Arjen paremmat valinnat

Näitä oppikirjan mukaisia "älä tee noin, tee näin" -sääntöjä on maailma, netti ja blogit pullollaan ja tarvittaessa kuulet niitä myös viisaan pt:n/valmentajan/elämänohjaajan/kaverin suusta, se tiedetään. Informaation puutteesta elämänmuutokset ja niiden onnistuminen eivät koskaan ole kiinni, sillä me kaikki tiedämme kyllä jollain tasolla, miten pitäisi toimia – aina se vain ei mene ihan sinne syvimpään tajuntaan asti ja heikkoudet vievät voiton.

Joskus sitä tuntuu jopa siltä, että kirjaviisaus, ennaltaehkäisy ja ohjeiden huutelu on niin niiiin helppoa heiltä, jotka eivät ole koskaan joutuneet kantapään kautta esimerkiksi ylipainoa kokemaan ja osittain sen on oltava tottakin – miten voimme kirjojen, oppimisen tai omien elämäntapojemme kautta koskaan ymmärtää aidosti sellaista tietä, jota emme ole itse kulkeneet? Toista on niin helppo neuvoa etenkin, kun itse on kävellyt sen "helpomman tien".

Tiedän, minä tiedän.

Minä kävelin sen vaikeamman tien ja vaikka tie on edelleen kesken – tuskin tulee loppumaan koskaan – niin olen jo kävellyt pitkälle enkä aio kääntyä takaisin. Tiedän, minkälaisia naurettavan pieniltäkin näyttäviä kompastuskiviä tielle mahtuu ja ennen kaikkea ymmärrän, miltä ne tuntuvat.

Vertaistuki, sen merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Siksi haluankin lempeästi herätellä itse kutakin ymmärtämään, että vaikka teoria ja käytäntö todella kohtaavat, niin sen tien kuljet sinä eikä kukaan muu. Jokainen meistä pystyy kävelemään, juoksemaan, hyppelehtimään tai vaikka konttaamaan oman tiensä, kunhan vain uskoo itseensä. :) Usko pois, pystyt siihen – jos et kuuntele itseäsi etkä niitä kirjaviisaita, niin kuuntele sitten allekirjoittanutta, joka on tämän kaiken oppinut sen kuuluisan kantapään kautta.

Arkea on valita kaupassa automaattisesti ne terveelliset valinnat. Arkea on olla ostamatta sipsiä, karkkia, pullaa tai mitään muita herkkuja. Arkea on ohittaa Hesburger, Subway ja pizzeriat harkitsemattakaan niihin poikkeamista. Arkea on hylätä kermaiset kastikkeet, salaatinkastikkeet, peruna ja leipä. Arkea on nauttia ruuan yksinkertaisimmistakin mauista. Arkea on arvostaa kasviksia.

Arkea on ottaa lautaselle runsaasti salaattia, vain yksi peruna ja pieni määrä kastiketta. Arkea on maistaa juhlissa vain pieni pala täytekakkua. Arkea on jättää kahvilassa leivonnainen tai sämpylä ostamatta. Arkea on valita ravintolassa salaatti. Arkea on olla ottamatta lisää. Arkea on olla antamatta ruualle elämää suurempaa merkitystä. Arkea on palkita itsensä muulla kuin herkuilla.

Arkea on juoda kolme litraa vettä päivässä. Arkea on syödä viisi pientä ateriaa päivässä. Arkea on käydä kuntoilemassa erilaisilla menetelmillä muutamaan kertaan viikossa, ei vuodessa. Arkea on valita portaat, ei hissi. Arkea on tiedostaa, mitä syö eikä vain sulkea silmiään siltä. Arkea on maistella ruokaa, ei ahmia. Arkea on jättää ruokaa, jos masu on jo täynnä. Arkea on jättää herkut herkuttelematta, jos ne eivät oikeasti maistu hyviltä – ja sallia itsensä myös huomata se.

Kuulostaako itsestäänselvältä? Ei todellakaan ole monelle ja siinäpä koko postauksen juju.

Arkea on se, että nämä kaikki tapahtuvat automaattisesti, ajattelematta ja niistä poikkeaminen tuntuu oudolta. Onnistunut elämänmuutos on ennen kaikkea rutiinia eikä jatkuvaa henkistä taistoa, mutta se rakentuu silti pienin askelin ja pitkän ajan kuluessa. Monta muutakin esimerkkiä olisi nostettavissa ja moni vaatii vielä itseltänikin lisäharjoitusta, mutta hiljalleen tajunta alkaa muuttua parempaan.

Kaikenlaisia poikkeustilanteita tulee vastaan enemmän tai vähemmän, väistämättä ja väkisin ja joskus omilla valinnoillamme jopa puolivahingossa oikein luomme niitä. Tällöinkään ei tarvitse heittäytyä kohtalon vietäväksi, vaan omat päätökset näissä poikkeustilanteissakin ovat ne, joista on myös otettava vastuu.

On monia tilanteita, joissa olisi mahdollista "poiketa ruodusta" ja "vähän herkutella", johtaen usein siihen klisheiseen "no kun kerran herkuttelen, niin herkuttelen sitten all-in". Riippuu tottakai jokaisen tavoitteista ja sen hetken elämäntavoista, kannattaako cheat meal vai ei – itsekin olen niitä vähäisillä kaloreilla viikkotolkulla eläneenä onnistuneesti ja ansaitusti pitänyt – mutta jokaiseen tilanteeseen ne eivät sovi ja arkisiin elämänpyörteisiin nyt eivät ainakaan. Siispä kaikella rakkaudella; pää pois pusikosta, jos se sinne välillä eksyy. Tämä muistutuksena itsellenikin.

