Uusi opetustaulu ja syksyisiä yksityiskohtia olohuoneeseen

Kuten syyskuun puolella syksynsävyisestä makuuhuoneestamme valokuvia julkaistessa kerroin, on kotiimme saapunut neljä kaunista opetustaulua - jotka osaltaan ovat sysänneet värimaailman muutosta eteenpäin kodissamme.

Makuuhuoneen seinällä komeilee Peltokaura -opetustaulu, kun taas tuvan seinälle nousi jopa jouluisen tuntuinen Omenalaatuja -taulu.

Tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä!

Kylällemme rakennetaan parhaillaan uutta koulua ja vanhan kyläkoulun tulevaa purkamista valmistellen oli koulu laittanut vanhat opetustaulut myyntiin oppilaiden perheille avoimessa tapahtumassa.

Tämä omenataulu vei sydämeni välittömästi, enkä hetkeäkään harkinnut sen ostamatta jättämistä! ...Toki yhtä suurilla tunteilla taisi valikoitua ne kolme muutakin taulua mukaan - ja jos hinta olisi ollut edullisempi kuin 20€/kpl, olisin varmasti kahminut kainalooni vielä vähintään tuplamäärän...

Omenalaatuja -opetustaulu nousi tuvan pohjoispuolen seinälle, vitriinikaapin ja alakertaan johtavan  portaikon väliin - siihen missä aiemmin oli vanha vihreäsävyinen Keiteleen vesistökartta.

Ja samaan vauhtiin, kun vihertävä kartta seinällä vaihtui punertavan oranssiin omenatauluun, poistin seinustalta muutkin vihreät yksityiskohdat - huonekasveja lukuun ottamatta - ja toin tilalle syksyisempiä sävyjä.

Ainoastaan tummat, syvät vihreän sävyt saivat jäädä paikoilleen.

Rimpuilen parhaillaan tämän rakkaan, rehevän runsaan sisustuksen ja hieman minimalistisemman tavoitetilan välillä...

Osa yksityiskohdista on sellaisia joista en halua luopua, kuten huonekasvit, kauniit kirppis- ja huutokauppalöydöt, sekä perintöesineet. Osasta en voi edes karsia (eikä sillä, että oikeastaan haluaisinkaan), kuten lapsen jalkapallopokaali tai lasten taide jääkaapin ovessa.

Nuo yksityiskohdat, ärsyttävät pölynkerääjät ja rakkaita muistoja herättävät tunnearvoesineet, tekevät talosta kodin.

Ja samaan aikaan, todella ristiriitaisin tuntein, haaveilen yksinkertaisemmasta sisustuksesta, jota olisi myös helpompi siivota. Mies esimerkiksi on kieltäytynyt pölyjen pyyhkimisestä niin pitkäksi aikaa, kun pyyhkiminen vaatii hurjan tavaramäärän siirtelyä...! :)

Koetan siis - hieman himohamstraajamaisella luopumisentuskalla - konmarittaa kodista selkeämpää. Paljon olen kasannut kirpputorille menevään laatikkoon ja jonkun verran olen myös myynyt jo pois paikallisen B-kirppiksen kautta, mutta vielä paljosta voisin luopuakin.

Tiedättekö mikä on tavoitteeni?

Omistaa vain ne tavarat ja vaatteet, jotka ovat minulle oikeasti todella rakkaita ja yksinkertaisesti T Ä Y D E L L I S I Ä !

Kaikki turha, kaapeissa käyttämättöminä pyörivä ja joskushan-tätä-voi-vielä-tarvita -tyyppinen esineistö siirtyy meiltä pikkuhiljaa uusille omistajille kirpputorin kautta.

,,,,Ja äskeisen lausahduksen jälkeen onkin hyvä esitellä kaksi ihanaa asiaa, jotka ovat kotiimme juuri nyt T Ä Y D E L L I S I Ä hankintoja - ja kaiken lisäksi herkullisen edullisia...! :)

Alla olevan valokuvan Liljebergs -perhosjuliste tarttui mukaan Habitare -messuilta viime kuussa. Tämä A5-kokoinen valokuvaprintti taisi maksaa (jos en kauhean väärin muista) alle 6€.

