vaan osaa. En tätä(kään) jaksanut.

Hanif Kureishi: Olisi vähän kerrottavaa

Tähän voisin jopa palata joskus. Luin tästäkin noin sivulle 40, mutta sitten kirja unohtui ja päätyi palautetettavien pinoon. Aihe vaikutti mielenkiintoiselta ja kirjailija myös. Joku muu voisi innostua enemmän.

Keskisuomalaisen kehuva arvio tästä.

Under construction

Yritän luoda blogilleni sellaisen pohjan joka toimisi (ollut kaikenlaisia päivitysongelmia) ja miellyttäisi silmää. Täällä voi näkyä kaikenlaisia pohjia kun kokeilen mikä toimisi parhaiten :)

Bolt - tunnelmia

KeSäKeSä- postauksessa tuli selväksi, etten ole ihmeemmin kesäihminen. Sellaista sanoo ääneen vain aroin mielin. Nyt kerrottakoon, etten ole myöskään eläinihminen (Voih!). Ainoat kotieläimet, jotka minulla oli lapsena oli kalat. Ja kissa vähän aikaa, mutta sille tulin allergiseksi. Nyt lupailin tyttärelleni pupua ja sitä odotellessa meille on muuttanut hamsteri!

Varsin hauska otus! Kysyin tosin ensin, että onko se hiiri? No muutaman google-haun ja tutustumispäivän jälkeen meillä on ollut ihan mukavaa. Eläinkaupasta ostin tosi hienon pallon, josta tuli heti mieleen Bolt-elokuva. Eli hamsteri pääsee ulkoilemaan ja urheilemaan häkin ulkopuolelle turvallisesti omassa pallossaan!

Ei se nyt ihan näytä samalta kuin maino Raivo-hamsteri Bolt-leffassa, mutta hauskaa on meilläkin ollut tuota menoa katsellessa. Paljon viihdyttävämpää kuin telkkari :) Mutta jos haluaa viihdyttyä katsellen tv-ruutua, niin suosittelen lastenelokuva Boltia myös aikuisille. Se on hauska.

Tuomas Nyholm: Sinun edestäsi vuodatettu

Tuomas Nyholm: Sinun edestäsi vuodatettu
Suomi 2010
334 sivua

LYHYESTI: Samuel muuttaa Baltimoresta Torontoon aloittaakseen elämänsä puhtaalta pöydältä. Hän päätyy asumaan taloon, jonka asukkaat ovat kummallisia ja heidän menneisyydestään löytyy kaikenlaista. Huumehöyryisten kuukausien jälkeen tapahtuu murha ja Samuel löytää itsensä sairalasängystä käsiraudoissa. Eläköityvä poliisi alkaa tutkia asiaa.

MIKSI: Uutuuskirjaa on kehuttu kovasti. En lue paljonkaan jännäreitä tai dekkareita tms. mutta tähän tartuin ihan innolla. Koska genre on vieraampi, minulla on vähemmän vertailukohtia. Kirja oli kuitenkin jonkinmoinen pettymys.

FIILIS: Henkilöhahmot ovat ihan kiinnostavia, niitä vaan on  liian monta. Heistä ei myöskään saada irti tarpeeksi, jotta juonen ratkaisut tulisivat perustelluiksi. Nyholm ei aliarvio lukijaa (tästä plussaa), eli kirja vaati vähän paneutumista. Teksti ei kuitenkaan mielestäni missään kohtaa lähde lentoon ja monimutkainen juoni vaatii liikaa selittelyä monessa kohtaa. Minulle jäi monta kysymystä - miksi kirja sijoittuu Kanadaan? Mikä tässä on kirjassa on nähty poikkeuksellisen hyvänä?

ERITYISTÄ: Tämä on kirjailijan esikoisteos.

TÄHDET:
+ + +

The Reader

KIRJA:
Bernhard Schlink: The Reader
(Saksa 1995)
218 sivua

LEFFA:
The Reader

LYHYESTI: Nuoren pojan ja vanhemman naisen rakkaustarina,
jossa taustalla natsiajat. Pohdiskelee syyllisyyttä, anteeksiantoa, unohtamista ja rakkauttakin. Kirjaa on hankala tiivistää, koska siinä on kaksi erillaista osaa, mutta tarina pysyy kuitenkin hyvin kasassa.



