Tänään treenipeppu, huomenna herkkupeppu

Uudet ruokavaliot ja treeniohjelmat ovat saapuneet ja innostus on taas kerran lähes käsinkosketeltavaa! Mikähän siinä on, ettei uusien ohjelmien tultua malttaisi odottaa enää päivääkään, viikosta nyt puhumattakaan... Kaikki mulle nyt heti. :D

Maanantaina 5.5 lähtee sitten taas vähän muunneltua ruokavaliota, tällä kertaa vähän lisää hiilareita (myös lepopäiville) ja suuremmalla kalorikontrastilla treeni- ja lepopäivien välillä. Kalorien suhteen lepopäivinä pyöritään noin 1200kcal paikkeilla ja treenipäivät eli lihaskuntopäivät menevät noin 1750kcal lukemissa.

Treeneistä puolestaan aamuaerobiset poistuivat toukokuuksi, mutta HIIT muuttuikin sitten entistä pidemmäksi ja paljon rankemmaksi, apua... Ja vaikka kauhistelenkin, niin todellisuudessa odotan kyllä innolla! :) Aerobista löytyy HIIT:in lisäksi myös kerran viikossa tehtävällä harjoituksella, hissikielto jatkuu tuttuun tyyliin ja kävelylenkeillä saa tietysti edelleen käydä. 

Lihaskuntoharjoituksia on myös edelleen kolme kertaa viikossa, mutta tässä kuussa keskitytään eniten reisiin, pakaroihin, vatsoihin ja pohkeisiin. Kiitos nam! <3 Kaikissa kolmessa ohjelmassa toteutuu tottakai koko kehon treenaus, mutta tällä kertaa mennään ns. eristävillä liikkeillä ja haetaan "hermostollista virtaa" työskentelevään lihakseen. En ole nyt ihan varma itsekään, mitä kirjoitan, mutta toivottavasti edes joku siellä saa langan päästä kiinni. Tähdennän edelleen, etten missään nimessä ole ammattilainen näissä asioissa, vaan mulla on nimenomaan siksi ammattilainen tässä auttamassa. :)

Ja tänään tehtiinkin sitten kaikki kolme ohjelmaa kahdella sarjalla, jessss! Ei ollut enää edes ihanan kamalaa, vaan pelkästään ihanaa. Toki sinne joukkoon mahtui myös yksi ultimate-inhokki (penkillenousu käsipainojen kera, helv...) ja muutama ei-niin-helppo liike, mutta kokonaisuudessaan tykkään taas paljon! Ehdinkin jo vinkua, miten jään ikävöimään huhtikuun ohjelmia, mutta enpäs taidakaan jäädä uudet ohjelmat testattuani. :) Jatkossa treenit ovat edelleen kolmiosaisia eli yhteensä yhdeksän liikettä per ohjelma, mutta ensimmäistä osiota tehdään näemmä neljä sarjaa ja loppuja sitten kolme eli eteenpäin mennään pikkuhiljaa. Jepa, me likes.

Näihin mahtaviin tunnelmiin on siis hyvä lopetella tätä päivää ja nauttia palkkioksi lehtipihviä bataatilla ja salaatilla. Huomenna on vappuaatto ja allekirjoittaneella päättyy se 2,5 kuukautta kestänyt tipaton. Meidän treenit meni tänään vähän erilaisilla tsemppauslauseilla – "mieti huomista skumppalasia!", "... ehkä vähän hillomunkkiaki siihen päälle..." ja "pari toistoa vielä, hyvä. Ja sit neljä lisää, huomisen kunniaksi!" :D Perille meni tsemppaukset ja todennäköisesti myös treenit, torstain olotiloja ja kakkospäivän lihassärkyä siis mielenkiinnolla odotellessa. :)

Super-kvinoa

Kvinoasta (tai quinoasta) on tullut bataatin ohella ehdoton suosikkini post-workout -hiilarilähteenä, muita en näiden kahden lisäksi ole viime aikoina käyttänytkään. Gluteeniton, ravintorikas ja nopea valmistaa.

"Kvinoa sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia välttämättömiä aminohappoja oikeassa suhteessa, mikä on harvinaista kasvikunnan tuotteissa. Kvinoassa on enemmän proteiinia kuin riisissä tai muissa viljoissa ja se sisältää paljon ravintokuitua, fosforia, rautaa ja magnesiumia."

... Ja se on myös ihan mahdottoman hyvää alla olevalla reseptillä! <3

Kvinoa-broilerisalaatti

Oma proteiini + hiilari -versio:

~ 1 dl kvinoaa (en huuhtele, keitän suoraan kattilassa)
~ 150g maustamattomia broilersuikaleita
~ kirsikkatomaatteja
~ vapaavalintaista salaattia, esim. Lempi-salaattimix tai pinaatinlehtiä
~ sitruunamehua
~ ripaus himalajan ruususuolaa

Ei muuta kuin kvinoa ja broileri kypsäksi ja sen jälkeen kokoamaan aineksista herkullista salaattiannosta, nams. Sitruunamehua laitan melko reilusti ja himalajan ruususuolaa ripauksen keitinveteen ja vielä toisen ripauksen itse kvinoan päälle.

... Ja PT:llä on sitten proteiini + hiilari + rasva -versio samaisesta salaatista, jota en ole itse päässyt vielä testaamaan. Kaikkien ruoka-aineiden määristä en osaa sanoa tarkalleen, joten käytetään tällä kertaa runkona omaa versiotani, kun näitähän nyt voi jokainen vapaasti soveltaa muutenkin itselleen sopiviksi. :)

~ 1 dl kvinoaa
~ 150g maustamattomia broilersuikaleita
~ kurkkua
~ 1 avokado
~ pieneksi revittyä Lempi-salaattimixiä
~ rucolaa, basilikaa ja korianteria
~ sitruunamehua
~ kookosöljyä (sekä salaattiin että paistamiseen)
~ ripaus himalajan ruususuolaa

Tässä on kuulemma asettelu ja järjestys todella tärkeää: ISO lautanen, jonka päälle salaattia, avokado, rucolaa, basilikaa ja korianteria, superpieneksi pilkottua kurkkua, puolikas puristettu sitruuna, kvinoa, kookosöljyä, lisää salaattia ja liha. Så där. :D PT kutsuu tätä muistaakseni mössö-nimellä eli sellaista koostumusta ilmeisesti tavoittelemaan.

Vinkit aamuaerobiseen

Siellä kyseltiin postausta aamuaerobisen tekemisestä ja teenkin sen näin kantapään kautta oppineena vinkit-muodossa. Toivottavasti tästä oppineena vältätte ne suurimmat fail-hetket ja pääsette paremmin kiinni aamuaerobisen ihanaan maailmaan. :)

1. Aamuaerobinen oikeasti aamulla

Erityisesti näin kesän lähestyessä suosittelen ehdottomasti tekemään aamuaerobisen jo aikaisin aamusta, mieluiten karkeasti ennen kello kymmentä. Syy on hyvin selkeä: aamulla ei ole ihan niin kuuma! Toki mukana on myös muita vaikuttavia tekijöitä, kuten esimerkiksi käytännöllisen ruokarytmin ylläpitäminen, kun aamupala ei veny ihan älyttömän myöhäiseksi, mutta kyllä se lämpö on itselleni se suurin ongelma. Sitä paitsi miten ihanaa onkaan palata kotiin treenin jälkeen ja huomata, että koko päivähän on vasta alkamassa. Ahh.