Olen tuolle seinustalle kerännyt hyönteisaiheisia julisteita, tauluja ja muita yksityiskohtia, joita olen löytänyt kirpputoreilta, messuilta ja ulkomaanmatkoilta, ja tämä perhonen sopi täydellisesti sarjan jatkoksi.

Puinen, oranssiruskea kehys löytyi valmiina varastosta. Olen sen joskus hamstrannut tällaista käyttöä varten kirpputorilta - ja maksanut siitä erittäin todennäköisesti maksimissaan 1,50€.

Toinen syksyinen löytö on puolestaan paikalliselta kirpputorilta; pohjoisseinustalla viihtyvä muorinkukka sai uudeksi ruukukseen 1,50€ maksaneen kuviollisen kaunottaren!

Ihan ehdottomasti lempiruukkuni!

Tuosta tuvan tummasta liinavaatekaapista (alakuva) on tullut tässä kodissa minun sisustustavaroiden piilopaikka. Kaikki ei-käytössä-olevat koriste-esineet, kynttilänjalat ja muut piensisustusesineet piiloutuvat - ja ovat helposti käyttöön otettavissa - tuonne suureen kaappiin.

Sieltä myös aloitin karsintatyön tuloksekkaasti!

Olen myös laittanut myyntiin paljon käyttöastioita, jotka ovat kulkeneet mukana muutosta toiseen, mutta joiden käyttämisestä en saa mitään iloa. Eteenpäin mokomat vain uusiin koteihin!

Astiakaapissakin tavoitteena olisi olla vain onnentunteita tuovia laseja, mukeja ja lautasia. Tämänkin tavoittelu on hyvin pyörähtänyt käyntiin; laitoin jo myyntiin siniset Iittalan Kartio -lasit ja lahjoitetaan -osastolle Luhta Homen vihreät juomalasit - tilalle tulivat matalat ja korkeat Riihimäen Lasin Ilona -juomalasit.

T Ä Y D E L L I S E T !

Samalla kun etsin opetustaulun punaisia ja oransseja sävyjä tukemaan väreihin sopivia sisustusesineitä, muistin nämä Villa Kotirannan remontin yhteydessä löytyneet vanhat vaakapainot.

Mitkä ihanat ruskean sävyt!

Alakuvan Eino Toikan kellosepänliikkeen korurasia on löytö vanhempieni ullakolta. Liekkö vanhempieni nuoruudesta talteen jäänyt vai äitini vanhempien peruja, en tiedä. Mutta kaunis se on!

Ja kun oikein lähdin hulluttelemaan näiden värien kanssa, niin vaihdoinpa samaan vauhtiin myös tumman lipaston päälle rakentuneeseen 'perhealttariin' - tuo oman lapsuuden klassikko jokaisen perheen olohuoneesta - valokuville punertavan sävyiset kehykset.

Samalla tuo (alla oleva) minun ja mummoni vanha valokuva löysi paikkansa tuvastamme. 

Kyseisen valokuvan juuri noissa kehyksissä annoin palttiarallaa kaksikymmentä vuotta sitten mummolleni syntymäpäivälahjaksi - ja hänen jäämistöstään hain mukaani Lahteen opiskelemaan muuttaessa muistoksi.

….Paljon on rakkaita esineitä, joista en luopuisi mistään hinnasta. En edes - enkä varsinkaan - helpomman siivoamisen nimissä!

Aurinkoista viikkoa teille kaikille!

Täällä Mäntsälässä viikko alkaa rapsakassa syyssäässä vapaapäivän merkeissä. P A R A S T A !

Syksyn parhaat löytöni makuuhuoneeseen

Syyskuun viimeinen viikko - siis miten se on edes mahdollista?!

...Juurihan vasta kesäloma loppui ja pojalla alkoi koulu! Kesäkukat ovat parhaassa kukassa puutarhassa ja tomaatit kypsyvät edelleen avomaalla! ...Ensi viikolla ei todellakaan voi olla lokakuu....

Tänä syksynä innostuin oikeastaan ensimmäistä kertaa vuosiin kausisisustamisesta. Oranssin, ruskean ja tummanvihreän eri sävyt ovat ilmestyneet tupaamme - ja nyt myös makuuhuoneeseen.

