Syksyn parhaat löytöni makuuhuoneeseen

Syyskuun viimeinen viikko - siis miten se on edes mahdollista?!

...Juurihan vasta kesäloma loppui ja pojalla alkoi koulu! Kesäkukat ovat parhaassa kukassa puutarhassa ja tomaatit kypsyvät edelleen avomaalla! ...Ensi viikolla ei todellakaan voi olla lokakuu....

Tänä syksynä innostuin oikeastaan ensimmäistä kertaa vuosiin kausisisustamisesta. Oranssin, ruskean ja tummanvihreän eri sävyt ovat ilmestyneet tupaamme - ja nyt myös makuuhuoneeseen.

Juuri syksyyn sopivan sävyisiä löytöjä olen tehnyt niin omista kaapeista kuin kirpputoreiltakin. Vain yhden tyynynpäällisen tilasin uutena H&M Homen verkkokaupasta ja senkin piti alun perin tulla olohuoneeseen, mutta löysikin lopulta paikkansa makuuhuoneestamme.

Valkoinen päiväpeitto on kulkenut mukanani ainakin kymmenen vuotta, mutta nyt olen vihdoin todennut, että se taitaa olla auttamattomasti pieni tähän sänkyymme. Olen sen aikoinaan ostanut omaan 120cm levyiseen sänkyyn sinkkukodissani, enkä raaskisi siitä vieläkään luopua näin 160cm leveän sängyn kanssa...

Kyseinen päiväpeitto on lisäksi oikein hämmentävän hyvässä kunnossa tällaisen kahden lapsen ja ulkona liikkuvan kissan perheen peitoksi - edelleen kauniin valkoinen ja ryhdikäs!

Luhta Home:n vanha näyteviltti on myöskin kohta kymmenisen vuotta vanha. Sen alle käperryn harva se päivä pienemmän pojan kanssa päivälevolle kera hyvän kirjan.

Tuonne makuuhuoneen seinälle päätin vihdoin nostaa esille noita kauniita punottuja, matalareunaisia koreja. Niitä on kirpputoreilta lähtenyt mukaan 'saa ottaa' -koreista ja muutamilla kymmenillä centeillä useampiakin, mutta vasta tämän viimeisimmän löydön ehdin mallaamaan paikoilleen. Taisi maksaa 0,50€ paikallisella kirpputorilla.

Makuuhuoneen ilme on tämän menneen kesän aikana kyllä muuttunut melkoisesti. Tila on itse asiassa tässä muuttotohinoiden jälkimainingeissa vihdoin löytänyt oman äänensä ja muokkaantunut pienten yksityiskohtien kautta täydelliseksi lepopaikaksi.

Luontevasti puhun täällä kotona nykyisin 'kammarista', en niinkään enää makuuhuoneesta.

Muistatko mille tämä yläkuvan nurkkaus näytti palttiarallaa tasan vuosi sitten - lokakuussa 2017?

Oi, kyllä, olen niin onnellinen tästä makuuhuoneen tämän hetkisestä ilmeestä ja tunnelmasta!

Yksi syksyn parhaita kirpputorilöytöjä oli eilinen mattoaarre paikalliselta kirpputorilta; upean oransseissa sävyissä hehkuva ryijymatto hintaan 15€!

Omaan pihiin luonteeseen ensin irvistin hinnalle - viisitoista euroa 120 x 70cm kokoisesta matosta kirpputorilla - mutta harkinta-aika jäi alle minuuttiin. Eihän tätä voinut jättää ostamatta - tässä olisi ollut esine, jonka ostamatta jättämistä olisin harmitellut vielä vuosienkin päästä!

Tarkistin vielä maton huolella ja totesin, että matto oli erinomaisessa kunnossa. Ja mitoiltaankin täydellinen sängyn ja senkin väliin.

Kyllä nyt kelpaa varpaat laskea sängyn reunan yli koleanakin aamuna.

Makuuhuoneesta puuttuu vielä yksi olennainen osa; ikkunalauta!