FIILIKSIÄ: Luin kirjan viime kesänä ja katsoin elokuvan eilen. Kirja oli oikein hyvä. Ja kerrankin myös leffa yllätti positiivisesti. Kirja on tiiviimpi ja nopeasti luettava, kun taas leffassa on joitain turhaan pitkitettyjä kohtauksia.

ERITYISTÄ: Ralph Fiennes on ollut suosikkejani Englantilaisesta potilaasta asti, vaikkei hän niin enää sykähdytäkään. Hänellä on ihan uskomattomat silmät. Kate Winslet sai roolistaan Oscarin.

MUUTA: Kirja oli hitti ilmestyessään 15 vuotta sitten. Itse luin sen englanniksi, mutta siitä on olemassa myös käännös, eli suomeksi se on Lukija.

TÄHDET KIRJALLE:
+ + + + (+)
(Antaisin leffalle saman verran tähtiä, mutta jos pitäisi valita lukisin kirjan.)

lastenkirja (maanantai) #6

Nyt jäi lastenkirja viime viikolta väliin. Mini-arvosteluvinkkinä lohdutukseksi seuraava:

 Julia Donaldson: Oiva sintti (Englanti 2009)

Kuvat :  Axel Scheffler  

Suomennos: Tittamari Marttinen

LYHYESTI: Kala on aina myöhässä koulusta ja keksii mitä hurjimipia selityksiä myöhästelylleen. Ja niin seuraa perinteinen "poika, joka huusi sutta" - tarina. 

MUUTA: Riimit on hassuja, suomennos toimii. Kuvat ovat perinteisiä, mutta niitä jaksaa katsella.

ERITYISTÄ: Tämä on hassu kirja kun olen kuullut muidenkin vanhempien tykkäävän tästä, mutta lapset ei niinkään innostu. Mutta suosittelen silti.

KeSäKeSäKeSä

Päädyin ajattelemaan kesää kun LUMIOMENAn ja Leena Lumen blogeissa oli "Things to do" - listat kevättä ja kesää varten. Minä en ole koskaan ollut kesäihminen. Kesäisin kivointa on ollut lähinnä käpertyä johonkin nurkkaan ja lukea, JOS siihen on ollut aikaa. Viime vuosina tämä on muuttunut: kesä tarkoittaa lomaa, pitkiä valoisia päiviä ja iltoja, irtiottoa arjesta, perheen yhteistä aikaa.

Minun listani:
- Olen enemmän. Ihan vain olen. Pysähdyn kuuntelemaan itseäni.
- Syön paljon tuoretta lähiruokaa, erityisesti kasviksia. Odotan jo kovasti marjoja!
- Treenaan niin hyvin kuin voin ja teen parhaani kesäkuun puoli-maratonilla. Kuitenkin niin leppoisasti ettei ainakaan tarvitse oksennella roskiksiin.(kts. tytön-blogi  - Olen itsekin aloittelijajuoksija. Viime syksynä meni 1/4 maraton.)
- Lakkaan lupailemasta mitään ylimääräisiä. Heti.
- Otan paljon valokuvia.
- Luen kirjoja stressittömästi.

Blogi on luultavammin tauolla kesällä. Tai ainakin vähemmän aktiivinen. Olen reissussa Lapissa, Pariisissa, Espanjassa, Portugalissa, Englannissa ja myös työmatkoilla yhteensä yli 5viikkoa putkeen.

 Kuvat on minun. Ethän kopio niitä ilman lupaa.

A Serious Man

Minuun on iskenyt ilmeisesti sama kirjalaiskuusviirus, joka kulkee kirjabloggaajien keskuudessa, enkä saa mitään luettua. Tai ainakaan en saa niistä nyt kirjoitettua tänne mitään.

