Pinoliinoja 2

Löysin varastostani vielä kerän punaista lankaa

 Joten virkkasin lisää pinoliinoja astiakaappiin.

 

 

 

Kivempi säilyttää ja siirrellä astiapinoja,

kun on puuvillaisia liinoja väleissä.

 

 

 

Kahteen uuteen liinaan riitti

 ja yhden aiemmin tehdyn suurentamiseen.

Kolme vuotta sitten virkkailin jo pieniä liinoja.

 samasta langasta ja samaan tarkoitukseen. 

Mitään kummempaa ohjetta liinaan ei ole,

vain levennysten kohdalla ketjusilmukka.

Reuna kiinteitäsilmukoita ja kuutta pylvästä.

Eipä tartte juuri laskeskella virkatessa.

 

 

Kuten usein käy, karkasi tämäkin homma lapasesta.

Halusin järjestellä alakaappia sitten enemmänkin.

Saada tarjoiluastiat helpommin esiin otettaviksi.

Onneksi varastosta löytyi liimapuulevyn palanen,

joka on toiminut joskus tyttärellä työtasona.

Sahasin siitä hyllyn ja hioin valkeaa vähemmäksi.

Pinnan käsittelin värittömällä puuvahalla.

 

Nyt on paljon helpompi ottaa tarvitsemansa astiat.

Isojen, mustien kulhojen sisällä on pienemmät kulhot

 ja nyt on sopivat liinat välissä niissäkin.

Ja kuten näette, en oo mitenkään hirveen pedantti, 

niin riemunkirjavaa on kaapissa, joka jää ovien taa :D

Jonon jatkoksi

Vanhasta, kirppislöytö kirjotuspöydästä puuttui laatikko.

 

 

 

En tykkää tehdä loviliitoksia, 

mutta kun sopivat materiaalit löytyi kotoa, 

niin päätin kuitenkin kokeilla.

Rivin alimmainen, on se uusi, itsetehty varaosa.

Onpa pöytä jonkun vuoden jo laatikkoa kaipaillut.

 

 

Löysin ohutta koivua, josta sahasin laidat.

Tein nurkkiin jopa niitä loviakin.

Vähän eri jaolla lovet, koska eri pohjaratkaisu.

 

Laatikon pohjaan en tehnyt tuota reikää,

kun en tuntenut sitä tarpeelliseksi

 

 

 

Pohjalevyä varten en saanut tehtyä uria,

joten pohja on liimalla kiinnitetty alapuolelle.

Ihan samanlaiseen en siis kyennyt, mutta kelpaa.

Pihajakkara

 Tein pihalle jakkaran vesivanerista.

En tykkää kumarella, monessa puuhassa on kivempi istua alas.

Vähän tyhmät tekstit, mutta kun edullista jäännösvaneria.

Edellinen, jo vuosia ulkona ollut muovijakkara oli liian hajalla.

Hajoaminen alkoi aikaa sitten, jakkaran ollessa vielä pesuhuoneessa.

Leppäkertut

 Tehty toinekin pilkullinen jakkara, joka käy pienelle pöydäksi.

Aihiona jostain saatu ja kovia kokenut putkijalkainen.

Pienemmän jakkaran tein uusiksi jo syksyllä. 

Nämä mummola käytössä, joten väritys sen mukainen.

Voivat toimia myös aputasoina, yöpöytinä jne.

Vanha kansi poistoon. Vanerista sahaten uusi, vähän isompi.

Punaista maalia pintaan ja sitten kuluneeksi hionta.

Kontaktimuovista sabluuna, pilkkujen töpöttely ja taas hiontaa.

Jaloista irrotin hajonneet tulpat ja hioin pois maalit.

Mattamustalla spraymaalilla suihkin mustiksi ja uudet tulpat.

 

Tarvittiin pähkäilyäkin, piti laskea, minkä kokoiset pilkut ja välit.