2. Päälle mieluummin liian vähän kuin liikaa

Taas pysytään tässä kuumuus-aiheessa, heh. Lenkkeillessä tulee kuitenkin aina lämmin (ja jos ei tule, niin lisätään tahtia), joten vaatetusta miettiessä kannattaa laittaa mieluummin vähän vähemmän kuin liikaa. Itse koin tämän tänään, kun päällä oli juoksutakki ja päässä vielä sweatband muka viileän sään lenkkeilyasuna. Bullshit, aurinko paistoi ja lämmitti enkä voinut edes kuvitella mitään sykkeenkohotuksia, sillä olin sulamispisteessä jo pelkässä kävelyvauhdissa. Takin sitominen vyötärölle ei muuten sitten auta, silloin se häiritsee liehumalla käsiä ja reisiä vasten. Ja auta armias, jos satut menemään heijastavien pintojen ohi ja näkemään peilikuvasi... Joo. Siispä kevyesti päälle ja hiki pintaan muulla kuin vaatetuksella!

3. Vaihtelu virkistää

Vaihtele reittiä, vaihtele tempoa, vaihtele kestoa ja vaihtele maastoa. Kaikkea ei tarvitse vaihdella saman lenkin aikana, mutta samaan lenkkiin juurtuminen alkaa kyllästyttää ketä tahansa. Yllätä itsesi ja tee spontaaneja suunnanvaihdoksia alueille, joissa et ole mahdollisesti ennen käynytkään (ja pidä puhelimen navigaattori valmiudessa kaiken varalta). Välillä hölkkää, välillä kävelyä, välillä portaita joko kävellen tai juosten, välillä kaikkia näitä yhdessä ja toisinaan taas pelkkää rentoa tallustelua maisemista nauttien. Lenkin ei tarvitse kestää sen kauempaa kuin 30-45 minuuttia ja itse teen omani neljä kertaa viikossa.

4. Suunnittele ja toteuta

Jos olet päättänyt edellisiltana mennä aamusta lenkille, niin tee se. Tee se heti, ennen kuin pääkoppa alkaa muodostaa ajatuksia sitä vastaan ja sänky yrittää houkutella takaisin unten maille. Tarvittaessa voit vaikka nukkua treenivaatteissa helpottaaksesi lähtemisen vaikeutta – been there, done that ja toimii kyllä, hehee. Ja jos päätöksesi ovat luokkaa "huomenna voisin mennä aamulenkille", ota konditionaali pois. Mene, toteuta ja nauti!

5. Fiilistele musiikkia

Valitse itsellesi ne voimabiisit, joita kuunnellessa tossut lähtevät kuin väkisin liikkeelle. Treenilista kannattaa laittaa vaikka heti aamusta soimaan lenkkiin valmistautuessa, niin saa kunnon tunnelmalatauksen heti aamusta päälle. Omalla kohdallani musasovelluksena toimii Spotify Premium kännykästä ja jos biisilistoista on puutetta, niin omat vaihtelevat treenilistani löytää halutessaan Spotifysta nimimerkin evellyn takaa (hakukenttään teksti spotify:user:evellyn ja enteriä). 

6. Kuulokkeet ja muut varusteet

Kunnon kuulokkeet ovat must. Olen tähän asti pärjännyt nappikuulokkeilla, sillä olen saanut ne pysymään hikipannan alla tiukasti paikallaan, mutta sen aika on nyt tullut lämpenevien kelien myötä päätökseen. Siispä tilasin itselleni eilen uudet bluetooth-kuulokkeet, joiden toivon pysyvän päässä ja korvissa paremmin kuin herkästi irtoilevat nappikuulokkeet. Lisäksi kännykälle ja avaimille suosittelen hankkimaan suoraan esimerkiksi käsivarteen kiinnitettävän armbandin tai ihan treenivyölaukun (vaikkapa edullisesti H&M:ltä), niin ei tarvitse miettiä taskuja tai pahimmassa tapauksessa niiden kädessä kantamista sen enempää. Ja lippalakki auttaa auringonpaisteessa paremmin kuin aurinkolasit.

7. Tyhjään mahaan tai tunti syömisen jälkeen

Tyhjään mahaan liikkumisen hyödyllisyydestä löytyy varmasti lukuisia tutkimuksia puolesta ja vastaan, mutta mitään rakettitiedettähän tästä ei tarvitse tehdä. Kumpikaan tyyli ei ole vaarallista ja erot ovat hyvin marginaalisia, joten joka tapauksessa aerobinen liikunta on aina hyväksi, tekee sen sitten tyhjään masuun tai ei. Itse teen omani ennen aamupalaa pelkän vesilasin sekä muutamien lisäravinne-nappuloiden voimin, jolloin pääsen myös matkaan lähestulkoon suoraan sängystä. Jos taas söisin aamupalan ennen liikuntaa, niin odottaisin kyllä ainakin tunnin verran sen laskeutumista ennen reippailua. Jokainen voi toki etsiä tähän sen oman kultaisen keskitiensä, joka tuntuu sopivan omalle keholle parhaiten.

8. Nauti!

Teetpä sitten aamuaerobistasi tasaisella kevyellä sykkeellä tai intervallitreeninä, niin muista aina nauttia siitä täysin rinnoin. Nauti maisemista, pienistä yksityiskohdista, hengästymisen tunteesta, onnistumisista, kehityksestä, kauniista auringonpaisteesta, virkistävästä tihkusateesta, musiikista... Lista on loputon, kun asenne on kohdillaan. :) Liikkuminen ei ole pakkopullaa, se on nautinto ja etuoikeus!

Ai lav juu! :)

"Mulla on maailman parhaat lukijat, on oikeesti." Tota lausetta olen hokenut vaikka kenelle ja tottahan se on! Teiltä tulee vähän väliä niin mahtavia tsemppikommentteja, etten kyllä ikinä taida tottua siihen. Luen joka ikinen kerta yhtä innolla saapuneita kommentteja ja arvostan todella sitä aikaa ja vaivaa, joka kommentointiin menee – itse ajatuksesta ja kauniista sanoista puhumattakaan. Kommenttiboksista huokuu aina niin älyttömän positiivinen energia, on kuin värittäisitte blogiani kaikilla piristävillä ja aurinkoisilla väreillä. :)

Mietin tänään, miten todella yksinäistä tämän blogin kirjoittaminen olisi, jos en saisi ikinä mitään kuulumisia keneltäkään kommenttiboksiin. Eipä sillä, eihän niitä ole tietenkään aina tähän tahtiin tullut – muistan edelleen hyvin ne ajat, kun blogista tiesi vain kaksi kaveriani ja he sitten kirjoittelivat keskenään kilpaa kommenttiboksiin piristyksekseni, heh. On se interaktiivisuus silti piristävämpää ja monesti sieltä päin tulee hyviä vinkkejäkin, mutta ennen kaikkea niistä saa hurjasti voimaa ja jaksamista arjen pyörteissä.

Olen itse tällä hetkellä huono lukemaan blogeja pikaselausta lukuunottamatta lähinnä ajanpuutteen (tai sen priorisoinnin...) vuoksi, joten oikein harmittaa, etten pääse kuin harvoin viemään tätä kommentoinnin iloa eteenpäin. Työt ja jo valmiiksi rästissä olevat koulutehtävät yhdistettynä treeneihin sekä ruokien valmistukseen vievät yllättävän paljon aikaa vuorokaudesta – ja kun päälle ynnätään vielä oman blogin suhteellisen aktiivinen päivitystahti sekä riittävät yöunet, niin paletti alkaa jo olla melko täynnä. Yritän siis vähän kompensoida inaktiivisuuttani tällä höpötyksellä, mutta toivoisin myös, että heittelisitte vaikka tämän postauksen kommenttiboksiin mahdollisia blogiosoitteitanne, joita voisin ottaa lukulistalleni. Monet sieltä jo löytyvätkin, mutta lisää mahtuu ja reilusti. :)

Sitten voitaisiinkin hypätä asiasta kukkaruukkuun. Tänään ja huomenna on taas salitreenipäivä ja voi pojat, miten kovin ihminen voi treenistä tykätä. <3 Jalkaprässissä meni jälleen se 90kg ja suhteellisen kevyesti menikin, joten kyllä se on ensi kerralla sitten satanen. Hiljalleen nostelemaan, jeaa. :) PT:lle terkkuja, että tämä on se suosikkiliike, ole kiltti äläkä vie sitä multa pois. :D

Treenin jälkeen tottakai rappuset reippaana kutoskerrokseen asti kuten kunnon hissikieltolaisen kuuluu tehdä. Nyt haastankin samalla kaikki tätä lausetta lukevat hissikieltoon myös, määrittelemättömäksi ajaksi eli vaikkapa ihan loppuelämäksi! :) Ei haittaa, jos kerran tai kaksi epäonnistuu, sillä yksikin kerta portaissa hissin sijaan on jo voitto, useammasta puhumattakaan. Tässä ilmainen tippi: ne kannattaa juosta. Väsymys ja hengästys iskevät joka tapauksessa, mutta juostessa ne iskevät vasta viimeisten askelmien kohdalla, kun taas kävellessä saman huomaa jo huomattavasti aikaisemmin.

