Uusi opetustaulu ja syksyisiä yksityiskohtia olohuoneeseen

Kuten syyskuun puolella syksynsävyisestä makuuhuoneestamme valokuvia julkaistessa kerroin, on kotiimme saapunut neljä kaunista opetustaulua - jotka osaltaan ovat sysänneet värimaailman muutosta eteenpäin kodissamme.

Makuuhuoneen seinällä komeilee Peltokaura -opetustaulu, kun taas tuvan seinälle nousi jopa jouluisen tuntuinen Omenalaatuja -taulu.

Tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä!

Kylällemme rakennetaan parhaillaan uutta koulua ja vanhan kyläkoulun tulevaa purkamista valmistellen oli koulu laittanut vanhat opetustaulut myyntiin oppilaiden perheille avoimessa tapahtumassa.

Tämä omenataulu vei sydämeni välittömästi, enkä hetkeäkään harkinnut sen ostamatta jättämistä! ...Toki yhtä suurilla tunteilla taisi valikoitua ne kolme muutakin taulua mukaan - ja jos hinta olisi ollut edullisempi kuin 20€/kpl, olisin varmasti kahminut kainalooni vielä vähintään tuplamäärän...

Omenalaatuja -opetustaulu nousi tuvan pohjoispuolen seinälle, vitriinikaapin ja alakertaan johtavan  portaikon väliin - siihen missä aiemmin oli vanha vihreäsävyinen Keiteleen vesistökartta.

Ja samaan vauhtiin, kun vihertävä kartta seinällä vaihtui punertavan oranssiin omenatauluun, poistin seinustalta muutkin vihreät yksityiskohdat - huonekasveja lukuun ottamatta - ja toin tilalle syksyisempiä sävyjä.

Ainoastaan tummat, syvät vihreän sävyt saivat jäädä paikoilleen.

Rimpuilen parhaillaan tämän rakkaan, rehevän runsaan sisustuksen ja hieman minimalistisemman tavoitetilan välillä...

Osa yksityiskohdista on sellaisia joista en halua luopua, kuten huonekasvit, kauniit kirppis- ja huutokauppalöydöt, sekä perintöesineet. Osasta en voi edes karsia (eikä sillä, että oikeastaan haluaisinkaan), kuten lapsen jalkapallopokaali tai lasten taide jääkaapin ovessa.

Nuo yksityiskohdat, ärsyttävät pölynkerääjät ja rakkaita muistoja herättävät tunnearvoesineet, tekevät talosta kodin.

Ja samaan aikaan, todella ristiriitaisin tuntein, haaveilen yksinkertaisemmasta sisustuksesta, jota olisi myös helpompi siivota. Mies esimerkiksi on kieltäytynyt pölyjen pyyhkimisestä niin pitkäksi aikaa, kun pyyhkiminen vaatii hurjan tavaramäärän siirtelyä...! :)

Koetan siis - hieman himohamstraajamaisella luopumisentuskalla - konmarittaa kodista selkeämpää. Paljon olen kasannut kirpputorille menevään laatikkoon ja jonkun verran olen myös myynyt jo pois paikallisen B-kirppiksen kautta, mutta vielä paljosta voisin luopuakin.

Tiedättekö mikä on tavoitteeni?

Omistaa vain ne tavarat ja vaatteet, jotka ovat minulle oikeasti todella rakkaita ja yksinkertaisesti T Ä Y D E L L I S I Ä !

Kaikki turha, kaapeissa käyttämättöminä pyörivä ja joskushan-tätä-voi-vielä-tarvita -tyyppinen esineistö siirtyy meiltä pikkuhiljaa uusille omistajille kirpputorin kautta.

,,,,Ja äskeisen lausahduksen jälkeen onkin hyvä esitellä kaksi ihanaa asiaa, jotka ovat kotiimme juuri nyt T Ä Y D E L L I S I Ä hankintoja - ja kaiken lisäksi herkullisen edullisia...! :)

Alla olevan valokuvan Liljebergs -perhosjuliste tarttui mukaan Habitare -messuilta viime kuussa. Tämä A5-kokoinen valokuvaprintti taisi maksaa (jos en kauhean väärin muista) alle 6€.