Olen nähnyt viime aikoina niin paljon mitään sanomattomia, keskinkertaisia, huonoja ja varsin vastenmielisiä elokuvia, että niistä ei ole ollut mitään sanottavaa. (Mainittakoon nyt vain yksi - pysy kaukana elokuvasta The Box. Siihen on naamioitu olevinaan syvällinen viesti, mutta aaaah kun toteutus on huono.)
Mutta siis, Cohenin veljesten uusin A Serious Man on katsomisen arvoinen. Moni pitää tätä luultavasti varsin käsittämättömänä, mutta jos haluaa nähdä vähän erillaista elokuvaa ja tutustua juutalaisuuteen mustan huumorin kautta niin tässä on siihen loistava tilaisuus. Ja tästä saa aikaiseksi lukuvinkin myöskin, sillä elokuva on kuin nykyaikainen Jobin kirjan filmatisointi (tosin loppu yllättää - ja Jobin kirja löytyy Raamatusta ja sieltä Vanhasta testamentista.)
Leffan (ja Jobin kirjan) juoni kertoo siitä kun elämä menee from bad to worse. Leffassa päähenkilö Larry hokee "I haven´t done anything" ja silti koko ajan tapahtuu huonoja juttuja. Rabbit joiden luokse hän mene hakemaan apua selittävät lähinnä käsittämättömiä. Jonkun tulkinnan mukaan elokuva kertoisi elämän tarkoituksettomuudesta. Minä en ajattele niin.

Ja nyt kun pääsin puhumaan leffoista, niin mainittakoon myös District 9. Se on räiskintä-mäiskinnästä, sekä avaruusolioistaan huolimatta erityisen tarkkanäköinen ja hieno leffa. Eli jos olet vierastanut sitä kannen tai juonikuvauksen perusteella, niin näistä kannattaa päästä yli ja ihan vaan katsoa elokuva. No en kyllä ihan herkille suosittele. Pahimmat pum-pum kohdat voi vaikka kelata.

Ja jos näiden jälkeen elämä tuntuu kurjalta ja tarkoituksettomalta ja what-not, niin hyvälle tuulelle ja iloiseksi mielen saa UP - kohti korkeuksia. Aivan paras lastenleffa aikoihin.

poimintoja "arkistosta"

Aina sillä aikaa kun tulee taukoa käydessäni läpi nykyistä korkeuksiin nousevaa kirjapinoa, välipaloina tarjoilen vanhoja suosikkeja:

Kluun: Vaimo kävi lääkärissä
Hollanti 2003
320 sivua

LYHYESTI: Elämä on mallillaan ennen kuin vaimo ja pienen lapsen äiti sairastuu agressiiviseen rintasyöpään.

FIILIS: Itkin ja nauroin. (Ja minä en itke lukiessani koskaan). Tämä on todella elämänmakuinen, lämmin, humoristinen, itseironinen ja pojattoman surullinen. Kirja käsittelee hyvää elämää ja hyvää kuolemaa.

MUUTA: Kirja pohjautuu vahvasti kirjailijan omaan tarinaan, mutta on kuitenkin fiktiivinen. Suomalainen vastine kirjalle on jossain määrin Tiina ja Reko Lundalin "Viikkoja, kuukausia", joka on kuitenkin osapuolten omalla äänellä kirjoitettu. Kannattaa lukea myös se.

"I don't want to start any
blasphemous rumors,
but I think God's got
a sick sense of humor"

TÄHDET:

+ + + + +

Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys

Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys
Italia 2008
298 sivua

LYHYESTI: Kahden nuoren tarina aikuisuuteen. Molemmilla salaisuus (ja diagnoosi). Alkulukukaksoset, jotka eivät koskaan pääse toistensa lähelle.

FIILIS: Luin tämän melkeinpä kerralla. Viime viikolla työt ja perhe on kyllä pahasti taas häirinneet lukemista ja muutakin harrastamista (puolimaraton kesäkuussa alkaa olla vähän liian lähellä tällä harjoittelulla...)

No siis kirjaan. Tarina vetää hienosti. Se on synkkähkö ja raskas, mutta teksti hengittää. Lukijalle jää aikamoinen kauhistus ja ärtymys monessa kohtaa. Paljon jätetään kertomatta, vielä enemmän jää sanomatta kirjan hahmoilta toisilleen.

Alkuasetelmassa kerrotaan molempien nuorien salaisuus, lähtökohta joka muokkaa kaikkea tulevaa heidän elämässään.  Kirjan miespäähenkilöllä Mattialla täytyy olla jonkun sortin asperger/autisimidiagnoosi - hän onkin kirjan matikkanero; syrjäänvetäytyvä, vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa, aistii maailman eri tavoin kuin toiset. Naispääosa Alicella taas on ainakin syömishäiriö. Tämä ei ole kasvukertomus ja joissain arvioissa onkin kysytty miksi kirjoittaa kirja, joka ei johda mihinkään? Minusta tämä tarina näyttää sen, miten asiat monesti oikeasti menevät: mikään ei ratkea, asioita ei saada puhuttua, ihmiset jäävät vieraiksi toisilleen. (En toki haluaisi, että näin on. Se on raivostuttavaa.)