Eli siitä sitä sitten vain steppailemaan! On muuten paljon viihdyttävämpääkin kuin ikuisuuksia kestävä tylsä hissimatka, mahdollista hissin odottamisesta nyt puhumattakaan. Tarvittaessa voi tehdä kuten allekirjoittanut ja heittää painavat kauppakassit hissiin, painaa sen määränpää-kerrokseen ja juosta itse portaat perässä samaan tahtiin hissin kanssa... :D Tapahtui KERRAN, mutta mieluummin näin päin kuin itse hississä kantamusten kanssa köröttäen.

Ja ei, tämä postaus ei loppunut vieläkään. Mistä tätä tekstiä oikein tulee... On vaan vielä loppuun pakko liittyä Freddy-villitykseen ja hehkuttaa näitä ihmepöksyjä. En edes pitkästytä teitä kertomalla sitä samaa, mitä kaikki muut ovat jo todenneet, joten totean vain tämän: sain perjantaina ensimmäiset Freddy-housuni ja 30min siitä, kun olin vetänyt kyseiset pöksyt jalkaani, olin jo tilaamassa lisää. Laadusta en tietenkään osaa näin lyhyen kokeilujakson jälkeen sanoa vielä juuta enkä jaata, mutta esim. Regular Waist Skinny -mallin 79,90e ei ole omalla kohdallani suolainen hinta parhaimmista housuista, jotka olen ikinä omistanut. Näillä voisi periaatteessa mennä salillekin ja itse esimerkiksi testasin niiden mukavuuden eilen miekkailun merkeissä.

Peppu on näiden pöksyjen pointti (joustavuuden ja mukavuuden lisäksi), mutta tämän selkeämpiä kuvia en aio niistä blogiin julkaista. Nytkin liikutaan jo epämukavuusalueella, mutta toivottavasti idea tulee edes jollain tavalla selväksi ja tarvittaessa google auttaa varmasti. Kunnon some-addikti (kuten allekirjoittanut) seuraa myös Freddysuomi-tiliä Instagramin puolella, heh. Mahtipökät joka tapauksessa, suosittelen lämpimästi! :)

Treenikatsaus: ennen, nyt, tulevaisuudessa

Vähän reflektiota siitä, miten treenaaminen on omalla kohdallani muuttunut viime vuoteen nähden pt:n tullessa mukaan kuvioihin. Lyhyt vastaus heti tähän kysymykseen: merkittävästi. :)

Aloitin periaatteessa tämän saman eat clean -tyyppisen säännöllisen, proteiinipitoisen ja ns. kontrolloidun ruokavalion jo vuoden 2012 syksyllä ja tyyli on pysynyt samana koko ajan, vaikka ohjelmat ovatkin muuttuneet matkan varrella. Mukana on ollut niin Go Fat Go:n runkoa kuin Superdieettiäkin ja nykyään mennään tarkkaan lasketulla makrojaolla.

Normaalien kävelylenkkien rinnalle tuli vuoden 2013 keväänä Superdieetin kotitreeni ja treeni1-ohjelma, joissa molemmissa tehtiin kolmen tai neljän kierroksen supersarjoina erilaisia liikkeitä periaatteessa kehonpainoa hyödyntäen ja muistaakseni vähintään 20-35 toistoa kerrallaan. Otin mukaan käsipainoja silloin tällöin lähinnä jalka- ja pakaraliikkeisiin, muuten mentiin normaalilla tyylillä. Perinteistä ja jopa ällöttävän kilsheistä "en tee isoilla painoilla (etten muutu mieheksi)"-treenausta siis, vaikken kylläkään ajatellut tuota sulkeissa olevaa osiota itse, ainakaan tietoisesti. :)

Kesään 2013 mennessä olin aloittanut myös juoksuharjoitukset, jotka pysyivät toki maltillisina sekä matkan että vauhdin osalta: tarkoituksena oli vain pitää yleiskunto hyvänä ja saada tehtyä noin puolessa tunnissa tehokkaasti aerobinen treeni työpäivien päätteeksi. Näihin syntyi myös eräänlainen terapeuttinen rakkaussuhde – kyllä te tiedätte sen tunteen, kun pääsee liitämään pehmoisten tossujen kanssa pitkin katuja musa korvissa. Näihin aikoihin aloin vihdoin ja viimein havaita myös hengästyttävän liikunnan ilot, kun aiemmin fiilistelin vain kävelylenkkien tunnelmaa.

Tällä linjalla mentiin aika lailla myös syksy eli juoksua ja säännöllisen epäsäännöllistä "lihaskuntoa", joka lähinnä vain kohotti sykettä ja toi pientä poltetta lihaksiin. Haaveilin myös pitkään ryhmäliikunnoista, joita olen aikoinaan harrastanut innolla enkä olisi millään uskonut innostuvani salitreenistä, mutta jossain vaiheessa päässä vain napsahti. Ja sitten kuvioihin tulikin pt.

Tammikuu 2014 meni uuden ruokavalion ja säännöllisen treenirytmin kanssa totutellessa. Lähtötaso ei ollut kokonaan ihan nollissa aiempien jalka- ja pakarapainoitteisten treenien ansiosta, mutta ei se missään hyvissä lukemissakaan ollut. Salitreenit muuttuivat radikaalisti: kolmen liikkeen sarjoja, 10-15 toistoa per liike ja kolme kierrosta ennen seuraavaan sarjaan siirtymistä – ja mikä parasta: kunnon lisäpainojen kera! Innostus iski välittömästi ja motivaatio pomppasi entistä korkeammalle. Ja mitä enemmän opin, sitä nälkäisemmäksi tulin, ahmien lähes huomaamattani tietoa viikko viikolta lisää. Fitness-urheilun seuraaminen sosiaalisissa medioissa lisääntyi entisestään ja ajatusmaailma alkoi kääntyä lähes päälaelleen siitä, mitä se ennen oli: laihdutus pffft, lihaskuntoahan tässä kuuluukin tavoitella.

Helmi-maaliskuussa otin aina pari askelta eteenpäin ja yhden taaksepäin 2 x kahden viikon treenikiellon osalta. Sain treenitaukojen tuomasta ärsytyksestä vain lisämotivaatiota, mikä vain lujitti pääkoppaa entisestään. Toisin sanoen kun en voinut treenata kroppaa, treenasin päätä – sitä tärkeintä osuutta tässä koko hommassa. Ilman tahdonvoimaa, itsekuria ja motivaatiota ei päästä mihinkään, kuten ei myöskään sillä, että kaiken tekee pakotettuna ja hampaat irvessä sen sijaan, että siitä oppisi nauttimaan. Ja nyt voin rehellisesti sanoa mitään kaunistelematta, että todellakin nautin sekä lihaskunnosta että cardiosta, vaikkakin jälkimmäisestä aavistuksen vähemmän... Heh.