Easy? No. Worth it? Hell yes.

Kesä ja kärpäset

Kesä lähestyy ja vaikka kuinka tässä yrittää toitottaa, ettei se kesäkunto vaan ympäri-vuoden-kunto, niin kyllä sitä nyt vain kesällä vähissä vaatteissa on mieluummin vähän vähemmässä rasvassakin kuin talvella. Talvella bulkkia, kesällä dieettiä ja ympäri vuoden sitten sitä samaa hyvää ruokaa, onnistunutta treeniä sekä liikunnan iloa - niinhän se karkeasti menee.

Ja koska päätin olla käyttämättä muiden ihmisten (usein mediassa käsiteltyjä) kroppakuvia kauneusihanteenani tai tavoitteenani, niin ainut vaihtoehtoni on kaivaa viime kesän kesäkuvat esiin, tuijotella niitä hetkisen verran ja sen jälkeen päättää vetää täksi kesäksi parempi kunto.

Siitä on tämä postaus rakennettu: viime vuoden kesäkuvat, also known as minimitaso. Tästä lähtee.

Kuinka monelle muulle tuli juuri ikävä kesää? Ääh... <3

En sano, ettäkö näissä kuvissa olisi todellakaan mikään fit chick enkä myöskään sitä, ettäkö viime kesän kunnossa olisi mitään vikaa - aika lailla normaali ihminen noissa pyörii, vähän lihaa luiden ympärillä. Lähtötaso on tällä hetkellä näihin verrattuna about 5-7 kiloa lisää elopainoa (sanoinhan, etten huijannut niistä talven turvotuksista hähää, ei helv...), mutta se nyt pudotetaan heittämällä ja sen jälkeen lähdetään paukuttamaan lisää pois. Ja jos nyt tuijottaisin pelkkää vaa'an lukemaa, niin sanoisin haluavani pudottaa vielä extra-kympin näistä kuvista pois, mutta noup.

Paino on vain yksi mittari eikä vaaka valitettavasti näytä pelkästään rasvakudoksen määrää, vaan kiloihin lukeutuu myös lihasmassa, nesteet, luut, sisäelimet jne ja jopa näin fiksuilla kuin minä ja sinä niin aivot hei. :D Myös painoon perustuva BMI on onneksi nykypäivänä väistyvä mittari ja yli- ja alipainon suhteita lähdetään määrittelemään muillakin tavoilla. Siksi en tähtää tiettyyn kilomäärään, mutta se näennäinen "miinus kymmenen kiloa" saa silti toimia takaraivossa motivaattorina siinä mielessä, että sitä rasvakudosta olisi oikeasti tänä vuonna kiva saada reilusti pois - sillä tehdään jo bulkkivaiheestakin jatkoa ajatellen helpompaa (tai ylipäätään mahdollista ilman, että allekirjoittanut vetää överit ja paniikit ja sen jälkeen dieettaillaan jo tammikuusta, köh).

Sellaisia kesäsuunnitelmia siis. Tänä vuonna ei jäädä jossittelemaan, tänä vuonna toteutetaan - ja motivaatiota tullaan hakemaan vaikka viikoittain tästä kesäkuva-postauksesta, kyllä jep. Tähän liittyvästä tahdonvoimasta sitten seuraavassa postauksessa lisää, palaillaan.

Ps. Siellä viime kesän kuvien joukossa oli myös bikinikuvia, jotka LUPAAN julkaista ensi kesänä before-kuvan muodossa, iiks... After-kuvan kroppa, täältä tullaan!

Pps. Joo en rusketu jos ei vielä käynyt selväksi, t. kalkkilaivan kapteeni :-D

Kaikenkattava opas painonpudotukseen

Tähän blogiin eksytään pääsääntöisesti laihdutusvinkkien sekä niiden kanssa yhteensopivien ruoka- ja treenivinkkien perässä, joten ajattelin vetää yhteen nippuun kaikki kootut vinkkini aiheeseen liittyen.

Vaikka elämäni ei enää pyöri samalla tavalla painonpudotuksen parissa kuin muutama vuosi sitten, niin materiaaliahan täältä pitäisi kyllä löytyä pilvin pimein – ikävä vain,  että postaukset ovat hujan hajan siellä täällä ja enimmäkseen niitä etsiäkseen joutuu selaamaan ajassa reilummin taaksepäin. Sen sijaan, että teidän täytyisi itseksenne nuuskia koko blogi läpi, niin tässä tulee nyt pääpiirteissään kaikki, mitä keksin aiheesta äkkiseltään nostaa esille. Var så goda! :)

Omat kokemukseni painonpudotuksesta.

Olen pudottanut painoa vuoden 2012 marraskuusta vuoden 2013 toukokuuhun mennessä eli puolessa vuodessa arviolta 20-25 kiloa. Se oli saavutus, joka ei näin jälkikäteen ajateltuna tuntunut missään. Laihdutusprojekti oli kaikin puolin mukava kokemus ja lopputulos kaiken sen arvoinen ja sen jälkeen jopa suurempi projekti on paitsi pitää ylipaino poissa, niin myös oppia suhtautumaan vartaloonsa eri tavalla ja kehittää niitä kuuluisia lihaksia.

- Muistellaanko hetki menneitä?, elokuu 2014
- #metoday, lokakuu 2013
- Before and after, elokuu 2013

Haluan laihtua, mistä aloitetaan?

