Ruokainspiraatiota

Foodspiration? No, oli mitä oli, niin imagomuutosta – niin, blogin ilme on tosiaan muuttunut :) – suunnitellessa törmäsin samalla toinen toistaan herkullisempiin kuviin terveellisistä, puhtaista ja kevyistä ruuista, joita koko blogi onkin pullollaan. Nyt vielä kollaasin muodossa muutamat räpsyt tähän hetkeen, olkaapa hyvät!

Ps. Parannusehdotuksia ja muita kommentteja uudesta ulkoasusta otetaan aina ilolla vastaan! Hion mielelläni tätä vielä lisää, kunhan keksin ensin mihin suuntaan. 

Kantarellimunakas

Aamupalana tänään... Kantarellimunakasta!

Tämä kaveri valmistui tänään ihan mututuntumalla ja makrot menivät silti suhteellisen nappiin, mitä nyt proteiineista jäi vähän uupumaan ja parit grammat rasvaa on varaa napata pois. Itse teen siis jatkossa vähän reilummalla määrällä 3% fetajuustoa sekä 2x kokonainen kananmuna + 2x valkuainen -kombolla, mutta tätähän on tosiaan helppo soveltaa itselleen sopivaksi ihan omalla tyylillään. :)

3% salaattijuustokuutiot, also known as "fetat", ovat muuten aivan mielettömän hyvä keksintö, mikäli sattuu tykkäämään fetajuuston mausta. Niistä saa lisäproteiinia eikä silti käytännössä lainkaan hiilareita tai rasvoja ja sopivat todella hyvin munakkaisiin ja salaatteihin antamaan suolaista lisämakua, slurps!

Kantarellimunakas:
~ 3 kananmunaa
~ muutama fetajuustokuutio murennettuna (maun tai makrojen mukaan :-D), itse laitoin tänään 5-7kpl
~ puolikas sipuli
~ n. 1dl kantarelleja
~ ripaus laadukasta suolaa (vähennä suolaa sen mukaan, mitä enemmän laitat fetajuustoja)
~ ½tl kookosöljyä tai muuta rasvaa

Lopun osaa varmasti kuka tahansa tehdäkin, mutta väännetään vielä varmuudeksi rautalangasta eli pienessä määrässä rasvaa kuullotetaan ensin sipulit ja kantarellit, joiden päälle heitetään kananmunat. Näihin sitten murennetaan ja upotetaan fetajuustokuutiot ja lopuksi ripotellaan päälle vielä suola ja annetaan kypsyä, kunnes munakas on lähes hyytynyt. Sitten vain kääntö, pari minuuttia odotusta (levyn voi sammuttaa) ja haarukka kädessä vetelemään. Nam nam nam. <3

Tällä ohjeella tehtynä proteiinia n. 30g, rasvoja n. 20g, hiilareita 0g ja kaloreita n. 300kcal.

Tältä näyttää tammikuu

Tähän väliin ajattelin tehdä pientä yhteenvetoa siitä, mille tämä oma tammikuuni toistaiseksi näyttääkään. Täältä siis pesee!

Tammikuu näyttää herkulliselta. Ruuat ovat maistuvia ja pikkuhiljaa, pienin askelin, alkaa normaali rutiini astua kuvioihin ruokailun suhteen. Makrot menevät suunnilleen kohdilleen – välillä tarkkaan laskien, välillä vain arvioiden – ja herkuista kieltäytyminen alkaa tulla vihdoinkin selkärangasta. Itsehän olen tällä viikolla mm. tuijottanut intensiivisesti kotikotona olleita herkkuja kuin soturi vihollistaan. "You... You bastard... You shall not pass." :-D Meillä on siis herkkujen kanssa tiivis katsekontakti, jos polkumme sattuvat kohtaamaan eli huomaamatta ne eivät edelleenkään jää. Onneksi omaan kotiin ei mitään ylimääräistä päädykään, joten täällä saa elellä kaikessa rauhassa.

Hellapoliisi.fi:stä "Ninan kanakeitto", helposti myös muunneltavissa jokaisen omaan dieettiin :)

Tammikuu näyttää aerobiselta. Suuri osa tammikuun liikunnastani on koostunut tällä hetkellä erilaisista aerobisista liikunnoista – koiranulkoilutusta, HIIT-treeniä ja kehonpainotreeniä korkealla sykkeellä minuutteja laskien, painoja en ole yksinkertaisesti ehtinyt eri syistä johtuen pahemmin nostelemaan. Käännekohta tapahtunee onneksi tänään, kun pääsen salille pumppaamaan vähän sitä rautaakin – tosin sitäkin koko kehon ja korkean sykkeen treenillä. No stress, no worries, omalla painollaan tämäkin aerobisen ja lihaskuntotreenin suhde tasapainottuu tästä vielä, kun arki pääsee taas kunnolla rullaamaan.

