Anna hali

 Taas on askarreltu ihan omaksi huviksi.

 

 Neuloin näet magneettikäsille lapaset.

 

 

Dyykatuista nuken käsistä tein joskus magneetit.

Ne ei oikein valkoisina löydä meillä paikkaansa.

 

 

 Lankanöttösistä löytyi sopivat langat lapasiin.

Tarpeeksi ohutta, näin pieniin lapasiin.

Punainen oli jotain purkulankaa.

 

20 silmukalla neuloin ja kolmella puikolla.

Kavennukset neljällä, peukalot kahdella.

 Leveyttä noin 2 cm ja pituutta 5 cm.

Lämpöä ja lempeä

Purkulangoista kudoin itselleni pirteän raidalliset lapaset.

Lanka lovikkaa, puretusta piposta ja lapasista.

Taas piti talousvaaan kanssa kikkailla, että sai riittämään.

Onnellista uutta vuotta kaikille!

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

Pinkein piristein

 Nuoremman tyttären lahjapakettiin neuloin mustat lovikat.

 Piristeeksi pinkit, kelkkatakkinsa väreihin sopivat kuviot.

Miesten kokoa

Tehty yhdet miesten kokoiset ja väriset lovikkalapaset.

Langat ovat uusia, mutta ostettu silti kirpputorilta.

Ostin värin takia ja siksikin kun täyttä villaa. 

Lanka oli ohutta, joten neuloin kolminkertaisella langalla.

Lapaset menee pakettiin, toiselle vävypojalle.

Lovikkailua

Piti kokeilla vaihteeksi lovikka lapasten tekoa.

Itelle tein. Paristi piti luoda silmukat ja aloittaa, että leveys oli oikea.

Valkoiset ja mustat koristelut lisätty neulalla jälkeen päin.

Melkoista kikkailua oli noitten neulominen.

Langat oli pätkää ja purettua. Olleet pipoa ja lapasta aiemmin.

Pieneksi käyneitä tai muodottomaksi venyneitä purin pois.

Samaa ruotsalaista Lovikka lankaa kaikki kuitenkin.

Jatkoin ohentamalla lankojen päät ja kieputtamalla ne yhteen.

Tarkka talousvaaka on nuukan kutojan hyvä suunnittelu kaveri.

Punnitsin vanhat lapaset ja arvioin että punaiset pätkät riittäis.

Riittihän ne, ennestään käyttämättömiä pätkiä vielä jäikin. 

Puikoilla ja purkissa

Toisetkin lapaset miehelle saatu tehtyä.

Tällä kertaa mustaa ja harmaata raitaa.

Puoltoista vyyhtiä meni näihin lovikkaa.

Koska käsityökopassa pyörii muutakin kuin kerät.

Aattelin askarrella tilpehööreille kotelon.

Otetaan yksi tyhjä porepurkki ja katkotaan sopivaksi.

Teippaillaan etikettejä piiloon.

 

Näin on saatu näppärä säilytin peukkunyöreille ja neuloille.

Lapaset sai

Isot harmaat lapaset saatu sentään aikaiseksi.

Kovasti pitäis muuta puuhailla, mutta kun kudotutti.

Aika paljon omia isommat tumput piti miehelle tehdä.

Eihän se auttanut kun sovittaa joka välissä.

Lovikka-lankaakin piti käydä välillä toinen vyyhti hakemassa,

eipä se yksi mitenkään tämänkokoisiin riittänyt.

Mutta nyt on miehellä lapaset, aiemmin tekemieni rukkasten sisälle.

Toinen setti rukkasia ja lapasia pitää vielä tehdä,

jotta riittä kakkoskämpällekkin, eikä tartte eestaas rahdata.

Sen verta olin sentään fiksu, että kirjotin silmukkamäärät ylös,

onnistuu seuraavat ilman jatkuvaa sovittelua.

Tummemmin

Muutetaan maailmaa mustaksi, pala kerrallaan

ja suuri suunnitelma ehtiä muka neuloa harmaata...

 Olin kauan jo katellut tätä kynttilanjalkaa kirpparilla.

Muodollisesti pätevä, mutta äklön valkea ja kiiltävä.

Päätin sen kuitenkin eilen ostaa, jos vaikka...

No otin riskin, että kestääkö polttokäsittelyn.

Kestihän se, sain valkeat maalit pois.

Mattamustaa spraymaalia pintaan, nyt tykkään.

Kynttilänjalka menee keittiön pöydälle,

 kaveriksi veljeni mulle dyykkaamalle peltiselle sydän kulholle.

Eilen kävin myös Ruotsin puolella ostamassa lankaa.

Tää lovikka on mun ehdoton suosikkilanka.

Pitäis miehelle tehä tumput, rukkasten kanssa käytettäviksi.

Mustaa ja lämmintä

Olen kauan hinkunut huopatossuja.

Appivanhempien ulkovarastosta semmoiset sitten löytyi ja ne omakseni sain.

Olivat linttaan painuneet, varret oli leikattu osittain halki ja pohjat repsotti.

Hiirikin oli jotain ryönää töppösten sisään kantanut.

Ensin kopistelin isommat roskat, sitten vielä imurillakin koitin siistiä.

Liimauksistaan repsottavat pohjat kiskoin irti.

Seuraavaksi vuorossa oli varovainnen pesu, lämpimällä saippuavedellä.

Huopikkaiden ollessa kosteat, oioin varsia ja muotoa oikeammaksi.

Tossujen rauhassa kuivutta.

Leikkasin erittäin kapean ja osin halkaistun varren, himpun lyhyemmäksi.

Liimailin kontaktiliimalla, pohjat takaisin paikoilleen.

Sitten punaisella villalangalla, vähän iloisia kirjomuksia.

Niin oli paksua ommeltavaa, että piti ottaa pihdit avuksi.

Nyt on mulla omat söpöt huopapopot pakkaskeleille.

Ja passaa hyvin noitten vuosia sitten tehtyjen, lemppari lapasten kaveriksi.

Sinisestä...

Pakkasmittari näyttää yli kolmenkympin, joten lisää lapasia.

Tyttärelle tänään tehdyt paksut lapaset.

Tytär on sinisen ja turkoosin ystävä.

Materiaalina sinisen kirjavaa lovikkalankaa ja ohuita valkeita lankajämiä.

Pörröistä

Minulla on oranssimusta ja mustapunaharmaa talvitakki.

Kudoin tässä kummankin takin kanssa sopivan pakkaskelien pipon.

Materiaalina punainen Järbon Lovikka lanka ja Seitsemänveljestä langan jämiä.

Huovutettu pesukoneessa, ei karstattu.

Nämä olen jo aiempana talvena kutonut.

Kummallekkin takille omansa. Väreihin sopivat lovikka tyyliset lapaset.

Materiaalina kertaalleen purettua samaista lovikkalankaa,

sekä turhasta tehdasvalmisteisesta neuleesta purettua pörrölankaa.

Huovutettu pesukoneessa muutamasti ja karstattu sisäpuolelta.

Tuohon lovikkalankaan jää koukkuun, on se niin paksua, lämpöistä ja huopuvaa. 

Onneksi sitä löytyy tuosta ihan läheltä, Ruotsin puolelta.

Varastossa odottaa jo muutama vyyhti seuraavaa inpiraatiota...

Viimaa vastaan...

Viimankestävä pipo.

Virkkasin Järbon lovikkalangasta paksun pipon.

Koristelin reunan ohuemmalla villalangalla
ja ketjusilmukoilla vielä tuulenpitävämmäksi.