Mikään tonttu ole

Kierrätysmateriaaleista joulunpunainen koriste.

Yksi puinen nuppi, helmi, servettirengas ja kippo ylösalaisin.

Hiomakoneella parantelin ensin esineiden muotoa. 

Petsasin vartalon punaiseksi, sitten liimasin osat yhteen.

Hattuna keikkuu ruosteinen tratti.

Mun tonttu ole siis ollenkaan tonttu, vaan Orm Onnekas.

Jatketta

Pakkailen tavaroita lähteäkseni joulumyyjäisiin.

Iso osa tavaroista roikkuu katossa, joten jatketta tarvitaan.

Eikä aina viitsisi ottaa tuolia avuksi, joten tein kädelle jatkoa.

Katkennut katuharjan varsi ja kärjistään kolhiintunut poronsarvi.

Kepin päästä sahasin palan pois, sarven kiinnitin ruuveilla keppiin.

Juuttinarun pätkillä ruuvinkannat piiloon ja helmiä koristeeksi.

Pituutta jatkeella on 66 senttiä, johan ylttää katon rajaan.

Sopivasti mystisen taikasauvan näköinen, joten joutoajat koristeena.

Käy oikein hyvin myös selänraaputtimesta.

Rappujakkara

Jalasmökin kalustaminen se vaan jatkuu,

vaikka kunnostettaviksi sopivat kalusteet meinaavatkin loppua.

Hoksasin ulkovarastossa käytössä olleen vanhan talousjakkaran.

Tuotakin kironnut varastossa useasti, kun on liian matala sinne.
Ja koska kansi haljennut, melkoisen kiikkeräkin jalkojen alla.

Neliaskelmainen alumiiniversio on paljon turvallisempi kurkotteluun.

Maaleja raaputelin vähemmäksi ja tein uuden ehjän kannen.

Sopivasti oli lipastoprojektista jäänyt paksua vanhaa lautaa.

Harmaaksi tämäkin, mutta kanteen oranssia puuvahaa.

Hinkattu kuluneen näköiseksi, etenkin rappujen etureunat.

Kannen kiinnitys kuten ennenkin, mutta nykyaikaisesti torxeilla.

Kiiltävät ruuvit lienee ainoa, joka paljastaa kalusteeseen kajotun.
Kömmätin huonekorkeus on matala,
eipä tuota juuri ylettymiseen tarvitse, enemmänkin hyllyköksi.

Romukasasta

Romukasasta kaivettuja kynttiläjuttuja.

Hapettuman ja steariinin sotkema kynttilänjalka.

 

Pesin, putsasin ja kiillotin.

Osoittautui Sarpanevaksi, kaiverrus ja naarmujakin on.

Jotain nostalgiaa kai, mutta tää sopii kakkosasunnolle.

Enemmän tykkään kuitenkin löytyneestä peltilautasesta.

Musta, punaisia sydämiä, kivasti kulumaa, ihan on mun.

Tukevan oloinen lyhty, josta puuttui kaksi lasia.

Opettelin sitten lasin leikkausta ja tein lasit hajonneiden tilalle.

Pitää harjoitella lisää ja ostaa parempi lasiveitsi.

Noin 20 x 25 senttisestä, jostain pelastetusta lasin palasta, 

onnistuin saamaan kaksi kelvollista 10 x 10 palaa, loput silppuna.

Säilöttyä

Monenlaista sitä tulee talteen laitettua pahan päivän varalle.

Kuten kummitätivainaan paperinuket, noin 60 vuoden takaa.

Prinsessa Ruusunen ja prinssi Uljas, oli taakse kirjoitettu.

Tyttö lyhyine mekkoineen ja nalleineen, sentään yksi housupuku.

Pienellä koululaisella ei montaa vaatetta tallella.

Mitä minä näillä teen, tokkopa itse mitään, liian hempeitä.

Joskus tulevaisuudessa ehkä lastenhuoneen tauluiksi...

Nappilaatikolla

Nukkekotiin lyhty kierrätysmateriaaleista.

Kaksi messinkinappia, pätkä kardemummaputkiloa,

0,9 mm rautalankaa ja pätkä valkoista kakkukynttilää.

 Poistin kannat napeista ja porasin reiät rautalankoja varten. 

Ekalla yrityksellä en onnistunut, tuo avattavuus oli ongelmana.

Pitäähän lyhtyyn saada uusi kynttilä, kun vanha on palanut.

Se siitä luistelusta

Ostin askarteluun kirpparilta pussillisen Disneyhahmoja.

Luistimilla pyörähteleviä Minni Hiiriä.

Veistelyä ja viilailua työhuoneella, sekä tippa valkoista maalia. 

Pari punaista helmeä, koukut ja korulankaa.

 

Luistimet lähti jaloista ja Minnit muuttui korviksiksi.

Tunnelman taso

Tuunaus tarpeeseen tunnelmoivalle tyttärelle.

Roskiksen vierestä risa ja sateeseen jäänyt jalkalamppu.

Purin lampun palasiksi ja hioin puuosista pintakäsittelyt pois.
 Alaosaa oli kosteus jo ehtinyt vääntää, siinä oli hiomista enemmänkin.

Lisäksi yksi puutarjotin ja aiemmin puretusta lampusta jäänyt kiekko.

Käsittelin puuvahalla osat valkoisiksi ja kokosin.

Pieni ja helposti siirreltävä apupöytä tyttärelle on valmis.

Tuohon mahtuu kulho naposteltavia, teekuppi tai kynttilöitä.

Kikkailuja

Helppoa, hullua ja halpaa piristystä sisustukseen.

 

Olohuoneen tv-tason etureunaan vaikutteita auton keulasta.

Vanha rekisterikilpi, kappale risaa mallimerkkiä ja kromilistan pätkät.

