Fisua lautaselle

Viimeisen viiden päivän aikana olen syönyt neljän päivän ajan loimulohta. Neljän! Ja vieläpä useampaan kertaan per päivä. Huhheijaa, voiko tähän saada yliannostuksen??

Loppua ei kuitenkaan ainakaan vielä näy, vaan lisää olisi arkoitus tehdä ihan itse ja hätävarana se on myös Stockan Hulluilla Päivillä tarjouksessa keskiviikkona 17,95e/kg eli menkää ihmeessä hakemaan, jos mahdollisuus on käsillä. Juuri nyt en tiedä mitään niin hyvää ruokaa kuin loimulohi yhdistettynä mieluiten Puren salaattibuffettiin, ahh.

Nyt täytyy kyllä alkaa vieroittaa itseään, apua.

Stockan loimulohi

Jos haluan herkutella terveellisemmällä tavalla, vaihtuu suunnaksi Stockan kalatiski ja pala heidän herkullista loimulohtaan ja niin kävi myös tänään. Mmmmm, yes please... Loimulohi se vain ei petä koskaan eikä tarvitse murehtia turhista hiilariturvotuksista, vaikkakin rasvaisuutensa vuoksi tässäkin täytyy (yrittää :D) pitää kohtuus mukana ja herkutella maltilla.

Illalla pakataan sitten kimpsut ja kampsut ja suunnataan huomisiin SuperTreeneihin Naantaliin, jännittää! Ja eniten nimenomaan oma jaksaminen, sillä tässä on nyt lepuutettu polvea sellaiset kolmisen viikkoa ilman sen suurempaa riehumista tai revittämistä ja sen päätteeksi onkin varmasti todella hyvä pistää oma rapakuntonsa testiin koko päivän treenaamisella, heheh. Eiköhän tästä kuitenkin hengissä selvitä, niin minä kuin polvikin. Reipasta sunnuntaiaamua siis innolla jo odotellessa! :)

Mitä syön: keskiviikko

Yritän nyt oikein muistella, että missä vaiheessa päätin tehdä näistä päivän ruoka -kuvista omia postauksiaan sen sijaan, että olisin fiksuna tyttönä upottanut kuvat ruuista muun höpötyksen joukkoon. No, mennään nyt sunnuntaihin asti tällaisella tyylillä ja jospa ensi viikolla jotain vähän sulavampaa.

Tänään upposi taas kerran keittoa ja syy sille on vähän vähemmän mairitteleva kuin toivoisi: pelkään, että olen altistunut taudille, jossa päästään halimaan wc-pönttöä. :( Sen sijaan, että olisin lähtenyt tänään Ikean kautta omaan kotiin, niin vietänkin vielä muutaman päivän täällä vanhempien luona karanteenissa ja toivon, että tauti kiertää itseni kaukaa. Varotoimenpiteenä pitäydyn kuitenkin mahdollisimman nestepitoisissa ja pehmoisissa ruuissa, "heh"...

Olipa muuten hyvä pohjustus ja assosiaatio kalakeitolle, sillä lailla. Aina vain paranee. :D Mutta kuvien kalakeitto on kuitenkin todella herkkua ja tehty periaatteessa samalla rungolla kuin aiemmin mainittu kanakeitto eli jos se oli mielestäsi herkkua, niin kokeile ihmeessä pakastesein tai lohikuutioiden kera tätä ihanuutta!

Itselläni oli käytössä seitä, mutta (hunaja)marinoidut lohisuikaleet/-kuutiot olisivat varmasti paras lähtökohta maukkautensa vuoksi. Mukaan lähti parsakaalien, paprikan ja sipulin lisäksi porkkanaa, curryn tilalla käytin paprikajauhetta ja kanaliemikuution sijaan yhden kalaliemikuution sekä puolikkaan kasvisliemikuution sekä, hehhe, ripauksen broilerimauste-sekoitusta. :D Resepti vaatii siis vielä hiomista ja sen vuoksi en ala tässä vaiheessa kirjoittamaan sitä ylös, mutta onpas mukavaa vain soveltaa ja kokeilla kaikenlaista keittiön puolella! Yleensä siitä saa aikaiseksi vain katastrofin, mutta viime aikoina tähdet ovat olleet puolellani, jipii.