Huhtikuusta lähdettiin tosissaan liikkeelle näiden kolmen salitreenin, neljän aamuaerobisen ja yhden HIIT-treenin viikkotahdilla yhdistettynä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon (poislukien post-workout -ateriat hiilareineen sekä tankkauspäivät) ja näitä toteuttelenkin kiltisti kuin kone, mutta erilaisia variaatioita cardio- ja ruokavaliopuolella etsien. Laihdutus on edelleen ajankohtaisena mukana, mutta se ei ole enää ainoa tavoiteltava asia. Paino saa pudota omasta puolestani vaikka hitaastikin, en enää välitä aikatauluista ja lihaskuntokin saa kehittyä hitaasti, kunhan kehittyy varmasti. Pääasia on, että on hauskaa! Koko elämä alkaa selkeästi pyöriä tämän aiheen ympärillä, mutten kyllä osaisi edes valittaa, sillä tämä näyttäisi olevan juuri se elämäntapa, josta nautin täysin rinnoin. :)

Ruokavalio ja treeniohjelmat vaihtuvat periaatteessa joka kuukauden alussa enkä koskaan tiedä ennestään, mitä seuraavassa ohjelmassa odottaa. Yhteistreenejä pt:n kanssa olisi tarkoitus pitää ainakin kerran viikossa, mikäli aikataulut vain sen sallivat. Ja parastahan tässä koko pt-hommassa on se, että kyseinen henkilö on myös samalla kollega, lähes 24/7 tavoitettavissa oleva tietopankki, huikea inspiraationlähde, positiivisen ajattelutavan mentori sekä ennen kaikkea ja tärkeimpänä ystävä. :) Olen ehkä onnekkaimmassa asemassa ikinä ja tiedostan sen kyllä täysin!

Loppuun vielä ne muutokset, jotka olen tähän mennessä itsessäni huomannut. Fyysisesti en omista esimerkiksi vaakaa enkä vaivaudu oikeastaan mittailemaan mittanauhallakaan – luotan vain siihen, että peilikuva miellyttää päivä päivältä ja viikko viikolta vain enemmän. Siihen vaikuttaa toki paitsi pienet fyysiset muutokset, niin myös psyykkinen puoli – itsevarmuus, kyky nähdä pinnallisten asioiden yli sekä luotto siihen, että se, mitä teen, ennen pitkää poikii myös muiden silmissä näkyviä tuloksia. En tarvitse päivittäistä, viikoittaista tai kuukausittaistakaan todistusaineistoa itselleni siitä, että homma toimii – jostain syystä vain se riittää, että tiedän itse sen toimivan. Tietynlainen mielenrauha oman kehonkuvan kanssa siis saavutettu, mutta luojan kiitos draivia riittää myös uusien tasojen saavuttamiseen sen perinteisen (ja vaarallisen) pysähtymisen sijaan.

Vastauksena sille, mikä on sitten se lopullinen tavoite tälle kaikelle: kuka tietää! Olen puhunut paljon siitä, miten Superdieetti-Jarna on yksi suurimmista motivaattoreistani, kun mietin omia tavoitteitani. Ulkonäöllisesti Bikini Fitness -kisaajat ovat (jopa off-kaudella) lähimpänä sitä, mitä ihailen, mutta sitäkään en osaa tarkkaan määritellä. Olen jollain tasolla jo unohtanut kaikki ulkoiset kauneusihanteet ja siirtynyt mielikuvissani vain siihen oman itseni kehittämiseen. Kilpailen itseäni vastaan ja katson, mihin se tie lopulta vie. Tosin... Kyllä sitä mielellään kauniin hauiksen ja treenatun pepun ottaisi. Ne tulevat onneksi sivuvaikutuksina muutenkin tällä valitsemallani tiellä, nou hätä. :)

Homma ei tietenkään ole ollut niin mustavalkoista ja yksinkertaista kuin mitä tässä yhteenvedossa, vaan kehitystä sekä fyysisellä että henkisellä puolella on tapahtunut jatkuvasti – ja tapahtuu edelleen, päivittäin. En edelleenkään hingu kisalavalle, en missään nimessä, mutten voi kuitenkaan vannoa tulevaisuuden puolesta mitään. Pari vuotta sitten olisin vielä jotenkin voinut kuvitella itseni fyysisesti sekä elämäntavallisesti näinkin pitkälle, mutta henkisen puolen kehitystä en osannut odottaa. Sen verran olen tässä taipaleeni aikana oppinut itsestäni, etten voi enää olettaa mitään tulevaisuudelta. Parempia asioita uskon ja toivon tottakai tapahtuvan, mutta käännekohtia en osaa arvailla. :) Siispä toivonkin tulevaisuudeltani vain jatkuvaa kehitystä kovalla tahdilla, sillä toistaiseksi tämä suunta tuntuu todella hyvältä.

Loving the burn

Hehheh, hyppelin äsken yhdellä jalalla kylppäriin hakemaan kylmägeeliä. Ei, tällä kertaa en ole satuttanut itseäni uuteen treenikieltoon, vaan päinvastoin nautin näistä treenien jälkeisistä lihaskrampeista täysin sydämin. Ja ihan oikeasti siis nautin, ei voi muuta kuin nauraa suu virneessä niin tappotreenin aikana kuin näin pari päivää jälkikäteenkin. :D #sairasta

Tiistaina tehtiin tosiaan pt:n kanssa vähän erilainen treeni – ensin pohkeet pumppiin ja sen jälkeen testattiin yläkropan kestävyys. Loppuun tykitettiin vielä vatsoja sekä lyötiin ja potkittiin nyrkkeilysäkkiä (hell yea). Treeni meni valehtelematta ihan piippuun asti perille, sillä lopussa en pystynyt enää edes kannattelemaan painoja ylhäällä, vaan ne romahtelivat kauniissa kaaressa alas spaghettikäsien saattelemana, heh. Pohkeista en edes aloita, vasemman pohkeen edelleen jatkuva kramppi puhukoon puolestaan. :D Aamuinen porrasjuoksu tuskin oli mikään paras vaihtoehto jo valmiiksi särkeville pohkeille, mutta kyllä sekin oli silti sen arvoista. Ihana, ihana liikkumisen ilo!

Hymyilin koko treenin ajan ja olisin hyvin voinut jäädä asumaan salille toiseksikin tunniksi, on se vaan niin kivaa. :) Ja se polte, se polte... En voi olla ainoa, joka nauttii lihassärystä treenin jälkeen ja oikein odottaa innolla sitä 2nd day after workout -kipua. Krampitkaan eivät haittaa, hassu minä.

Loppuun vielä yritys selvitä lihaskrampista foam rollerin avulla, au... Rullattavan jalan päälle kannattaa laittaa vielä toinen jalka painoksi, mutta sen jälkeen sattui jo niin paljon, ettei siitä voinut enää julkaista materiaalia. :D

Lyö tyhjää

Pientä writer's blockia tässä. Päässä olisi miljoona ideaa ja koneella läjäpäin materiaalia, joista saisi vaikka minkälaisia postauksia aikaiseksi, mutta inspiraatio puuttuu. Ja ilman sitä en saa kunnon postausta aikaiseksi – voin nimittäin vakuuttaa, että olen kyllä yrittänyt viime päivinä monen monta kertaa. Sitä odotellessa heittelen nyt sitten muutamia kuvia ihan fiilispohjalta. :)

:)

Pt:n ateriakin pääsi blogiin, hehe. Lohta, katkarapuja ja avokadoa, slurps...

