torstai 16. helmikuuta 2012

Teräviä havaintoja vuodenaikojen vaihtumisesta (ja vähän ajankäytöstä)

Töistä palatessa puoli kuuden aikaan on valoisaa. Se luo toivoa.


Tosin kovin keväiseltä ei vielä noin muuten näytä.

Vaikka päivä on niin sanotusti pidentynyt, minun kohdallani se on radikaalisti lyhentynyt. Kahdeksantuntinen töissä menee blogia kirjoitellessa ihan hujauksessa, eikä kotona ehdi sanomaan lapsille kuin hei, kun on taas jo iltapuuhien aika.

No, kunhan mieskin palaa töihin huhtikuussa, ehtii joka toinen päivä elelemään arkea hiukan pidempään, kun lapset pitää lunastaa jo neljän aikaan. Mutta kukakohan pyykkiä sitten ehtii pesemään? (Saati blogia kirjoittamaan töitä tekemään?)

4 kommenttia:

  1. Oho! Tulipas tutunnäköinen kuva vastaan. Olen noilla kulmilla ja tuolla kadulla asunut useita vuosia ennen Helsinkiin muuttoa. Ihan liikkis olo tuli.

    Vieläkö se leipomo muutes on voimissaan?

    VastaaPoista
  2. No kun ne päivät menee nopeasti näin kotona ollessakin! Ainakin jos käyn ulkoilemassa - siihen projektiin kun kuluu näin toppapukukeleillä pirusti aikaa ja kaloreita.

    VastaaPoista
  3. Hih, Fru L. Ei sentään olla oltu naapureita kun me muutettiin tänne vasta reilu vuosi sitten. ;)

    Leipomo on voimissaan, mutta sääli tunnustaa, että minusta eivät tee kovin hyvää leipää - niin mielelläni kuin lähileipomoa kannattaisin...

    Mimmi, true dat. Mulle tuli hiki pelkästään ulkoilun lukemisesta sun blogistasi...

    VastaaPoista
  4. Mä en koskaan syönyt niiden leipää, mutta munkkeja kävin ostamassa :D . Kerran yritin ostaa täytettyä sämpylää evääksi töihin, mutta niillä oli joku täyteongelma, joten päädyin ostamaan laatikollisen viinereitä kahvihuoneeseen. Eli mulla ei ole kokemusta muusta kuin herkuista, joista kyllä tykkäsin.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...