Päältä päälle

Kirpparilta punainen pöytäliina.

 

 

 

Taisi olla lähes käyttämätön.

Jonkun itse puuvillakankaasta ompelema.

Koko noin 150 x 150.

 

Ostin värin vuoksi, oli tarve punaiselle kankaalle.

Pesin ja kuivuttuaan pilkoin paloihin.

Ompelin kaksi päällistä nukkumatyynyihin 

ja yhden päällisen sohvatyynyn.

Ei tullut ompeluksille juuri hintaa, ei edes euroa.

Tuppaat

 Ompelin uusia päällisiä sohvatyynyille.

 

Kankaat niihin pengoin liinavaatekaapista.

Yksi kaitaliina ja kaksi tablettia.

Jotain ammoisia kirppislöytöjä,

jotka eivät enää ole pöytään päätyneet.

 

Ratkoin käänteet auki, silitin ja mittailin.

Tableteissa oli leveät käänteet, kangas riitti.

Sitten leikkasin ja ompelin.

Etupuolelle tupasvillat ja taustat tableteista

Kahteen, 40 x 40 senttiseen tyynyyn riitti.

Yksi kapea tupasvillainen pala jäi.

Kai siitäkin jotakin saisi ommeltua...

Toinen moinen

Kirpparilta lähti mukaan vanha matkamuisto.

 

Lappiaiheinen tyynynpäällinen.

Yksi tällainen on tyyny ennestään, 

sen sijainti on Dartin takapenkiltä.

 

 

  

Pikkuautot ei kuulu tyynyyn,

mutta välillä pitää vähän leikkiä.

Tein tyynyyn sisukset ja se pääsee olkkariin.

Raidallista

Tänään syntyi sohvatyyny rikkinäisestä hupparista.

 

Aika paljon oli veemäistä ratkomista, kun piti taskut irrottaa.

Se mitä ei voi piilottaa, tehdään siitä tärkeä yksityiskohta.

Eli keskellä oleva koristenauha, on ommeltu peittämään saumaa. 

Onnistuin tekemään tyynyn niin, että merkkikin jäi hyvään kohtaan.

Taustapuoli on yhtenäinen, selkäkappaleella kun oli kokoa.

Hupparin hihoja olin koneparsinut jo aiemmin,

sai niin toimien vielä vähän jatkoaikaa.

Mutta nyt hajosi vetoketjukin, niin jouti pilkkoa.

Koristenauhaa piti vähän tussilla värittää.

Muuttaa näin valkeat tähdet punaisiksi.

Meidän on sohvalla useampaakin vanhaa vaatetta.

On ruutupaitaa, tyttären hylkäämää collegea ja omaa hupparia.

Parhaat palat

En raaskinutkaan heittää pois 

nojatuolista purettuja vanhoja verhoilukankaita.

Heitin ne pesukoneeseen, 60 asteeseen, 

pyörimään miehen työkamppeiden kanssa.

Selkänojan etu- ja takakappaleista ompelin sohvatyynyn.

Oli inhottavaa kangas käsiteltäväksi,

venyilevää, kovasti purkeutuvaista ja pölisevää.
Istuinosan kangas oli niin kulunut, että sen heitin pois.

Pilkkuja

Joskus tarjouskorista napatut tapletit ompelin tyynynpäällisiksi.

 Ensimmäiseksi ratkoin auki kaikki käänteet ja silitin suoriksi.

Kun oikein tarkkaan mittaili, neljästä riitti juuri ja juuri

kahteen kaksipuoliseen ja 40 x 40 cm kokoiseen tyynyyn.

Ensin meinasin käyttää tapletteina, mutta käytinkin liinoina.

Oli ommeltu jossain Intiassa ja ihan miten sattuu.

Erikokoisia, kieroreunaisia ja parissa saumavarat noin millin.

Ei noita vikoja huomannut silloin katsoa siinä tarjouskorissa.

No ei nuo maksaneet kuin 2 euroa 4 kappaletta ja kiva kangas.

Varastostani ei löytynyt muita sopivia vetskareita, kuin nämä.

Muovivetskari olisi ollut parempi, mutta menee se näilläkin.

Silitin vetoketjut suoriksi, eihän noita muuten olisi ommellut.

Vähän oli pituuttakin liikaa, mutta se korjaantui saksilla.

Eikä nuo jo vuosikausia jemmatut purkuvetskarit,

 nyt oikein muualle olisi enää kelvanneetkaan.

Vanha pari

Toisenkin sohvatyynyn sain tehtyä vanhasta paidasta.

Tällä kertaa tyttären joskus kirpparilta ostamasta, mutta hylkäämästä.