Olen tuolle seinustalle kerännyt hyönteisaiheisia julisteita, tauluja ja muita yksityiskohtia, joita olen löytänyt kirpputoreilta, messuilta ja ulkomaanmatkoilta, ja tämä perhonen sopi täydellisesti sarjan jatkoksi.

Puinen, oranssiruskea kehys löytyi valmiina varastosta. Olen sen joskus hamstrannut tällaista käyttöä varten kirpputorilta - ja maksanut siitä erittäin todennäköisesti maksimissaan 1,50€.

Toinen syksyinen löytö on puolestaan paikalliselta kirpputorilta; pohjoisseinustalla viihtyvä muorinkukka sai uudeksi ruukukseen 1,50€ maksaneen kuviollisen kaunottaren!

Ihan ehdottomasti lempiruukkuni!

Tuosta tuvan tummasta liinavaatekaapista (alakuva) on tullut tässä kodissa minun sisustustavaroiden piilopaikka. Kaikki ei-käytössä-olevat koriste-esineet, kynttilänjalat ja muut piensisustusesineet piiloutuvat - ja ovat helposti käyttöön otettavissa - tuonne suureen kaappiin.

Sieltä myös aloitin karsintatyön tuloksekkaasti!

Olen myös laittanut myyntiin paljon käyttöastioita, jotka ovat kulkeneet mukana muutosta toiseen, mutta joiden käyttämisestä en saa mitään iloa. Eteenpäin mokomat vain uusiin koteihin!

Astiakaapissakin tavoitteena olisi olla vain onnentunteita tuovia laseja, mukeja ja lautasia. Tämänkin tavoittelu on hyvin pyörähtänyt käyntiin; laitoin jo myyntiin siniset Iittalan Kartio -lasit ja lahjoitetaan -osastolle Luhta Homen vihreät juomalasit - tilalle tulivat matalat ja korkeat Riihimäen Lasin Ilona -juomalasit.

T Ä Y D E L L I S E T !

Samalla kun etsin opetustaulun punaisia ja oransseja sävyjä tukemaan väreihin sopivia sisustusesineitä, muistin nämä Villa Kotirannan remontin yhteydessä löytyneet vanhat vaakapainot.

Mitkä ihanat ruskean sävyt!

Alakuvan Eino Toikan kellosepänliikkeen korurasia on löytö vanhempieni ullakolta. Liekkö vanhempieni nuoruudesta talteen jäänyt vai äitini vanhempien peruja, en tiedä. Mutta kaunis se on!

Ja kun oikein lähdin hulluttelemaan näiden värien kanssa, niin vaihdoinpa samaan vauhtiin myös tumman lipaston päälle rakentuneeseen 'perhealttariin' - tuo oman lapsuuden klassikko jokaisen perheen olohuoneesta - valokuville punertavan sävyiset kehykset.

Samalla tuo (alla oleva) minun ja mummoni vanha valokuva löysi paikkansa tuvastamme. 

Kyseisen valokuvan juuri noissa kehyksissä annoin palttiarallaa kaksikymmentä vuotta sitten mummolleni syntymäpäivälahjaksi - ja hänen jäämistöstään hain mukaani Lahteen opiskelemaan muuttaessa muistoksi.

….Paljon on rakkaita esineitä, joista en luopuisi mistään hinnasta. En edes - enkä varsinkaan - helpomman siivoamisen nimissä!

Aurinkoista viikkoa teille kaikille!

Täällä Mäntsälässä viikko alkaa rapsakassa syyssäässä vapaapäivän merkeissä. P A R A S T A !

Syksystä, sohvasta ja vähän huonekasveistakin

Tästä sohvasta on tullut ehdottomasti koko perheen lempipaikka tuvassamme. Isompi poika muistaa säännöllisesti siinä reporankana maatessaan kehaista, kuinka hyvä tällä pehmeällä sohvalla on makoilla, ja mies kaatuu siihen melkein päivittäin iltaruuan jälkeen pienille torkuille - siis jos ehtii ennen kuin lapset sohvan valtaavat.