Juuri syksyyn sopivan sävyisiä löytöjä olen tehnyt niin omista kaapeista kuin kirpputoreiltakin. Vain yhden tyynynpäällisen tilasin uutena H&M Homen verkkokaupasta ja senkin piti alun perin tulla olohuoneeseen, mutta löysikin lopulta paikkansa makuuhuoneestamme.

Valkoinen päiväpeitto on kulkenut mukanani ainakin kymmenen vuotta, mutta nyt olen vihdoin todennut, että se taitaa olla auttamattomasti pieni tähän sänkyymme. Olen sen aikoinaan ostanut omaan 120cm levyiseen sänkyyn sinkkukodissani, enkä raaskisi siitä vieläkään luopua näin 160cm leveän sängyn kanssa...

Kyseinen päiväpeitto on lisäksi oikein hämmentävän hyvässä kunnossa tällaisen kahden lapsen ja ulkona liikkuvan kissan perheen peitoksi - edelleen kauniin valkoinen ja ryhdikäs!

Luhta Home:n vanha näyteviltti on myöskin kohta kymmenisen vuotta vanha. Sen alle käperryn harva se päivä pienemmän pojan kanssa päivälevolle kera hyvän kirjan.

Tuonne makuuhuoneen seinälle päätin vihdoin nostaa esille noita kauniita punottuja, matalareunaisia koreja. Niitä on kirpputoreilta lähtenyt mukaan 'saa ottaa' -koreista ja muutamilla kymmenillä centeillä useampiakin, mutta vasta tämän viimeisimmän löydön ehdin mallaamaan paikoilleen. Taisi maksaa 0,50€ paikallisella kirpputorilla.

Makuuhuoneen ilme on tämän menneen kesän aikana kyllä muuttunut melkoisesti. Tila on itse asiassa tässä muuttotohinoiden jälkimainingeissa vihdoin löytänyt oman äänensä ja muokkaantunut pienten yksityiskohtien kautta täydelliseksi lepopaikaksi.

Luontevasti puhun täällä kotona nykyisin 'kammarista', en niinkään enää makuuhuoneesta.

Muistatko mille tämä yläkuvan nurkkaus näytti palttiarallaa tasan vuosi sitten - lokakuussa 2017?

Oi, kyllä, olen niin onnellinen tästä makuuhuoneen tämän hetkisestä ilmeestä ja tunnelmasta!

Yksi syksyn parhaita kirpputorilöytöjä oli eilinen mattoaarre paikalliselta kirpputorilta; upean oransseissa sävyissä hehkuva ryijymatto hintaan 15€!

Omaan pihiin luonteeseen ensin irvistin hinnalle - viisitoista euroa 120 x 70cm kokoisesta matosta kirpputorilla - mutta harkinta-aika jäi alle minuuttiin. Eihän tätä voinut jättää ostamatta - tässä olisi ollut esine, jonka ostamatta jättämistä olisin harmitellut vielä vuosienkin päästä!

Tarkistin vielä maton huolella ja totesin, että matto oli erinomaisessa kunnossa. Ja mitoiltaankin täydellinen sängyn ja senkin väliin.

Kyllä nyt kelpaa varpaat laskea sängyn reunan yli koleanakin aamuna.

Makuuhuoneesta puuttuu vielä yksi olennainen osa; ikkunalauta!

Koska minun puolelleni sänkyä ei yöpöytää mahdu, toimii tällä hetkellä patterin yläosa minun laskutasonani - ja säilytyspaikkana kirjoille, käsirasvalle, huonekasveille ja kaikelle muulle pikkusälälle, joita nyt olen innostunut ikkunan ääreen asettelemaan.

...Talvea kohti täytyy kasvit siirtää pois lämpenevän patterin päältä kuivamasta tuvan puolelle. Tähän 'ongelmaan' ei edes ikkunalauta tuo apua...

Yhdet parhaista löydöistäni tälle koko vuodelle tein kyläkoulun myyjäisistä, missä myyntiin laitettiin uuden koulun valmistumista ja vanhan purkamista odotellessa kaikki nostalgiset opetustaulut!

...Teki mieli nostaa kainaloon lähes tulkoon jokainen taulu, mutta lopulta maltoin pitää lukumäärän neljässä. Tähän ratkaisuun toki vaikutti taulujen hinta, 20€/kpl....