Koska minun puolelleni sänkyä ei yöpöytää mahdu, toimii tällä hetkellä patterin yläosa minun laskutasonani - ja säilytyspaikkana kirjoille, käsirasvalle, huonekasveille ja kaikelle muulle pikkusälälle, joita nyt olen innostunut ikkunan ääreen asettelemaan.

...Talvea kohti täytyy kasvit siirtää pois lämpenevän patterin päältä kuivamasta tuvan puolelle. Tähän 'ongelmaan' ei edes ikkunalauta tuo apua...

Yhdet parhaista löydöistäni tälle koko vuodelle tein kyläkoulun myyjäisistä, missä myyntiin laitettiin uuden koulun valmistumista ja vanhan purkamista odotellessa kaikki nostalgiset opetustaulut!

...Teki mieli nostaa kainaloon lähes tulkoon jokainen taulu, mutta lopulta maltoin pitää lukumäärän neljässä. Tähän ratkaisuun toki vaikutti taulujen hinta, 20€/kpl....

Tämä peltokaura -taulu löysi heti paikkansa makuuhuoneen seinältä, samoin kuin omenalaatuja -taulu* tuvan puolella (*tulossa valokuvia lähipäivinä, vinkvink). Lisäksi varaston puolelle nostin odottamaan kaksi muuta taulua, joista toinen on Wendelinin 'Lasten talvi-ilot'.

Itävaltalainen Oberglass -maljakko löytyi joitakin viikkoja sitten kirpputorilta muistaakseni 1,50€ hintaan. Vuosi sitten katselin vastaavaa maljakkoa, mutta en olisi osannut kuvitella sitä kotiimme - ja kuinka täydellinen maljakko onkaan tänne kammariin! 

Täydellinen vaikka pienelle kimpulle ruusuja - kiitos anopille näistä kukkasista, näillä kaunokaisilla somistetaan makuuhuonetta jo kymmenettä päivää.

Ainoastaan lasten omat huoneet  ovat säästyneet tältä syksyisten sävyjen invaasiolta - jopa yläkerran wc- ja suihkutilaan tilasin H&M Homesta uusia käsipyyhkeitä ihan vain koska syksy. :)

Ulos ikkunasta katsoessa voi todeta, että ruska on kauniisti värittänyt maiseman kotimme ympärillä. Pihakoivu on kauniin keltaisessa lehdessä, samoin omenapuussakin voi jo havaita syksyisiä sävyjä. Kotimatkalla kyläkeskuksen vaahtera hohti upeassa punaisessa asussaan ja pihan nurmikko on muuttunut jo syvän tummanvihreäksi.

Mikä ihana väripaletti ottaa käyttöön sisälläkin siis!

Lauantain laatuaikaa [#Kukkailottelua]

Voin näin lauantaina iltapäivästä todeta tämän viikonlopun alkaneen yhtä aikaa todella touhukkaasti sekä mieltä lepuuttaen; aamupalan jälkeen kävimme herättelemässä ruokahalua happihyppelemällä autiolla kylän raitilla. Aurinko paistoi lämpimästi, tuuli ei puhaltanut juuri lainkaan ja pikkupakkanen juuri sopivasti nipisteli nenänpäätä - ja silti kukaan muu ei ollut ulkosalla nauttimassa tuosta ihanasta aamuhetkestä!

...Tai no itse asiassa näimme kaksi tyttöä laskemassa mäkeä, mikä olisi muuten ollutkin loistavaa puuhaa tulevaisuuden toivoille, mutta nämä tytöt laskivat suurta mäkeä alas suoraan isolle tielle ja sen yli - kohdassa, jossa näkyvyyttä on heikosti vain toiseen suuntaan ja ajoneuvoilla helposti viikonloppuisin nopeutta yli 60km/h (vaikka alueella 40km/h rajoitus)...! Tiellä liikkuu myös melkoisesti rekkoja, joten sydän hypähti kyllä kurkkuun. Huih!