Tuntuu, että varsinkin syksyn edetessä ja talvea kohti siirtyessä sohva kutsuu yhä useammin; kesällä oleskelutilat siirtyivät pihalle, ja sohva taisi olla pääasiassa vieraiden istumapaikkana. Kelien huonontuessa ja iltojen pimetessä tekee mieli vain rakentaa pesä tuonne sohvan kulmaan tyynyistä ja peitosta ja nukahtaa viereisessä pönttöuunissa loimuavan tulen rätinään.

Näitä valokuvia ottaessa piti sen verran 'lavastaa' tilannetta, että pöyhin tyynyt suht kuosiin ja asettelin semi-siististi (ja kuitenkin huomasin, että tuossa ylemmässä kuvassa toinen raitatyyny jäi väärin päin, eli kuvaan tuli tuo tupsuton puoli - pienempi poika ilmeisesti tästä tyynystä nyhtänyt kaksi tupsua irti ja ne odottelevat hyllyn päällä kiinni ompelua...) - eihän meidän sohva koskaan oikeasti näin järjestyksessä ole!

...Sanotaan nyt vaikka näin, että miesvoittoisessa taloudessa, jossa minä saan naisvertaistukea ainoastaan pihakanalan leideiltä, ei juuri ketään muuta kuin minua hetkauta tippaakaan, ovatko tyynyt littanassa, kasana yhdessä nurkassa, viskattuna selkänojan yli sohvan taakse vai aseteltuna trampoliiniksi sohvan eteen... Minä sitten aina perheen poikien - ison ja pienten - siirryttyä sohvalta pois käyn yksin tyynysotaa, jotta edes kerran päivässä sohva näyttäisi tältä...! :)

Ulkona syksyyn pukeutuva maisema sai minut kaipaamaan sisällekin jotain pientä väripiristystä - jotain lämpimämpää sävyä tuohon pesänrakennukseeni.

**Muistatko sohvan aiemmat keltaiset tyynyt? Kuvia löytyy vaikka täältä; klik!

Ensi hätään laitoin H&M Home verkkokauppaan tilauksen kahdesta poltetun oranssin sävyisestä samettikankaisesta tyynynpäällisestä, jotka itse asiassa saapuivat tänään, ja joiden saman tien totesin olevan aivan liian oranssit olohuoneeseen, mutta täydelliset makuuhuoneen Nefriitin seinävärin kanssa.

Onneksi kaapista löytyi käyttöönottoa odottamassa kauniit, ilmeisesti myös H&M Home:n tyynynpäälliset, jotka olen ostanut paikalliselta kirpputorilta muutaman euron yhteishintaan viime keväänä. Ne sointuivat kauniisti sohvalla jo olleisiin Hemtexin raitatyynyihin ja aiemmin H&M Home:n alennusmyynnistä tilaamiini vaaleanvihertäviin tyynyihin.

Yläkuvassa tuo kuviotyyny on näitä kirppislöytöjäni syksyyn - samoin kuin alla olevan kuvan punertava ja tummemman vihreä tyyny.

Kodin sisustamisen osalta en ole oikein saanut otetta vielä syksystä - en tosin ole ihan varma, ehdinkö kunnolla tässä tohinassa saada otetta kesästäkään! :)

Olen aiemminkin kertonut, etten ole oikein sellainen 'sesonkisisustaja'; kodin värit eivät vaihdu vuodenaikojen mukaan, enkä muutaman kuukauden välein maalaa seiniä viimeisimmillä trendiväreillä.

Pidän tietynlaisesta pysyvyydestä - varsinkin tässä koko ajan muuttuvassa maailmassa ja yhä enemmän ja enemmän vaativassa työelämässä, jossa ainoa vakio tuntuu olevan muutos, on ihanaa, kun tietyt pienet, mutta niiiiiiin tärkeät asiat pysyvät turvallisen vakaina. Yksi tällainen on koti.

Koti on turvasatama. Paikka johon ankkuroitua, kun ympärillä myllertää.