Teemoja ovat yksinäisyys, toiseus, ystävyys, rakkaus, syyllisyys, riippuvuus jne.  Giordano kirjoittaa arkisesti koulukiusaajan julmuuksista tai siitä kun kakka tulee housuun.  Tämänkään kirjan hahmoista en erityisesti pitänyt, vaikka pidin kirjasta (sanoin samaa postatessani Tylerista).

TEKSTINÄYTE: s.177: "Alice avasi oven ja Mattia nousi seisomaan. He kävelivät eteiseen parin askeleen päässä toisistaan. Ovella Alice vilkaisi hajamielisesti, että laukussa oli kaikki, voittaakseen vielä vähän aikaa. Sitten hän mutisi okei ja lähti. Ennen hissin ovien sulkeutumista Alice ja Mattia sanoivat toisilleen hei, joka ei merkinnyt mitään."

MUUTA: Kansi on ihan yök! Ajattelin, että se voisi selittyä kirjan lukemisella, mutta ei. Tekstin erityinen tekniikka on se, että kertoja muuttuu usein muutamien lauseiden tai kappaleiden välein. Aluksi tämä häiritsi, mutta koska se oli hyvin tehty kirja sai lisäulottuvuuttua tällä tavalla.  Kirja kuuluu uuteen "aikamme kertojia" -sarjaan. Kirjailija on alle 30-kymppinen fyysikko ja tämä on hänen esikoisteoksensa, jota on käännetty yli 20 kielelle.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Lastenkirjasunnuntai #5

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen runolelu

Kuvat: Christel Rönns

(Kirsi Kunnas on valinnut Tiitiäisen satupuusta ja muista kirjoistaan 15 lorua tähän kirjaan)




LAPSEN KOMMENTTI: "Parasta on se kun osaan ne kaikki. Possu-loru on hauskin. Ja kysymyksiä ja vastauksia kanssa."

FIILIS: JOS pitäisi valita vain yksi lastenkirja, se olisi tämä. Rakastan Kirsi Kunnasta. Osaan tämän ulkoa. Loruja voi myös "leikkiä". Näissä yhdistyy kaikki: kosketus, rytmi, kieli, hauskuus ja kuvissakin riittää katsomista. Tämän kirjan elinikä on myös todella pitkä, koska jo vauvojen kanssa voi lorutella, mutta nämä uppoavat myös paljon isompiin.

"Kysymyksiä ja vastauksia

Mitä varten on vasara?
Mitä varten on omena?
       Vasara on naulan lyömistä varten
       ja omena on omenan syömistä varten.

Mitä varten kengät on?
Mitä varten on ovi?
       Kengät on kulkemista varten
       ja ovi on oven sulkemista varten.

Mitä varten kuppi on?
Mitä varten on murheet?
       Kuppi on kahvin juomista varten
       ja murheet tehty huomista varten."

Anne Tyler: Pako (+arvonta)

Anne Tyler: Pako
Yhdysvallat 1977, suomennos 1981
Alkuperäinen nimi: Earthly Possessions
240 sivua.

Minulla on ollut kolme Anne Tyleriä lukupinossa, vaikka en ole lukenut niitä koskaan aikaisemmin: Pako, joka on ensimmäinen suomenettu, Noah´s Compass, joka taas on 70-kymppisen Tylerin viimeisin kirja, sekä Hengitysharjoituksia Pulizer-voittaja vuodelta 1988. Muista joskus myöhemmin, tänään PAKO.

LYHYESTI: Nainen on aina halunnut pois. Jonnekin pakoon. Elämä on kuitenkin vienyt toiseen suuntaan.

