Kesä ja kärpäset

Kesä lähestyy ja vaikka kuinka tässä yrittää toitottaa, ettei se kesäkunto vaan ympäri-vuoden-kunto, niin kyllä sitä nyt vain kesällä vähissä vaatteissa on mieluummin vähän vähemmässä rasvassakin kuin talvella. Talvella bulkkia, kesällä dieettiä ja ympäri vuoden sitten sitä samaa hyvää ruokaa, onnistunutta treeniä sekä liikunnan iloa - niinhän se karkeasti menee.

Ja koska päätin olla käyttämättä muiden ihmisten (usein mediassa käsiteltyjä) kroppakuvia kauneusihanteenani tai tavoitteenani, niin ainut vaihtoehtoni on kaivaa viime kesän kesäkuvat esiin, tuijotella niitä hetkisen verran ja sen jälkeen päättää vetää täksi kesäksi parempi kunto.

Siitä on tämä postaus rakennettu: viime vuoden kesäkuvat, also known as minimitaso. Tästä lähtee.

Kuinka monelle muulle tuli juuri ikävä kesää? Ääh... <3

En sano, ettäkö näissä kuvissa olisi todellakaan mikään fit chick enkä myöskään sitä, ettäkö viime kesän kunnossa olisi mitään vikaa - aika lailla normaali ihminen noissa pyörii, vähän lihaa luiden ympärillä. Lähtötaso on tällä hetkellä näihin verrattuna about 5-7 kiloa lisää elopainoa (sanoinhan, etten huijannut niistä talven turvotuksista hähää, ei helv...), mutta se nyt pudotetaan heittämällä ja sen jälkeen lähdetään paukuttamaan lisää pois. Ja jos nyt tuijottaisin pelkkää vaa'an lukemaa, niin sanoisin haluavani pudottaa vielä extra-kympin näistä kuvista pois, mutta noup.

Paino on vain yksi mittari eikä vaaka valitettavasti näytä pelkästään rasvakudoksen määrää, vaan kiloihin lukeutuu myös lihasmassa, nesteet, luut, sisäelimet jne ja jopa näin fiksuilla kuin minä ja sinä niin aivot hei. :D Myös painoon perustuva BMI on onneksi nykypäivänä väistyvä mittari ja yli- ja alipainon suhteita lähdetään määrittelemään muillakin tavoilla. Siksi en tähtää tiettyyn kilomäärään, mutta se näennäinen "miinus kymmenen kiloa" saa silti toimia takaraivossa motivaattorina siinä mielessä, että sitä rasvakudosta olisi oikeasti tänä vuonna kiva saada reilusti pois - sillä tehdään jo bulkkivaiheestakin jatkoa ajatellen helpompaa (tai ylipäätään mahdollista ilman, että allekirjoittanut vetää överit ja paniikit ja sen jälkeen dieettaillaan jo tammikuusta, köh).

Sellaisia kesäsuunnitelmia siis. Tänä vuonna ei jäädä jossittelemaan, tänä vuonna toteutetaan - ja motivaatiota tullaan hakemaan vaikka viikoittain tästä kesäkuva-postauksesta, kyllä jep. Tähän liittyvästä tahdonvoimasta sitten seuraavassa postauksessa lisää, palaillaan.

Ps. Siellä viime kesän kuvien joukossa oli myös bikinikuvia, jotka LUPAAN julkaista ensi kesänä before-kuvan muodossa, iiks... After-kuvan kroppa, täältä tullaan!

Pps. Joo en rusketu jos ei vielä käynyt selväksi, t. kalkkilaivan kapteeni :-D

THE päätös

Pitää takoa, kun motivaatio on kuumaa! Sitten, kun tämä fiilis alkaa mahdollisesti tästä laskemaan ja alkaa tuntua siltä, että tuli tehtyä ihan hullu päätös, niin ei ole enää perumista. :D Oh mmmama, mitenhän tämän nyt lyhyesti selittäisi…

Ensinnäkin mulla on aivan ihana pt. Sen nyt olen tietysti tiennyt koko ajan, luonnollisesti. Mutta että… No… Äh. :) Mun täytyy selittää tästä vähän tarkemmin lisää, kun saan ajatuksia kasaan paremmin, mutta long story short: halusin kiristää tavoitteita oikein kunnolla ja niitähän sitten kiristettiin, voi pojat. 

Next up: rasvaprosenttimittaus ja sen jälkeen projekti "lavakunto tai sen lähelle pääseminen".

