Pilkkipipo

 Purin joskus virkkaamani pipon ja hyödynsin lankaa uuteen.

Uuden tein neulomalla, erinäköinen tuli, pirtsakampikin.

Tumman harmaata lovikkalankaa, lisänä vaaleampi jämä.

Piristämässä joskus lasten kaulaliinoista purettua nallea?. 

Reunaan tein virkkuukoukulla ketjupistot.

Se purettu yksilö, kun ei vaan tule virkattua pipoa käytettyä.

Ei sovi kallon muodolle ja tuntuu aina kiristävän päätä.

 

Malli aiemminkin toteutettu ja käytössä hyväksi havaittu.

Paksu on, varmasti tarkenee melkoisellakin pakkasella.

Melkein täyttä villaakin, kun lovikka 100 % ja nalle 75 %.

Alhaalta ylös, 15 silmukkaa puikolla, eli 60 yhteensä.

Aina oikein ja kavennukset puikon molemmissa päissä.

 

 

Taittuu pienemmäksi, mahtunee reisistaskuun, reppuun ainakin.

Nurinoikein 2

Toinenkin nurin, oikein, nurin, oikein pipo neulottu.

 96 silmukkaa, nelosen puikot ja kahdella langalla.

Kerroksia en edes laskenut, sovittelin vaan välillä.

Päättelin taaskin neulomalla kaksi yhteen puikon päissä.

 

Euron kaiku ja vanhempaa ohutta tarjouskorilöytöä toisena.

Aa, löysin vyötteenkin, Novitan tico ticoa on värikäs kerä.

 

Tämä on vähän lämpöisempi ja paksumpi kuin edellinen,

niin ja värkkäämpikin :)

Nurinoikein

Ostin alkutalvesta tarjouksesta kolme kerää lankaa.

Nyt sain aikaiseksi neuloa itselleni keväisen pipon.

Huomaa, että neljällä puikolla neulottu, puikon vaihdot näkyy.

Reunan voi taittaa parillakin eri tavalla.

Novitan Kaiku oli lanka ja nelosen puikoilla tein.

100 silmukkaa, 1 nurin 1 oikein, 80 kerrosta ennen kavennusta. 

Kavensin neuloen kaksi yhteen puikon kummassakin päässä.

Samanlailla olen neulonut pipoja joskus aiemminkin.

Ostin elämäni ensimmäisen puikkomitan,

että voin kirjoittaa silmukkamäärät ja puikkokoot muistiin.

Tosin turhaan, sillä saman lukeman se antaa työntömittakin.

Ei tullut kallis pipo, kun kerä maksoi euron ja jäikin vielä.

Tehnen toisenkin, on niin ihanan pehmoinen pitää päässä.

Lumitöitä

 Purkulangasta neulekehällä tehty lumityöpipo itselle.

Lisäsin syksyllä kaulaliinasta purettua lankaa mukaan.

Kolminkertaisella langalla siis tehty.

 

 

Aiempi pipo oli venynyt ihan liian leveäksi.

Mutta eihän se ollut kuin purkaa ja hyödyntää lanka uudelleen.

Väriä vaihtavalle punaiselle langalle lähti kolmas kierros,

sen kun on purettu lasten kaulaliinasta jo tätä pipoa neuloessa.

 

Lumitöitä, eli kolan pukkaamista on tosiaankin piisannut.

Etupihalla, kolaamattomassa kohtaa, lunta jo lähes 60 senttiä.

Ohutta pientä

Treenasin neulomistaitojani tekemällä pienelle tytölle pipoja.

Vasen kaks oikein, kaks nurin. Oikea yks oikein, yks nurin. 

Puikot tais olla 2 mm ja silti mielestäni isot, kun lanka oli ohutta.
Silmukoita on peräti sata, eli 25 per puikko.

Pipoihin tuli riittävästi joustoa, leveys tuplaantuu venyttämällä.

En laittanut mitään tupsuja yms. niin on pehmeät unimyssyiksikin.

 

Kavennuksetkin erilaiset.

Vasen puikon molemmissa päissä. Oikea vain alussa.

Pinna meinasi katketa kavennusten kanssa, puikot kun luisti pois.

Ja siitähän seurasi kavennuskohdassa silmukoiden karkumatka.

Paristi piti purkaa, yrittää poimia silmukat ja kavennella uusiksi.

Ja hätäsenähän mie tietenkin neuloin kippuraisesta langasta.