Romut löytyi tarpeettomina omista varastoista.

Kiinnitetty näppärästi vain sinitarralla, jotta pöytä ei kärsi.

Vähän punaista ja jotain täysin asiaan kuulumatonta.

Kirpparilta kaupan päälle saatu ankka, josta poistin mainostekstin.

Yksinäinen

Facen paikallisesta kirppisryhmästä pelastetun tuolin kunnostus.

Kuumailmapuhaltimen kera poistin valkoisen ja irtoavan vihreän kerroksen. 

Alimmainen kerros lienee ruskea, hetken mietin etten edes maalaisi tuolia.

Vaan eipä noine väreineen sopisi suunnitelmiini, sekä uusittu istuin erottuisi.

 Istuinosa ei ollut korjattavissa, olikohan alkuperäinen, vai aiemmin vaihdettu.

Sahasin 9 millisestä koivuvanerista, vanhaa kaavana käyttäen uuden.

Tuoli uudessa, mutta kuluneen näköisessä värityksessään.

Istuinosan kanssa jouduin kikkailemaan, ettei liian puhtaalta näytä.

Vanha pöytä on saanut kaverikseen vanhan tuolin.
Kömmätti alkaa vähitellen olla kalustettu, vielä ehkä joitain...

Kynttilöille kuparia

Saatua aarrepussia penkoessa löysin kuparilautasen.

Ei ihan vähään aikaan putsattu, löytyy monen sävyistä patinaa.

Lautasessa kuitenkin kiva muoto ja meistillä lyöty kuviointi.

Krominkiillotustahnalla kiillotin lautasen molemmin puolin.

Nyt saa nuorempi tytär hyvän lautasen kynttilöiden alle.

Saksii ja sutii

Pieniä punaisia ja piristäviä puuhasteluja.

Leikkelin punaisesta cd-fixistä vähän sydämiä keittiön laatoitukseen.

Levittää mukavan tasaisesti punaisen värin koko seinän mitalle. 

Mikä tahansa on parempi, kuin nuo tylsät, rumat valkoiset laatat.

Olisin halunnut herttojen lisäksi patoja, muttei täältä saa mattamustaa.

Sudin vanhan leipäkorin punaiseksi ja ompelin liinan pohjalle.

Omiin tarpeisiin sopiva käsityökori, kaikki käden ulottuvilla.

Jos nyt osaisi joskus siirtyä miehen kaveriksi telkkarin ääreen.

Ainakin eilen kori toimi hyvin, sydämiä nojatuolissa leikellessä.

Aidan päälle

Piti keksiä jotain teeveen ääressä tehtävää käsityötä.

 

Kirpparilta metrin pätkä vaalean harmaata aidakangasta eurolla.

Varastosta vuosien takaisia, mummo vanhoja, merseroituja virkkauslankoja.

 

Ei mitään liian vaikeaa, eikä laskemista kaipaavaa, joten...

Piirtelin jonkinlaista hahmotelmaa lyijykynällä nurjalle puolelle.

Sitten vain pistelin menemään, silloin kun nojatuoliin maltoin mennä.

Ei mitään kukkia, tein siis kuutosen ja kasin, enkä edes samanlaisia.

Kokeilin vähän erilaisia numeron muotoja ja värien käyttöä.

 

Täytin pestyillä, mutta jo käytöstä hylätyillä nukkumatyynyillä. 

Nyt on melkoisen vaaleat ja pulleat tyynyt olkkarin sohvalla.

Leipähylly

Kirpputorin ilmaishyllystä yllytettynä nappattu laatikko.

Puusta ja vanerista tehty, kansikin, mutta ilman saranoita.

Purin laatikon palasiksi, hioin lakat pois ja vähän muokkasin.

 

Sahasin etureunaan pienen madalluksen.

Suunnittelin päätypalasille uudet muodot ja lisäsin yhden hyllyn.

Käsittelin pinnan petsillä ja puuvahalla herkullisen punaiseksi. 

Vähän piti sabluunan avulla tuputella sydämiäkin.

 

 

Kokosin vanhoilla ruuveilla uudelleen, hyllyn kiinnitin nauloilla.

 

Nyt mulla on toiveideni mukainen "leipäkori".

Hyllylle saa näppärästi mittamukeja ihan käden ulottuville.

(tämähän on työtaso ja kuiva-ainekaappi on juuri yläpuolella)

Vihreän vähennys

Roskalavaryhmän kautta löytynyt vanha lipasto.

 

Vihreä, kovasti pölyinen ja likainen, etenkin sisäpuolelta.

Neljästä vetimestä vain yksi oli enää ehjä, pohja ja hyllyt repsotti.

Ruuvasin vetimien palaset ja saranat irti.

Poistin niin paljon vihreää väriä, kun onnistuin, paljon sitä jäikin. 

Yritin niin raapien, kaapien, myrkyllä, kuin kuumailmapuhaltimellakin.

Pesin perusteellisesti sisä- ja ulkopuolelta, pariinkin kertaan.

Korjailin periksi antaneita liitoksia, kiinnitin irronneen pohjan.

Ystävältäni löytyi sopivat messinkikahvat.

Jotka vanhensin polttamalla.

Käsitelin kaapin kertaalleen harmaalla puuvahalla.

Vihreä kuultaa läpi, saa kuultaakkin, tykkään pinnasta näin.

Ovissa ja laatikoissa näkyy vaikka kuinka monien vanhojen kahvojen jäljet,

saa näkyäkkin, nytkin ovissa on oikeasti vaakatasoon kuuluvat kahvat. 

Lipasto lienee ehtinyt olla monessa mukana ja se saa siitä näkyä.

Tämä ihanuus kannettiin jalasmökkiin, muiden pelastetujen kaveriksi.