Kuulostaa ihan hullulta lähtötaso huomioiden, mutta kaikki on mahdollista. En ikinä lakkaa uskomasta tähän haaveeseen, en ikinä ikinä! Tämä tavoite on pinttynyt nyt päähäni niin pahasti, että haluan saavuttaa sen edes kerran elämässäni, mieluiten vielä näin nuorena. :) Yhtään en vielä tiedä, kauanko koko projektiin menee (...kauan!), paljonko on pudotettavaa, mitkä ovat välietapit ja mitä kaikkea hullua tämä tulee vaatimaan, mutta sen tiedän, että se on oikeasti nyt tai ei koskaan. Mulla ei voisi olla parempaa hetkeä tälle projektille kuin juuri nyt.

Itse kisalavalle – siis fyysisesti sinne lavalle muiden fitness-ihmisten kanssa kisailemaan – en henkilökohtaisesti hingu tällä hetkellä yhtään (ja siksi tavoittena onkin vain lavakunto), mutta voihan se mieli muuttua matkan varrella nopeastikin. Nälkä saattaa kasvaa syödessä, niinhän se on tehnyt tähänkin asti. Toistaiseksi ei kuitenkaan tarvitse oikeasti pelätä, että mua näkisi missään kisalavoilla ja varsinkaan puolikuntoisena, vaan se on ennemminkin sellainen pitkän tähtäimen haave, jota kohti pyrkiessä tulee useita lyhyemmän aikavälin rajapyykkejä vastaan.

Eikä tässä ole taustalla pelkästään (jos oikeastaan lähes ollenkaan) pinnalliset syyt, vaan halu saavuttaa jotain itselle suurta ja merkittävää – se taso, josta ei ole aiemmin edes uskaltanut haaveilla. Mitata omaa tahdonvoimaa viemällä koko kroppa juuri sinne, minne itse päättää. Todistaa itselleen, että kaikki on ihan oikeasti mahdollista. Ja jokseenkin huvittavaa tässä on se, että nimenomaan rasvanpoltto on se helpompi osuus, kun taas lihasten kehittäminen viekin sitten enemmän aikaa. Kiire ei ole, mutta liian löysälläkään aikataululla en voi lähteä liikkeelle. Tarvitsen itselleni selkeät tavoitteet ja aikarajat, jotta keskittyminen pysyy jatkuvana päällä. Ja se välitavoitteiden pieni, kolkuttava paine tekee todellakin vain ja ainoastaan hyvää. :)

Sen tiedän jo nyt, että koko projekti tulee vaatimaan todella, todella, todella paljon niin fyysisesti kuin henkisestikin – sekä tietysti myös ajallisesti. Minkäänlaisesta sosiaalisesta elämästä kuntoilun ulkopuolella en uskalla edes haaveilla, mutta onhan tässä aika tuli hännän alla menty jo nyt työpaikan, salin ja ruokavalion suunnittelun välillä. Kaikessa siinä pyörteessä mieltä luulisi lohduttavan kuitenkin ajatus konkreettisesta päämäärästä, sillä oli se sitten miten kaukana tahansa, niin se on silti lähempänä kuin "sitten joskus". Näin ainakin uskon. 

Ne todelliset tavoitteet, aikataulut ym. tarkentuvat vielä myöhemmin tässä kuukauden aikana, mutta se tärkein – päätös ja ennen kaikkea siihen sitoutuminen – on nyt tehty. Näillä mennään, sillä jostain se on vain aloitettava ja päätettävä! :) Parastahan tässä innostuksessa on sitten vielä se kaikki tuki ja usko, minkä sieltä pt:n suunnasta kaikelle tälle saa. Korvaamatonta. ♡ Moni tuttu varmasti pyörittelisi näille haaveille silmiään ja nauraisi selän takana, mutta itse en ainakaan keksi ainuttakaan oikeaa syytä sille, miksi juuri musta ei muka tähän projektiin olisi, kun mulle vain antaa riittävästi aikaa ja oikeat eväät.

Jotta voisi jonain päivänä saavuttaa unelmansa, on siihen ensin uskottava itse. Täysillä.

Tavoitteena laihuus? Ei kiitos.

Vaikka olen jo aiemmin sivunnut tätä aihealuetta blogissa, niin silti se tulee aina aika ajoin takaisin mieleen. Viimeisimpänä siksi, että huomasin yhden puolituttuni laihduttaneen aiemmasta ylipainoisesta kropastaan nykyiseen melkoisenkin hoikkaan kuntoon. Lähtökohtaisesti todella hyvä juttu enkä haluaisi lainkaan väheksyä hänen suoritustaan, mutta siinä kun vain sattuu olemaan se varjopuolensa, jota en itse omassa päässäni allekirjoita.