Paita oli kapea ja kuvakin kovin ylhäällä, tyynystä tuli 30 x 30 cm.

Sekin onnistui vain siirtämällä kangasta helmasta kuva yläpuolelle. 

Vähän oudon mallinen paita, siksikö kukaan ei ole juuri käyttänyt, 

sillä painatus oli varsin hyväkuntoinen.
Jäljelle jääneet hihat pilkoin taaskin rasseliksi autotalliin.

Valitut palat

Paikallisessa liikkeessä oli jaossa huonekalukankaiden näytteitä.

Nappasin niitä vähän värejä valikoiden, pääosin mustaa ja punaista.

 

Leikkasin 17x17 cm paloja 36 kappaletta, joista ompelin sohvatyynyt.

Tyynyjen molemmat puolet on tilkuista, ei siis väliä kumminka päin.

Ensin ompelin kolmen palan kaitaleita, saumavarat päältä tikaten.

Sitten kolmen kaitaleen neliöitä, taas saumavarat päältä tikaten.

Vähän työläät oli ommella, sillä osa kankaista on melko paksuja. 

Tykkään kun on monenlaista pintaa ja kokoakin 45 x 45 senttiä.

Sisällä vanhat nukkumatyynyt, täyttöaukot harsin käsin kiinni.

Olen suomalainen

Siivoaminen ommellen on hidasta, mutta motivoivaa.

Sekä sopivaa pakkaspäivien puuhaa, päivän kovin lukema -37.

Nanson jo muotonsa menettänyt toppi. 

Mutta värit ja matkailumerkkien kuvat innostivat.

Syntyi tyttären siniseen autoon sopiva tyyny.

Topin takakappale ja helmakin hyödynnetty.
Tyynyn sulkeminen tapahtuu kolmella rengasnepparilla.

Blogini täyttää tänään viisi vuotta.

Koitan tässä kevään mittaan kehitellä jotain arvontaa.

Kuudes vuosi lähteköön käyntiin...

Ja tyynyyn viitaten, olen suomalainen, olen kolarilainen.

Tammikuun alussa tuli täyteen 10 vuotta kolarilaisena.

Ja tulkoon niitäkin vuosia vielä monta lisää...

Aidan päälle

Piti keksiä jotain teeveen ääressä tehtävää käsityötä.

 

Kirpparilta metrin pätkä vaalean harmaata aidakangasta eurolla.

Varastosta vuosien takaisia, mummo vanhoja, merseroituja virkkauslankoja.

 

Ei mitään liian vaikeaa, eikä laskemista kaipaavaa, joten...

Piirtelin jonkinlaista hahmotelmaa lyijykynällä nurjalle puolelle.

Sitten vain pistelin menemään, silloin kun nojatuoliin maltoin mennä.

Ei mitään kukkia, tein siis kuutosen ja kasin, enkä edes samanlaisia.

Kokeilin vähän erilaisia numeron muotoja ja värien käyttöä.

 

Täytin pestyillä, mutta jo käytöstä hylätyillä nukkumatyynyillä. 

Nyt on melkoisen vaaleat ja pulleat tyynyt olkkarin sohvalla.

Vanhoja juttuja

 Ompelin jo syksyllä, näitä sohvatyynyjä, tuonne kakkoskämpälle.

Ei vaan ollut sisustyynyjä. Kaupunkireissulla sitten vihdoin muistin ostaa.

Porotyyny on tehty tyttären hylkäämästä t-paidasta.

Punainen samettityyny on tehty rottinkikorin edellisestä verhoilusta.

Tässä tämä lupaamani lapsuusmuisto, mummolta saatu suklaarasia.

Mitenköhän olinkin tuon, tuonne varaston kätköihin unohtanut.

 Koska rasia on ollut, koko lapsuuden kovassa käytössä, kulumaakin on.

Mutta pakko oli kuvata pohja, sillä rasiassa on aikanaan,

ollut kokonainen kilo Fazerin suklaakonvehteja.

Olkkari

Tervetuloa tutustumaan olohuoneeseemme.

Näistä kuvista et löydä valkoista, eikä sitä tähän huoneeseen tule.

Kaikki kuvissa näkyvä pöly on aitoa, eikä kuvausrekvisiittaa :)

Meillä on joulu aina, eli nuo sydänverhot ovat niin pääsiäis- kuin kesäverhotkin.

Mustat kapat on tuunattu kirpputorilta ostetuista paneeliverhoista.

Nurkassa on vanha kirstu laskutasona, sen päällä itsetehty lamppu.

Pieni, nojatuolien edessä oleva sohvapöytäkin on omatekoinen.