Toppahousut ja toppatakki, hot stuff :--D

Tammikuu näyttää toiveikkaalta. En aio tammikuun aikana kantaa mitään ylimääräistä stressiä tai murhetta mukanani, vaan yritän yhä enemmän pureutua hyvään oloon ja selkärangasta kumpoavaan positiiviseen asenteeseen – hiljaa itsekseni, itseäni tutkaillen, välillä kunnolla pysähtyen ja rauhoittuen. Tuskin on sattumaa, että meditaatio ja jooga edesauttavat mielenrauhan etsimisessä – nykyarki on jokaisella kiireistä työn, harrastusten ja ihmissuhteiden välillä tasapainotellen ja loput vapaa-ajasta täyttää usein  (sosiaalinen) media jokaisesta mahdollisesta tuutista – tv, tietokone, pelikonsolit ja kirsikkana kakun päälle vielä musiikkia taustalle. Mistä löytyisi tilaa sille ihan omalle itselleen?

Monelle meistä itseni mukaanlukien kunnolla pysähtyminen ja hiljentyminen on todella työn takana, sillä sille on raivattava paitsi aikaa, niin myös malttia ja toisinaan lisäksi uskallusta – sieltä mielen perukoilta kun saattaa löytyä kivojen ajatusten lisäksi myös niitä torjuttuja tai sivuutettuja ajatuksia, joita ei ole halunnut käsitellä, kun ei ole ollut pakko tai voimat tuntuvat loppuvan kesken. Tätä ajatusta haluan itsessäni kehittää: uskallusta kohdata itsestään myös ne huonot puolet ja nimenomaan käsittelemällä niitä kääntää ne vihdoin ja viimein vahvuuksiksi elämän polulla. Kuulostaapa klisheiseltä, tuskin tulee kenellekään enää yllätyksenä tämän neidin kiinnostus psykologiaan. =)

Tästä ammennan voimaa loppuelämäni ajan – vanhojen työkavereiden kommentit <3

Tästä muuten pari sanaa: positiivisuus alkaa tietyissä piireissä saada nykyään kovin pelkistetyn, kärjistetyn ja ylikorostetun kuvan. Yleinen positiivisuus elämässä on aina hyväksi; elämänasenne vie pitkälle erityisesti vaikeuksia kohdatessa ja parantaa samalla myös elämänlaatua. Kaikkeen ei kuitenkaan voi tai tarvitse suhtautua yltiöpositiivisella asenteella, vaan tähän maailmaan mahtuu paljon asioita, jotka vaativat toimeentarttumista ja vakavampaa mieltä. Tällöin "positiivisuutta" voidaan soveltaa säilyttämällä myönteinen ja avoin mieli sekä mahdollisen tappion hetkellä hyväksymällä tosiasiat ja menemällä elämässä lopulta eteenpäin yltiöpäisen murehtimisen ja märehtimisen sijaan.

Silti sanasta "positiivinen" on tullut viime aikoina hitti ja sivusta seuranneena pelkään sen menettävän pian merkitystään itse sanan ylikulutuksen myötä. Pelkästään hokemalla muille olevansa positiivinen ihminen ei vielä tee kenestäkään positiivisempaa tai sen puoleen onnellisempaakaan – se vain kiillottaa pintaa, mahdollisesti jopa väärällä tavalla. Teot, energia ja olemus puhuvat, eivät sanat.

Harjoittelu tekee toki mestarin, fake it 'till you make it ja asennettaan voi ja kannattaakin muuttaa askel kerrallaan, mutta toisinaan sitä törmää ns. näennäispositiivisiin ihmisiin, jotka näkevät asioissa ensin sadepilven, lähtevät koristamaan sitä kultareunuksilla ja sen jälkeen röyhistävät rintaansa ja paukuttelevat henkseleitään positiivisuuden nimissä. Parempi tietysti näin päin kuin negatiivisuudessa vellominen, mutta tällöin ei kannata sulkea silmiään kehitykseltä ja olettaa olevansa jo "valmista kauraa".