Mies kävi jututtamassa tyttöjä ja varoittamassa tiellä liikkuvista autoista, eivätkä he olleet ilmeisesti ymmärtäneet, että autoja tosiaan saattaisi tulla myös sieltä suunnasta minne mäestä ei ole näkymää. Tästä itsekin otin taas yhden oppikokemuksen itsellenikin, että kyläkeskuksissa ja niiden läheisyydessä saattaa lapsia tosiaan singahtaa tielle yllättäen - vaikka pulkalla! ...Toki samaisesta risteykseen johtavasta alamäestä olen aiemmin nähnyt lasten pujahtavan polkupyörällä tien yli - hidastamatta tai edes katsomatta, tuleeko autoja vasemmalta...

Koko kylä kasvattaa - toivottavasti tytöt ottivat oikeasti neuvoista kiinni ja vaihtoivat mäenlaskupaikkaa...

Viikonlopuissa - nyt raksailun päätyttyä (tai ainakin rauhoituttua hetkeksi) - on ihan mahtavaa, kun voi käyttää aikaa kaikessa rauhassa ruuanlaittoon. Täällä uudessa kodissa myös keittiö on meidän molempien mielestä kerta kaikkiaan vain niin onnistunut ja juuri sopiva meidän tarpeisiimme, että ruuanlaittaminen on yhtä lähestulkoon yhtä juhlaa. :)

Innostuinkin lounaaksi kokkaamaan kanarisottoa paholaisenhillolla, sekä raikkaan salaatin siihen kylkeen. Nam! ...Todettiinkin miehen kanssa, että voi kun voisinkin kokata enemmän myös arkisin, sillä nyt työaikataulujen vuoksi iltaruuan laittaminen on pääasiassa miehen vastuulla - minä tartun kauhaan ja kattilaan puolestaan etäpäivilläni sekä näin viikonloppuisin.

Lounaan jälkeen mies pakkasi lapset autoon ja hurautti isolle kylälle ruokaostoksille. Minä sain kaipaamaani laatuaikaa - ihan oikeasti, älkää naurako - ja siivosin koko huushollin! :)

Kaikki ruuhkavuosissa tuskailevat ja arkea pienten lasten kanssa pyörittävät tietävät, että jopa mahdollisuus siivota aivan yksin, keskittyen vain imurointiin ja pölyjen pyyhkimiseen, voi olla arjen luksusta.

Taustalle hyvää musiikkia kovalle ja siivoaminen sujuu hymy korvissa - ja tanssiaskelin! ;)

Tänä viikonloppuna innostuin kantamaan jo aamusta pihalle pakkaseen myös sijauspatjat, täkit ja tyynyt, jotka kävin hakemassa sisälle vasta hetki sitten. Veikkaanpa, että tuuletettujen, raikkaan viileiden täkkien alla tulee ensi yönä uni hyvin.

Kauppareissun jälkeen perheen miehistä ei näkynyt kuin nopean vilahdus, kun ostoskassit nousivat autosta verannalle ja ulkoiluvaatteet vaihtuivat ylle. Mies lähti pienemmän pojan kanssa luistelemaan ja isompi poika suuntasi jäälle tehdylle hiihtoladulle harjoittelemaan uusien suksiensa kanssa. Huomenna olisikin tiedossa urheiluseuran hiihtokisat, ja molemmat pojat ilmeisimminkin osallistumassa into piukeina! ;)

Miesten ulkoillessa minä vielä innostuin viikkaamaan kuusi koneellista puhdasta pyykkiä koreista vaatekaappeihin - puuha, johon koskaan ei tunnu jäävän arkena aikaa. ...Olinkin jo ihmetellyt, minne kaikki puhtaan pyykin korit olivat kadonneet, mutta nehän olivatkin huomaamatta täyttyneet ja odottelivat toimenpiteitä.

....Joskus mietin, että kun nelihenkisen perheen arjessa pesukone tuntuu pyörivät päivittäin, niin millainen pyykkirumba onkaan tuttavaperheissä, joissa perheenjäseniä on kuudesta seitsemään?! Nostan teille, suurperheiden arvon arjen pyörittäjät, hattua arvostavasti ja ihaillen!

