Potretti

Josko puutyypeillä olis nyt tarvittavat.

Ainakin pääsivät potrettiin :)

Tein puu-akalle vielä laukun ja rannekorun.

Mekkoon ja paitaan sekä olkihattuun sopivat.

 

 

 Käsilaukku lähti rakentumaan tästä soljesta.

Poistin soljesta ensin kielen

ja sitten etsin muuta, mistä koota laukku.

Keinonahkaa ja vanerista muotoiltu palikka. 

Paksua keinonahkaa, leikattu joskus ennen

auton keulaan laitettavasta pakkassuojasta.

 

 

Leikkasin ensin keinonahasta päätypalat.

Liiman kuivuttua, leikkasin tarkemmin 

ja väritin vielä reunat tussilla punaisiksi.

Sitten leikkasin isomman kaitaleen,

ja väritin siitäkin reunat tussilla.

Sitten katkaisin solkikahvan keskeltä

ja tein sille laukun kansiläppään reiät.

Sitten liimalla keinonahka paikalleen.

Lopuksi vielä huonekalunaula "lukoksi",

ja tussilla tikkaukset.

 

Tuoli oli ennestään, joskus punaiseksi maalattu.

Katkenneesta varvaskorusta tein rannekorun,

sillä pitäähän sitä naisella hopeaa olla.

Mustavalko

Vanhan käsilaukun tuunausta.

 

 En muista koska olen laukun ostanut.

On siitä ainakin 20 vuotta ehtinyt kulua.

Edessä olevassa hihnassa ollut kirjaimia,

mutta en enää edes muista mitä.

Sillä olen tuunaillut tätä jo aiemminkin.

Nyt kiinnitin hihnaan,

 jostain talteen purettuja niittejä.

Olkahihnan lenkkiin laitoin kasipallon.

Joten mustavalkoisella mennään nyt.

Kotkalla tääkin

Onhan mulla vanhempikin käsilaukku kotkalla.

 

 Tämän olen omistanutkin jo aika kauan.

Käytössä ajoittain, muttei kaikkialla.

Hankala, kun jää vain toinen käsi vapaaksi.

Kotkan olen ostanut joskus 80-luvun lopulla.

Se on pinssi ja kiinnitetty sen piikeillä läppään.

Laukku kirppislöytö, ainakin 20 vuoden takaa.

Kotkattu

Kirppikseltä löydettyä laukkua muokkailin.

 

 Lisäsin siihen kotkan ja muokkasin kiinnitystä.

Laukun ostin joskus 20 sentillä kirpparilta.

Nyt on mieleinen ja pääsee vihdoin käyttöön.

 

Poistin alhaalta tuon kiinnityslärpäkkeen,

josta otin talteen nahkaa ja magneetin.

Magneetin kiinnitin suoraan laukkuun

Laukun läpässä olleen magneetin nitkutin irti

ja siirsin sen läpän sisäpuolelle.

Metallihela peittää magneetin kiinnityksen.

 

Kotka ilmaiskorista joskus napatusta korusta.

Irrotin ketjun ja suihkin pintaan mattamustaa. 

Pyrstöön porasin pienen reiän,

niin sain ommeltua sen kolmesta kohtaa kiinni.

 

Laukun takaseinässä reikiä lipareen kiinnityksestä.

Ne peitin lipareesta leikatulla sydämellä.

Huijaustikkaus, sillä se on vain sydämessä.

Sisäpuolella tasku, niin ei onnistunut ompelu,

joten sydän on liimattu kiinni.

Ripsis räpsis

Ompelin pienestä ripsiliinasta itselleni käsilaukun.

 

Ripsiliinan reunassa jo joku lanka repsotti. 

Ruutukankaan palanen, ikivanha jämä.

Pitsit, polvekenauha ja rintamerkit kierrätetty. 

Nailonnauhankin olen ostanut kirpparilta.

Rivit ketjupistoja kirjoin ohuella virkkuulangalla.

Purettu se on jostain tuo jättikokoinen nepparikin,

joka toimii vastakappaleensa kera sulkimena.