Tämä peltokaura -taulu löysi heti paikkansa makuuhuoneen seinältä, samoin kuin omenalaatuja -taulu* tuvan puolella (*tulossa valokuvia lähipäivinä, vinkvink). Lisäksi varaston puolelle nostin odottamaan kaksi muuta taulua, joista toinen on Wendelinin 'Lasten talvi-ilot'.

Itävaltalainen Oberglass -maljakko löytyi joitakin viikkoja sitten kirpputorilta muistaakseni 1,50€ hintaan. Vuosi sitten katselin vastaavaa maljakkoa, mutta en olisi osannut kuvitella sitä kotiimme - ja kuinka täydellinen maljakko onkaan tänne kammariin! 

Täydellinen vaikka pienelle kimpulle ruusuja - kiitos anopille näistä kukkasista, näillä kaunokaisilla somistetaan makuuhuonetta jo kymmenettä päivää.

Ainoastaan lasten omat huoneet  ovat säästyneet tältä syksyisten sävyjen invaasiolta - jopa yläkerran wc- ja suihkutilaan tilasin H&M Homesta uusia käsipyyhkeitä ihan vain koska syksy. :)

Ulos ikkunasta katsoessa voi todeta, että ruska on kauniisti värittänyt maiseman kotimme ympärillä. Pihakoivu on kauniin keltaisessa lehdessä, samoin omenapuussakin voi jo havaita syksyisiä sävyjä. Kotimatkalla kyläkeskuksen vaahtera hohti upeassa punaisessa asussaan ja pihan nurmikko on muuttunut jo syvän tummanvihreäksi.

Mikä ihana väripaletti ottaa käyttöön sisälläkin siis!

Syksystä, sohvasta ja vähän huonekasveistakin

Tästä sohvasta on tullut ehdottomasti koko perheen lempipaikka tuvassamme. Isompi poika muistaa säännöllisesti siinä reporankana maatessaan kehaista, kuinka hyvä tällä pehmeällä sohvalla on makoilla, ja mies kaatuu siihen melkein päivittäin iltaruuan jälkeen pienille torkuille - siis jos ehtii ennen kuin lapset sohvan valtaavat.

Tuntuu, että varsinkin syksyn edetessä ja talvea kohti siirtyessä sohva kutsuu yhä useammin; kesällä oleskelutilat siirtyivät pihalle, ja sohva taisi olla pääasiassa vieraiden istumapaikkana. Kelien huonontuessa ja iltojen pimetessä tekee mieli vain rakentaa pesä tuonne sohvan kulmaan tyynyistä ja peitosta ja nukahtaa viereisessä pönttöuunissa loimuavan tulen rätinään.

Näitä valokuvia ottaessa piti sen verran 'lavastaa' tilannetta, että pöyhin tyynyt suht kuosiin ja asettelin semi-siististi (ja kuitenkin huomasin, että tuossa ylemmässä kuvassa toinen raitatyyny jäi väärin päin, eli kuvaan tuli tuo tupsuton puoli - pienempi poika ilmeisesti tästä tyynystä nyhtänyt kaksi tupsua irti ja ne odottelevat hyllyn päällä kiinni ompelua...) - eihän meidän sohva koskaan oikeasti näin järjestyksessä ole!

...Sanotaan nyt vaikka näin, että miesvoittoisessa taloudessa, jossa minä saan naisvertaistukea ainoastaan pihakanalan leideiltä, ei juuri ketään muuta kuin minua hetkauta tippaakaan, ovatko tyynyt littanassa, kasana yhdessä nurkassa, viskattuna selkänojan yli sohvan taakse vai aseteltuna trampoliiniksi sohvan eteen... Minä sitten aina perheen poikien - ison ja pienten - siirryttyä sohvalta pois käyn yksin tyynysotaa, jotta edes kerran päivässä sohva näyttäisi tältä...! :)

Ulkona syksyyn pukeutuva maisema sai minut kaipaamaan sisällekin jotain pientä väripiristystä - jotain lämpimämpää sävyä tuohon pesänrakennukseeni.

