Huono vitsi

Ostin joskus kirpparilta tällaisen "kirjan".

 

Odotteli jonkun aikaa ideaa toteutuksesta.

 

 Nyt se näyttää tältä 

ja yhtä epähauska lienee vieläkin.

Päällystin kotelon tekstiilitapetilla. 

Tapettinäytekirjasta löytyi sopiva pala.

 Vanerikansien reunat tummensin tussilla.

Hopeanvärisellä tussilla tein selkämyksen.

Löytyi onneksi sellainen kirjainsapluuna,

 johon maalitussin kärki mahtui.

Valkeat viivat on pois pyyhittäviä apuviivoja.

Pullollehan tuo on tarkoitettu,

mutta miepä piilotan sinne karkkia.

Potretti

Josko puutyypeillä olis nyt tarvittavat.

Ainakin pääsivät potrettiin :)

Tein puu-akalle vielä laukun ja rannekorun.

Mekkoon ja paitaan sekä olkihattuun sopivat.

 

 

 Käsilaukku lähti rakentumaan tästä soljesta.

Poistin soljesta ensin kielen

ja sitten etsin muuta, mistä koota laukku.

Keinonahkaa ja vanerista muotoiltu palikka. 

Paksua keinonahkaa, leikattu joskus ennen

auton keulaan laitettavasta pakkassuojasta.

 

 

Leikkasin ensin keinonahasta päätypalat.

Liiman kuivuttua, leikkasin tarkemmin 

ja väritin vielä reunat tussilla punaisiksi.

Sitten leikkasin isomman kaitaleen,

ja väritin siitäkin reunat tussilla.

Sitten katkaisin solkikahvan keskeltä

ja tein sille laukun kansiläppään reiät.

Sitten liimalla keinonahka paikalleen.

Lopuksi vielä huonekalunaula "lukoksi",

ja tussilla tikkaukset.

 

Tuoli oli ennestään, joskus punaiseksi maalattu.

Katkenneesta varvaskorusta tein rannekorun,

sillä pitäähän sitä naisella hopeaa olla.

Kesähattu

 Puu-ukolle tehty kesäinen "olkihattu".

 

 

Punainen tietysti, että sopii puu-akan mekkoon.

 

Puu-ukon talvitamineet pakkasin pois.

 

Hattu syntyi ruman värisestä paperinarusta.

Löytyipä sillekkin edes jotain käyttöä.

Sisäpuolella pääsiäismunan kotelon kansi.

Kaksipuolisella teipillä kupuosaan kiinnitys.

Liimalla tein lierin, kierros kerrallaan. 

Vielä koristenauha hattuun ja valmista tuli.

Leikkikorjaamo

Työhuoneella penkoillessa pätkähti idea.

Leikkiautokorjaamon kyltti.

 

 

Toytotan merkki, monopolinappula ja joku tähti.

Dyykatun kehyksen olin maalaillut jo aiemmin.

Aiempia väkerryksiäni nuo hahmot ja työkalut.

 Kiillottomaksi kulunut toyotan merkki.

Sivuleikkureilla poikki ja viilalla siistintä.

Koitin varovasti kiillottaakkin, mutta muovia.

 

Tulostimella garage teksti

ja vielä kontaktimuovia päälle.

Taustalla on tussilla punaiseksi väritettyä

kirppismekkoa, josta on riittänyt moneen.

Tappi seinään

 Kuulokkeita varten laitoin tapin seinään.

Että niillekkin olisi ihan oma paikkansa.

 

Kahdet mahtuu hyvin, paremmat ja huonommat.

 

 

Tarpeettomasta verhotangon kannakkeesta tein.

Olen noita jemmaillut, jos tarvetta ilmenisi.

Nitkutin rinkulan pois ja pistin tilalle puukuulan.

Puukuulaan porasin sopivan reiän ja liimalla kiinni.

Lopuksi vielä pintaan harmaata puuvahaa.

Kiinnitin telineen yhdellä ruuvilla, yläreunasta.

Josko riittäis, eikä tarttis enempää reikiä seinään.

Keinon keksii

Puhelimen muistissa tällainen improvisointi.

 

Oltiin kakkoskodin tallissa remonttia tekemässä.

Piti tehdä tiiviste, muttei meistiä reikiä varten.

No kiväärin hylsykin käy reikämeististä.

Puoliarkeille

 Eilinen lehtiöprojekti näemmä jatkuu,

sillä muistin, A4 jämiäkin kertyy.

Nyt on lehtiöpohja niillekkin.

Kun tulostaa jotain pientä,

niin puoli arkkiahan on ainakin tyhjää.

Leikkelen niitä talteen, jos mahdollista.

Usein piirusteluuni riittää puolikas arkki.

Samallahan tuo on hyvä alusta piirtelylle,

sillä ei alla olevalla pöydällä voi piirtää,

siinä kun on vanha kulunut puupinta.

Kuminauhaksi pätkä vanhaa henkseliä.