Aivan ensimmäinen askel on päättäväisyys, motivaatio. Lue ensin nämä:

- Onnistuneen elämäntapamuutoksen ainekset
- Älä laihduta, tee elämäntapamuutos

... ja peilaa asioita sitten omalla kohdallasi – mikä onkaan se pohjimmainen syy, miksi haluat laihduttaa ja miksi ihmeessä se muka ei onnistuisi tällä kertaa loppuun saakka? Hae se suomalainen sisu, kerran se vain kirpaisee. Ja voin muuten luvata yhden asian: lopputulos maistuu juurikin niin hyvältä kuin voisit kuvitella. Se on sen arvoista. Ja sitten mennään!

Konkreettiset ohjeet: mitä pitää tehdä?

- Ilmainen GoFatGo -dieettirunko
- Fitfarmin Superdieetti 49e
... tai mikä tahansa dieettirunko, mitä uskot pystyväsi noudattamaan pääsääntöisesti vaikka loppuelämäsi joko sellaisenaan tai hieman muokkaillen.

- Ultimate-ruokavinkit Superdieettiin ja GoFatGo:lle
- Vihreät kasvikset Superdieetillä
- Köyhällä oli varaa dieetata, onnistu noudattamaan dieettiä pienellä budjetilla
- Miksi GFG / Superdieetti sopii minulle?
- Helppiä veden juontiin

Lisämotivaation tarpeessa?

- Mikä minua motivoi?
- Vinkit aamuaerobiseen
- Fitspiration

Älä syö samoja, tylsiä ja kuivia ruokia – ota reseptivinkkejä näistä!

- Ideoita kevyempään lounaaseen
- #lounas-tunniste
- #illallinen-tunniste
- Reseptivinkkejä protskuleivonnaisiin

Omia treenitavoitteitani

- Tavoitteena laihuus? Ei kiitos.
- Treenikatsaus: ennen, nyt, tulevaisuudessa

Samasta aihepiiristä videoilla höpöttäen

- Vastauksia lukijakysymyksiin osa 1 sekä osa 2
- Kokemukset paastosta
- Lisäravinteet treeniin
- Lisää lisäravinteita
- ... Ja vähän vielä lisää
- Ruokaostoksia Fitnesstukulta
- Jääkaappivideo nro 1
- Jääkaappivideo nro 2
- Jääkaappivideo nro 3
- Kauppakassivideo
- Resepti: jauhelihamössö
- Random-höpöttelyä osa 1 (maaliskuu 2013)
- Random-höpöttelyä osa 2 (toukokuu 2013)

Siinäpä se. :) Linkkaan tämän saman postauksen myös blogin kuvauskenttään oikealle yläreunaan ja täydentelen tarpeen vaatiessa. Vinkkejä ja toiveita saa jakaa kommenttibokseissa tuttuun tyyliin, mutta tämän postauksen kommenttiboksista ne löytävät todennäköisesti varmimmin perille.

Onnistuneen elämäntapamuutoksen ainekset

Sain mahdollisuuden vastata minihaastattelun muodossa CupoNationin blogiin ilmestyvän laihduttamista käsittelevän jutun tiimoilta. Koska aihe on itselleni nyt jo lähes kahden vuoden takaa hyvinkin tuttu ja kerron mielelläni kokemuksiani ja vinkkejäni omasta näkökulmasta, oli tähän helppo ottaa kantaa. Tuntui jopa hyvällä tavalla nostalgiselta kaivella menneitä ja muistutella itseään, miten a) suuren urakan sitä onkaan itse pystynyt tekemään ja b) miten helppoa se loppupeleissä oli.

CupoNation julkaisi tekstissään myös muiden bloggaajien mielenkiintoisia näkökulmia ja vinkkejä, joten suosittelen ehdottomasti lukaisemaan koko jutun täältä: "Vinkkejä laihdutuksessa onnistumiseen".

Tässä vielä oma alkuperäinen haastattelurunkoni, joka toivon mukaan avaa teillekin hieman selkeämmin sitä omaa ajattelumaailmaani tämän kyseisen aiheen osalta – ja mahdollisesti antaa ajattelemisen aihetta.

1. Mikä sai aloittamaan laihdutuksen?

Tunne siitä, ettei ulkokuori ja henkinen minä kohtaa. Klisheisen kuuloista, mutta siitä se ydinajatus todellakin lähti. Mietin usein mielessäni, että jos saisin valita itselleni vain yhden ulkomuodon ja elämäntyylin, olisi vastaus molempiin ehdottomasti sporttinen. Näin mielessäni, miten hölkkäilen hiukset ponnarilla, hikipanta otsalla, tyylikkäät ulkoiluvaatteet päällä terveellä tavalla hoikan kropan kanssa iloisesti raikkaan sateisessa syyspäivässä eteenpäin hymy huulilla. Se oli se elämä, jonka olisin valinnut apteekin hyllyltä, jos mahdollisuus olisi tullut vastaan. Ja sitten tajusin, että mitäänhän ei ole menetetty – ne kilot kun saa karistettua ja elämän käännettyä siihen suuntaan, mihin haluaa. Riittää, kun tekee päätöksen.

2. Mikä laihduttamisessa on vaikeinta?

Kokonaisuuden hahmottaminen. Usein tulee vähäteltyä lyhyen aikavälin tuloksia ja vaa’an pienenpieniä muutoksia tuijotellessa aika alkaa yhtäkkiä tuntua todella pitkältä. Sitä haluaisi, että paino putoaisi kymmenen kiloa viikossa ja lopputulos olisi saavutettu sormia napsauttamalla. Onneksi projekti vie kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa, sillä matkan varrella pääkoppa ehtii rauhassa mukaan ja dieetistä tai ihmeparannuksesta tuleekin pitkän tähtäimen elämäntapamuutos – ja sehän tässä onkin kaikkein oleellisinta. Dieettaamalla et pääse pysyviin tuloksiin, sillä kun se paino on kerran tietyillä elämäntavoilla kerrytetty, tulee se takuuvarmasti takaisin normaaliarkeen palatessa.