Tänään siis keittoa sekä sen kaverina rahkaa ja mehukeittoa, mehukeittoa, mehukeittoa ja vähän lisää mehukeittoa.

Mitä syön: tiistai

Tiistai on toivoa ja herkkuja täynnä! Tämän päivän aterioihin on kuulunut ja kuuluu vielä illemmallakin lohirullaa friseesalaatin ja miniluumutomaattien kera, tacoja fetalla ja jauhelihalla sekä yllätys yllätys, taas niitä protskumuffinsseja. Olen ihan hulluna niiden maukkauteen ja helppouteen, niitä täytyisi melkein olla tekemässä vähintään joka toinen päivä.

Lohirulla-annoksesta muuten uteliaimmille sen verran, että kyseinen 150g kiekko on omaan ruokavaliooni suhteutettuna kaksinkertainen annos ja siksi jaoinkin sen kuvan jälkeen kahteen annokseen - muille varmasti maistuukin kertaheitolla tuollainen herkkupala. :) Valmistustapakin on äärimmäisen helppo, leikkaa vain lohta suikaleiksi ja laittaa vähän suolaa, pippuria, tilliä (ja halutessaan muita mausteita) sekä vähän tuorejuustoa väliin. Sitten vain rullalle ja uuniin 200 asteeseen about niin-kauan-kunnes-näyttää-valmiilta (hyvä ohje, eikö? :D), maistuu niin kylmänä kuin lämpimänäkin.

Lohi upposi täällä preworkout-ateriana ja tacot puolestaan post-workoutina palautusjuoman sijaan. Muffinssit sen sijaan... No, aamupala, välipala ja iltapala sekä vierasvara kenelle tahansa, jolle ne maistuvat (ja nehän maistuvat kaikille)! :) Vähäkalorisuudestaan huolimatta pitäisi kyllä vieroittaa itsensä näistä, sillä omiin makroihini ne eivät hiilareidensa vuoksi ihan joka kohtaan sovi, mutta kun äh, niin hyviä, slurps... Laskin näiden mustikka-versioiden makrot vielä uteliaisuuttani grammalleen koriste-mantelilastuineen päivineen ja tulokset ovat (per 1 kpl):

Mustikka-proteiinimuffinssit
~> 4 valkuaista, 1dl mustikoita

Energiaa 119 kcal (ilman mantelilastuja 97kcal)
Proteiinia 12g (ilman mantelilastuja 11g)
Hiilihydraattia 10g (ilman mantelilastuja 97kcal)
Rasvaa 3g (ilman mantelilastuja 1g)

Ja tietenkin jos laittaa neljän valkuaisen sijaan kuusi valkuaista, saadaan vähän lisää protskua ja keltuaiset mukana tulee lisää rasvaa, extrabanaanilla lisää hiilareita jne. :)

Ruokainspiraatiota

Foodspiration? No, oli mitä oli, niin imagomuutosta – niin, blogin ilme on tosiaan muuttunut :) – suunnitellessa törmäsin samalla toinen toistaan herkullisempiin kuviin terveellisistä, puhtaista ja kevyistä ruuista, joita koko blogi onkin pullollaan. Nyt vielä kollaasin muodossa muutamat räpsyt tähän hetkeen, olkaapa hyvät!

Ps. Parannusehdotuksia ja muita kommentteja uudesta ulkoasusta otetaan aina ilolla vastaan! Hion mielelläni tätä vielä lisää, kunhan keksin ensin mihin suuntaan. 

Helppo ja hiilariton proteiini-pizza

Namnamnam, täältä tulee todella erikoisen kuuloinen, mutta maistuva ja proteiinipitoinen pitsaohje. Valmiina?

Pohja on tehty jauhelihasta. Kyllä, jauhelihasta. Tekisikö mieli nyrpistää nenää ja tuomita resepti suorilta käsin? Niin itsekin mietin aikoinaan, mutta annoin sille mahdollisuuden ja olen älyttömän iloinen, että niin tein. Kuka ravintotietoinen lihansyöjä (sori kasvissyöjät, tämä ei tällä kertaa sovi teille :D) nyt voisi olla vastustamatta ravintoarvoiltaan korkeaproteiinista pitsaa, jossa ei ole lainkaan hiilareita ja vain maltillisesti rasvaa?