Kastelin pipot vasta valmiina, että asettuu silmukat paikkoihinsa.

Lanka oli ajalta kun omat lapset oli pieniä ja markat käytössä.

Olin siitä yrittänyt neuloa aiemminkin, mutta käyttämättä oli

tekele jäänyt, jouti jo pois purkaa ja tehdä nämä pikkuiset pipot.

Okei, katoin nyt puikkosuositusta ja se olis 3, eli melkosta verkkoa.

Pipot päihin

Lisää pipoja toistaen jo hyväksi havaittua tapaa...

Ensin näistä tein punamustan itselleni.

Tytär kokeili ja halusi samanlaisen pinkkimustana.

Miehelle työpipo lopuista langoista, värit samat kuin työvaatteissa.

Silmukkamäärät, puikon koot ja lankatiedot samat kuin aiemmin.
Kerroksia ennen kavennuksia nelisenkymmentä.

Raidat: 1 pun 4 musta, 2 pun 3 musta, 3 pun 2 musta, 4 pun 1 musta.

Tykästyin tuohon raidoitukseen ja niin tytärkin.

Tältä näyttää tytär pihalla pipo päässään.

Pipotehtailuun ostin kaikkiaan 450 grammaa, eli 9 kerää lankaa.

Ensin ostin tarjouksesta 5 kerää ja kahdesti kaksi kerää lisää.
Viiteen pipoon niistä riitti, yhteen pidempään ja neljään lyhyempään.

Niin tarkkaan sain langat käytettyä, että taisi 20 grammaa jäädä pätkiä.

Nyt saa pipojen tekeminen hetkeksi jäädä, eiköhän jo riitä.

Raidoilla

Jos edellinen pipo hehkui kirkasta huomioväriä,

on tämä seuraava aikaansaannos paljon harmaampi.

Kun kerran sain kokeilemalla haettua, nuo oikeat silmukkamäärät,

niin jatketaan puikkojen heiluttelua, niin kauan kun tarvetta on.

Nyt vuorossa siistimpi pipo miehelle, ihmisten ilmoilla liikkumiseen.

Pipo käy myös kaveriksi viime syksynä tekemilleni lapasille.

Tässä ei ollut tarvetta kaksinkertaiselle, käännetylle reunalle.

Silmukkamäärät, puikot ja langat  samat kuin eilisessä,
mutta lankaa meni noin 80 grammaa.

Niin mukavan pehmeiltä ja lämpöisiltä tuntuvat nuo pipot, 

että ainakin itelle teen, kun mustaa jäi ja pyyteli tytärkin itselleen...

Huomioväriä

Olin luvannut kutoa miehelle uuden metsästyspipon.

Olemassa olevalla, kun tarkenee vain alkusyksyn keleissä.

Jonkin aikaa sai haeskella oikean väristä lankaa.

Hirvimetsällä kun pitää olla 2/3 yläkropasta oranssia.

Ruotsin puolelta löytyi lopulta riittävän kirkasta oranssia.

Lanka on Järbo Garn Luva, 70 % akryyliä ja 30% villaa.

Vyöte suositteli kutosen puikoja, mutta käytin nelipuolikkaita.

Tarkoitus oli ja sellainen tulikin, eli pakkaskeleilläkin riittävä pipo.

Yhden illan sain haeskella sopivaa silmukkamäärää.

Kavennustakin sai mietti jokusen tovin.

Tykkään kutoa, sen vähän mitä kudon ja osaan, ilman ohjeita.

Taitaa olla vuosi siitä, kun olen viimeksi puikkoihin kajonnut.

Tekniset tiedot:

5 vanhaa sukkapuikkoa koossa 4,5.

96 silmukkaa, eli 24 silmukkaa per puikko.

Yksi oikein, yksi nurin, neulottu koko pipo.

Kerrosmäärä, sopiva, kokeiltu, ei laskettu.

Kavennukset, kaks yhteen alussa ja lopussa, kuten näkyy.

Järbo Garn Luva lankaa meni noin 110 grammaa.

Mies tykkäsi, riittävän näkyvä sekä lämmin ja mukava päässä.
Mie tykkään, ei mies palele, eikä tule hirvenä ammutuksi.

Ostin samalla useamman kerän, vähän eri värejä tuota lankaa,

 jos samoilla silmukkamäärillä, vähän muokkaillen, tekisi vielä pari...

Topattua

Ajankohtaisia ompeluksia.