Kana-caesarsalaatti, josta jätin krutongit pois

Huipputreeni, joka polttelee vieläkin lihaksissa :))

Putki päällä Jokilaivalla (hurjalla vesilinjalla :D)

Lohta ja pinaattia

Treenilistaa

Perinteinen datausmoodi sohvalla röhnöttäen, blogiarkea parhaimmillaan. :D 

Vauhdikasta viikkoa ruudun sille puolelle! :) 

Herkkupäiviä nöf nöf

Herkkupeppu tässä terve! Olen nyt saanut kunnian pitää kaksi peräkkäistä lauantaita tankkauspäivinä normaalien kahden viikon syklien sijaan. Viikon takaisesta ei oikein jäänyt mitään konkreettisia todistusaineita talteen, mutta eilisestäpä jäi!

Tankkausateriaan sisältyi mm. hampurilaisateria (jaksoin syödä noin puolet), mascarpone-juustokakkua ja valkosuklaa-mokkaa (molemmista jätin ⅓), Kinder-suklaamuna (söin puolikkaan) sekä muutama pieni Lindtin suklaamuna. Hassusti herkkupäivinä tekisi mieli ottaa vain yksi haukku kaikesta ja jättää sitten ruokailu siihen. :D Pt ei tykkäisi, tankkausateriaankin kun olisi panostettava ilmeisesti täysillä, sillä sekin on tärkeä osa koko prosessia. Tällä kertaa uskon onnistuneeni kuitenkin ihan kiitettävästi.

Ja jotta voi herkutella, se on myös ansaittava niin salilla kuin lenkkipoluillakin. Fiilis oli jotakuinkin huippu, kun jalkaprässin 90kg:n jälkeen tuntui siltä, että tätähän voisi helposti yrittää satasella, heh. Ja ai että sitä tunnetta, kun huomaat olevasi yksin salilla (90% kerroista) ja laitat kaiuttimiin oman Spotify-listan soimaan... Honey, I'm home!

En muista, olenko maininnut tai ainakaan hirveästi mainostanut tipattomuuttani täällä blogin puolella, mutta sellaisen päätin kuitenkin jälleen kerran vetäistä ja parisen kuukautta on jo kiltisti takana. En halunnut sabotoida treenejä tai sekoittaa aineenvaihduntaa useamman päivän ajaksi, joten tipattoman vetäminen tuntui suoraan sanottuna itsestäänselvyydeltä. Tämä tipaton jakso päättyy vappuaattoon, mutta myöskään kesällä ei ole tarkoituksena käydä missään kissanristiäisissä eikä sen pahemmin isommissakaan ristiäisissä. Tunnen jo itseni sen verran hyvin aiempien pidempien tipattomien pohjalta, etten todennäköisesti moneen kuukauteen Vapun jälkeenkään malttaisi juoda kaloreita kurkusta alas tai kärsiä muista alkoholin treeniin ja aineenvaihduntaan liittyvistä haittavaikutuksista, perinteisistä haittavaikutuksista nyt puhumattakaan.

Tipattomani aikana en ole jotenkaan jaksanut raahautua yöelämäänkään, mutta tämä lauantai oli positiivinen poikkeus. "Jallukola ilman jallua" -linja toimii hyvässä seurassa ja oikeassa mielentilassa oikein hyvin – ja kirsikkana kakun päällä loppuillasta yksi teistä lukijoista piristi viikonloppuani entisestään tulemalla moikkaamaan!! :)) Ihanin tunne ikinä, en edes tajunnut häkellyksissäni kysyä nimeäsi, mutta toivottavasti rohkenet kommentoida ja kertoa sen vielä jälkikäteen. :) Luojan kiitos olin tällä kertaa jopa ihmisen näköisenä liikenteessä enkä perinteiseen tyyliin hiukset ponnarilla menossa salille tai tulossa salilta, se kun on huomattavasti todennäköisempi ja karumpi näky. :D Joka tapauksessa kiitos vielä erikseen ihan jokaisesta positiivisesta palautteesta, tuli se sitten kommentin muodossa tai livenä – sen voima on jotain niin käsittämätöntä, ettei sitä pysty edes kuvailemaan. Kiitos. <3

Karhunpalveluksista

Otan nyt pienoisen riskin ja avaan sanaisen arkkuni aiheesta, jota moni ei varmasti halua kuulla ja äkkiseltään saattaa tuomita kapeakatseiseksi ja jyrkkämieliseksi. Toivon kuitenkin, että tämä kirjoitus toimisi ennen kaikkea motivaattorina ja tsempparina sen sijaan, että se tulkittaisiin suorilta käsin väärin. Loppujen lopuksi nämä ovat kuitenkin vain omia ajatuksiani ja mielipiteitäni, joihin meillä kaikilla on oikeus ja joka loppupeleissä on kai blogien ideakin – minun blogini kuvatkoon minun tyyliäni ajatella ja sinun blogisi sinun tyyliäsi. :)

Luovuttaminen.

Tiedättehän ne ihmistyypit, jotka vannovat tammikuussa (tai missä tahansa muussa kuussa, maanantaina, huomenna...) aloittavansa kuntoilun ja hehkuttavat sitä joka tuutissa innostus huipussaan – vain päätyäkseen hetken kuluttua palaamaan kaikessa hiljaisuudessaan entiseen ennen kuin alkuun on edes kunnolla päästy. Ensi kuussa sitten vannotaan taas samoja lauseita, manaillaan vatsamakkaroita ja eletään viikko kaurapuurolla, jonka päätteeksi todennäköisesti vedetään palkinnoksi mäkkäriateria plussana ja isolla pirtelöllä. Huomenna sitten uusi yritys.

Mikä klishee... Olen viimeinen ihminen, jolla on varaa tai etenkään halua arvostella ketään liikkumisen ja terveellisten ruokatottumusten suhteen, mutta tämä asia kirvoittaa silti mielipiteen. Miksi asettaa itselleen hurjia tavoitteita, jos pääkoppa ei kestä niiden tavoittelua? Tee lyhyen aikavälin realistiset välitavoitteet ja pysy niissä tai älä tee tavoitteita ollenkaan, niin pysyt ainakin rehellisenä itsellesi. Se ei tee kenestäkään parempaa ihmistä, jos on viikon tai kahden verran yrittänyt terveellistä elämäntapaa ja sen jälkeen palannut entiseen, päinvastoin. Sillähän vain todistat niin itsellesi kuin mahdollisesti muille, ettei sitä itsekuria löytynytkään. On vaikeaa uskoa, että kukaan haluaisi tietoisesti ja vapaaehtoisesti pudota siihen "tammikuun kuntoilijat" -kategoriaan, jota ei salilla muina aikoina sitten näekään.

Positiivinen kannustaminen on ihan huippujuttu ja somessa hehkuttaminen voi parhaimmillaan tuoda siihen sopivasti painetta viedä omaa projektia sitkeästi eteenpäin, mutta valitettavan monella se orastavasti alkanut kunnonkohotusprojekti kääntyy hyvin nopeasti pelkkään imagonkohotusprojektiin. Epäonnistumista ei pidä pelätä, mutta ei siitä saa itselleen liian tuttavallistakaan tehdä. Epäonnistuminen on aina epäonnistuminen ja siitä olisi tarkoitus nimenomaan nousta uudelleen, eikä suinkaan hyväksyä tappio ja lopettaa siihen paikkaan. Yrittämisestä pitää palkita, mutta luovuttamisesta ei – siinä se ero.

Moni antaa itselleen yrityksen ja epäonnistumisen jälkeen anteeksi, mikä on tottakai henkiselle hyvinvoinnille mahtava asia – ei tätä elämää kuulu elää muiden normien mukaan, jos liikkuminen ja terveys eivät loppupeleissä ole niitä omia motivaattoreita. Silloin kannattaisi vain samalla pyyhkiä pois ne ristiriitaiset ajatukset, jotka heräävät aina ennen viikon ensimmäistä arkipäivää tai viimeistään silloin vuodenvaihteessa. Hyväksy itsesi ja elämäsi tai tee tarvittava muutos ja vie se loppuun asti, mutta älä jojoile välimaastossa – silloin et saavuta onnistumisia kummallakaan osa-alueella. That's all I'm saying. :)

Täydellinen hiilariton pastasalaatti

Halleluja, olen taas löytänyt itselleni uuden suosikki-dieettiruuan – lähes hiilarittoman broileri-feta-pastasalaatin. Pastana toimii siis Carbzone Low Carb Fusilli -pasta, jossa yhdessä annoksessa (46g) on vain 6g hiilareita – ja sitä kompensoimaan jopa 28g proteiinia!