Lyhyen tähtäimen ja pikaratkaisujen sijaan täytyykin olla pitkän tähtäimen suunnitelma valmiina: kun saan tämän painon pudotettua, millä saan sen pysymään poissa? Miten muutan ajatusmaailmaani ja elämääni niin, että sitoudun tähän loppuelämäkseni muutaman kuukauden sijaan? Loppupeleissä painonpudotusjakso – kesti se sitten viikkoja, kuukausia tai vaikka vuodenkin – on kuitenkin äärimmäisen lyhyt aika loppuelämän valintoihin verrattuna. Vaikka esimerkiksi puolen vuoden painonpudotusvaiheen aikana viikot tuntuisivatkin kuluvan hitaasti, niin on hyvä muistaa, että se sama aika menee joka tapauksessa – laihdutit tai et. Parempi siis saman tien hyödyntää kyseinen aika kuin heittää täysin hukkaan. :)

3. Mikä on kannustavinta?

Tulokset, mutta tässäkin on montaa eri näkökulmaa. 1) Tulokset vaa’assa ja mittanauhassa konkretisoivat, että muutosta on todella tapahtunut. 2) Väljäksi käyvät vaatteet tuovat pieniä ilonpilkahduksia peilikuvaan ja konkretisoivat painonpudotuksesta saatavia hyötyjä – vaatteet istuvat paremmin ja peilikuvakin näyttää paremmalta. 3) Lähipiirin positiiviset kommentit ja tsemppaus auttavat entisestään, kun huomaa, ettei tämä kaikki ole vain omassa päässä ja että kova työ alkaa vihdoinkin tuottaa myös toisten silmissä näkyvää tulosta. 4) Henkinen hyvinvointi, se kaikkein tärkein. Alkusysäys laihduttamiseen on saattanut tulla ulkonäöllisistä asioista, mutta ajan myötä sitä havahtuu positiivisesti siihen, miten tärkeää todellisuudessa onkaan unohtaa ne pinnalliset puitteet ja keskittyä nimenomaan siihen omaan oloon, terveyteen ja itsevarmuuden kasvattamiseen. Se on se todellinen lahja, jonka laihduttamisesta saa – ulkoiset seikat ovat sitten niitä mukavia bonuksia!

4. Omat vinkkini

Paras vinkki, mitä olen koskaan keksinyt on tämä: kuvittele olevasi se ihminen, joka haluat olla. Kun itse halusin kuvastaa sporttista ja liikunnasta aidosti nauttivaa persoonaa, aloin elää kuin ulkomuotoni edustaisi jo lopputulosta. Lenkille mars, jumppiin hopsan, lautaselle terveellisiä valintoja ja herkkuja kohtuudella jos ei lainkaan. On täysin yhdentekevää, mille peilikuva näyttää – tärkeintä on, miltä tuntuu. Jos olet sisäisesti jo ’valmista kauraa’ valitsemallesi tielle, näytä se myös ulospäin. Kroppa seuraa kyllä perässä. Fake it ’til you make it, heh. Vaikket muiden silmissä näyttäisikään vielä oman elämäsi personal trainerilta tai siltä ryhmän sporttisimmalta yksilöltä, niin mitä siitä. Jonain päivänä vielä repäiset ja näytät – sanan useammassakin merkityksessä.

Jos jollain on vielä laihdutusprojekti kesken tai aluillaan, niin toivottelen vain ihan hurjasti tsemppiä sinne ja lähetän myös sylin täydeltä itseluottamusta! Sinä todellakin pystyt siihen, luota itseesi ja porskuttele rohkeasti ja reippaasti sata lasissa eteenpäin. Koko matka ei tule olemaan ruusuista, mutta koko matka ei myöskään tule olemaan kärvistelyä. Nauti matkasta, nauti fyysisestä kehityksestä ja ennen kaikkea nauti henkisestä kehityksestä – nauti jokaisesta päivästä. Älä lannistu vastoinkäymisistä äläkä syytä itseäsi tai ketään/mitään muita hetkellisistä kömmähdyksistä, vaan nouse aina jaloillesi ja jatka matkaasi sitkeästi ja sinnikkäästi. No excuses, only results. Be a warrior, not a worrier. <3 Muutaman viikon/kuukauden projekti palkitaan sitten koko loppuelämäksesi. :)

Muistellaanko hetki menneitä?

Hmm. Muutama hassu kuukausi vielä, niin voin sanoa aloittaneeni tasan kaksi vuotta sitten elämäntapamuutoksen, joka todellakin muutti elämäni täysin. Nykyään voin rehellisesti sanoa, että rakastan itseäni – sillä hyvällä, ei-itsekeskeisellä tavalla. :) Elän elämääni täysillä, hyväksyn pienet virheeni ja tunnen, että olen kaikin puolin aika lailla täydellinen versio itsestäni jo nyt.

Näin ei ole aina ollut ja moni blogia lukenut muistaakin sen varmasti. Tiedän todella, mistä puhun kirjoittaessani omia mielipiteitäni liikunnan ja terveellisten elämäntapojen tuoman hyvinvoinnin puolesta, sillä kirjoitan siitä karusta omakohtaisesta kokemuksesta.