Pohjan sahasin kaapin taustalevyn palasesta. 

Jostain oli sellainen työhuoneelle päätynyt.

 

Tässä osat valmiina. Pohjan koko 16 x 23 cm.

Kuminauhan päät piilotin pienellä merkillä.

Kuminauhaa varten viilasin kolot reunoihin.

Soirossa, valkoinen, on kaksipuoleista teippiä.

 

Tässä kuvassa lykkäsin paperin liian pitkälle, 

että erottuisi paremmin tuo yläosan toiminta.

Lappusille

Muistilappuja vaneripohjan kanssa lehtiöksi.

 

 Laput leikattu vihkojen puhtaista sivuista.

Niitä tuntuu riittävän aina vaan, 

vaikka tytärten kouluvuosista on jo aikaa.

Pohjan sahasin ohuesta koivuvanerista.

Pohjan koko 12 x 17 senttiä.

Porasin reiät, samalla välillä, kuin lävistäjässä. 

Mustalla puuvahalla käsittelin vanerin.

Kuminauhasta ja puuhelmistä tein kiinnittimet.

Helppo lisätä paperia, kun edelliset on käytetty. 

Ostoslistan tekoa varten on tämmöinen versio.

Joka ollut käytössä jo yli 10 vuotta.

Uusi ulottuvuus

Työhuoneella ja miksei muuallakin,

kaipaa välillä lisää ulottuvuutta.

 

Tein 77 senttiä pitkän jatkeen.

 

 

 Varreksi pätkä vanhaa jääkiekkomailaa.

Pätkällä oli joku joskus korjannut

levitettävän sohvan pohjaa.

Sohva tuli taannoin tiensä päähän,

mutta otin pohjasäleet talteen, tämänkin.

Hioin maalit ja jonkun maaliläiskät pois.

 

 

Piirsin paperille oman käteni

ja kopiokoneella pienensin sopivaksi.

Sitten sahasin vanerista käden

ja varteen loven ja käsi ruuvilla kiinni. 

Mustalla puuöljyllä käsittelin.

Rytmirastas

 Kulunut pingviinihelistin vaihtoi lajia 

ja siitä tuli rytmimustarastas.

 

Kovin naarmuinen oli pingviinin naama.

Maalinpoistoaineella poistin enimmät maalit,

vaati parikin käsittelyä.

Mustaa puuvahaa sivelin pintaan ja pyyhin pois.

Nokkaan ja silmiin oranssinpunaista.

 

Näkyy pesivän käsityökamarissa :)

Kasi rasi a

 Vanhasta alumiinirasista muistilappurasia.

 

 

 Kauan on tuokin rasia käyttöään odottanut.

O.Y. G.W.Sohlberg A.B. lukee pohjassa.

 

Aika naarmuinen oli, mutta hioin enimpiä pois.

Rasian koko 7 x 9 senttiä, paksuus 1,5 cm.

Sen alkuperäistä käyttötarkoitusta en tiedä.

Paikkansa löysi taas tämäkin.

Joskus löytynyt sähkötolpan numero.

Olin sitä jo leikellyt ja nyt leikkasin lisää.

Jäljelle jäi vain repaleinen numero 8,

sekä sen sisäpuolelle jäävät osat.

Vähän tummensin numeroa tussilla.

Kiinnitin kanteen kaksipuolisellateipillä.

 

Mainoslehtiötä pienensin katkoteräveitsellä.

 

Minikynän tein risan kuulakynän säiliöstä,

kuivan tussin kuoresta ja mustasta helmestä.

Lyhennetty kynä mahtuu myös rasiaan.

Tykkään, tästä tuli hieno, näppärän pieni,

kauniisti ajan kolhima...

Perhossitoja

 Lisää piuhoista kieputeltuja perhosia.

 

Pariakin eri kokoa tein.

 

 

 

 Vähän turhan jäykäksi osoittautui lanka.

Piti puristimella pitää koossa sidonnan ajan

ja silti meinasi koko ajan livetä pois paikaltaan.

Ohuemmalla langalla sidoin kokoon.

Samalla muodostui vartalo ja tuntosarvet.

 

 

Pienempi koko oli vielä haastavampi.

Ison lankakukan halkaisija 95 mm ja pienen 55.

Näiden materiaali oli poistunutta puhelinlankaa.

Putosi aikanaan talon päätystä alas 

ja keräsin pois, ettei siihen kukaan sotkeudu.

Siinä ne koristaa humalaa varten roikkuvaa ketjua.

 

Sitten kokeilin oikein ohuttakin piuhaa.

Joskus saatua, käyttötarkoitusta en tiedä.

Viisinkertaisesti kieputtelin, pienempään kehään.

Keltaisen lisäksi tein vielä valkoisenkin.

 

Nämä perhoset kiinnitin ovessa olevaan sydämeen.

Sydämen olen tehnyt joskus kanaverkon paloista.