 

Vihdoinkin vähän viileämpi päivä ja ukkonenkin räpsi.

Kesää kohti

 Kesää kohti, vaikka väkisin tai edes ommellen.

Melkein koko päivä, kun oli harmaa ja sateinen.

Aiemmin kirpparilta löydetystä, lähes ilmaisesta liinasta,

 ompelin itselleni kesäisen käsilaukun.

Vuoreksi laitoin punaista puuvillaa ja lukituksena iso neppari.

Hihnakin löytyi kovan hakemisen jälkeen omista varastoista.

Laukun kooksi tuli 21 x 27 senttiä.

 

 

Hyvin sain liinan päivänkakkarat hyödynnettyä.

Keskellä ollut tahrakin katosi saumavaroihin.

Pikkukassi

 Ompelin verhon pätkistä tarvitsemani pikkuisen kassin.

 Mulla kulkee kauppakorissa kestokassien lisäksi muutakin.

Esim. tällä hetkellä: pipo, lapaset, aurinkolasit ja maskipussi.

Helppo kantaa kaikki kerralla autoon, eikä mikään jää matkasta.

Kaupassahan kaikkia ei tarvita, joten ompelin tavaroille oman kassin.

Näin saan nostettua kerralla, kaikki kaupassa turhat pois korista. 

 

Saadut verhon lyhennyspätkät, jotka ompelin joskus tapleteiksi.

Kun ei käyttöä ilmennyt, auoin käänteet ja kangas riitti juuri tähän.

Leipää ja piimää vaan

Ompelin kauan jemmaillusta, vanhasta vahaliinasta eväskasseja.

 

Yksi mulle ja yksi miehelle. Tilavuutta kolmen piimäpurkin verran. 

Ompelin ensin pusseiksi, sitten alakulmat, lopuksi yläreuna hihnoineen.

 

Tai eihän jäljellä ollut enää kuin puolikas liina. Se riitti näihin.

Ehtipä ainakin 15 vuotta odottaa komeron laatikossa käyttöään.

 On siis sitä, missä on kangas pohjana, niin on edelleen taipuisaa.

Sellainen kokonaan muovinen, olisi kai jo kuivunut kovaksi.

 

Sisäpuoli samaa vahakangasta, niin onpa pyyhittävissä.

Raitanen kaitanen

 Eilisestä verhosta kaitaliinoja projektista jäi kaitale.

Kaitaleesta riitti juuri pieneen laukkuun hihnoineen.

Vuoreksi laitoin ohuen puuvillakankaan.

Hihnaa en kiinnittäny solkeen ollenkaan, pysyy ilmankin.

Näin hihna on portaattomasti säädettävissä

tai soljen saa pois ja hihnan vois solmia vaikka lanteille.

Aiemmin syksyllä olisin tätä maastossa monesti jo kaivannut, 

mahtuu vesipullo tai puhelin ja avaimet tai hyttysmyrkkyjä.

Kaitaleesta

Verhon muutoksesta jääneestä kaitaleesta ja ripsiliinasta laukku.

Koko ajan vaan sataa ja sataa.

Joutaa ommella ja ilahduttaa itseään uudella käsilaukulla. 

Sulkumekanismina löytämäni pätkä punaista tarranauhaa.

Nelisen vuotta sitten löysin kirpparilta kivat verhokapat.

Ompelin ne silloin kuitenkin uusiksi, että tuli keittiöön sopivat.

Madalsin niitä vähän, että näkee ulos ja niin jäi rivit sydämiä.

Pienen ripsiliinan reuna jo repsotti, jouti sekin käyttää toisin.

Kaitaletta oli noin nelisen metriä, puolet meni tähän laukkuun.
Kulunut taitoskohta menee niin, ettei ehjiä sydämiä ole montaa.

Olkahihnassa taitaa olla kangas melkein nelinkertaisena.

Reisitaskuilla

Ompelin tyttären hylkäämistä,

vaaleanpunaisista, maastokuvioisista, reisitaskuhousuista 

pari käsilaukkua.