Herättelin tänään itseäni muistelemalla koko projektin ja blogin lähtötilannetta enkä voi kuin taputtaa itseäni päälaelle. Kyseessä on ehdottomasti elämäni fiksuin päätös, jonka tein marraskuussa 2012, jossa pysyin sitkeästi kevään 2013 ja jota en näin syksyn 2014 lähestyessä ole vieläkään kadottanut minnekään.

Nyt teen jälleen kerran sen loikan epämukavuusalueelle, jotta toivottavasti edes yksi ihminen tätä blogia lukiessaan saisi lisäboostia oman elämänmuutospolkunsa työstämiseen. Pitkään en ollut edes aidosti ylpeä suorituksestani, vaan päinvastoin häpesin myöntää, että olen ylipäätään joutunut tällaisen projektin elämässäni käymään läpi. Höpönpöpön noille ajatuksille, sillä tämä jos mikä on kasvattanut ja muovannut itsestäni entistä vahvemman ja optimistisemman ihmisen ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut elämässäni kokea hieman vaikeampiakin asioita – because of them I am the person I am today. :)

Ja sitten niitä kuvia.

Before...

... and after

Nykyään olen aika iloinen ja tyytyväinen neiti, pakko myöntää. :)) Matkani on ollut opettavainen ja se on edelleenkin huomattavasti kesken, mahdankohan koskaan päästä loppuun ollenkaan. Tärkeintä kun ei ole päämäärä, vaan matka – ja se, että siitä oppii nauttimaan. En ole ketään parempi suoritusteni vuoksi, kuten en ole myöskään ketään huonompi aiemman taustani takia. Jokaisella meistä on oma tarinamme, joka sisältää monenlaisia mutkia niin historiassa kuin tulevaisuudessakin. Tämä on oma tähänastinen tarinani ja aika näyttää, mihin suuntaan se tästä vielä taittuu – toivottavasti vain koko ajan huikeampaan suuntaan! :)

Ketoosia puskee

Heinäkuu! Uusi kuukausi, uudet kujeet. Luojan kiitos olen tosin itse ottanut tähän varaslähtöä jo juhannuksen jälkeen, sillä nyt eilinen ja tämä päivä ovat menneet liikunnan suhteen nollatoleranssilla kurkkukivun takia. Tämä neiti ei ota riskejä, nyt ei haluta sairastua. Luvassa on nimittäin viimeiset kiristelyt ennen kuin lähdetään nostelemaan hiljalleen kaloreita ja kasvattamaan hauista. Heinäkuun agenda: ketoosi.

Ketoosin vedin viimeksi huhtikuussa kaksiviikkoisena pätkänä ja nyt tarkoituksena vetää yhteensä kuuden viikon jaksolla. Herkku- eli tankkausaterioita kyllä sisältyy matkan varrelle ja tällä erää näyttäisi siltä, että niitä on jopa liikaa. Siltä se ainakin tuntuu viimeistään siinä vaiheessa, kun mieli ja kroppa ovat päässeet kunnolla vauhtiin ja fokus on kirkkaana mielessä. Herkutteluun on tällä erää sellainen viha-rakkaussuhde, että siitä tulen rustailemaan vielä oman postauksensa, kunhan saan ajatukset sen osalta vielä kasattua. Juuri nyt en voi esimerkiksi sietää ajatusta herkkuaterioista, kun edellisetkin tuntuvat turvottavan vielä vatsamakkaroissa, heh vain.

Ketoosilla pyrin pitämään hiilarit minimissä, maksimissaan noin 20g per päivä. Toki hiilareita kertyy päivälle väkisinkin muutamia grammoja jo ihan kasviksistakin, joten ihan nolliin niitä ei koskaan tule saamaan - eikä toisaalta ole siis pakkokaan. Treenit on tälle kuulle räätälöity niin, että ne tukevat rasvanpolttoa (3 x HIIT, 2 x density workout) ja ylläpitävät edes jollain lailla voimatasoa, kunnes päästään taas takaisin "normaaliin" salitreeniin. Can't wait!!

Alle sitten kasattuna viimeisten kahden viikon saaliita esimerkkien muodossa. Ketoosilla on allekirjoittaneen hyvä olla. :)

Texmex-salaatti: naudan paistijauhelihaa (10%), salaattia ja pikkuisen keinotekoisia äklöjä lisäainemömmöjä nimeltä chunky salsa (medium), cheese dip ja guacamole. Sisältävät hiilareita, mutta pieninä määrinä menevät dieettiin - ja veivät tortillahimon mennessään! Välillä täytyy herkutella, vaikkei olisikaan ihan #eatclean-luokkaa.

Broilerin sisäfilettä, kevyt-halloumijuustoa pannulla paistettuna ja saladea. Iltapäivä-snack.

Broilerin sisäfilettä, puolikas avokado ja salaattia taas.

Aiemmin esiintynyt texmex-salaatti broilerilla.

Kanansiipiä... :D Rasvamäärä korkeampi kuin proteiinimäärä, mikä tarkoitti sitten päivän muiden aterioiden rasvoista karsimista. Eikä ollut näissä sitä hyvää rasvaakaan, ei... Älä ota mallia, mutta jos otat, niin tee se fiksusti kuten allekirjoittanut ja karsi muualta. Poikkeusateria (slurps).