Ainoa uutena ostettu, silloin, ovat nuo punaiset nojatuolit ja mustat rahit.

Sohvatyynytkin on ommeltu vanhoja kankaita hyödyntäen.

Hyllyt on tehty kauan sitten, edelliseen asuntoon, sen silloiseen tupaan.
Maton kudoin kansalaisopistolla, jokunen vuosi sitten trikookuteesta.

Ikkunan edessä roikkuvan, tuunatun messinkivalaisimen haluaisin vaihtaa.

Kunhan keksin jotain rattilampun kaveriksi paremmin sopivaa...

TV-tason olen muinoin nikkaroinut, oletettavasti 60-luvun keittiökaapista.

Tuon tason voisin myös vaihtaa, johonkin paremmin muihin kalusteisiin sopivaan.

Lipasto on mummon vanha. Noppalamppu taas omaa käsialaa.

Seinäkellon virkaa toimittaa valurautainen lettupannu.

Kuten huomaatte, olen hulluna punaiseen emaliin ja peltipurkkeihin.

Things-laatikko kätkee irtomuistin. Maatuskat olen ostanut lapsena.

Tässä kuvassa uutena ostettua on, elektroniikka ja dvd:t.

Tuon tyttären huoneen oven, voisi maalata tummemmaksi, liikaa puuta.

Korkea ja matala kaappi, ovat edellisen talon mukana tulleita.

Korkean kaapin päälle kertyy aina kaikkea ylimääräistä.

Levyhyllyyn laitoin stopparit, että sai hyllyt täyteen.

Nurkassa on pieniä autojuttuja kokoelmana ja Karjalapeili.

Kaikki nuo mustat tuolit 1+4 kpl, ovat läpikäyneet maalinpoiston

ja käsittelyn mustalla Osmo Colorin puuvahalla.

Tuo iso pöytä, on edellisen asunnon ruokapöytä, veljeni tekemä.

Sen äärellä on mukava pelata korttia tai askarrella isommalla porukalla.

Pöydän taakse jäävä sohva on isän peruja, kulkenut mukana jo kauan.

Tässä kuvassa uutena ostettua on, cd:t ja kauan sitten tuo soitin.

Enimmät noista vanhoista kalusteista, on aikanaan maalattu lastenhuoneeseen.

Tänne muutettaessa, maalailin vain ovet ja laatikoiden päädyt punertaviksi.

Tässä kuva olohuoneen lampusta. Tuon olen tehnyt viissin Fiatin ratista.

Roikkunut tuossa kuutisen vuotta. Ensimmäisiä ihan hassuja juttujani.

Varmasti monista muistakin olohuoneen esineistä, olen blogissani kertonut,

Mutta koitin koota tässä enimmät palaset yhdeksi kokonaisuudeksi.

Musta cavapullo, sekä mattamustalla spreijattu pikkuvikainen lasi ja peltilautanen.

Tämä asetelman myötä, toivotan kaikille hyvää viikonloppua!

Puup

Kaipasi tuo punainen sohva jotain mustaa, joten...

Taas tehty yksi sohvatyyny vanhoja t-paitoja hyödyntäen.

Sama kuva kummallakin puolen, koska oli molemmilta tyttäriltä samanlainen pieneksi jäänyt paita.

T-paidan pala on silitetty ensin kaksipuolisella tukikankaalla kiinni ja sitten kehystetty nauhalla.

Sinisen sävyyn

 Toinen ommelluista paidoista.

Materiaalina kankaan jämä ja turha farkkuhame,

josta näppärästi hyödynsin halkion koristeluineen, sekä vetoketjun.

Ompelin myös autooni tyynyn.

Laiskana tein kirjonnan ompelukoneella, tikkasin ja tikkasin kuvion moneen kertaan.

Oleilua

Ompelin nostalgiahenkisiä tyynyjä nojatuoleihin.

Materiaalina resuista t-paidoista talteen leikattuja kuvia ja paksua flanellia.

Oleilua

Olohuonetta.

Sohvapöytä tehty 10 vuotta nurkissa pyörineestä, äitini roskiksesta
talteen korjaamasta, sorvatusta lakkapintaisesta kynttilänjalasta.

Poistin kaiken ylimääräisen, sekä hioin enimmät lakat pois.

Sahasin uuden ylä- ja alaosan, kiinnitin, maalasin mustalla Osmo Colorilla.

Liimasin huopamattoa alapuolelle, ettei jää lattiaan jälkiä.

Sohvatyynyt, ruudullinen on ommeltu kirpputorilta ostetusta mekosta,
musta taasen vanhasta paidasta.