Lihansyöjän karppi-pizza, pohja:

~ 400g kalkkunan paistijauhelihaa
~ 1 kananmuna
~ suolaa ja mausteita oman maun mukaan, itsellä chili, cayennepippuri ja jauhelihamauste

Sekoita pohjan ainekset keskenään ja painele mössö tasaiseksi levyksi uunipellille. Paista 200 asteessa hetki (n. 10min riittänee), kunnes pohja näyttää kypsältä ja siihen pystyy levittämään täytteitä.

Täytä pitsa haluamillasi täytteillä ja laita hyvällä omallatunnolla myös juustoraastetta, sillä tällä ohjeella tehtynä pohjassa ei ole juurikaan rasvaa. Mikäli haluat tehdä pohjan tavallisesta jauhelihasta, suosittelen käyttämään vähärasvaista (10%) naudan paistijauhelihaa, sillä rasvainen pohja ei sovi tähän pitsaan, testattu on. Mausteeksi voi myös pitsamaisuutta hakiessaan lisätä oreganoa tai pitsamaustetta.

Pohjan ravintoarvot karkeasti laskettuna:
Energia: 638kcal (neljään annokseen jaettuna 159,5kcal)
Proteiini: 83g (neljään annokseen jaettuna 20,75g)
Rasva: 34g (neljään annokseen jaettuna 8,5g)
Hiilihydraatit: 0,2g

Itse käytin täytteinä tomaattimurskaa, 150g mozzarella-juustoraastetta, 100g tonnikalahiutaleita vedessä, säilykeherkkusieniä ja tankoparsaa. Ravintoarvot laskin käytännössä vain juustosta ja tonnikalasta, sillä herkkusienissä ja parsassa on olemattoman vähän yhtikäs mitään ja tomaattimurskassakin vain muutama hassu gramma hiilaria, joka ei ketään vahingoita.

Lopputuloksena oman pitsani yhteenlasketut ravintoarvot pohjineen päivineen:
Energia: 1188kcal (neljään annokseen jaettuna 297kcal)
Proteiini: 142g (neljään annokseen jaettuna 35,5g)
Rasva: 67g (neljään annokseen jaettuna 16,75g)
Hiilihydraatit: 3,7g + mitä pienestä määrästä tomaattimurskaa, herkkusieniä ja tankoparsaa kertyy

On muuten hurjan täyttävää ja pitää nälän poissa pitkään, vaikka onkin kooltaan vähän pienempi kaveri. Tankkaamaan ei takuulla pysty yhden palan jälkeen, sen verran tuhdisti tästä löytyy proteiinia – ja sehän tässä onkin parasta, sillä normaalipitsaa tulisi varmasti vedettyä nälkäänsä enemmän kuin yksi tai kaksi siivua, mahdollisesti jopa koko pitsa. Jos siis tekee mieli pitää pitsaperjantai, niin kokeile vaihteeksi tällä versiolla – säästyt sekä hiilaripöhötykseltä että huonolta omatunnolta. :)

Tältä näyttää tammikuu

Tähän väliin ajattelin tehdä pientä yhteenvetoa siitä, mille tämä oma tammikuuni toistaiseksi näyttääkään. Täältä siis pesee!

Tammikuu näyttää herkulliselta. Ruuat ovat maistuvia ja pikkuhiljaa, pienin askelin, alkaa normaali rutiini astua kuvioihin ruokailun suhteen. Makrot menevät suunnilleen kohdilleen – välillä tarkkaan laskien, välillä vain arvioiden – ja herkuista kieltäytyminen alkaa tulla vihdoinkin selkärangasta. Itsehän olen tällä viikolla mm. tuijottanut intensiivisesti kotikotona olleita herkkuja kuin soturi vihollistaan. "You... You bastard... You shall not pass." :-D Meillä on siis herkkujen kanssa tiivis katsekontakti, jos polkumme sattuvat kohtaamaan eli huomaamatta ne eivät edelleenkään jää. Onneksi omaan kotiin ei mitään ylimääräistä päädykään, joten täällä saa elellä kaikessa rauhassa.