Resepti noudattaa arvioilleen seuraavaa kaavaa (4 annosta):

~ 300g maustamatonta broileria
~ pinaatinlehtiä & jääsalaattia
~ kurkkua
~ 100g salaattijuustokuutioita (10% rasvaa)
~ 92g Carbzone Low Carb Fusilli -pastaa
~ ripaus himalajan ruususuolaa

Broilerit paistetaan pienessä tilkassa kookos- tai oliiviöljyä (tai rasvattomampaan versioon uunipellillä) ja pastat keitetään vedessä ilman suolaa. Sen jälkeen kaikki kulhoon sekaisin ja valmista. (Miksi mun reseptit on aina näin käsittämättömiä? :D) Ja uskokaa pois, tästä pastasta ei tule hyvää, jos sen keittää suolavedessä.

Yhdessä annoksessa ravintoarvot ovat kutakuinkin:

Energiaa 216 kcal
Proteiinia 37g
Rasvaa 6g
Hiilihydraatteja 4g

Tämän voimilla jaksaa pitkin dieettiviikkoa, kunnes koittaa jälleen herkkupäivä. :)

Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Arkea kuvina vol. 100000

Lepopäivä & Game of Thrones

#icanrelate

Lohi-mozzarellasalaatti

Täyteen pakattu :D

Post-workout <3

Lohisalaatti

Naturel-nassu sai uudet ripset: volyymiripset (3D-ripset) 11mm & 13mm D-kaarevuudella – jos kiinnosti... :D

From the mighty PT. <3

Tästä nallesta voimaa arkeen

... ja samaisen karvakorvan ajattelin raahata yökyläilemään Turkuun joku kaunis päivä. :)

:DD

I love gym

Haluan muuttaa salille. :) Tämä fiilis on ollut päällimmäsenä jo viikon verran ja edelleen jatkuu. Siellä on ihmisen hyvä olla. Mulle saa myös maailman aidoimman ja iloisimman hymyn siinä vaiheessa, kun läähätän kaikkeni antaneena niiden ah-niin-ihanien burpeesien jälkeen jalat maitohapoilla täristen, heh. Vihasuhde alkaa kääntyä viha-rakkaussuhteeksi ja kuka tietää, ehkäpä jonain päivänä vielä puhtaasti rakastan niitä. :) Sitä odotellessa.

Mulla on myös se 'paha' tapa, että kun yhteen liikkeeseen on kerran onnistuneesti käytetty tiettyä painoa, niin seuraavalla kerralla henkinen paine nostaa painoa on jotain ihan järkyttävää. Summa summarum, olen päässyt näin viikon totuttelun jälkeen taas nostamaan painoja lähtötasoon nähden, jessss. :D Ihan kaikkiin liikkeisiin en ole kuitenkaan painoja nostanut, koska lähtötasokin oli korkealla omaan jaksamiseen nähden. Pääosin jalka- ja selkäliikkeet ovat kuitenkin vahvoilla ja vieläkin tuntuu siltä, että osaan voisi nostella lisää.

Pystypunnerrus

~ käsipainoilla 2 x 7 kg tai 2 x 8 kg

~ tangolla 20 kg

Penkkipunnerrus

~ käsipainoilla 2 x 9 kg

Ojentajadipit penkiltä

~ 10 kg

Hauiskäännöt

~ käsipainoilla 2 x 7 kg (~> 8 kg)

Sivunostot etukenosta (takaolkapää)

~ 2 x 5 tai 6 kg :DDDd

Maastaveto

~ suorinjaloin 30 kg

~ sumo 24 kg (~> 32 kg)

~ tavallinen 30 kg

Kulmasoutu

~ tangolla 25 kg (~> 30 kg)

~ käsipainolla 10 kg per puoli

Ylätalja

~ kapea ote 30 kg (harjoittelua leuanvetoon)

~ normaali ote 30 kg

Askelkyykky (tangolla)

~ taakse 30 kg

~ eteen 25 kg 

Etuheilautus kahvakuulalla 

~ 32 kg

Lantionnostot penkille
~ 10 kg

Jalkaprässi 

~ 80 kg (~> 90 kg?)

Että siitä sitten vaan vertailemaan omiin treeneihinsä ja ottamaan kunniaa omasta jaksamisestaan. :DD Ja huomautan siis vielä kerran, että taustalla on 2 x 2 viikon treenikielto flunssan + tärykalvon puhkeamisen sekä kyynärpään tärähdyksen vuoksi, joten tammi-maaliskuun treenit nollaantuivat aika huolella huhtikuun alkuun mennessä. Voi terve miten on kädet ja olkapäät heikoilla ja punnerruksetkin menee irvistellessä, snifs... Kyllä täältä silti noustaan.

Positiivisen asenteen voimasta

Kirjoittelinkin jo aiemmin siitä, miten olen viime aikoina tehnyt tietoisen päätöksen kääntää ajatukseni ja asenteeni vaikka väkisin positiiviseksi. (Alkuperäinen postaus täällä.) Huikeata, miten nopeasti sitä huomaa muutoksia omassa mielialassaan ja asenteessaan, musta tuntuu jo ihan eri ihmiseltä. :)

Kaikki lähtee omasta asenteesta. Jos lähtökohtaisesti keskittyy näkemään kaikessa negatiiviset puolet (tai pahimmassa tapauksessa oikein kaivamalla kaivaa ne esille), niin miten lopputulos voisi mitenkään olla positiivinen tai edes neutraali? Miksi ihmeessä sitä haluaisi vaikeuttaa omaa elämäänsä asennoitumalla yhtään mihinkään negatiivisesti? Silloin sitä ottaa suorastaan avosylin vastaan tervetuloa-kyltin kera kaiken harmituksen, ärsytyksen ja surkeuden, mitä tuskin kukaan meistä kaipaa elämäänsä yhtään enempää. Ja jos elämässä on yleisesti vaihtoehtoina joko märehtiä asioiden huonoja puolia tai keskittyä niiden ihanien puolien pohtimiseen, niin valitsen ehdottomasti jälkimmäisen – se kun on paljon hauskempaa! :)

Välillä tekisi mieli purkittaa hyvää mieltä ja positiivisuutta ja jakaa sitä eteenpäin sitä eniten tarvitseville, mutta se ei ihan taida vielä onnistua. Sen sijaan yksi asia on mahdollista: positiivisuuden tartuttaminen. En ikinä, ikinä lähtisi väheksymään hyvän fiiliksen, innostuksen tai edes pelkän hymyn tarttumista, naurusta nyt puhumattakaan.

Toki myös negatiivisuus tarttuu herkästi, ehkä jopa herkemmin kuin positiivisuus, mutta jaksan silti uskoa, että pikkuhiljaa sitä alkaa itsekin rakentaa itselleen tietynlaista... No... Onnellisuuden suojakuplaa. :D Jollain tasolla sitä on myös itse otettava vastuu onnellisuudestaan ja mielenrauhastaan, sillä ympärillä tulee joka tapauksessa aina olemaan potentiaalisia lannistavia tekijöitä. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa kropan fyysinen vahvuus, niin myös se psyykkinen vahvuus vaatii välillä ihan konkreettista treenausta. Huonossa fiiliksessä vellominen ei auta mitään, ei yhtään mitään, joten sieltä on parempi vain tulla pois niin pian kuin suinkin mahdollista.

