Vuorotöissä

Tässä on nyt jonkin aikaa ollut arjen kuvio sellainen, että minä lähden töistä klo 17 ja avaan kotioven n. 17.25. Puoli kuuden maissa mies ryhtyy töihin ja jatkaa pieniä iltapuuhataukoja lukuunottamatta kahteen, kolmeen. Eilen neljään.

Onneksi mies on onnistunut kotiäitikaudellaan uudelleenlanseeraamaan päiväunet, koska muuten olisi tuskin elävien kirjoissa. (Minun kotiäitivuotenani esikoinen ei vahingossakaan nukkunut päiväunia. Nimim. en ole katkera, mutta kuitenkin.)

Deadline koittaa torstaina eli pari päivää enää. Tosin välillä saan itseni kiinni tästä suuresta huijauksesta – ihan kuin asiat tästä oikeasti muuttuisivat. Ehkä muutamaksi viikoksi.

Kohta koittaa kyllä suuri muutos, kun olemme molemmat töissä ja molemmat lapset päiväkodissa, mutta uskaltanen ennustaa, että teemme vuoroilloin pitkää työpäivää ja vuoroilloin olemme lasten kanssa. Lasten hoitopäivä kun pyritään kuitenkin pitämään lyhyenä.

Eikä tässä sinänsä mitään ongelmaa ole. Paitsi että olisi joskus ihan kiva tehdä jotain koko perheen voimin. Elämässä ennen lapsia säälin pariskuntia, jotka vain vaihtoivat vuoroja lapsenhoidossa, ja päätin ettei minun perheestäni ainakaan tule sellaista. No, lista siitä mitä minusta ei ainakaan koskaan tule on aikamoista huumoria kaiken kaikkiaan.

Haaveilen idyllistä, jossa kello viiden aikaan koko perhe istahtaa yhteiseen ruokapöytään ja vaihtaa lämpimästi, mutta nokkelasti päivän kuulumiset. Siihen elämään vaan taitavat kuulua kahdeksasta-neljään-työt – sellaiset, jotka jätetään työpaikalle sieltä lähdettäessä. Ja sellaiset vanhemmat, jotka eivät liiemmin harrasta. Sellaiset, jotka puhuvat nokkelasti mutta lämpimästi.

Toisaalta, kukaan ei tiedä millaisissa töissä olemme vuoden kuluttua. Sitähän voi jäädä vaikka uudelleen hoitovapaalle ja alkaa laittaa perheelle ruokaa viideksi, jos oikein haluaa unelmiaan tavoitella.

Olen kuullut puhuttavan ruuhkavuosista. Mietin, että kelpaisikohan tämä vuosi 2012 sellaiseksi: ruokakunnassamme pitäisi valmistua kaksi väitöskirjaa ja lasten yhteenlaskettu ikä on viisi.

Mietin, että pitäisköhän alkaa rakentaa taloa?