Miehelle lupasin, että kyllähän minä yhden pyssypussin ompelen.

Tässä jo kerran piirtelin haulikosta paperille kuvan, jotta koko olisi sopiva.

Jonkin aikaa jouduin varastoja penkomaan, ennekuin kaikki tarpeellinen löytyi.

Vedenpitävää kangasta pintaan, vanhaa vilttiä toppaukseksi ja puuvillasta vuori.

Vihreä 70 senttinen vetoketjukin löytyi varastosta.

Kelpaa kuulemma :)

Paikalliselta kirpparilta löysin tänään oranssin vanuneen villapaidan.

Pääsin siis ompelemaan sitä lämpöisempääkin "turvapipoa".

Tällä kyllä tarkenee jo pakkasilla ja viimoillakin.

Pinta tuosta villapaidasta (80 % villaa) ja sisäpuoli pörröistä fleeceä.

Kirpparilta löytyi samalla, myös hyvä syystakki ja yhdet reisitaskuhousut.

Alkaa olla vihdoinkin riittävästi varusteita.

Jaaha, tuossa odottaa miehen mettähousut parsintaa...

Hirvee pipo

Viikon päästä alkaa hirvenmetsästys,

eikä metsään taida uskaltaa, minun niin mustassa värimaailmassa.

Tulin sitäpaitsi luvanneeksi miehelle lähteä metsälle mukaan, taukotulia pitämään.

Ajattelin että pitää olla omasta takaa, edes jotain asiaankuuluvaa tekstiiliä.

Kirppiskassista löytyi tyttären liian pieni paita ja kangasvarastoista pala fleeceä.

Epätoivoista ohuen, venyvän trikoon ompelua tavallisella ompelukoneella.

Menettelee metsässä, oranssi nyt vaan ei ole minun väri.

Kunhan joskus pääsee kaupunkiin ja kangaskauppaan,

täytynee ostaa jotain kivaa neulosta ja tehdä hienompi ja lämpöisempi

Toinen kierros

Viikonloppu on kulunut vanhasta uutta tehden.

Lasten vanhoja pieniä lakanoita ompelin tyynyliinoiksi.

Oli niin hyvälaatuista ja mukavan tuntuista kangasta, että uuteen käyttöön.

Muutama vuosi sitten virkkaamani mustan lovikkalanka pipon purkasin.

Virkkasin kirjavan langan kanssa uudelleen, paremman näköiseksi ja malliseksi.

Pilkille...

Kevät, kelkkakelit, pilkkikelit, aurinko paistaa :)

En tykkää pilkkirepusta, joten tein tämmöisen putkilon nuille pilkeille .

Kestää kovemmassakin kelkka tai reki kyydissä.
Ideaa muutaman päivän pyörittelin päässäni, materiaalit löytyi omista varastoista.

Putki viemäriputkea, päädyt vaneria ja hihnat nailonnauhaa.

Fleecestä ompelin taskuun mahtuvan tauko pipon.

Kolmiohuivi käy niin kauluriksi kuin päähänkin.

Kelkkalla liikkuessa pitää olla paksumpi lakki ja tuo huivi lämmittää naamaakin.

Pörröistä

Minulla on oranssimusta ja mustapunaharmaa talvitakki.

Kudoin tässä kummankin takin kanssa sopivan pakkaskelien pipon.

Materiaalina punainen Järbon Lovikka lanka ja Seitsemänveljestä langan jämiä.

Huovutettu pesukoneessa, ei karstattu.

Nämä olen jo aiempana talvena kutonut.

Kummallekkin takille omansa. Väreihin sopivat lovikka tyyliset lapaset.

Materiaalina kertaalleen purettua samaista lovikkalankaa,

sekä turhasta tehdasvalmisteisesta neuleesta purettua pörrölankaa.

Huovutettu pesukoneessa muutamasti ja karstattu sisäpuolelta.

Tuohon lovikkalankaan jää koukkuun, on se niin paksua, lämpöistä ja huopuvaa. 

Onneksi sitä löytyy tuosta ihan läheltä, Ruotsin puolelta.

Varastossa odottaa jo muutama vyyhti seuraavaa inpiraatiota...

Viimaa vastaan...

Viimankestävä pipo.

Virkkasin Järbon lovikkalangasta paksun pipon.

Koristelin reunan ohuemmalla villalangalla
ja ketjusilmukoilla vielä tuulenpitävämmäksi.