Vielä ennen punaposkisten ulkoilijoiden saapumista kotiin päätin yllättää pojat oman lapsuuteni herkkuruualla; porkkanatuuvingilla! Tuo imelä porkkanaherkku maistui vanhemmilleni heidän lapsuudessaan sotavuosien jälkeen, maistui minulle 80- ja 90-luvulla ja maistuu yhä edelleen kolmannelle sukupolvellekin.

Ja vuosien harjoittelun jälkeen itse tekemäni maistuu lähes yhtä hyvälle kuin äitini valmistama tuuvinki. :)

Tänään kuvituksessa esiintyvät viikonloppusiivouksen motivaattorini, kauniit oranssit neilikat. Kauppareissulla mukaan tarttui kimpullinen näitä keväisiä kukkasia, jotka kruunasivat siivouspäivän ja puhtaan kodin.

Ehdin jopa valokuvaamaan neilikoita valoisan aikaan - joten todella tehokas ja touhukas päivä takana! Ja samaan aikaan mieli ja sielu levänneet, kun olen saanut viettää omaa aikaa ja unohtua omiin ajatuksiini - ilman sitä perinteistä arjen tohinaa, hälinää ja kiirettä.

Ihan parasta!

Lauantain huipennukseksi uunissa paistuu miehen leipoma pannukakku ja sauna on lämpöinen. Uskaltaisin väittää melko täydelliseksi päiväksi! ;)

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun! :)

Perjantaimyyssit uuden maljakon inspiroimana

Perjantaihin on blogissa kuulunut enemmän tai vähemmän aktiivisesti (viime aikoina tosin oikein harmittavan harvakseltaan) Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailottelua -valokuvahaasteeseen osallistuminen.

Nykyisin tuo haaste on itse asiassa muuttunut Perjantaimyysseiksi, ja sitä kautta laajentunut kattamaan muitakin inspiroivia, iloa tuovia aiheita, kuin ainoastaan kukkaset. Tunnelmallisia, onnen tunteita tuovia ja vaikka kaamosta karkoittavia valokuvia siis kannustetaan jakamaan haasteen myötä.

Koska tykästyin niin kovin tuohon Kukkailottelua -haasteeseen, niin tämä ensimmäinen Perjantaimyyssi -postaukseni onkin täynnä tällä viikolla tupaamme väriloistoa tuoneita tulppaaneja.

Nämäkin tulppaanit nappasin jo maanantaina kotimatkalla lähikaupan leikkokukkaosastolta. Suosin noita Pirkka -tulppaaneja jo ihan hinnankin puolesta - yhden kimpun hinta taisi olla 3,50€) - sekä laadun; maanantaina ostetut tulppaanit kukkivat edelleen näin perjantaina kauniisti tuvan pöydällä.

Näiden valokuvien parit otokset, joissa kukat ovat jo hieman enemmän auenneet ja varret alkaneet taipua, ovat itse asiassa eilen otettuja - ja kukat ovat edelleen tänäänkin yhtä kauniita.

Toki ahkera päivittäinen vesien vaihtaminen sekä varsien imupinnan leikkaaminen vaikuttavat kukkien kuntoon!

Nämä tulppaanit innostuin ostamaan myös tuon maljakon vuoksi!

Eikö olekin kaunis?!

Pyörähdin Järvenpään Kukkatalossa hieman etsimässä jotain pientä ja kaunista keväistä kotiimme - kerroinkin keskiviikkona uudesta huonekasvistamme, unelmasta, joka myös löysi tiensä ostoskoriini ja hempeilee nyt tuvassamme lipaston päällä.

Rakastuin tähän maljakkoon ensi silmäyksellä! Täydellinen väri kotiimme, ja tuo pinnan kuviointi - se viimeisteli päätöksen! Näitä maljakoita oli myös (muistaakseni) ainakin kirkkaana ja hieman räväkämpänä vihreänä, ehkä myös roosan sävyisenä...?