FIILIS: Tässä kirjassa on omalla tavallaan aivan PARAS ensimmäinen luku. Aivan todella taitava. Ensimmäinen lause on: "Avioliitto ei sujunut hyvin ja päätin jättää mieheni." Mutta kirja ei ole mikään tavanomainen surkean avioliiton kuvaus. Vaikka suomenkielinen nimi kertoo paljon kirjasta, englanninkielinen nimi kuvaa syvällisemmän teeman: Mikä meitä sitoo? Mikä on tärkeää? En halua kertoa juonesta edes sen veraa mitä kannen lyhennelmässä on tiivistettynä, koska se pilaa ensimmäisen luvun. Kirjassa liikutaan kahdessa aikatasossa ja minusta mennyt oli paljon kiinnostavampi kuin nykyisyys.

Suosittelen tätä kirjaa! En tiedä tykkäänkö määritelmistä kevyt tai syvällinen lukuromaani tai mihin Tyler sijoittuisi niissä. On kategoria mikä vain, niin teksti on tarkkanäköistä, ajateltua, kipeää ja kepeää. Tekisi mieli kirjata itselleni ylös päähenkilö Charlotan ajatuksia elämästä. Nyt reilut 30 vuotta myöhemmin niitä voisi lainata ainakin kuluttamattomuuden ylistykseksi, vaikka hänen tarkoituksensa on toinen.

On kummallista, että kirjasta jäi niin hyvä lukukokemus, vaikka en oikeastaan tykännyt kenestäkään kirjan henkilöstä. Kaikki ovat ärsyttävästi pihalla ja jotenkin niin ihmisiä. Todellisuus ja arki piirtyy näkyviin paljaana ja tekisi mieli sanoa Tylerille että  SHHHHH, ei saa kertoa kaikille. Kirjassa ei kuitenkaan revitellä eikä mässäillä millään.

MUUTA: Kirjassa on vikansakkin, eikä tämä nyt suinkaan ole mikään maailman syvällisin kirja. Suomennos (Jussi Nousiainen) on s-u-r-k-e-a. Toisaalta saa ilolla arvailla monessa kohtaa, että mitähän se on ollut englanniksi. Useampi ihan naurettavakin käännöskukkanen löytyy: "Saul Emory sai päästötodistuksen ja meni menojaan, ja minä etenin vuosi vuodelta kunnes olin viimeisellä, oppilaskunnan sihteeri ja Kotiinpalaavan kuningattaren ensimmäinen perintöprinsessa." =D =D Myös Työn päivän viikonloppu (Labor day) olisi kai ihan ok kääntää vapuksi jos kerran aletaan kääntämään? Jne.

Minua nauratti myös takakannen "HÄMMENTÄVÄ". Miten se on positiivinen arvio? Sanoisin ettei kirja ole lainkaan hämmentävä siinä määritelmässä, jossa sanan ymmärrän. Mistä sanasta se on käännetty: Confusing? Tuskin. Shocking? Unexpected?


TÄHDET:
+ + + +

Onko muut lukeneet tätä? Millaiseen paremmuus-järjestykseen laittaisitte Tylerin kirjoja?

-----------------------------------------------------

Järjestän samalla kokeiluksi ja mielenkiinnosta arvonnan. Eli lähetän tämän varsin retron kirjan voittajalle. Laitetaan vielä vaikka suklaapatukka kaupan päälle, ehkä myös joku yllärikirja lisäksi. Osallistumisesta voit ilmoittaa kommenteissa. Blogin lukijoille ylimääräinen arpalippu ja kirjoituksen linkittämisestä lisää. Kirjan kunto on oikein hyvä, siinä ei ole mitään piirtelyitä tai kirjoituksia. Kannet näkyy kuvasta. Ilmottaudu 18.4 mennessä. Kirjakierrätystä tukien.

saa katsoa

... ja muutakin mikä ei naurata.  Reeta Karoliina kertoi blogissaan tarvitsevansa jotain kevyempää luettavaa Hirvosen (itse olen edelleen kirjastojonossa) lukemisen jälkeen. Ja K-blogin Jennillä oli ollu myös mielessä herättää keskustelua siitä tarvitseeko kirjan olla hauska tai naurattaa.

Ajattelin vastapainoksi postata aiheista jotka ei naurata ketään. En mene näihin kirjoihin sen syvemmälle. Suosittelen ainakin niille joita itseään (tai lähipiiriä tai työtä), aiheet koskettaa jollain tapaa niin näihin voi kannattaa tarttua. Näitä ei ole poimittu mistään erityisestä syystä tähän, vaan ovat tulleet vastaan ihan sattumalta lähiaikoina.