Koti on paikka, jossa voit olla täysin oma itsesi - hyvinä ja huonoina päivinä - ja jossa ladata henkiset akut. 

Toisille koti on ehkä henkisempi määritelmä. 'Koti on siellä missä sydän on.' Minulle talo/huoneisto tai muu rakennus ei itsessään täytä termin 'koti' vaateita - vaikka siellä kuinka asuisivat kanssani elämäni rakkaimmat ihmiset; olen asunut elämäni aikana monen monessa asunnossa ja talossa - nopeasti laskettuna kaikkiaan yhdessätoista - mutta vain kolmessa kodissa.

Villa Kotiranta on ehdottomasti KOTI!

Eikä kenellekään taida enää tulla yllätyksenä, että rakastan sisustamisessa runsautta, joka tietyissä määrin on sanakirjassani synonyymi 'kodikkaalle'.

Tuvassamme runsautta ja elävyyttä sisustamiseen tuovat erityisesti alati lisääntyvät huonekasvit.

Nyt syksyä kohti innostuin ostamaan taas muutaman kasvin lisää - varsinkin, kun ne löytyivät näppärästi paikallisesta K-Citymarketista ruokaostoksien yhteydessä hyvin, hyvin edullisesti!

Helteiden väistyttyä kasvit tuntuvat nauttivan olostaan - onko joku muukin huomannut saman? Kesän aikana kärvistelleet viherkasvit ovat nyt syksyä kohti jotenkin ryhdistäytyneet ja varsinkin rönsyt tuntuvat paljon tuuheammille näin säiden viilennyttyä ja auringon paahteen vaihduttua syksyn kuulauteen.

Tuvan pitkää seinää lähes dominoi tuo vuosi sitten lahjaksi saatu kahvipuu, joka oli jäänyt edellisillä omistajillaan tarpeettomaksi ja kasvanut jopa liian massiiviseksi heidän kotiinsa. Ehdottomasti yksi suosikeistani täällä kotonamme!

Kahvipuun viereen kipusi uusi tulokas, kultaimarre, joka onkin oikea kodin vihersuodatin, eli sillä on  ilmaa puhdistavia ominaisuuksia. Kasvi ei siedä suoraa auringonvaloa, vaan viihtyy hajavalossa tai jopa varjossa, joten kuvittelisin sen nauttivan olostaan tuossa eteläikkunaa vastapäätä olevalla seinustalla.

Kultaimarretta pitäisi muistaa sumutella säännöllisesti, joten tässä onkin minulle hieman uutta haastetta ja muistettavaa... Täytynee ottaa viikonloppuisin tavaksi kantaa tämä sekä peikonlehdet kylpyhuoneeseen erityishoitoon - jos en rakenna tietoisesti sumuttelusta rutiinia johonkin tiettyyn päivään, voin suoraan sanoa, etten tule muistamaan koko puuhaa....

Mutta jos onnistun tämän kasvin lannistamaan, niin voin yrittää aina uudelleen, sillä kasvin hinta, 4,99€, ei pistä vielä irvistämään!

Toinen uusi hankintani ei ole tuo alakuvan vasemman reunan aloe vera, vaan oikean reunan muorinkukka.

Muorinkukkia on ilmeisesti monen tyyppisiä ja meiltäkin löytyy nyt kaksi - tai jopa kolme - aivan erinäköistä muorinkukkaa! Yksi olohuoneessa tuolla samaisella seinustalla ja mielestäni verannallakin majaileva kasvi on muorinkukka...

Kuten kultakimarre, muorinkukkakaan ei viihdy suorassa auringonvalossa, mutta toisaalta tämä kasvi kaipaa valoa eikä viihdy varjossa.

Muorinkukka oli ostettaessa jo valmiiksi tuossa kotiimme sopivassa saviruukussa - ja ruukkuineen hintaa kasville jäi ainoastaan 5,90€!

Tuvan kanssa minulla on tällä hetkellä todella ristiriitainen fiilis; toisaalta pidän siitä juuri sellaisenaan, mitään en ottaisi pois taikka vaihtaisi, mutta samaan vauhtiin - koska syksy nyt vain on henkisesti sellaista uudistumisen ja uusien alkujen aikaa - minun tekisi mieli möbleerata koko tila ylösalaisin ja laittaa aivan uuteen uskoon!