...Sitä kirkastakin pyörittelin käsissäni, ja jos tilaa olisi enemmän säilyttää maljakoita, olisin myös sen halunnut hankkia.... Mutta kerrankin onnistuin pitämään jalat maassa ja vain yhden maljakon ostoskorissa...! :)

Joulun alla kodin täyttää hyasinttien tuoksu, ja kesällä taasen täytän maljakot omalta pihalta ja kävelyteiden varsilta kerätyillä luonnonkukkasilla. Tammikuusta pitkälle kevääseen tulppaaneja ja neilikoita - niitä leikkokukkavalikoimasta tällä hetkellä pääasiassa valitsen!

Kevättä kohti yhä useammin esiin pilkahteleva aurinko sekä vähitellen lisääntyvä lintujen laulu oikein vaativat raikkaita leikkokukkia kotiin. ...Ja ne vielä niin hirmuisen pimeät aamut - niihin heräämistä helpottavat kauniiden kukkasten ihastelu kahvikupin takaa.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Täällä klo 23:00 on vihdoin koko talo hiljainen ja sauna lämmi

n - tämä tyttö hyppää nyt lauteille nauttimaan alkaneesta viikonlopusta.

Öitä!

Kesän ensimmäiset liljat [#Kukkailottelua]

Useampi viikko neilikoita jo takana - tällä viikolla #kukkailottelua -haastepostauksessani vihdoin vaihtelua liljoilla! :)

Liljoja olen todella harvoin ostanut meille kotiin, vaikka koko lapsuuteni (ja edelleenkin) olen liljoja ihastellut isäni puutarhassa.

Tosin lapsuudenkodissani tuotiin harvoin kukkia omasta kukkapenkistä sisälle maljakkoon, vaan niiden annettiin kukoistaa ulkona. Ehkä erittäin rehevästi kasvavasta ruiskaunokkipenkistä raaskittiin joskus napata kimppu kotiin.

Ja nyt tarkemmin muistellen, aina kylään lähtiessä äitini keräsi omasta puutarhasta näyttävän kukkakimpun tuliaisiksi. Ehkäpä leikkokukaksi kerääminen omaan kahvipöytään tuntui vanhemmistani kukkasten tuhlaamiselle - kauemminhan kukkaloisto kestää kukkapenkissä, kuin veteen katkaistuina, eikä niitä raaskittu 'tuhlata' itseensä.

Itse haaveilen tuonne Villa Kotirannan pihaan tuleviksi kesiksi niin runsaita liljapenkkejä, että ilman sen suurempaa pohdintaa raaskin leikata kimpun kotiimmekin koko kukintakauden ajan!

Vanhemmillani on aina ollut pitkävartisia liljoja, mutta omaan puutarhaan olen haaveillut kerroksellisuudesta ja katsellut myös lyhytvartisia lajikkeita.

Lisäksi lapsuudenkotini puutarhassa suurin osa liljoista on oransseja. Upea kontrasti muutoin niin hempeässä puutarhassa, mutta itse kaipaisin joukkoon myös valkoisia ja vaaleanpunaisia liljoja.

....Piti ihan kaivaa blogin arkistoista vanha valokuva kesältä 2015, jonka olen ottanut isäni puutarhasta:

Nämä #kukkailottelua -haasteen vaaleanpunaiset liljat ovat lähikaupastamme, kuten edellisten viikkojen neilikatkin. Hinta neljän varren kimpulle jäi K-ketjun myymälässä alle kolmen euron.

Eli jälleen kerran kaunista pikkurahalla! :)

Näiden liljojen sekaan olisi voinut muuten poimia tuolta pihalta myös muutaman horsmankin! Pihassamme kukkii horsma parhaillaan vaaleanpunaisen ja violetin sävyissä, ja pari kimppua olen jo sisällekin niistä kerännyt.

Horsmalle sopivan kauniin maljakon saa muuten vanhasta Ilves -purkista, vinkvink! ;)

Nämä liljat sen sijaan saivat maljakokseen yhden suosikeistani, jonka olen ostanut tovi sitten Hemtexistä. ...Olen välillä harmitellut, että olisi pitänyt ostaa samaan vauhtiin yhtä kokoa pienempikin versio, sillä en tiedä onko kyseinen malli enää valikoimassa...