Älkää kysykö miten, mutta nyt ovat suhteessa jakkaran kokoon. 

Liian harvoin tarvitsee nykyisin laskutaitoja, meinaavat rapistua.

Seitsemän pistettä

Pelastin kirpputorilta 50 sentillä lasten jakkaran.

Tai oikeastaan vain jalat, muut osat olivat jo hajalla.

 

Uudella kannella ja uusissa väreissä, siitä tuli oikein söpö.

Ensin ruuvailin irti mädän, lastulevyisen istuinkannen.

Keinonahkaverhoilukin oli rikki, ei tarvinnut sinistä pelastaa.

 Jaloista kuorin pois muovit, teräsharjasin ja hioin pois ruosteet.

 

Spraymaalilla maalasin jalat mattamustiksi.

Rautakaupasta hain jalkoihin uudet tulpat.

Kannen sahasin vanerista, hioin ja maalasin punaiseksi.

Sitten tein kontaktimuovista sabluunan ja tuputin pilkut.

Maalipintaan hankasin kulumaa kummankin värin jälkeen.

Leppäkerttujakkara käy pikkuneidin pyllyn alle 

tai käsityökorin laskutasoksi olohuoneeseen

 tai vaikka täytekakun korokkeeksi juhlapöytään...

Raidat kukiksi

Perjantaina kuolinpesän kirpparilta löytynyt nojatuoli uudistettu.

Olinkin jo pari vuotta etsinyt pientä, vanhaa nojatuolia.

Puuosat hioin ja käsittelin mustalla osmocolorilla.

Samalla peittyi kiinnityspulteista tulleet ruostejäljet.

Verhoiluun riitti vielä aiemmin sohvaa varten ostettua kangasta.

Nyt on tuolit, laatikkosohva, pikku rahi ja tämä samaa kangasta.

Oli ollu ulkovarastossa, mutta onneksi katon alla ja homeeton.

Tarpeeksi rujossa kunnossa, että sai surutta muokata mieleiseksi.

Melkoinen työmaa, yksi istuinosan jousikin oli pois paikaltaan.

Niittejä kiskoin pois varmasti satoja.

Niillä oli kiinni verhoilut, osa lumpputoppauksista ja säkkikankaat.

Eihän tuolista jäänyt lopulta kuin runko ja jalat.

Parantelin jousien kiinnityksiä ja sidonnatkin tein uudelleen.

Vanulevyä laitoin toppauksiksi, sitä kun oli mulla ennestään.

Aiemmin tuunattu kirppislöytörahi, käy tämän pariksi.

Pieni pinnatuoli

Tein rikkinäisestä syöttötuolista lasten tuolin.

Tuoli menee tyttären tyttärelle, onpa oma nojallinen istuin.

 Istuinkorkeutta 28 senttiä. Pintakäsittelynä puuvaha.

Roskalavalta pelastettu, mutta liian risaksi todettu syöttötuoli.

Kaikki liitokset löysiä ja alaosan pienoissa pahoja halkeamia.

Purin tuolin osiin ja puhdistin vanhat maalikerrokset pois.

Viisi värikerrosta, ruskea, valkoinen, keltainen, valkoinen ja vihreä

 

 

Uudet jalat tuoliin, tein vuosia sitten saaduista pyöröpuupätkistä.

Sorvia en omista, joten muotoilin jalat pöytähiomakoneella

  

Käsinojia lyhensin sen verran, että sain pois etukapulan reiät.

Yhden, edessä olleen reiän täytin, siinä olleella pyörökepillä.

Kelon harmaa

Vihdoin on vanha syöttötuoli saanut uuden värinsä.

Kaksi kerrosta Osmo colorin kelon harmaata.

Neutraali väri, väliajat voin säilyttää käsityökamarissa.

Sopii kuitenkin niin keittiön, kuin olohuoneenkin väreihin.