Uusin herkkukeksintö: munakas, jonka sisällä fetajuustoa (10%)! Jos teen munakasta, niin teen sen nykyään tällä kombinaatiolla eli yhteen annokseen 2 x kananmuna ja arviolta kourallinen fetajuustokuutioita. Itse teen aina kaksi annosta kerralla, jotka paistan isommalla pannulla ja käännän munakkaan puoliksi puolikuun malliin. Siitä sitten keskeltä vielä puoliksi ja lopputuloksena on tämä. Toisen puoliskon lämmittää näppärästi illalla tai seuraavana aamuna mikrossa.

Kesäkuu täysillä ♡

Kesäkuu on virallisesti täällä, vaikka se omalla kohdallani jatkuu vielä treenien ja ruokavalion suhteen kuten aiemminkin. Heinäkuussa sitten vielä jotain uutta (= viimeiset repimiset dieetistä) ennen kuin kuviot kääntyvät ympäri. :)

Toukokuu on ollut jotenkin todella sekava, tipattoman päättyminen on selkeästi vaikuttanut myös kurinalaisuuteen ja viiniä on kulunut odotettua enemmän, höh. Siksi yritänkin nyt vetää kesäkuun ihan täysillä sata lasissa, wish me luck! Juhannukset ja kaikki vielä välissä, huhheijaa... Terasseilla tissuttelu ei onneksi edelleenkään kuulu omaan elämäntyyliini, vaan juon mieluummin siellä vettä ja sitten vähän harvemmin viiniä hyvässä seurassa, annoksia laskematta.

Nyt porskutellaan kuitenkin toistaiseksi hyvässä vauhdissa taas ja fiilis on huva. :) Jouduin olemaan koulukiireiden ja reissujen vuoksi poissa salilta melkein viikon ajan ja tunnelma oli kyllä kieltämättä katossa päästessäni eilen vihdoin takaisin kotiin – siis salille. <3

Pre-workout muuten testattu nyt ensimmäistä kertaa! Ottaen huomioon viikon tauon salitreeneissä ja sen, miten (yllättävän) hyvin jaksoin vääntää hymy naamalla treeniä niin sanoisin, että ehkäpä se toimii. Täytyy kyllä testailla vielä useampaan kertaan ennen kuin uskallan antaa tarkempaa analyysia. :) Mun kohdalla ei tullut mitään kihelmöintejä tai tärinöitä, pienoinen pettymys odotettuani näitä oireita kuin kuuta nousevaa. :D Ja käytössäni on siis Fitnesstukulta tilattu Jack3d Advanced -preworkout.

Loppuun sitten vain snapshotteja viikon varrelta. Yritän nyt pitää teidät ajantasalla vähän paremmin, kunhan kiireet tästä vain hieman helpottavat. Jollain tapaa ajatus siitä, että valitsen itsekkään tien ja käytän kesän pääsääntöisesti treenaamiseen ja omaan itseeni kuulostaa nyt enemmän kuin oikealta ratkaisulta... Me, myself and I. <3

Rucolaa ja paistettua kirjolohta, nam!

Ei ne salihanskat näitä sittenkään estä :D ... mutta sen kyllä estävät, ettei näiden syntymistä tunne treenin aikana!

Jopa liian perinteinen lounas, huoh... :D Aina joko kanasalaattia fetajuustolla (10%) tai avokadolla.

Muistetaan myös ne kunnon yöunet – eat, sweat, sleep, repeat <3 And never give up!

Treenikatsaus: ennen, nyt, tulevaisuudessa

Vähän reflektiota siitä, miten treenaaminen on omalla kohdallani muuttunut viime vuoteen nähden pt:n tullessa mukaan kuvioihin. Lyhyt vastaus heti tähän kysymykseen: merkittävästi. :)

Aloitin periaatteessa tämän saman eat clean -tyyppisen säännöllisen, proteiinipitoisen ja ns. kontrolloidun ruokavalion jo vuoden 2012 syksyllä ja tyyli on pysynyt samana koko ajan, vaikka ohjelmat ovatkin muuttuneet matkan varrella. Mukana on ollut niin Go Fat Go:n runkoa kuin Superdieettiäkin ja nykyään mennään tarkkaan lasketulla makrojaolla.

Normaalien kävelylenkkien rinnalle tuli vuoden 2013 keväänä Superdieetin kotitreeni ja treeni1-ohjelma, joissa molemmissa tehtiin kolmen tai neljän kierroksen supersarjoina erilaisia liikkeitä periaatteessa kehonpainoa hyödyntäen ja muistaakseni vähintään 20-35 toistoa kerrallaan. Otin mukaan käsipainoja silloin tällöin lähinnä jalka- ja pakaraliikkeisiin, muuten mentiin normaalilla tyylillä. Perinteistä ja jopa ällöttävän kilsheistä "en tee isoilla painoilla (etten muutu mieheksi)"-treenausta siis, vaikken kylläkään ajatellut tuota sulkeissa olevaa osiota itse, ainakaan tietoisesti. :)

Kesään 2013 mennessä olin aloittanut myös juoksuharjoitukset, jotka pysyivät toki maltillisina sekä matkan että vauhdin osalta: tarkoituksena oli vain pitää yleiskunto hyvänä ja saada tehtyä noin puolessa tunnissa tehokkaasti aerobinen treeni työpäivien päätteeksi. Näihin syntyi myös eräänlainen terapeuttinen rakkaussuhde – kyllä te tiedätte sen tunteen, kun pääsee liitämään pehmoisten tossujen kanssa pitkin katuja musa korvissa. Näihin aikoihin aloin vihdoin ja viimein havaita myös hengästyttävän liikunnan ilot, kun aiemmin fiilistelin vain kävelylenkkien tunnelmaa.