...Ja samaan aikaan, kun tätä kirjoitan tässä keittiön pöydän äärellä ja katselen tupaan päin, en todellakaan tiedä mistä repisin ajan ja energian aloittaa mylläyksen tässä arjen keskellä - ja mikä pahinta, en sitä kuitenkaan edes kerralla ehtisi valmiiksi saattaa ja tuloksena olisi ainoastaan pitkään to do -listalla roikkuvia tavarakasoja lattioilla, jotka odottelisivat läpikäyntiä & uuden sijoituspaikan löytämistä...!

Kuulostaako tutulta, te ruuhkavuosissa kierivät kohtalotoverit...? ;)

Ehkä olen tässä kohti armollinen ja annan periksi; ehkä jopa nostan käteni ylös tämän sohvan ympärille sijoittuvan tyynyshowkin (draamaa vai tragikomediaa?!) kanssa ja vain heittäydyn tuonne sekaan nauttimaan hiljaisista, hämäristä aamuista ja pimeistä illoista lasten nukahdettua...!

Tsemppiä ja aurinkoa kaikille vielä viikon viimeisiin arkipäiviin!

Nauttikaa tuosta ihanasta alkavasta ruskasta - vaikka pienin kävelylenkein!

Vanhan talon kätketyt aarteet hiljalleen esille

Vanhaa taloa remontoidessa oikein perusteellisesti löytyy todennäköisesti niin vanhoista keittiönkaapeista kuin jopa seinien sisältä usein yllätyksiä - ja nyt puhun siis niistä vanhojen talojen  I L O I S I S T A remonttiyllätyksistä...!

Täältä Villa Kotirannasta on löytynyt mm. vanha Kehrä -kahvipannu, puuverstaan vanhoja käsihöyliä, vanhat puusukset ja -sauvat, kauniita lasipulloja, vanhoja pikkulautasia, sanomalehtiä 1940-50 -luvuilta, rautaiset vaa'an punnukset (2kg, 1kg, 0,5kg), puisia lasten leluja, vanerisia matkalaukkuja...

Osa esineistä on jo otettu käyttöön, mutta osa odottelee vielä anoppilan varastossa puhdistusta. Täällä meillä kun varastotilaa on rajallisesti, niin muutossa kannettiinkin melkoisesti tavaraa naapuriin - ja vihdoin olemme päässeet myös kantamaan sieltä tavaraa kotiin.

Haasteena kaiken tuon löydetyn vanhan tavaran käyttöönotossa on löytää tasapaino:

Miten laittaa esille ja kuinka runsain määrin vanhoja esineitä niin, ettei koti ala muistuttaa kotiseutumuseota?

Viime viikonloppuna pyörähdimme anoppilassa ja pyysinkin miestä kaivamaan vaa'an punnukset varastosta, sillä niillekin on vihdoin paikka odottamassa.

Varastosta mies toikin mukanaan myös remontissa löytyneen vanhan junaradan, jonka olin itse jo täysin unohtanut!

Mikä ihana yllätys!

Junaradasta oli tallessa ja todella hyvässä neljä kiskonpalaa, joista sai ehjän pyöreän radan sohvapöydälle, sekä kolme vaunua. 

Veturi on muutoin erinomaisessa kunnossa, mutta siitä on vuosien saatossa pohja irronnut ja kadonnut.

Koetimme jo googlata, josko jossain nettikirpputorilla olisi ollut vastaavanlainen myynnissä ja olisimme saaneet hankittua varaosia veturin korjaamiseen, mutta näitä Länsi-Saksassa valmistettuja junaratoja - tai yksittäisiä vetureita - ei ollut juurikaan tarjolla.

Jostain mies oli onnistunut selvittämään, että tällaisesta radasta pyydettiin huonompikuntoisena, mutta ehjällä veturilla ~70€.

Nyt siis kirpputoreja ja osto- ja myyntiliikkeitä kiertäessä pidettävä silmät auki! Ja ehdottomasti otetaan vinkit vastaan jos jossain tällaisen näette!