Leena Louhivaara: Saa katsoa (valokuvakirja)
Valokuvaaja on kuvannut 12 (rinta)syöpään sairastunutta naista ja yhden miehen (eturauhassyöpä). Kuvat ovat kauniita ja jokaiseen littyy muutaman rivin verran ajatuksia elämästä ja sairaudesta kuvatulta itseltään. Kirja on pieni, mutta merkittävä.











Jennifer Saake: Hannah´s Hope
Lapsettomuudesta, lapsen menetyksestä, keskenmenosta, adoptiosta. Tämä kirja on vahvasti kristillinen ja amerikkalainen (huh). Enkä yleensä lue tämän tyyppisiä opuksia, mutta tämä oli hyvä. Vaikka jotkut kerrotut asiat olivat naurettavuuden rajoilla, niin kuitenkin tulkinta Samuelin äidistä Hannasta on ihanan lohdullinen. Ja Jenniferin oma tarina ihan kertomisen arvoinen.
(Kindle version for iPhone)

Aune-Inkeri Björkström: Rikotut rajat
Tämä kirja on insestin uhrin oma tarina toipumisestaan. Ja tässäkin on vahva kristillinen sävy, liiankin. Kirja oli minusta tarpeettoman sekava ja huonosti rakennettu. En voisi tätä kirjana suositella, mutta tuon tämän tähän listaa siksi, että Suomessa ei juurikaan ole julkaistu aiheesta kirjoja (löytyy lähinnä ammattikirjallisuutta aiheista insesti ja seksuaalinen hyväksikäyttö). Josko tästä on jollekin apua niin hyvä.

Sheldon B. Kopp: Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet! (Julkaistu Yhdysvalloissa 1972)

JA sitten: jos olet edellä mainittujen jälkeen terapian tarpeessa, niin tartu tähän kirjaan. Tähän tosin kannattaa tarttua joka tapauksessa. Tämä on klassikko. Lue säästellen.
"Teos ohjaa ihmistä kohtaamaan omat pimeät puolensa, ottamaan vastuun itsestään, hyväksymään elämän epävarmuuden ja antamaan itselleen anteeksi." Vaatimattomasti.


"Me kaikki teemme jo kuolemaa ja pysymme kuolleina kauan aikaa." ja
 "Ihme että niinkin usein kaikki tuntuu vaivan arvoiselta."

Keksin nyt vielä lisätä tähän teatterin. Kun kerran päästiin kristillisyyteen ja vaikeisiin aiheisiin, vaikkakin mutkan kautta. Eli olin katsomassa jotain viikkoja sitten Kansallisteatterissa Kristuksen Morsiammen ennakkonäytöksen.  Olen unohtanut suositella sitä kaikille. Tämä nyt ei ole ihan linjassa tämän postauksen kanssa, sillä näytelmä naurattaa monessa kohtaa, vaikka on aiheeltaan vakava. Näytelmän kirjoittanut Heini Junkkaala sanoo lehtihaastattelussa näin:
"Ihmisessä itsessään on monia ääniä, monia vastakkaisia ajattelutapoja, eikä niitä voi amputoida pois... Minussa on ristiriitoja, eikä se ole paha asia, vaan juuri se antaa elinvoimaa ja pitää valppaana, antaa mahdollisuuden kuunnella muita ihmisiä... kun oma identiteetti on jännitteinen tila, ei ole varaa asettua toisten yläpuolelle, vaan pystyy eläytymään myös muiden tuntemuksiin ja mielipiteisiin (vrt. Hamlet... "vaan oletko niin kuin paha pappi, joka toisia kiviselle tielle vaatii, vaan ei itse sillä kulje")...Viholliskuvien luominen, jossa toisinajattelevasta elävästä ihmisestä tulee vihollinen.. on astumista fundamentalismin, ehdottoman oikeassa olemisen tielle". 
Hyvin sanottu. 

TÄÄLTÄ LISÄTIETOJA, ARVOSTELUJA JA ESITYSAIKOJA

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit
Yhdysvallat 2009
354 sivua
(genre: nuoret aikuiset, fantasia)

Edellisestä osasta postasin helmikuussa.