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)

Takapihalta leikkokukaksi - alppiruusun tie kokeilusta tämän kesän yllättäjäksi!

Julkaisin Instagramin puolella (@villakotiranta) valokuvan puolisentoista viikkoa sitten, jossa ihmettelin, mahtaisiko alppiruusun saada kukkimaan maljakossa.

Meillä on sekä täällä nykyisen kodin takapihalla, että raksankin pihassa valtavat alppiruusupensaat, joiden kukinnan alkamista olen kovasti odotellut, mutta kuten omenapuutkin, on tämäkin lajike antanut odottaa edelleen. Tuskastuneena pitkittyneeseen kesän odotteluun nappasin oksan nuppuineen sisälle maljakkoon ja arvatkaas mitä....

Vajaat kaksi viikkoa myöhemmin olohuoneessamme kukkii!

Nyt täytyy myöntää, että yllätyin itsekin!

...Olin jo monta kertaa heittämässä puutarhahanskoja tiskiin ja oksaa mäkeen, mutta onneksi olen laiska luonne, enkä saanut mitään aikaiseksi... :)

Hyvää kannatti jälleen kerran odotella - vaikka tällaiselle malttamattomalle naikkoselle onnistuminen vaatiikin välillä myös pieniä kömmähdyksiä... ;)

Siispä nykyisen kotimme lempinurkkaus - olohuoneen vintage-nurkkaus - saikin taas uutta ilmettä vanhan lipaston päälle päivittyneen asetelman myötä.

Ja nälkähän kasvaa syödessä! ...Lapsuudenkotini ullakolta pelastettuun Ilves-purkkiin kävin hakemassa muutaman alppiruusun oksan lisää - ja nappasin samaan vauhtiin viereisestä pensaasta oksia tuomaan asetelmaan puuvartisten alppiruusujen rinnalle hieman rehevämpää vehreyttä.

Että jos kerran, niin miksei toisenkin onnistuisi?! :)

Yksittäinen alppiruusun oksa asettui kauniisti tuohon nettikirpputorilöytööni; Helena Tynellin Pala-maljakkoon.

Muutaman kerran tässä vajaan parin viikon aikana leikkasin oksaan uutta imupintaa ja vaihdoin vedet maljakkoon, eli todella vaivattomasti tämä kokeilu onnistui.

Samaan vauhtiin nostin lipaston päälle punaisessa teepurkissa kasvavan äitienpäivälahjani; pienimmän pojan päivähoidossa istuttaman kasvin.

....Täytyy tunnustaa, ettei mitään havaintoa lajista, mutta olettaisin olevan jokin kukkanen...? :D Mutta lajista viis, ajatus kaunein!

Toivottavasti saan tämänkin kasvin pidettyä hengissä säiden lämpenemiseen saakka ja istutettua ulos pihalle. Tänään nimittäin tuli täällä Mäntsälässä koko illan vuoroin vettä, vuoroin rakeita vaakatasossa...!

...Oikeastaan keli parani vasta, kun isomman pojan futistreenit ulkokentällä alkoivat olla lopuillaan... ;) Klassikko...!

Täällä meillä alkoivat jo kesälomat minulla ja pienimmällä pojalla, isommalla vielä päivä koulua ja se jännittävä todistustenjako!

Vauhdikkaasti meni tämäkin kouluvuosi, ja vaikeaa vielä käsittää, että lapseni aloittaa jo kolmannen luokan ensi syksynä... Juurihan hän aloitti eskarin!

Kesälomaa, ja kesää ylipäätään, tahdittaa meillä luonnollisesti raksa melkoisesti vielä tänä vuonna. Ensi kesänä otetaan sitten ihan loman kannalta, lupaillaan toisillemme mieheni kanssa, mutta molemmat tietävät, että pihatöitähän sitä sitten jatketaan, puutarhaa muokataan, kesähuonetta ja uutta kasvihuonetta rakennetaan, terassejakin pitäisi ehtiä tekemään, kenties myös puuliiteriä ja leikkimökkiä korjailla...! :D

Toki tahti on raksan valmistuttua takuulla maltillisempi, sillä tällä hetkellä ajatukset täyttää vain tahto ja vimma painaa kuin viimeistä päivää, jotta vihdoin pääsisimme muuttamaan ikiomaan kotiin ja tiputtamaan työrukkaset varastoon.