Ulkona hankea vasten, näyttää tummelta, kuin sisällä.

Tällainen oli aloittaessa, hennon turkoosin alla, 

keltaista maalia ja alkuperäinen ruskea lakkoineen.

Maalinpoistosta työkaluineen, teinkin jo postauksen.
Parina yönä mie raaputtelin maaleja jo unissanikin.

 

Jos olisi ollut edes suht koht siisti, olisin antanut olla,

mutta keltainen kurkki ihan liian monesta kohtaa.

Nyt tämä ilmaiseksi saadun resun saa purkaa pois.

Ei ole enää korjattavissa, mutta josko osin hyödynnettävissä.

Yötön pöytä

Monessa paikassa palvellut yöpöytä muokattu lapsen pöydäksi.

Poistin hyllyn ja kaikki vanhat maalikerrokset.

Kittasin hyllyn ruuvien reiät umpeen ja maalasin turkoosilla.

Pöytä on vuosien takainen 2 euron kirppislöytö.

Palvellut ainakin valkeana, turkoosina ja vaaleanpunaisena. 

Jäi tarpeettomaksi, mutta onneksi näin tämän mahdollisuuden :)

Aikaisemminhan olen jo kunnostanut tähän sopivan jakkaran.

Laitoin hyllyn talteen, jos taas joskus pitää muuttaa yöpöydäksi.
Tämä meni tyttären tyttärelle, ennakkona, syntymäpäivälahjaksi.

Jakkaraksi

Tein tyttären tyttärelle oman pienen jakkaran lahjaksi.

 

Jalat laitoin tarkoituksella ihan päihän, ettei vaan kippaa.

Jakkaran koko: korkeus ja syvyys 20 cm, leveys 28 cm.

 

Ainekset; paristi käytettyä liimapuuhyllyä ja purkurimaa.

Sahasin kaikki osat niin, että vanhat ruuvien reiät poistui.

Hioessa poistuivat myös vanhat puuvahat ja lakat.

  

Pintaan kahdesta puuvahasta sotkettu vanha turkoosi.

Jakkara on koottu niin tukevaksi, että kestää aikuisenkin.

Tähän on hyvä pikkuneidin istahtaa 

ja myöhemmin tämän avulla voi kurkotella korkeammalle.

Rahi vai tuoliko tuo

 Ostin kirpparilta vitosella kivan, kunnostuskelpoisen rahin.

Päällikangas oli kulunut ja jalat klenksuivat.

Irrotin kaikki verhoilut ja fyllit.

Ei ehkä tukevin rakenne, kun kovalevy sitoo osat toisiinsa.

 

Vaihdoin keskellä olleen kovalevyn ohueksi vaneriksi.

Rakennetta vahvistaakseni liimasin ja ruuvasin 

vielä koko kantta peittämään 6,5 millisen koivuvanerin.

Hiomakoneella pyöristin vanerin reunat.

Samalla sain vahvistettua tätäkin, mahdollista ongelma kohtaa.

Sain kaikki jalatkin irroitettua, vaikka yksi tiukassa olikin.

Hioin jaloista pois maalit ja käsittelin ne puuvahalla. 

Kuivuttuaan liimasin jalat pitävällä puuliimalla paikoilleen.

Muutama vanukerros väliin ja uusi verhoilukangas kiinni. 

Samaa kangasta on olohuoneen tuoleissa ja toisessa sohvassa.

Olohuoneeseen rahiksi menee, 

mutten ole varma onko tämä rahi vai kampauspöydän tuoli.

Pienelle pyllylle

 Sain kovasti kärsineen lasten pikkujakkaran.

 

Mietin jo, että poltanko pois, kun oli niin paljon lisätty ruuveja.

Päätin kuitenkin purkaa sen osiin ja katsoa tulisiko siitä vielä jotain.

Hioin kaikki osat ja liimasin sitten jakkaran uudelleen kokoon.