Jännitin hieman, miten tuo meidän junaratoja rakastava 3v suhtautuu tähän puhtaasti koristekäyttöön tarkoitettuun rataan - varsinkin, kun jääräpäisesti päätin laittaa sen niinkin matalalle esille kuin sohvapöydälle....

Ensimmäisenä iltana poika tutki vaunuja kovasti ja koetti niitä liikutella rataa pitkin, mutta ilmeisesti käyttäjäkokemus oli nihkeämpi kuin uudemmalla puujunaradalla, sillä rata on saanut olla aivan rauhassa kokeiluhetken jälkeen...! :)

Ottaessani näitä valokuvia kulki mukanani tuo uusin mukihankintani, Citymarketin alennusmyynnistä alle neljällä eurolla hankittu Martinexin Metsäneläimet -muki.

Katsellessani noita eläimiä tuossa junaradan kupeessa vahvistui hiljalleen kypsynyt ajatus talvisen maiseman rakentamisesta tulevaksi jouluksi tuohon junaradan keskelle.

...Voi siis olla, että joudun sijoittamaan vielä pariin Schleich -peuraan, kettuun ja jänikseen... ;)

Aurinkoa viikonloppuunne!

Helmilijat ja talon henkeen sopiva, hieman erilainen kukkaruukku

Lupailinkin eilen illalla viettäväni taas varhaisen aamun hiljaiset hetket blogin ääressä - ja täällä ollaan! Elelen toivossa, että pienin poika olisi vielä rytmit ristissä viikonloppuisen kellojen kääntämisen vuoksi ja malttaisi nukkua 06:00 pidempään...

Kellojen kääntäminen kesäaikaan ei muuten sekoittanut täällä pakkaa niin pahasti kuin parina viime vuonna. Paremminkin päin vastoin; pienempi poika simahti rauhaisasti ja todella nopeasti yöunille jo ennen yhdeksää niin sunnuntaina kuin maanantainakin! ...Melko harvinaista herkkua, että miehen kanssa on ehditty katsomaan useampikin jatko Bates Motel -sarjaa Netflixistä ennen omaa nukkumaanmenoa.

Eilinen vapaapäivä meni kyllä puhtaasti Lego-leikeissä ja lautapeleissä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mutta isomman pojan ollessa koulussa tahtoi pienempi pitkästä aikaa vain istua kanssani huoneessaan, ilman kiirettä ja hötkyilyä, leikkimässä.

Ei huono tapa tuokaan viettää vapaapäivää.

Sen verran päästiin ulkoilemaankin, että kävelimme linnunlaulua kuunnellen ja lumen alta esiin sulanutta asfalttia ihmetellen lähikauppaan ostamaan suklaarusinoita jälkiruuaksi! :)

Sunnuntai-iltana pyörähdin nopealla ostosreissulla Lahdessa hakemassa hieman apua kodinhoitohuoneen pikkutavaroiden järjestelemiseen sekä yläkerran laturimäärän hallintaan - noista juttua enemmän tällä viikolla kuvien kera - ja piipahdin samalla myös Plantagenin kautta hakemassa ruukkunarsisseja kotiin. Taisivat olla 4kpl/€ tarjouksessa...

Itse asiassa kipaisin Plantageniin huonekasvien -30% tarjouksen perässä, mutta kerrankin pysähdyin miettimään hetken siinä ostoshuuman keskellä, että ihan oikeasti meillä on nyt tupa täynnä jo kasveja - tarvitsenko niitä enää enempää?! Haluasin kyllä, mutta onko järkevää kantaa uusia kasveja kotiin ihan vain hankkimisen ilosta - varsinkin, kun en löytänyt sitä kasvia, jota ihan oikeasti olin mennyt liikkeeseen etsimään...

Harvinainen kirkas hetki näin huonekasveihin hullaantuneelle!