Satasella samaa kaikille, mitä oon tänään vetänyt, heh. Onhan niitä huonoja hetkiä kaikilla, mutta ne menevät ohi nopeasti, kun ajatuksiaan alkaa tietoisesti kääntämään ja vääntämään positiivisempaan suuntaan. Meillä on kuitenkin vain tämä yksi elämä (tai riippuu toki elämänkatsomuksesta), niin eikö siitä kannattaisi ottaa kaikki mahdollinen ilo ja onni irti ilman sen suurempaa stressiä ja murhetta? :) Iloista, aurinkoista ja energistä viikonloppua kaikille tähän blogiin eksyneille! ♡

Hiit ♡

Hyvä treeni, parempi mieli – mikä ihana klishee, mutta niin totta. Tai oikeastaan sitä voitaisiin muokata vähän realistisemmaksi: ihan sama mikä treeni, huippuhyvä mieli. :) Ja jos päälle lisätään vielä auringonpaiste ulkona, niin muy bueno.

Tänään mulla oli poikkeuksellisesti vuorossa HIIT aamuaerobisen sijaan ja pakko jälleen kerran todeta, että on se kyllä vaan niin kamalan ihana ja ihanan kamala. Kuin laastarin repäisisi; tuskainen, mutta nopea! HIIT:in aikana ei ehdi kyllästymään tai pahemmin miettimään mitään muuta kuin sitä, milloin seuraava työosuus taas alkaa, hehee. Teen omani tällä hetkellä edelleen pyörän selässä 30-90 sekunnin työosuuksia ja 30-60 sekunnin lepo-osuuksia vaihdellen (kesto alusta loppuun 17min 30sek), mutta vaihtoehtoisesti voisin tehdä myös toisenlaista komboa: etuheilautus kahvakuulalla + burpees tietyllä rutiinilla, jota en tähän hätään nyt muista ulkoa. Sattuneesta syystä ja syvästä 'rakkaudestani' burpeeseja kohtaan en ole vielä koittanut tätä versiota HIIT:istä, mutta eiköhän senkin aika vielä koita. 

Ja miksi sitten HIIT? High Intensity Interval Training on intervallitreenausta, jossa tempoa vaihdellaan lyhyissä jaksoissa ja työosuudet tehdään karkeasti kärjistettynä niin täysillä kuin vain ikinä mahdollista, kun taas lyhyillä lepo-osuuksilla ehditään juuri ja juuri keräämään happea uutta työosuutta varten. HIIT polttaa rasvaa ja kohottaa kuntoa nopeasti ja tehokkaasti, jopa tehokkaammin kuin perinteinen aerobinen liikunta – ja kestääkin vain puolet siitä. Huipputreeni siis kyseessä, ihan ehdottomasti, ja soveltuu niin laihduttajalle kuin kunnonkohottajallekin sekä ihan sellaisenaan suoraan aloittelijoillekin! :) 

Omalla kohdallani HIIT on valitettavasti mahdollista vain maksimissaan kahteen kertaan viikossa, jotta palautuminen ei kärsisi liikaa. Harmi, itse kun tekisin mielelläni vaikka kaikki aamuaerobiset mieluummin HIIT:in muodossa. :D Testailin kuntosalin uutta crosstraineria sadepäivän aamuna ja pakko todeta, ettei aika ole kyllä hetkeen mennyt niin hitaasti kuin silloin. Aamulenkki ihan elävässä maastossa on ehdottomasti paljon mieluisampi tapa aloittaa päivä ja polkaista aineenvaihdunta käyntiin kuin tylsästi salilla crosstrainerissa seinää tuijotellen, mutta hätätapauksessa silläkin selviää. Totta puhuen taidan kyllä silti valita jatkossa sen lenkin pienessä sateessa... :D

Yllätyspaketti Fitnessukulta

Nyt jos saisin tänne laitettua sen hymiön, jolla on sydämet silmien tilalla, niin laittaisin! Se summaisi aika lailla eilisen päivän tunnetilat siinä vaiheessa, kun huomasin saaneeni paketin Fitnesstukulta. Ja puhutaanko vielä siitä lisäinnostuksen ja ilonkiljahdusten määrästä, kun sain paketin auki... Nyt se hymiö, ihan oikeasti! :)))

Tuttuun tyyliin pakkohan ne oli myös videolla höpöttää auki. :) Pahoittelut, jos ääni kuuluu taas huonosti, volat kannattaa varmasti suosiolla laittaa kaakkoon. Tekniikan ihmelapsi onnistui myös jossain vaiheessa prosessia sössimään videon HD-laatuisesta huonolaatuiseksi, jes... Proteiinipatukoista Goodlifet löytyvät täältä ja Femmet täältä, itse hyvä jos uskallan edes linkkejä avata tässä kuolaa suupielistä pyyhkiessä... :D

Ahh, kiitosnam. <3 Huomisaamuna testiin lähtee ennen aamuaerobista Ripped Pro sekä CLA – Carnitinen, Omega3:sten, d-vitamiinin ja monivitamiinin kaverina tietysti. Nappeja nappeja nappeja, alkavat jo tuntua ihan tuhdilta aamupalalta. :D Videolla olin vielä vähän epävarma joidenkin näiden uusien tuotteiden kohdalla, joten nappasin vielä Fitnesstukun nettisivuilta lyhyet tiivistelmät, mikäli joku siellä haluaa perehtyä näihin tarkemmin:

Ripped Pro

"Rasvanpolttaja piristävillä, termogeenisilla ainesosilla sekä B-vitamiinilla ja kromilla. Kombo, jolla pääset tavoittelemaan tiukempaa kuntoa! Ripped Pro sisältää yhdistelmän yrttejä, tulisia mausteita (chili, kaneli ja inkivääri), piristävää kofeiinia, B-vitamiineja sekä korkean pitoisuuden kromia. Ainesosien yhdistelmä stimuloi aineenvaihduntaa monilla tavoin."

CLA Advanced

"Star Nutritionin CLA Advanced sisältää 100% Clarinol™:ää, joka auttaa sinua painonpudotuksessa ja kropan kiinteyttämisessä. Parhaan vaikutuksen saamiseksi yhdistä CLA Advanced treenaamiseen ja terveelliseen ruokavalioon. Star Nutritionin CLA Advanced koostuu Clarinol™:stä, joka on saatu ohdakkeesta, jossa rasvahappo CLA on uutettu isomeerien c9, t11, t10 ja c12 kautta."

Octane

"Star Nutritionin Octane sisältää tarkkaan valitun koostumuksen aminohappoja, jotka eri tavoin parantavat treeniesi laatua stimuloimalla suoritusmekanismeja. Octane sisältää runsaasti haaraketjuisia aminohappoja L-Leusiinia, L-Isoleusiinia ja L-Valiinia, jotka stimuloivat proteiinisynteesiä samalla kun ne ehkäisevät lihasproteiinin hajoamista ja henkistä väsymystä. Octanessa on myös L-Glutamiinia, joka on lihaskudoksessa yleisimmin esiintyvä aminohappo. Jokainen annos antaa myös 1000 mg Sitrulliinimalaattia, aminohappoa, joka nostaa veren typpioksidipitoisuutta (NO) ja aikaansaa voimakkaan pumpin. 

Kaikki Octanen sisältämät aminohapot ovat vapaassa muodossa, jolloin ne ovat lihasten käytettävissä todella nopeasti. Nopea imeytyminen merkitsee parempaa insuliinin vapautumista ja voimakasta proteiinisynteesin stimulaatiota. Aminohappojen lisäksi Octane sisältää elektrolyyttejä, jotka vastustavat kropan kuivumista ja mineraalien puutosta. Tuotteessa on myös B6-Vitamiinia, joka kiihdyttää aminohapposynteesiä ja parantaa muiden ainesosien imeytymistä elimistöön."