**Muistatko sohvan aiemmat keltaiset tyynyt? Kuvia löytyy vaikka täältä; klik!

Ensi hätään laitoin H&M Home verkkokauppaan tilauksen kahdesta poltetun oranssin sävyisestä samettikankaisesta tyynynpäällisestä, jotka itse asiassa saapuivat tänään, ja joiden saman tien totesin olevan aivan liian oranssit olohuoneeseen, mutta täydelliset makuuhuoneen Nefriitin seinävärin kanssa.

Onneksi kaapista löytyi käyttöönottoa odottamassa kauniit, ilmeisesti myös H&M Home:n tyynynpäälliset, jotka olen ostanut paikalliselta kirpputorilta muutaman euron yhteishintaan viime keväänä. Ne sointuivat kauniisti sohvalla jo olleisiin Hemtexin raitatyynyihin ja aiemmin H&M Home:n alennusmyynnistä tilaamiini vaaleanvihertäviin tyynyihin.

Yläkuvassa tuo kuviotyyny on näitä kirppislöytöjäni syksyyn - samoin kuin alla olevan kuvan punertava ja tummemman vihreä tyyny.

Kodin sisustamisen osalta en ole oikein saanut otetta vielä syksystä - en tosin ole ihan varma, ehdinkö kunnolla tässä tohinassa saada otetta kesästäkään! :)

Olen aiemminkin kertonut, etten ole oikein sellainen 'sesonkisisustaja'; kodin värit eivät vaihdu vuodenaikojen mukaan, enkä muutaman kuukauden välein maalaa seiniä viimeisimmillä trendiväreillä.

Pidän tietynlaisesta pysyvyydestä - varsinkin tässä koko ajan muuttuvassa maailmassa ja yhä enemmän ja enemmän vaativassa työelämässä, jossa ainoa vakio tuntuu olevan muutos, on ihanaa, kun tietyt pienet, mutta niiiiiiin tärkeät asiat pysyvät turvallisen vakaina. Yksi tällainen on koti.

Koti on turvasatama. Paikka johon ankkuroitua, kun ympärillä myllertää.

Koti on paikka, jossa voit olla täysin oma itsesi - hyvinä ja huonoina päivinä - ja jossa ladata henkiset akut. 

Toisille koti on ehkä henkisempi määritelmä. 'Koti on siellä missä sydän on.' Minulle talo/huoneisto tai muu rakennus ei itsessään täytä termin 'koti' vaateita - vaikka siellä kuinka asuisivat kanssani elämäni rakkaimmat ihmiset; olen asunut elämäni aikana monen monessa asunnossa ja talossa - nopeasti laskettuna kaikkiaan yhdessätoista - mutta vain kolmessa kodissa.

Villa Kotiranta on ehdottomasti KOTI!

Eikä kenellekään taida enää tulla yllätyksenä, että rakastan sisustamisessa runsautta, joka tietyissä määrin on sanakirjassani synonyymi 'kodikkaalle'.

Tuvassamme runsautta ja elävyyttä sisustamiseen tuovat erityisesti alati lisääntyvät huonekasvit.

Nyt syksyä kohti innostuin ostamaan taas muutaman kasvin lisää - varsinkin, kun ne löytyivät näppärästi paikallisesta K-Citymarketista ruokaostoksien yhteydessä hyvin, hyvin edullisesti!

Helteiden väistyttyä kasvit tuntuvat nauttivan olostaan - onko joku muukin huomannut saman? Kesän aikana kärvistelleet viherkasvit ovat nyt syksyä kohti jotenkin ryhdistäytyneet ja varsinkin rönsyt tuntuvat paljon tuuheammille näin säiden viilennyttyä ja auringon paahteen vaihduttua syksyn kuulauteen.

Tuvan pitkää seinää lähes dominoi tuo vuosi sitten lahjaksi saatu kahvipuu, joka oli jäänyt edellisillä omistajillaan tarpeettomaksi ja kasvanut jopa liian massiiviseksi heidän kotiinsa. Ehdottomasti yksi suosikeistani täällä kotonamme!