Tavoitteena laihuus. Tästä tytöstä voisin sanoa 100-varmasti, että hän on pudottanut painoa vähentämällä syömistä minimiin (jättämällä aterioita syömättä ja laskemalla kaloreita?) sekä käymällä erilaisissa jumpissa joka päivä, joskus useammassakin jumpassa per päivä. Tällaisen liikunnan tavoitteena olettaisin olevan kuluttaa mahdollisimman paljon kaloreita, ei kehittää kroppaa. Lepopäivillä tai laadukkaalla ruokavaliolla ei ole merkitystä, kunhan kalorinkulutus saadaan suureksi ja syödyt kalorit minimiin. Valitettavasti – ja todellakin valitettavasti, sillä kenenkään hyvässä mielessä yritettyä suoritusta ei haluaisi näin väheksyä – tämä myöskin näkyy nyt siinä kropassa. Jep, monelle muulle hoikistunut olemus riittää, mutta itse katselen rimpulakäsiä ja -jalkoja kauhistuneena. Kroppa näyttää ihan yhtä heikolta kuin aiemmin, vain rasvakerrosta on kadonnut huomattavasti ja tilalla on nyt superohuet kädet ja jalat. Missä ne lihakset on?

Jokaisella meistä on omat kauneusihanteemme ja kuntoilutavoitteemme ja siksi kirjoitankin vain omasta näkemyksestäni. Tyttö on varmasti tyytyväinen itseensä ja näin sen pitääkin toki olla, mutta saanhan itsekin samalla olla eri mieltä hänen tavoitteistaan. :) Kuten olen jo aiemmin joskus blogin muinaishistoriassa todennut, niin mikään ei saa itseäni näkemään punaista kuin se, että joku ei syö. Vahtaa jokaista kaloria ja suupalaa, yrittäen tinkiä kaikesta ja syödä (mielestään) mahdollisimman "terveellisesti". Pahinta on sitten se, kun tullaan hehkuttamaan ääneen, miten on syönyt koko päivän aikana vain pari riisikakkua tai pelkästään kaksi lautasellista tomaattikeittoa sekä pari näkkäriä. Näillä esimerkeillä en myöskään halua mollata ketään, jotka ovat minun korvieni kuullen näin sanonut, mutta kyllä siinä on tehnyt mieli moneen otteeseen tarttua toista harteista kiinni ja ravistella, että mikä sinua vaivaa?

Jos jotain olen tässä reilun vuoden aikana oppinut on se, että nimenomaan syödäkseen terveellisesti ja tehdäkseen keholleen oikeasti palveluksen kuntoilun ja laihduttamisen kanssa, tulee syödä mahdollisimman oikein ja ennen kaikkea säännöllisesti, eikä missään nimessä mahdollisimman vähän. Itsehän syön kuin hevonen. :D Neljä tai viisi kunnon ateriaa päivässä, mutta oikeita valintoja noudattaen. Ja allekirjoitan edelleen sen saman tavoitteen, josta olen puhunut suu vaahdossa koko tämän ajan: en halua olla mahdollisimman hoikka, laiha ja pieni. Nämä eivät ole minulle kohteliaisuuksia enkä pyri niitä kohti. That's just me.

kuvat: weheartit.com

Project Abs

Ihminen tarvitsee konkreettisia tavoitteita ajaakseen itseään eteenpäin mahdollisimman tehokkaasti. Siispä päätin muutama päivä sitten aloittaa itselleni toisenkin tavoitteen, jonka seuranta edellyttää sellaisten kuvien ottamista blogiin, joissa joudun ylittämään oman mukavuusalueeni.

Vatsa(lihakset). :D

Näin alkuvaiheessa sitä saa vielä keskittyä ulkoisesti pääosin rasvanpolttoon, mutta voihan niitä allaolevia lihaksia kehittää samanaikaisesti nytkin. Onpahan sitten jotain pohjaa valmiina, kun joskus saan rasvaprosentin pudotettua tarpeeksi pieneksi niiden mahdollisten vatsalihasten näkymistä varten.

En osaa arvioida tälle projektille mitään todellista aikataulua, joten heitän lonkalta lopulliseksi päivämääräksi 1.5.2014. Yritän napsia kehityskulusta kuvia vaikka kerran kuussa ja täytyy sitten vain ensi vuoden toukokuussa katsoa, mihin rahkeet riittivät. :) Kokemuksia vastaavasta projektista kellään? Miten edistyi, kauanko meni aikaa ja kuinka rankalla kädellä treenasit / tiukalla ruokavaliolla söit?