Hellapoliisi.fi:stä "Ninan kanakeitto", helposti myös muunneltavissa jokaisen omaan dieettiin :)

Tammikuu näyttää aerobiselta. Suuri osa tammikuun liikunnastani on koostunut tällä hetkellä erilaisista aerobisista liikunnoista – koiranulkoilutusta, HIIT-treeniä ja kehonpainotreeniä korkealla sykkeellä minuutteja laskien, painoja en ole yksinkertaisesti ehtinyt eri syistä johtuen pahemmin nostelemaan. Käännekohta tapahtunee onneksi tänään, kun pääsen salille pumppaamaan vähän sitä rautaakin – tosin sitäkin koko kehon ja korkean sykkeen treenillä. No stress, no worries, omalla painollaan tämäkin aerobisen ja lihaskuntotreenin suhde tasapainottuu tästä vielä, kun arki pääsee taas kunnolla rullaamaan.

Toppahousut ja toppatakki, hot stuff :--D

Tammikuu näyttää toiveikkaalta. En aio tammikuun aikana kantaa mitään ylimääräistä stressiä tai murhetta mukanani, vaan yritän yhä enemmän pureutua hyvään oloon ja selkärangasta kumpoavaan positiiviseen asenteeseen – hiljaa itsekseni, itseäni tutkaillen, välillä kunnolla pysähtyen ja rauhoittuen. Tuskin on sattumaa, että meditaatio ja jooga edesauttavat mielenrauhan etsimisessä – nykyarki on jokaisella kiireistä työn, harrastusten ja ihmissuhteiden välillä tasapainotellen ja loput vapaa-ajasta täyttää usein  (sosiaalinen) media jokaisesta mahdollisesta tuutista – tv, tietokone, pelikonsolit ja kirsikkana kakun päälle vielä musiikkia taustalle. Mistä löytyisi tilaa sille ihan omalle itselleen?

Monelle meistä itseni mukaanlukien kunnolla pysähtyminen ja hiljentyminen on todella työn takana, sillä sille on raivattava paitsi aikaa, niin myös malttia ja toisinaan lisäksi uskallusta – sieltä mielen perukoilta kun saattaa löytyä kivojen ajatusten lisäksi myös niitä torjuttuja tai sivuutettuja ajatuksia, joita ei ole halunnut käsitellä, kun ei ole ollut pakko tai voimat tuntuvat loppuvan kesken. Tätä ajatusta haluan itsessäni kehittää: uskallusta kohdata itsestään myös ne huonot puolet ja nimenomaan käsittelemällä niitä kääntää ne vihdoin ja viimein vahvuuksiksi elämän polulla. Kuulostaapa klisheiseltä, tuskin tulee kenellekään enää yllätyksenä tämän neidin kiinnostus psykologiaan. =)

Tästä ammennan voimaa loppuelämäni ajan – vanhojen työkavereiden kommentit <3

Tästä muuten pari sanaa: positiivisuus alkaa tietyissä piireissä saada nykyään kovin pelkistetyn, kärjistetyn ja ylikorostetun kuvan. Yleinen positiivisuus elämässä on aina hyväksi; elämänasenne vie pitkälle erityisesti vaikeuksia kohdatessa ja parantaa samalla myös elämänlaatua. Kaikkeen ei kuitenkaan voi tai tarvitse suhtautua yltiöpositiivisella asenteella, vaan tähän maailmaan mahtuu paljon asioita, jotka vaativat toimeentarttumista ja vakavampaa mieltä. Tällöin "positiivisuutta" voidaan soveltaa säilyttämällä myönteinen ja avoin mieli sekä mahdollisen tappion hetkellä hyväksymällä tosiasiat ja menemällä elämässä lopulta eteenpäin yltiöpäisen murehtimisen ja märehtimisen sijaan.

Silti sanasta "positiivinen" on tullut viime aikoina hitti ja sivusta seuranneena pelkään sen menettävän pian merkitystään itse sanan ylikulutuksen myötä. Pelkästään hokemalla muille olevansa positiivinen ihminen ei vielä tee kenestäkään positiivisempaa tai sen puoleen onnellisempaakaan – se vain kiillottaa pintaa, mahdollisesti jopa väärällä tavalla. Teot, energia ja olemus puhuvat, eivät sanat.