Tällä linjalla mentiin aika lailla myös syksy eli juoksua ja säännöllisen epäsäännöllistä "lihaskuntoa", joka lähinnä vain kohotti sykettä ja toi pientä poltetta lihaksiin. Haaveilin myös pitkään ryhmäliikunnoista, joita olen aikoinaan harrastanut innolla enkä olisi millään uskonut innostuvani salitreenistä, mutta jossain vaiheessa päässä vain napsahti. Ja sitten kuvioihin tulikin pt.

Tammikuu 2014 meni uuden ruokavalion ja säännöllisen treenirytmin kanssa totutellessa. Lähtötaso ei ollut kokonaan ihan nollissa aiempien jalka- ja pakarapainoitteisten treenien ansiosta, mutta ei se missään hyvissä lukemissakaan ollut. Salitreenit muuttuivat radikaalisti: kolmen liikkeen sarjoja, 10-15 toistoa per liike ja kolme kierrosta ennen seuraavaan sarjaan siirtymistä – ja mikä parasta: kunnon lisäpainojen kera! Innostus iski välittömästi ja motivaatio pomppasi entistä korkeammalle. Ja mitä enemmän opin, sitä nälkäisemmäksi tulin, ahmien lähes huomaamattani tietoa viikko viikolta lisää. Fitness-urheilun seuraaminen sosiaalisissa medioissa lisääntyi entisestään ja ajatusmaailma alkoi kääntyä lähes päälaelleen siitä, mitä se ennen oli: laihdutus pffft, lihaskuntoahan tässä kuuluukin tavoitella.

Helmi-maaliskuussa otin aina pari askelta eteenpäin ja yhden taaksepäin 2 x kahden viikon treenikiellon osalta. Sain treenitaukojen tuomasta ärsytyksestä vain lisämotivaatiota, mikä vain lujitti pääkoppaa entisestään. Toisin sanoen kun en voinut treenata kroppaa, treenasin päätä – sitä tärkeintä osuutta tässä koko hommassa. Ilman tahdonvoimaa, itsekuria ja motivaatiota ei päästä mihinkään, kuten ei myöskään sillä, että kaiken tekee pakotettuna ja hampaat irvessä sen sijaan, että siitä oppisi nauttimaan. Ja nyt voin rehellisesti sanoa mitään kaunistelematta, että todellakin nautin sekä lihaskunnosta että cardiosta, vaikkakin jälkimmäisestä aavistuksen vähemmän... Heh.

Huhtikuusta lähdettiin tosissaan liikkeelle näiden kolmen salitreenin, neljän aamuaerobisen ja yhden HIIT-treenin viikkotahdilla yhdistettynä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon (poislukien post-workout -ateriat hiilareineen sekä tankkauspäivät) ja näitä toteuttelenkin kiltisti kuin kone, mutta erilaisia variaatioita cardio- ja ruokavaliopuolella etsien. Laihdutus on edelleen ajankohtaisena mukana, mutta se ei ole enää ainoa tavoiteltava asia. Paino saa pudota omasta puolestani vaikka hitaastikin, en enää välitä aikatauluista ja lihaskuntokin saa kehittyä hitaasti, kunhan kehittyy varmasti. Pääasia on, että on hauskaa! Koko elämä alkaa selkeästi pyöriä tämän aiheen ympärillä, mutten kyllä osaisi edes valittaa, sillä tämä näyttäisi olevan juuri se elämäntapa, josta nautin täysin rinnoin. :)

Ruokavalio ja treeniohjelmat vaihtuvat periaatteessa joka kuukauden alussa enkä koskaan tiedä ennestään, mitä seuraavassa ohjelmassa odottaa. Yhteistreenejä pt:n kanssa olisi tarkoitus pitää ainakin kerran viikossa, mikäli aikataulut vain sen sallivat. Ja parastahan tässä koko pt-hommassa on se, että kyseinen henkilö on myös samalla kollega, lähes 24/7 tavoitettavissa oleva tietopankki, huikea inspiraationlähde, positiivisen ajattelutavan mentori sekä ennen kaikkea ja tärkeimpänä ystävä. :) Olen ehkä onnekkaimmassa asemassa ikinä ja tiedostan sen kyllä täysin!

Loppuun vielä ne muutokset, jotka olen tähän mennessä itsessäni huomannut. Fyysisesti en omista esimerkiksi vaakaa enkä vaivaudu oikeastaan mittailemaan mittanauhallakaan – luotan vain siihen, että peilikuva miellyttää päivä päivältä ja viikko viikolta vain enemmän. Siihen vaikuttaa toki paitsi pienet fyysiset muutokset, niin myös psyykkinen puoli – itsevarmuus, kyky nähdä pinnallisten asioiden yli sekä luotto siihen, että se, mitä teen, ennen pitkää poikii myös muiden silmissä näkyviä tuloksia. En tarvitse päivittäistä, viikoittaista tai kuukausittaistakaan todistusaineistoa itselleni siitä, että homma toimii – jostain syystä vain se riittää, että tiedän itse sen toimivan. Tietynlainen mielenrauha oman kehonkuvan kanssa siis saavutettu, mutta luojan kiitos draivia riittää myös uusien tasojen saavuttamiseen sen perinteisen (ja vaarallisen) pysähtymisen sijaan.