Käytin ruuveja edelleen, koska muuten olisi jäänyt rumat reiät. 

Kanteen liimasin ohuen kerroksen uutta vaneria peittämään reikiä.

 

Maalasin lopuksi valkealla kalustemaalilla, kun sitä oli valmiina.

Nyt 29 senttiä korkea jakkara odottaa tyttären tyttären kasvamista...

Loppuun istutut

Sain kaksi vanhaa ja jo loppuun istuttua koulutuolia.

Tai eihän oikeastaan enää jäljellä ollut kuin rungot.

Halusin yrittää kunnostaa ne käytettäviksi autotallissa ja pihalla.

Hioin rungot ja maalasin ne kahdesti vanhalla, tönköllä miranolilla.

Sahasin vähän käytetyistä vesivanerin palasista uudet puuosat.

Vanerien reunat käsittelin ruskealla puuöljyllä.
 

 Puuosista ei ollut jäljellä kuin yksi kosteuden käpristämä istuinosa 

ja yksi nurkasta revennyt selkänoja.
Nojien kiinnityksenä olleet popniitit sain pois poraamalla.

Selkänojan kanssa saikin pähkäillä, kuinka saisin sen kaarelle.

No lopulta keksin miten täytyy ruuvipuristimet asetella.

Tuin tuolin tuohon päälle, että sain ruuvattua selkänojan kiinni.

Mietin popniittejäkin, muttei ollut tarpeeksi pitkiä ja pihditkin rikki.

Onneksi varastosta löytyi tähän sopivia ruuveja.

Himpun tummempi

 Muutama viikko sitten, kun vietimme tyttärentyttären nimiäisiä,

kannoin jo pois kannetun sohvapöydän takaisin kahvittelua varten.

 

Rupesin pari päivää pöytää katseltuani miettimään,

että kyllähän se mahtuisi sohvan edessä olemaan juhlien jälkeenkin. 

Pöytä vaan oli kolhiintunut, tumman harmaa ja reunakin repsotti.

Hioin pöydän kauttaaltaan ja liimasin reunan takaisin paikoilleen.

Maalasin mustaksi, mutta kiilsi ihan liikaa, vaikka puolihimmeä maali.

Hioin pintaa mataksi ja vähän kuluneen näköiseksi karhunkielellä.
Nyt miellyttää omaa silmää, eikä näytä niin vasta suditulta.

Vitriini

Saatiin tarpeettomaksi jäänyt korkea vitriinikaappi.

No sehän pisti keittiössä kahden seinän järjestyksen uusiks.

Ekana kannettiin vitriini pesuhuoneeseen ja mie purin sen osiin.

Vähän turhien osien poistoa ja koko mööpelin kevyt hionta.

Sitten pensselillä pari kerrosta mustaa maalia pintaan.
Maalasin sitten myös matalamman vitriinin entistä mustemmaksi.

 

 Irrotin ylhäältä koristelaudat, jotta yletyn päällekkin, edes jotenkin.

Paljon mahtuu tavaraa, jota mulla kyllä tuntuu olevan.

Riihimäen Kehrätkin on helpommin saatavilla, kuin ennen.

Koreilla ja tapleteilla sain punaista väriä, muuten niin mustaan.

Apteekkarinlipasto piti siirtää vastapäiselle seinälle.

Jollen olisi vekslaillut kalusteita, 

melkein kaikki pistorasiat olisivat jääneet kalusteiden taa piiloon.

 

Emalimukien kokoelmasta tuli lusikka/leikkelehaarukkalokerikko.

Onpa noita kertynyt, etenkin kun peruskahvikuppeja on vain tusina.

Musla ja Lappikuvioisista tykkään, raitapäisiä kahveleita on sarjat.

Ammoin tehty pikkuapulainen

joutui vaihtamaan istuma-asentoon hyllylle mahtuakseen.

Kesken on vähän vielä ja joskus otan parempia kuvia...