Model My Diet: silloin – nyt – tulevaisuudessa?

Model My Diet -sivustolla saa kivasti tehtyä oman näköisnukkensa, joka auttaa hahmottamaan sitä omaa kokoa peiliin tai valokuviin katsomatta joka suunnasta. Kätevä palvelu, ettenkö sanoisi. Jotenkin sitä aina uskottelee itselleen olevansa pienempi (tai suurempi) kuin todellisuudessa onkaan, joten tästä saa ainakin erittäin hyvin suuntaa-antavaa faktatietoa.

Ajattelin vetää hieman yhteen, minkälaisen saavutuksen olen tähän mennessä suurinpiirtein saanut n. 15-20kg painonpudotuksellani (arviolta, sillä en painavimmillani viitsinyt edes punnita itseäni, heh...), eli:

Sillä lailla... :D Ja sitten vertailuun astuu se ultimate-tavoite, joka häämöttää todellisuudessa _vielä_ noin 12 kilon päässä jos nyt oikein osaan arvioida. Toki elopainoon vaikuttaa moni asia ja tämä on vain suuntaa-antavaa arviointia, mutta silti:

Next up: 10 viikkoa, -10 kiloa!

TÄSTÄ LÄHTEE – kymmenen viikon päästä tavoitteenani on olla kymmenen kiloa kevyempi!

Vaikken vaakaa niin orjallisesti tuijottelekaan eikä tuo miinus kymmenen kiloa ole kuin nimellisen karkea tavoite, niin tällaisella konkreettisella tavoitteella luulisi saavan ne loputkin ylimääräiset pikkuhiljaa kropasta karistettua. Kilo per viikko kuulostaa omaan korvaani jopa liian hitaalta aiempaan tahtiin verrattuna, mutta kyllähän tässäkin hommaa riittää. Sinnikkyys palkitaan sitten toivon mukaan marraskuun 18. päivä maanantaina, whiih! Saanko haastettua ketään ruudun toiselta puolelta mukaan kymmeneksi viikoksi? Aikahan kuluu joka tapauksessa hurjan nopeasti, joten eiköhän oteta hyöty irti siitäkin ajasta. :)

Ja tuttuun tapaan pidän itseni ja teidät ajantasalla kehityksessä blogin kautta, todennäköisesti apauttiarallaa viikoittaisella seurannalla jos vain suinkin muistan ja jaksan. Wish me luck!

Dieetin lähtötilannetta

Voi hirvitysten hirvitys, minkälaista postausta oonkaan nyt julkaisemassa... Selailin nimittäin tässä vanhoja kuvia ja törmäsin eräisiin yksilöihin, joista muodostuisi jonkinlainen käsitys kilojeni lähtötilanteesta. En suureksi yllätyksekseni näytä niissä miltään ihan järkyttävältä suomonsteriltakaan - harvinaislaatuisia kuvia siis toisin sanoen :D - joten ajattelin ottaa riskin ja laittaa näitä ennen-kuvia oikein tänne blogin puolelle. Tämän on nyt sitten pakko olla se viimeinen niitti sille, että ne ylimääräiset kilot on saa-ta-va pois!

Jooh, varaa on siis pudottaa reilusti. JOS ajattelisin pelkästään laihtumista ja kilojen karistamista, haluaisin varmaankin jopa 20 kg pois elopainostani. Mutta koska haluan myös samalla kiinteyttää kroppaani ja muuttaa rasvaa lihasmassaksi, en tuijota kiloja vaan peiliä sekä vaatekaapin tällä hetkellä pieniksi jääneitä (tai jo ostohetkellä valmiiksi pieniä olleita 'kyllä mä vielä mahdun näihin') vaatteita. :) Vielä sitä niihinkin tullaan mahtumaan, tai parhaimmassa tapauksessa saankin heittää vaatteita pois koska ne ovat liian isoja!

Noista kuvista haluaisin painottaa, että kyllä musta saa huomattavasti hirveämpiäkin kuvia otettua, mutta ne ei ikinä sitten taas päätyisi tänne blogin puolelle... :D Tai ei ainakaan ennen kuin voin laittaa siihen rinnalle kuvan hoikasta masustani vatsalihasten loistaessa läpi, hehe! Eli pitäkää mielessä se, että nämä ovat niitä onnistuneimpia kuvia hyvästä kuvakulmasta. Ja hei, kuvissa näkyvä takki ei ole muuten enää noin pinkeä, pisteet siitä! :)