Harjoittelu tekee toki mestarin, fake it 'till you make it ja asennettaan voi ja kannattaakin muuttaa askel kerrallaan, mutta toisinaan sitä törmää ns. näennäispositiivisiin ihmisiin, jotka näkevät asioissa ensin sadepilven, lähtevät koristamaan sitä kultareunuksilla ja sen jälkeen röyhistävät rintaansa ja paukuttelevat henkseleitään positiivisuuden nimissä. Parempi tietysti näin päin kuin negatiivisuudessa vellominen, mutta tällöin ei kannata sulkea silmiään kehitykseltä ja olettaa olevansa jo "valmista kauraa".

Kivempaa on nimittäin nähdä asioista luonnostaan se valkoinen, pehmoinen pumpulipilvi, joka ei ylimääräisiä koristeluja tai korostusta kaipaa. :) Siihen pyritään – positiiviseen elämänasenteeseen ilman, että sitä itsekään sen suuremmin huomaa tai korostaa. Positiivisuus ei kaipaa imagonkohotusta sanoilla – se on asia, joka loistaa kyllä ihmisestä läpi itsestään ilman mainostusta tai sanahelinää ja mikä parasta; se tarttuu myös muihin. Ja samoin tarttuu muuten myös hymy, kokeilkaapa. :)

Arjen ihanuus

Oman sohvan nurkkaukseen käpertyminen läppäri sylissä, iso tuopillinen vettä oikealla puolella ja neuropsykologian muistiinpanot vasemmalla – tässä on koti, juuri tässä. Elän nyt jonkinlaista harmaan arjen kulta-aikaa, kun menojalka ei vipata mihinkään suuntaan ja vietän mieluusti koko torstaipäiväni juuri tässä pisteessä istumalihaksia treenaten ja aivonystyröitä haastaen. Ihana, rauhallinen arki. :)

Tämän päivän ohjelmassa neuropsykologian pyörteisiin sukeltamista, lihasten hellimistä putkirullauksella ja yleisellä tasolla tätä arjen ja elämän fiilistelyä. Käväisin esimerkiksi eilen vanhemmillani lapsuudenkodissani ja silmäni osuivat puolivahingossa siihen epävireiseen, itseänikin vanhempaan pianovanhukseen, johon solmin aikoinaan viha-rakkaussuhteen 12 vuoden ajaksi. Lähestyn häntä varovaisen päättäväisesti noin kerran vuoteen ja nyt oli jälleen se hetki enkä oikein tiedä, miten sitä tunnetilaa kuvailisi, kun istuu pianon edessä vapaaehtoisesti _tuntitolkulla_ ajantajun menettäen. Tämä on kai sitä sielunterapiaa, joka täytyisi jokaisen itse kokea sen täysin ymmärtääkseen.

Spot the dog (vinkki: nenä alareunassa)

Ripsulit kunnossa ja muuta meikkiä tämä neiti harvoin tarvitseekaan :)

Uunilohta, keep it clean babes

Arkeen voi suhtautua niin monella eri tavalla eikä sitä yleensä tee tietoisesti. Jos kuitenkin huomaat päivien lipuvan ohi mitäänsanomattomalla energialla etkä tiedä, mitä teet väärin tai mistä saisit siihen lisää eloa, niin pysähdypä aivan pieneksi hetkeksi ja mieti, miten moni asia on elämässäsi hyvin tai jopa loistavasti. Asiaa auttaa toki taivaalta paistava aurinko tai rento musiikki taustalla soiden, mutta loppupeleissä riittää vain ja ainoastaan se, että antaa itselleen luvan olla onnellinen niistä maailman pienimmistäkin asioista – niistä tämä elämä kun loppupeleissä rakentuu. :) Happiest people don't have the best of everything, they just make the best of what they have. I rest my case with that – niin kauan kun on katto pään päällä, riittävästi ruokaa pitämään masu kylläisenä ja itselleen tärkeät ihmiset ympärillä, ovat asiat jo melkoisen hyvin.