Vastauksena sille, mikä on sitten se lopullinen tavoite tälle kaikelle: kuka tietää! Olen puhunut paljon siitä, miten Superdieetti-Jarna on yksi suurimmista motivaattoreistani, kun mietin omia tavoitteitani. Ulkonäöllisesti Bikini Fitness -kisaajat ovat (jopa off-kaudella) lähimpänä sitä, mitä ihailen, mutta sitäkään en osaa tarkkaan määritellä. Olen jollain tasolla jo unohtanut kaikki ulkoiset kauneusihanteet ja siirtynyt mielikuvissani vain siihen oman itseni kehittämiseen. Kilpailen itseäni vastaan ja katson, mihin se tie lopulta vie. Tosin... Kyllä sitä mielellään kauniin hauiksen ja treenatun pepun ottaisi. Ne tulevat onneksi sivuvaikutuksina muutenkin tällä valitsemallani tiellä, nou hätä. :)

Homma ei tietenkään ole ollut niin mustavalkoista ja yksinkertaista kuin mitä tässä yhteenvedossa, vaan kehitystä sekä fyysisellä että henkisellä puolella on tapahtunut jatkuvasti – ja tapahtuu edelleen, päivittäin. En edelleenkään hingu kisalavalle, en missään nimessä, mutten voi kuitenkaan vannoa tulevaisuuden puolesta mitään. Pari vuotta sitten olisin vielä jotenkin voinut kuvitella itseni fyysisesti sekä elämäntavallisesti näinkin pitkälle, mutta henkisen puolen kehitystä en osannut odottaa. Sen verran olen tässä taipaleeni aikana oppinut itsestäni, etten voi enää olettaa mitään tulevaisuudelta. Parempia asioita uskon ja toivon tottakai tapahtuvan, mutta käännekohtia en osaa arvailla. :) Siispä toivonkin tulevaisuudeltani vain jatkuvaa kehitystä kovalla tahdilla, sillä toistaiseksi tämä suunta tuntuu todella hyvältä.

Tavoitteena laihuus? Ei kiitos.

Vaikka olen jo aiemmin sivunnut tätä aihealuetta blogissa, niin silti se tulee aina aika ajoin takaisin mieleen. Viimeisimpänä siksi, että huomasin yhden puolituttuni laihduttaneen aiemmasta ylipainoisesta kropastaan nykyiseen melkoisenkin hoikkaan kuntoon. Lähtökohtaisesti todella hyvä juttu enkä haluaisi lainkaan väheksyä hänen suoritustaan, mutta siinä kun vain sattuu olemaan se varjopuolensa, jota en itse omassa päässäni allekirjoita.

Tavoitteena laihuus. Tästä tytöstä voisin sanoa 100-varmasti, että hän on pudottanut painoa vähentämällä syömistä minimiin (jättämällä aterioita syömättä ja laskemalla kaloreita?) sekä käymällä erilaisissa jumpissa joka päivä, joskus useammassakin jumpassa per päivä. Tällaisen liikunnan tavoitteena olettaisin olevan kuluttaa mahdollisimman paljon kaloreita, ei kehittää kroppaa. Lepopäivillä tai laadukkaalla ruokavaliolla ei ole merkitystä, kunhan kalorinkulutus saadaan suureksi ja syödyt kalorit minimiin. Valitettavasti – ja todellakin valitettavasti, sillä kenenkään hyvässä mielessä yritettyä suoritusta ei haluaisi näin väheksyä – tämä myöskin näkyy nyt siinä kropassa. Jep, monelle muulle hoikistunut olemus riittää, mutta itse katselen rimpulakäsiä ja -jalkoja kauhistuneena. Kroppa näyttää ihan yhtä heikolta kuin aiemmin, vain rasvakerrosta on kadonnut huomattavasti ja tilalla on nyt superohuet kädet ja jalat. Missä ne lihakset on?

Jokaisella meistä on omat kauneusihanteemme ja kuntoilutavoitteemme ja siksi kirjoitankin vain omasta näkemyksestäni. Tyttö on varmasti tyytyväinen itseensä ja näin sen pitääkin toki olla, mutta saanhan itsekin samalla olla eri mieltä hänen tavoitteistaan. :) Kuten olen jo aiemmin joskus blogin muinaishistoriassa todennut, niin mikään ei saa itseäni näkemään punaista kuin se, että joku ei syö. Vahtaa jokaista kaloria ja suupalaa, yrittäen tinkiä kaikesta ja syödä (mielestään) mahdollisimman "terveellisesti". Pahinta on sitten se, kun tullaan hehkuttamaan ääneen, miten on syönyt koko päivän aikana vain pari riisikakkua tai pelkästään kaksi lautasellista tomaattikeittoa sekä pari näkkäriä. Näillä esimerkeillä en myöskään halua mollata ketään, jotka ovat minun korvieni kuullen näin sanonut, mutta kyllä siinä on tehnyt mieli moneen otteeseen tarttua toista harteista kiinni ja ravistella, että mikä sinua vaivaa?

Jos jotain olen tässä reilun vuoden aikana oppinut on se, että nimenomaan syödäkseen terveellisesti ja tehdäkseen keholleen oikeasti palveluksen kuntoilun ja laihduttamisen kanssa, tulee syödä mahdollisimman oikein ja ennen kaikkea säännöllisesti, eikä missään nimessä mahdollisimman vähän. Itsehän syön kuin hevonen. :D Neljä tai viisi kunnon ateriaa päivässä, mutta oikeita valintoja noudattaen. Ja allekirjoitan edelleen sen saman tavoitteen, josta olen puhunut suu vaahdossa koko tämän ajan: en halua olla mahdollisimman hoikka, laiha ja pieni. Nämä eivät ole minulle kohteliaisuuksia enkä pyri niitä kohti. That's just me.

kuvat: weheartit.com