 Juuri riitti kahteen samanlaiseen, kun tarkasti suunnitteli.

Laukkujen koko: 22 senttiä leveät ja 25 senttiä syvät.

Hyväksi jo havaittu malli ja koko.

 

 Tässä kuvassa värit lähempänä totuutta.

Vähän ryppyjä, silittäminen ei sujunut, kun hihalauta lainassa edelleen. 

Sulkumekanismiksi ompelin ison nepparin ja solkikin kierrätettyä. 

Housut olivat matalavyötäröiset, kapeat ja kokoa 27 tuumaa.

Piti ratkoa taskuja irti ja saumatkin auki, että kangas riitti.

Lahkeen takakappaleista laukkupussit, etupuolista hihnat.

Taskut ompelin uusille paikoilleen ensimmäisinä.

Sisäpuolelle vuoreksi ompelin vaaleanpuna/valkoraitaista,

napakkaa lakanakangasta, toinen käyttökierros silläkin.

Yksi laukku menee nuoremmalle tyttärelle, toinen jäänee itselle.

Pari irtiratkottua taskua olisi vielä, tekisikö niistäkin jotain...

Palluroita

Ompelin itselleni vanhaa hyödyntäen uuden käsilaukun.

Halusin ensi viikonlopuksi vähän isomman ja värikkäämmän.

 Tässähän on siis sinistä ja valkoista sen tutun punaisen lisäksi.

 

Materiaalin sain purkamalla vuosia sitten,

saadusta kangaskaitaleesta, tyttärelleni ompeleman pikkulaukun.

Hommaa auttoi, että pikkulaukun vuorikin oli samaa kangasta.

Kovasti piti miettiä ja mittailla, 

että kangas mitenkään riitti ja vielä entistä isompaan laukkuun.

Uudella laukulla 24 senttiä leveyttä ja 27 senttiä korkeutta/syvyyttä.

Kangasta riitti pikkupussukkaankin, se syntyi läpän kangaspalasta.

Tällä kikalla sain laukkuun korkeutta, koko sivun levyiset taskut.

Jatkon olisi joutunut tekemään joka tapauksessa, nyt sille on syy. 

Vinokantilla jäykistin taskunreunaa, nepparilla kiinnitys.

Hihnakin piti leikata halki, että pituus tuplaantui

 ja ommella kääntöpuolelle vinokanttia.

Tää oli taas aika järjetön homma, kauhea vaiva purkaa 

ja nyppiä langat pois, mutta tulipa hyödynnettyä olemassa olevia.

Vetoketju on jostakin purettu ja nepparit rippeitä jostain 90-luvulta.

Kallo-Liisa

Ompelin tyttärelle käsilaukun miehensä vanhoista farkuista.

 Onnistuin hyödyntämään lahkeen ruusupainatuksen ja taskun kuvan.

Nauhat, solki ja niitti varastosta, sulkumekanismiksi löytyi neppari.
Kuvan pahiten kulunutta kohtaa peitin jostakin ratkotulla perhosella.

Vuoren ompelin saadusta ohuemmasta farkun palasesta.

En tiedä kuinka vanhat housut, todennäköisesti jo vuosien takaa.
Mutta hyvä että säilötty, vaikka rikki olivatkin, kun käyttöön meni.

Huopapussukka

 Ompelin itselleni punaisen olkalaukun.

Kaikki materiaalit kierrätettyä, saatua ja talteen purettua.

Laukulle tuli hintaa suurinpiirtein nolla euroa.

 

Saatu verhoilukäyttöön tarkoitettu huopakangas.

Purettuja lenkkejä, vetoketjuja ja nauhanpätkiä.

Tyttäreltä tuli kasa poistovaatteita lajiteltavaksi, 

Kaikki vetoketjut ja lenkit sain purettua yksistä housuista. 

Olen jo kauan halunnut punaista nauhakoristeltua laukkua,

nyt kun oli aikaa ja sopivat osatkin kertyneet, niin pääsin tekemään.

Olkahihnnan sisälle laitoin ripsinauhan estämään venymistä. 