Puheissamme onkin kuultavissa määreet 'aika ennen raksaa' ja 'elämä raksan jälkeen'... ;)

Ihanaa, toivottavasti pian jo aurinkoisempaa KESÄKUUTA kaikille lukijoille!

...Veikkaan, että kukka-aiheiset postaukset vain lisääntyvät tässä tulevana viikonloppuna saapuvaksi lupaillun helleaallon myötä... ;)

Kesä on virallisesti saapunut - luonnonkukkasia omalta pihalta, kera Reilun Kaupan neilikoiden [#Kukkailottelua]

Virallinen merkki, että kesä on vihdoin saapunut näillekin leveyksille (olematta lainkaan äärioptimisti *tirsk*), on luonnonkukkien ilmestyminen kotiimme - runsain mitoin!

Kesäkauden starttasivat nykyisen kotimme pihalla kukkivat syreenit(?!), jotka saivat seurakseen ruokakauppareissulla ostamani Reilun Kaupan neilikat. Pyörittelinkin pitkään kukkaosastolla myös kauniita, violetin sävyisiä neilikoita, mutta päädyin lopulta tähän tuttuun ja turvalliseen punertavareunaiseen vaihtoehtoon. :)

Yksin neilikat tuossa Hemtexin maljakossa näyttivät honteloille ja vähän reppanoille, sillä en raaskinut varsia lyhentää kovin dramaattisesti - toivon niiden kestävän maljakossa vielä monen monta päivää, ja uusien imupintojen leikkaamisen myötä haaveilen saavani vielä useamman erilaisen asetelman tehtyä näillä samoilla neilikoilla.

Jotta asetelmaan saisi ryhtiä ja volyymia, kipaisin etupihaltamme nipun juuri kukkaan puhjenneita syreeninoksia. Viereisestä pensaasta, jonka nimeä en valitettavasti tiedä, leikkasin vielä muutaman tukevan ja erittäin vehreän oksan tuomaan asetelmaan runsasta vihreyttä.

Mitä pidät?

Neilikka kimppu maksoi hieman alle viisi euroa, ja muut asetelman kukkaset ja vihreät olivat ilmaisia luonnonantimia, joten melko näyttävänkin kimpun saa pienellä sijoituksella! :)

Ja kun tosiaan muistaa leikata noita uusia imupintoja ja lisätä vettä päivittäin - näille lisään vettä, en vaihda kokonaan uutta, sillä lisäsin veteen ravinnepussin sisällön - niin tuo alle viiden euron neilikkakimppu taipuu vielä moneen asetelmaan ennen nuupahtamista.

...Vanhasta muistista sanoisin, että nuo syreenit alkavat tiputtamaan lehtiään jo parin päivän jälkeen, joten ne kannattaa vaihtaa uusiin vaikka päivittäin - varsinkin nyt, kun materiaalia löytyy luonnosta runsaasti!

Tuo vanha nojatuoli räsymattoineen ja ympäröivine huonekasveineen on edelleen ehdottomasti lempipaikkani tässä talossa. Juuri sopivasti kotoilua ja mummolaa minun makuuni! <3

Hemtexin 'kristallimaljakkokin' sopii mummola-henkeen täydellisesti. :)

Sovittelin asetelmaa myös keittiömme ruokapöydälle, ja teinkin sen ääressä eilen työpäivän keittiöömme perustamassani kotikonttorissa - Instagramiin laitoinkin valokuvan tuosta työpisteestäni (@villakotiranta).

Kyllä kelpasi syreenin tuoksussa töitä tehdä, ja olihan tuo ilo silmällekin - vähän vaihtelua konttorin työpisteen sermiseinä -näkymään... ;)

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)