Kivempaa on nimittäin nähdä asioista luonnostaan se valkoinen, pehmoinen pumpulipilvi, joka ei ylimääräisiä koristeluja tai korostusta kaipaa. :) Siihen pyritään – positiiviseen elämänasenteeseen ilman, että sitä itsekään sen suuremmin huomaa tai korostaa. Positiivisuus ei kaipaa imagonkohotusta sanoilla – se on asia, joka loistaa kyllä ihmisestä läpi itsestään ilman mainostusta tai sanahelinää ja mikä parasta; se tarttuu myös muihin. Ja samoin tarttuu muuten myös hymy, kokeilkaapa. :)

Tammikuun dieettaajat ry :-D

Tästä tulee nyt melkoisen sekalainen ja kuvapainotteinen postaus, sillä päässä ei kulje juuri nyt mitään järkevää. Tein hyvää aamupalaa, munakasta sipulin ja broilerin sisäfileen kera, kannattaa suositella. Aamuisin – aivan kuten Katjushkakin – välttelen siis perinteiseen tyyliini hiilareita ja säästän ne iltaan treeninjälkeiselle ajalle (jos sinnekään, riippuen ohjelmasta ja tavoitteista). Munakasta uppoaa siis lähes joka aamu – tai vaihtoehtoisesti kiireessä wheytä ja jotain hyvien rasvojen lähteistä. Oheen vielä kaveriksi sitruunavettä sekä joko kahvia mustana tai vihreää teetä ja avot, herkkuaamupalani on koossa!

Kanat, lihat ja ylipäätään kaiken kypsennyksen pyrin nykyään tekemään pääosin uunissa, jolloin saan karsittua paistamiseen käytettävistä rasvoista, esimerkkinä oheisessa kuvassa näkyvät broilerin (poikkeuksellisesti marinoidut) sisäfileet. Rasvoja tarvitaan kyllä, mutta koska niitä tulee niin helposti ja huomaamatta monissa ruoka-aineissa, karsin mielelläni edes ripauksen niistä tällä tavalla. Paistamisessa täällä suunnassa kuluu sitten kookosrasvaa, jonka eräiden tutkimusten mukaan pitäisi edesauttaa rasvanpolttoa, mutta kukin tyylillään ja itselleen sopivalla tavalla tietysti, vaihtoehtoja ja mielipiteitä riittää. :)

Sitten näihin kroppakuviin. Huokaisen kyllä syvään näitä suurennuslasilla tiiraillen, sillä vaikka pahin suola- ja hiilariturvotus on nyt saatu laskemaan runsaalla vedenjuonnilla, niin alta paljastuu silti paljon sellaista ylimääräistä, jota siellä ei aiemmin ollut. Vielä ei olla katastrofin puolella, mutta kyllä se vain piru vie harmittaa, kun huomaa ihan selkeästi ottaneensa takapakkia kesään verraten.

Takapakki on tullut pikkuhiljaa pitkin syksyä. Pitkään jatkunut dieettivaihe alkoi junnaamaan paikoillaan ja vaihtui mini-massakauteen, jonka jälkeen tuli what-the-heck -vaihe pikkujouluineen, sairasteluineen ja jouluineen. Luulin osaavani arvostaa lihaskasvua ja henkistä hyvinvointia sekä rentoa asennetta vähän enemmän, mutta enpä osaakaan. Tässä vaiheessa alkaa olla aivan sama, missä ne lihakset ovat tai onko niitä edes, kunhan rasvakerrosta saadaan taas tirisemään kiitoshei.

Ikävöin ihan tajuttomasti sitä tunnetta, kun huomaa ihan itse sekä peilissä että tunnusteltaessa kropan muuttuneen, kiinteytyneen ja vahvistuneen. Kun treeni ja hengästyminen tuntuu mielettömän mahtavalta, ei pelkästään uuvuttavalta. Kehitys – se on koukuttava tunne. Jos tämä nyt lohduttaa jotakuta dieettiä aloittelevaa, niin voin luvata, että se tunne on mitä mahtavin ja se vie paljon pidemmälle kuin mikään herkkuruoka IKINÄ. Perhana, 2-3 kuukauden päästä on paras olla toinen tilanne täälläkin.