Vuoritin laukun ohuella flanellilla, etutasku on vain ommeltu päälle.

Laukku tai pussukka on 16 senttiä leveä ja 22 korkea.

Taskun alareunan peittävä nauhan jouduin tekemään kahdesta pätkästä.

Jatkoskohdan piilotin hajonneella sydämellä, josta oli lenkki irronnut.

Sydän roikkui avainketjussani, se on kulkenut pitkin Suomea matkassani

 ja kulkee taas, nyt laukun koristeena, napiksi porattuna.

Vielä riitti pieneen kolikkokukkaroonkin. Koko 8 x 8 senttiä.

Kappaleiksi

Ratkoin yhden kelvottoman käsilaukun palasiksi ja ompelin uutta.

Ensin syntyi tällainen pieni söpö bilepussukka.

Leveyttä 17 senttiä. Mahtuu lompakko, puhelin yms.

Rusetti on ommeltu palasista pussukan päälle koristeeksi.

Vuorena musta lakanakangas ja sulkeminen vetoketjulla.

Tälläisestä myttyisestä nyssykästä lähdin siis liikkeelle.

Ei kelvannut kenellekkään edes kirpparilla, jouti purkaa pois.

Tällainen kasa palasia oli enimmän purkamisen jälkeen. 

Tämän kuvan jälkeen ratkoin auki vielä kantokahvatkin.

Siitä, jossa ruudut kulkivat suoraan, ompelin pussukan hihnan.

Kassi ei ollut mikään laatutyö, paikoitellen kulki ruudut kierossa.

Osa yksityiskohdista oli koottu teipillä ja tikkaukset vähän mitä sattuu.

Kaikissa paloissa oli liimakangas takana, koristeihin revin sen pois.

 

Koska isot sivupalaset meni bilepussukkaan, riitti pienempiä vielä.

Ompelin niistä 13 x 13 senttisen pussin pikkusälälle.

Enää oli pieniä tilkkuja jäljellä, mutta halusin hyödyntää nekin.

 Tahdoin kokeilla kukkasen tekoa.

6 palaa, joista leikkasin reunoja pyöreämmäksi ennen kokoamista.

Ensin kiristin rypytyslangalla ison napin päälle kankaan palan.

Sitten aloin rypyttää terälehtiä ja kiinnittää niitä, kaikki ompelu käsin.

Lopuksi päällystin vielä toisenkin ison napin, toiselle puolelle.

Vielä kun osaisi päättää, kumminpäin kukka on kivempi... 

Tai mihin laitan. Tulisko hiuskoriste, hattukoriste vai rintaneula...

Ralliruutukallo

Tahdoin uuden laukun, kun edellisetkin on omatekosia, niinpä tämäkin.

Uutta on ompelulanka ja 30 senttiä koristenauhaa, muu kierrätettyä.

Tykkään. Punaista ja mustaa. Kalloa, noppaa, ruutua ja rensseleitä.
Just tämmösen melkein viiskymppisen naisen käsilaukku :)
No mie tykkään kankaisista ja suht pienistä, eipä rasita harteita.

Tässä koottuna sekalaisia materiaaleja ennen ompelun aloitusta.

Verho, kankaan jämiä, joku hihna, rusetti, renkaita, ratkottu merkki.

Vetskaria en lopulta tarvinnut, mutta koristenauhaa tarvitsin lisää.

 Ralliruutuisen jämän kanssa meni tarkalle, just riitti tarvittaviin.

Hihna on pitkä, sen saa pään ylikin, eli rumasti vinottain rintojen väliin.
Suuaukon lukituksena on vain hihnan pätkä yli ja hakasella kiinni.
Sisäpuolelle ompelin vuoren samasta verhosta kuin päällipuolenkin.

Tuon hihnan päät purin auki ja alle ompelin nauhaa tukevoittamaan.

Vaihdoin myös toisen lukon tilalle renkaan. Rusetit vielä koristeeksi.

Laukkua voisi käyttää näinkin, muttei kovin mukava kädessä.