LYHYESTI: Nälkäpelin voitto ei paljon ilahduta kun presidentti pitää vihollisenaan ja vyöhykkeillä nousee kapinaa. Uusi nälkäpeli uhkaa viedä hengen kaikilta rakkailta.

FIILIS: Sattumalta kirja lojui kirjastossa ja nappasin sen itselleni. Päätin tässä pääsiäisenä lukea muutaman sivun ja sitten olinkin jo lukenut 89 sivua ja kohta koko kirjan. Kakkososa ei häviä edeltäjälleen.

Juoni vetää hyvin. Olin pelännyt toistoa kun ymmärsin, että tässäkin kirjassa on nälkäpeli, mutta se ei ole häiritsevää. Kolmidraama Galen ja Peetan ja Katnissin välillä olisi voinut kaivata vähän lisää syventelyä, eikä mitään älyttömän yllätyksellistä tapahdu muutenkaan. On silti mielenkiintoista lukea kun kirjan henkilöt ajetaan täydelliseltä näyttävään umpikujaan, että miten kirjailija keksii saada heidät sieltä pois.

JA edelleen - viittaan siihen mitä sanoin ekassa arviossa, eli tarina on toki osiltaan lapsellinen ja nuorille suunnattu, mutta suositten.

MUUTA:  Kolmososa on pakko lukea myöskin. Uuden valtakunnan syntyä odotellessa. Katniss presidentiksi.

TÄHDET:
+ + + +

Lastenkirjasunnuntai #4

KÄÄK! Taas onkin jo maanantai. Pääsiäinen oli aika härdelli, olen päivistä ihan sekaisin.

Fred Bernard:
Ystäväni krokotiili
47sivua

Tässä taas yksi tyttäreni ja minun suosikki!

LYHYESTI: Kai-poikaa pelottaa moni juttu ja hän toivoo ystäväkseen krotiilia selvitäkseen monista jutuista. Lopulta Kai saa ihan oikean ystävän.


LAPSEN KOMMENTTI: "Parasta on krokotiili ja kun poika saa ystävän."

FIILIS: Tarina uppoaa aikuiseen ja lapseen.  Kuvat on hienoja. Kirjassa jää tilaa omalle ajattelulle.

              Vaikka valo näyttää vihreää
                                          ihmissyöjäautot murisevat minulle.

  

(Ystäväni krokotiilin kanssa uskaltaisin)

... mennä kävelylle 

vaikka kesikiyöllä eikä 

pelottaisi yhtään.

Loppu on paras: "Nyt kun meitä on kaksi, ei krokotiilin tarvitsekaan kasvaa sisiliskoa isommaksi."

MUUTA: Suomennoksen on tehnyt palkittu kääntäjä Pirkko Talvio-Jaatinen ja taitavuus näkyy tekstissä. Tämän lukee nopeasti, tekstiä on vähän.
Löysin muuten linkin Jyväskylän kirjaston sivulle, johon listattu lasten kuvakirjoja moniin erilaisiin hankaliin tilanteisiin - käykää katsomassa tästä.

Garth Stein: Tiellä pysymisen taito

Garth Stein: Tiellä pysymisen taito
Yhdysvallat 2008
331sivua

LYHYESTI: Sopivasti syvällinen ja ihanasti uskollinen sekarotuinen koira kertoo perheensä / isäntänsä varsin traagisen tarinan.

ENSIKSI: Kirjan kansilehdillä viitataan semmoisiin kirjoihin kuin "Lokki Joonatan", "Alkemisti" sekä "Piin elämä". Nämä kaikki olen lukenut, mutta ihan todella piti miettiä, että mikä niitä yhdistää? Niissä on eläimiä? Oliko Alkemistissä? Niissä on syvällisiä mietelauseita?
(Piin elämä ei kuulu mielestäni listalle. Sen lukemisesta on jo aikaa, mutta tuolloin se oli minusta aivan huippu. Sijoittaisin kirjan ihan eri kategoriaan kuin nämä muut. Pitäisi lukea se joskus uudestaan.)