Kyllä me sinne vielä päästään ja onneksi ei olla yksin, vaan meitä tammikuun dieettaajia onneksi riittää – mutta erona siinä tietysti se, että minä ja mun blogin lukijat emme luovuta, vaan teemme tätä elämäntapana emmekä dieettinä, eikös vain? Let's do this peeps ja muistetaanhan tsempata aktiivisesti kaveria mäessä! Pieninkin tsemppaus, positiivinen mietelause, kehu ja kannustus vievät yllättävän pitkälle. Mäkin tarvitsen sitä tsemppiä tähän ylämäkeä pitkin nousemiseen, mutta onneksi jokainen mäki loppuu joskus ja huipulla tuulee. Miettikää, mikä fiilis jää käteen, kun se oman elämän mäki on vihdoin kivuttu ylös asti aivan omin voimin – paremmasta kunnosta puhumattakaan, heh. :-D Hitaasti, mutta ennen kaikkea varmasti eteenpäin.

Puhdas ruoka, parempi mieli

Pahin turvotus alkaa olla tiessään, kiitos puhtaamman ja kevyemmän ruuan sekä tajuttoman vedenlitkimisen. :) Vaikka matkaa siihen, että omissa nahoissaan tuntee taas olonsa hyväksi riittää, niin tässä kuitenkin erittäin hyvä ja helppo aloitus, kun pistää ruokavalion vain kertaheitolla jälleen kuntoon.

Edelleen väitän, ettei terveellinen syöminen ole sama asia kuin tylsä, kuiva ja mauton ruoka, pffft. Mitä pitkäjänteisemmin syö "puhdasta", mahdollisimman vähän prosessoitua ja valmiiksi marinoitua/maustettua/suolattua ruokaa, sitä helpommin sitä pystyy ikään kuin poimimaan erilaisia makuja ja arvostamaan sitä, miltä ruoka-aineen kuuluu itsessään maistua. Lisäksi kun käyttää vähän mielikuvitusta eikä ylikypsennä ruokia sekä maustaa itselleen mieluisalla tavalla saa varmasti erittäin maistuvaa ruokaa aikaiseksi. 

Loimulohta & fetajuustoa salaatin ja miniluumutomaattien kera

GreenZ:in broileri-fetasalaatti

Wok-vihanneksia, 10% fetajuustoa ja possunfileetä

Uunissa valmistettua poffua :)

Snack-plate

Munakkaan salainen ainesosa: SIPULI. Aivan sama, mitä kaikkea muuta sinne laittaa, kunhan ensin paistaa hieman sipulia pannulla ja sen jälkeen lisää kaveriksi muut ainekset. Tässä kuvassa matkassa mukana myös broileria.

Mitä juuri nyt tekisi mieli?

Vastauksena otsikon kysymykseen: terveellisiä ruokia, slurps. Selailin vanhoja kuvia ja bongasin taas vaikka mitä herkkuja, joista parhaimmat palat tulevat tässä:

Kookosöljyssä paistettua lohta

Nopea snack: broilerin rintafileetä ja mozzarellaviipaleita

Savulohi-mozzarellasalaatti

Katkarapusalaatti & broileria, paahdettua bataattia ja ruusukaaleja

Eniten kuolaan valehtelematta lohi-mozzarellasalaatin perään, omnomnom. Voisinpa haukata tietokoneesta...

Mitä tänään syötäisiin?

Paistettua kananmunaa ♡

... tai lounasta Fontanassa

Broilerin koipia ja ruusukaalia

Ja näppärästi broilerin fileitä uunipellillä paistettuna

Siinä vähän otteita siitä, mitä täällä on viime päivinä herkuteltu. :)

Mitä on tullut syötyä?

Vastauksena otsikon kysymykseen: kaikkea hyvää! Syön takuulla herkullisempia ruokia kuin mitä söisin, jos en noudattaisi terveellistä ruokavaliota. Pitsat, hampurilaiset, einesruuat ja kaikki se huono olo, turvotus ja lisäaineet eivät ole mitään näiden raikkaiden ja yksinkertaisten ruokalajien rinnalla, uskokaa pois. Epäileville voin ruveta henkilökohtaiseksi kokiksi viikon ajalle ja katsotaan sitten, kuinka "ankeaa" on noudattaa terveellistä dieettiä, heh. :D

Lempi-salaattimix yhdistettynä savustettuun kirjoloheen (n. 100g).

Parsakaalia ja marinoitua porsaan ulkofileetä. 

Kevyesti suolattuja ja paahdettuja manteleita – hyviä rasvoja, proteiinia ja suhteellisen pieni määrä hiilihydraatteja. Kohtuudella nautittuna helppo välipala.

Lisää savulohta, noms. <3

Porsaan ulkofilettä, puolikas avokado ja keitetty kananmuna.