Recovery Pro

"Recovery-Pro sisältää nopeita hiilihydraatteja ja heraproteiinia, joka imeytyy tehokkaasti elimistöön harjoittelun jälkeen. Hiilihydraatit antavat lihaksille lisää energiaa ja proteiini on tärkeä sekä lihasmassan rakentamiseen että säilyttämiseen. Recovery-Pro sisältää luonnollisesti runsaan määrän haaraketjuisia aminohappoja (BCAA) ja L-glutamiinia. Jauhe on rikastettu aminohappo L-leusiinilla sekä kreatiinimonohydraatilla, joka lisää suoritusta intensiivisen ja räjähdysmäisen harjoittelun esim. voimaharjoittelun ja pikajuoksun aikana."

Sellaista siis tänne, ihan huippua saada lisää mömmöjä kaappiin ja päästä myöskin vertailemaan eri tuotteita keskenään. :) Rustailen näistä varmasti lisää, kunhan pääsen niihin kunnolla kiinni ja testailemaan – tämä kun oli tietysti vasta sitä innokasta pintaraapaisua. Wheystä sen verran, että olen testannut tähän mennessä seuraavat maut ja jokaisen niistä erittäin hyvällä menestyksellä: vanilla pear, minttusuklaa, mansikka, vanilja ja banaani. Näiden lisäksi olen kuullut paljon hyvää myös mausta lemon yoghurt, joka sopisi hyvin mm. erilaisiin proteiinileivonnaisiin. Double rich chocolate lähtee nyt sitten seuraavana testiin, omnom...

Postaus toteutettu yhteistyössä Fitnesstukun kanssa.

Viikonlopun herkkuja

Eipä sitä tarvitse olla herkkupäivää nauttiakseen herkullisista eväistä. Tässä tulisi siis taas dieetin mukaisia eväitä viikonlopun varrelta. :)

Naudan ulkofilee mediumina

Katkarapusalaattia kananmunalla & taustalla treeniateriana broileria, bataattia ja ruusukaalia

Viikon "kehitystä"

Viikko takana muutosvideoiden kanssa ja tuntuu siltä, että ainakin jonkin verran turvotusta on lähtenyt. :) Tietysti vaatetus on eri (ja jatkossa täytyy keksiä jokin konkreettinen asu, josta näkisi parhaiten tuloksia), mutta kyllä näistä nyt jotain osviittaa saa. Pienetkin muutokset ovat silti tärkeitä oman jaksamisen suhteen.

Lisähuomiona se, että molemmat videot on kuvattu aamulla tyhjään mahaan, mutta vanhempi eli pyjamapöksy-video on herkkupäivän jälkeisenä sunnuntaiaamuna – ja siinä varmaan syy siihen turvotukseenkin... :D

LAUANTAI 5.4.2014

SUNNUNTAI 30.3.2014

Jatkossa tuskin sentään kuvailen näitä ihan viikon välein, sillä se varsinainen kehitys tapahtuu loppujen lopuksi kuitenkin paljon hitaammalla tahdilla. Tästä on nyt kuitenkin hyvä aloittaa. :) Kesän ajan paahdetaan edelleen vajailla kaloreilla, mutta sen jälkeen odottelee kuulemma bulkkikausi eli täytyy nyt ottaa täysillä ilo irti laihduttamisesta kun vielä voi. :D

Variaatioita dieettiruokiin

Cosmopolitan-salaattiin käärittynä broileria, fetajuustoa (10%) ja miniluumutomaattia.

Aina ei ole niin hääppöistä... :D

Broilerin jauhelihaan tehty jauhelihapihvi. Edelleen ykkössuosikkina kylläkin kalkkuna.

Jääkaapillekin vähän ruokaa – maustamatonta broileria, lohta, naudan ulkofileetä, salaattia, fetajuustoa, miniluumutomaatteja, kananmunia, kurkkua, kesäkurpitsaa... Slurps!

Rentouttava treenilauantai

Jahas, huomaako kenties postaustahdista, että treenit rullaavat taas normaaliin tahtiin? Heh. Muutamia muutoksia on joutunut heti alkuun tekemään tämän viikon treeniaikatauluun ja vähän myös ohjelmaankin, mutta pääosin sujuu hyvin, mitä nyt se lihaskunto on tietysti päässyt putoamaan tauon aikana.

Vähänkö mulle jäi tänään huippufiilis siitä, että työntävät-treenissä pystyin ihan yksin tekemään jalkaprässissä 80kg ja vieläpä ilman mitään sen suurempia ongelmia! :) Tähän vaikutti tietysti se, että jalkaprässi oli nyt ohjelman ensimmäinen liike (12 x 3), kun aiemmin sitä ollaan tehty  pt:n kanssa ns. extrana normaalin treenin jälkeen (10-12 x 3 + pudotussarjat). Pääasia kuitenkin, että meni paljon paremmin kuin alkujaan pelkäsin. Ne pystypunnerrukset sen sijaan... :D No, niissä riittää työtä. Mun olkapäät on edelleen hapoilla.

Post-workout meal: kvinoaa, broileria, salaattia ja miniluumutomaatteja sekä sitruunamehua.

Meillä tuntuu olevan pt:n kanssa yhteinen ongelma (nettishoppaus), jota yritettiin tänään vältellä (shoppailemalla kivijalkaliikkeessä). Ruohonjuuresta tarttui mukaan kookosvettä, ihanan persoonallinen (BPA-vapaa ja täysin myrkytön) kahvi-/teemuki töihin ja parit lasiset juomapullot – isompi turkoosi on normaalimallia ja pienemmässä vaaleanpunaisessa on pilli. Kaupan päälle tuli myös kookosmaito-suklaajuoma. :) Joo, kyllä, ilman näitä olisi myöskin pärjännyt varsin hyvin ja pankkikorttikin olisi varmaan kiittänyt, mutta minkäs teet. Nappasin vielä Hyvinvoinnin Tavaratalon ja Ruohonjuuren nettisivuilta lyhyet tiivistykset sille, miksi näiden tuotteiden kanssa kannattaakin vähän hifistellä:

Kookosvesi

"Maustamaton kookosvesi sisältää vain vähän energiaa, eikä nimeksikään rasvaa tai hiilihydraatteja. Kookosvesi on kuitenkin täynnä mineraaleja (mm. kalium, magnesium, kalsium) ja antioksidantteja. Kookosvesi on ominaisuuksiltaan luontaisesti isotoninen, eli se toimii urheilujuoman tavoin, palauttaen nopeasti ja tehokkaasti kehon nestetasapainon tarjoten sille samalla tärkeitä kivennäisaineita."

Lasipullo

Lasin edut vs. muovi- tai metallipullot: 

~ lasipullosta juoma maistuu puhtaalle, aidolle - siihen ei liukene muovin tai metallin makua 

~ terveellisin vaihtoehto, lasista ei liukene mitään haitallisia aineita, se ei muodosta ilman tai veden kanssa ruostetta tai muuta kyseenalaista 

~ lasipullo puhdistuu täysin, sen voi pestä käsin tai pesukoneessa 

~ lasipulloon ei tule ei tule ajan myötä naarmuja, joihin epäpuhtaudet voivat pesiytyä 

~ lasipullosta näet hyvin juomapullon sisällön 

~ laadukas lasipullo kestää kauan, se on pitkäikäinen hankinta

Lisää aiheesta:

http://kuntoplus.fi/hyvinvointi/ennaltaehkaisy/muovi-saattaa-lihottaa

http://kuntoplus.fi/hyvinvointi/ennaltaehkaisy/vahenna-kemikaalikuormaa

http://www.girlsgonestrong.com/estrogen-dominance-is-it-always-bad-part-1/

http://www.girlsgonestrong.com/estrogen-dominance-is-it-always-bad-part-2/

Ja nyt nauttimaan lauantaista hyvällä omatunnolla ja masu täynnä herkkuruokaa, noms. :)