AIHEESEEN: Kirja pääsee hyväntuuleen suosituksiini. Koiran vinkkeli on hauska ja toimii, vaikken ole ihmeemmin koira-ihminen. Kilpa-ajo metaforista en niin innostunut, mutta sekin menetteli. Kyseessä on selvitymistarina, jossa päädytään melkoiseen umpikujaan. Mutta kaikesta voi selvitä, ainakin jos osaa puhua ja omistaa peukalot.  Tai sitten tosi fiksun koiran. JA keksii keinot noiduttua Seepraa vastaan =D

TEKSTINÄYTE: "Voi kuinka toivoin, että olisin osannut puhua. Kuinka toivoin, että minulla olisi ollut peukalot. Olisin voinut tarttua häntä paidankauluksesta. Olisin voinut vetää hänet lähelleni, niin lähelle että hän olisi tuntenut hengitykseni ihollaan, ja olisin sanonut hänelle: `Tämä on pelkkä kriisi. Vilaus! Tulitikun välähdys ajan läpitunkematonta pimeyttä vasten! Sinä opetit minulle, että koskaan ei pidä luovuttaa. Sinä opetit minulle, että uudet mahdollisuudet aukeavat niille jotka ovat valmistautuneet, niille jotka ovat valppaita. Sinun täytyy uskoa!`"

MUUTA: Ajattelin hokea aikani, että "Auto menee sinne minne silmät katsovat." Vaikka tuo voisi olla Dr.Philin fraasi, niin jotain perää siinä on.
Kirjan loppu menee minulle vähän överiksi, mutta tästä jää kiva fiilis.
Pitäisikö tällekin keksiä joku oma genre? "Kurkoita kohti unelmiasi" -kirjallisuus? Ehkäpä onkin jo joku nimi olemassa?

LOPUKSI: Periaatteessa vastustan semmoista tekosyvällistä ja -filosofista sanojen pyörittelyä, joka muuttaa elämäsi ja tuntuu myyvän kovasti nykyään. Mutta tämä toimii lajissaan hienosti, suloinen kertomus. Jotain samaa Siilin eleganssin kanssa.

TÄHDET:
+ + + +

Hyvää pääsiäistä!

Hyvää pääsiäistä!

Huomaan, että viime aikainen luku-intoni

on keskittynyt varsin keveisiin kirjoihin.

Kirja-arvostelua on tulossa kirjoista

"Tiellä pysymisen taito" ja 

"Nälkäpeli: Vihan liekit". 

Olen tykännyt molemmista,

oikein viihdyttävää.

Hmm, tämä julkinen lukeminen tekee

tiettäväksi kaikenlaiset mieltymykset :)

Voisi käyttää taas energiaa johonkin

vakavamminkin otettavaan, mutta

kaikkea ajallaan. Taitaa olla kohtuullisen
yleistä lukijoiden keskuudessa, että
tulee erillaisia kausia!?!

Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Muriel Barbery: Siilin eleganssi
 (Ranska 2006)
374sivua

Kirja, joka on saavuttanut erittäin suuren suosion ympäri maailmaa lukijoiden keskuudessa.

LYHYESTI:  Yhden Pariisilaistalon ovenvartijarouva ja 12v. tyttöasukas esittävät tyhmempää kuin ovat.

FIILIS: Tykästyin heti 12v. Palomaan, joka hautoo itsemurhaa. En tiedä miten uskottavaa se oikeastaan on, mutta tytön jutut on tarpeksi hyviä ettei se haitannut. Hänen huomionsa aikuisista ovat kipeän tarkkoja.

Kirja on kevyt lukuromaani, jonkinlainen aikuisten satu. Petyin lopulta ennalta-arvattavuuteen ja liialliseen naiviuteen, vaikka ne olivat oikeastaan kirjan vahvuuksia. Alku-asetelmasta olisi voinut saada enemmän irti. Kirjailija on kuulemma itse kommentoinut, että yllättyi suuresta suosiota, "koska eihän kirjassa tapahdu juuri mitään".

MUUTA: Kirjan yhtenä teemana on luokka-erot, joka on minun lempi-aiheitani :) Filosofiaa on ripoteltu mukaan ja poimimalla saa paljon mietelauseita mukaan halutessaan. Kirjassa on myös suloinen rakkaustarina, kun taloon muuttaa uusi asukas. Ja traaginen loppu. Moni on tykännyt kovasti, Kirjasieppo oli jättänyt kirjan kesken ihan alkuunsa ja mä jään jonnekin sinne keskivaiheille. Ihan jees.

MUUTAMA FANI:
Leena Lumi
Insinöörin kirjahylly 

TÄHDET:
+ + + (+)