Niinpä kannoin kassalle ne neljä narsissia ja nappasin vielä kassalta mukaan elämäni ensimmäiset ravinnepuikot. Olen tähän asti suonut huonekasveilleni vain aurinkoa, säännöllistä kastelua, keväisin mullan vaihdon sekä muutaman viikon välein laimealla kahvivedellä kastelun, mutta eilen tökkäsin multiin uudet ravinteet. Jännityksellä odottelen, miten ystäväiseni ottavat aineen vastaan... Notta pääsenköhän kohta oikein isolla kädellä uusia kasveja ostamaan...?! ;)

Kotimatkalla Lahdesta Mäntsälään pysähdyin vielä K-Marketissa matkan varrella hakemassa helmililjapussin - muistaakseni hinnaltaan 5,99€.

Jo aiemmin viikolla ostin yhden pussukan, jossa siis 2kpl kasveja ja vein toisen helmililjan ystävälle kahvilla käydessä, mutta olen niin kovasti odottanut näiden sesongin saapumista, ettei yhdellä mitenkään pärjää koko kevättä.

Nytpä kotona siis kolme helmililjaa!

Yhden nostin verannan pöydälle (koetan ehtiä pikapuoliin senkin valokuvaamaan), yhden jätin käytävän lipaston päälle ja tämän yksilön toin tupaan asti sohvapöydälle.

Olen onnistunut kadottamaan kaikki pikkuiset koristeruukut jonnekin muuton yhteydessä (vai voiko muka olla niin, että ihan oikeasti kaikki ovat jo käytössä...?!), joten päädyin lennokkaasti tällaiseen vanhan IvanaHelsingin pahvirasian uusiokäyttöön!

Tämä rasia on kulkenut mukanani aikakaudelta, kun olin kyseisessä yrityksessä töissä - siis lähemmäs viisitoista vuotta! Siinä ovat olleet säilytyksessä kaikenlaiset pikkutavarat...

Muistelisin, että ajatus näiden laatikoiden käyttämisessä vaatteiden pakkaamiseen oli niinkin kaunis, kuin että tällainen laatikko pysyy asiakkaan käytössä pidempään (ei heitetä pois kuten muovipussi) ja samalla se jatkaa tarinan kerrontaa myös asiakkaan kotona.

Ja sitä se tosiaan on melkein viisitoista vuotta tehnyt! :)

Eikä pahvirasian tarina tähänkään lopu; helmililja on siististi tassin kanssa tuolla rasiassa, joten pahvi ei pehmene eikä rasia rikki mene vaikka se kukkaruukkuna hetken aikaa toimiikin.

Huomenna lupaan jakaa paljon valokuvia kukkasista, sillä sain kutsun osallistua tänä iltana tapahtumaan Helsingissä, joka on täynnä kukkia & sidontaa, sekä ihan loistavaa seuraa! :)

Eli valoa siis arjen tunnelin päässä jo näin oman viikkoni ensimmäisenä arkipäivänä!

Toivotaan, että päivä nousee kirkkaan auringon saattelemana - täällä heräillään lapsiperheen tohinoihin ulkona vielä ollessa pilkkopimeää...

Kurkistus viherkasvien valtaamaan tupaamme

Mies nappasi hetki sitten pienemmän pojan mukaansa kyläilemään ystävälleen, ja isompi poika sai syntymäpäivänsä kunniaksi hieman ylimääräistä peliaikaa, joten ehdin hetken ihan ajatuksen kanssa pysähtymään tietokoneen ääreen. Harvinaista herkkua näin keskellä päivää - yleensä hiljaiset hetket blogin parissa ajoittuvat aikaan ennen auringonnousua... ;)

Kirjoitin eilen täällä blogissa, kuinka käytävän lipaston päällä majaillut kultaköynnös joutui etsimään uuden, valoisamman paikan. Vaikka köynnöksen pitikin periaatteessa tyytyä melko vähään, niin ilmeisesti tämä yksilö onkin vaativampi - eli tottunut aiemmassa kodissa valoisampaan paikkaan; lehdet alkoivat kellastua ja koko kasvin olemus jotenkin veltostua.

Tämä lahjaksi saatu kultaköynnös on sen verran kookas yksilö, ettei ihan minkä tahansa lipaston kulmalle sitä voinut nostaa. Oikean paikan löytyminen veikin hetken aikaa. Lopulta nostin kasvin ruukkuineen ja suojakoreineen tuvan päätyseinälle vanhan panoslaatikon päälle.

Nyt on ainakin valoisa paikka, sillä aivan vieressä ovat etelään antavat tuvan suuret ikkunat!

Nostin pisimmän varren kohoamaan kohti seinäkelloa, ja nyt tätä tekstiä kirjoittaessa kävin itse asiassa nostamassa vielä toisenkin oksan samoille kannakkeille.

Ihana tuo valkoisen, mustan ja vihreän yhdistelmä!

Tuvasta olen vähitellen kerännyt pois jo kaikki talviset elementit, kuten villaiset viltit, kynttilät ja lyhdyt. Keräsin myös kukkapöydän alle talvella kertyneitä koristeruukkuja kaappiin ja lasiset tuikkukipot sohvapöydältä piiloon.

Mitä kirkkaammin aurinko tupaan paistaa, sitä tyhjemmäksi tavarasta tahdon pinnat ja nurkat! 

Tuon harmaa lankkulattia hohtaa valoa kauniisti tuoden tupaan lisää tilan tuntua ja avaruutta.

...Tavarasta tyhjennetyllä lattialla on myös tilaa pölypalleroidenkin telmiä....! :) Vaaleanharmaan lattian haittapuolena tuo jatkuva imuroinnin tarve - yksikään pölyhahtuva ja murunen ei jää huomaamatta!

Bonokin myhäilee tyytyväisenä keväisen auringon lämmittämässä tuvassa. Kisunen köllötteli talvipakkasilla aina tuolla keinun alla pönttöuunin lämmössä, mutta nyt auringonpaisteen lisäännyttyä on tuosta rahista ikkunan äärellä tullut uusi lempipaikka.

Aurinko lämmittääkin tupaa melkoisesti, eikä pönttöuunia ole hetkeen tarvinnut sytytellä. Parhaimmillaan sisälämpö tuvassa aamupäivän paisteessa on noussut ~20 asteesta lähes 25 asteeseeen! Nyt näin keväällä tuo ei vielä haittaa ja kaihtimet avataan koko päiväksi, mutta kesää kohti tilanne menee varmasti päinvastaiseksi ja liikaa lämpöä torjutaan sulkemalla kaihtimet auringon noustua.

Kisun ohella huonekasvit nauttivat tästä keväisestä valoilmiöstä! Varsinkin isomman pojan appelsiinipuut innostuivat oikein todenteolla, kun vaihdoin niille mullatkin; jokaisesta oksanhaarasta puskee nyt uutta vartta ja lehteä!

Tuo puulaatikko kukkatasona on muuten mahtava apuväline piilottamaan näkyville; sisällä odottelevat ensi talvea joulukuusen koristeet! :)

Kevensin myös kukkapöydän ilmettä tuomalla lisää valkoisia yksityiskohtia; esimerkiksi isäni kiinanruususta juurrutettu taimi sai ympärilleen valkoisen puulaatikon, jonka ostin paikallisen Facebook -kirppiksen kautta kolmella eurolla.

Tuo 'Enjoy your beautiful life' -kangaspussi on löytö parin vuoden takaa Lahden Finnmarin myymälästä ja se sopii materiaalinsa puolesta loistavasti huonekasvin suojaruukuksi. Tosin laitoin ruukun alle vielä lautasen tuonne pussukan pohjalle varmuuden vuoksi.

Tähän Bonon myhäilyyn on hyvä lopetella tänään. :)

Suljen nyt koneen ja alan valmistautua isomman pojan kanssa vietettävään äiti-poika -päivään. Syntymäpäivän kunniaksi ajattelimme mennä kahdestaan ulos syömään ja sitten leffaan, ja jos vielä aikaa jää, niin ehkä piipahtamaan molempien suosikkiliikkeeseen, jossa voisi kuluttaa vaikka useammankin tunnin; kirjakauppaan! :)

Aurinkoista lauantaita kaikille - nyt nauttimaan upeasta kevätsäästä!