Kahvipuun viereen kipusi uusi tulokas, kultaimarre, joka onkin oikea kodin vihersuodatin, eli sillä on  ilmaa puhdistavia ominaisuuksia. Kasvi ei siedä suoraa auringonvaloa, vaan viihtyy hajavalossa tai jopa varjossa, joten kuvittelisin sen nauttivan olostaan tuossa eteläikkunaa vastapäätä olevalla seinustalla.

Kultaimarretta pitäisi muistaa sumutella säännöllisesti, joten tässä onkin minulle hieman uutta haastetta ja muistettavaa... Täytynee ottaa viikonloppuisin tavaksi kantaa tämä sekä peikonlehdet kylpyhuoneeseen erityishoitoon - jos en rakenna tietoisesti sumuttelusta rutiinia johonkin tiettyyn päivään, voin suoraan sanoa, etten tule muistamaan koko puuhaa....

Mutta jos onnistun tämän kasvin lannistamaan, niin voin yrittää aina uudelleen, sillä kasvin hinta, 4,99€, ei pistä vielä irvistämään!

Toinen uusi hankintani ei ole tuo alakuvan vasemman reunan aloe vera, vaan oikean reunan muorinkukka.

Muorinkukkia on ilmeisesti monen tyyppisiä ja meiltäkin löytyy nyt kaksi - tai jopa kolme - aivan erinäköistä muorinkukkaa! Yksi olohuoneessa tuolla samaisella seinustalla ja mielestäni verannallakin majaileva kasvi on muorinkukka...

Kuten kultakimarre, muorinkukkakaan ei viihdy suorassa auringonvalossa, mutta toisaalta tämä kasvi kaipaa valoa eikä viihdy varjossa.

Muorinkukka oli ostettaessa jo valmiiksi tuossa kotiimme sopivassa saviruukussa - ja ruukkuineen hintaa kasville jäi ainoastaan 5,90€!

Tuvan kanssa minulla on tällä hetkellä todella ristiriitainen fiilis; toisaalta pidän siitä juuri sellaisenaan, mitään en ottaisi pois taikka vaihtaisi, mutta samaan vauhtiin - koska syksy nyt vain on henkisesti sellaista uudistumisen ja uusien alkujen aikaa - minun tekisi mieli möbleerata koko tila ylösalaisin ja laittaa aivan uuteen uskoon!

...Ja samaan aikaan, kun tätä kirjoitan tässä keittiön pöydän äärellä ja katselen tupaan päin, en todellakaan tiedä mistä repisin ajan ja energian aloittaa mylläyksen tässä arjen keskellä - ja mikä pahinta, en sitä kuitenkaan edes kerralla ehtisi valmiiksi saattaa ja tuloksena olisi ainoastaan pitkään to do -listalla roikkuvia tavarakasoja lattioilla, jotka odottelisivat läpikäyntiä & uuden sijoituspaikan löytämistä...!

Kuulostaako tutulta, te ruuhkavuosissa kierivät kohtalotoverit...? ;)

Ehkä olen tässä kohti armollinen ja annan periksi; ehkä jopa nostan käteni ylös tämän sohvan ympärille sijoittuvan tyynyshowkin (draamaa vai tragikomediaa?!) kanssa ja vain heittäydyn tuonne sekaan nauttimaan hiljaisista, hämäristä aamuista ja pimeistä illoista lasten nukahdettua...!

Tsemppiä ja aurinkoa kaikille vielä viikon viimeisiin arkipäiviin!

Nauttikaa tuosta ihanasta alkavasta ruskasta - vaikka pienin kävelylenkein!

Syyskuu saapui tunnelmavaloin

Syyskuu - nyt saa ihan luvan kanssa todeta, että olemme kääntyneet kesästä syksyyn!

Vähitellen olen kaivanut paksumpia villapaitoja kaapista esiin ja tehnyt inventaariota tuikkuvarastooni. Ostoslistalla ovat Ikean vaniljantuoksuiset kynttilät sekä syksyisen sävyiset tyynyt olohuoneeseen.

Ja to do -listallani on jo useamman syksyn ollut valosarjan tuunaaminen vuosien saatossa kirpputoreilta ostamistani pikkuisista varjostimista. Tänä syksynä sain vihdoin tartuttua toimeen, kun paikallisesta K-Citymarketista löytyi tarkoitukseen täydellinen valosarja hintaan 3,95€.

En osaa mennä iltaisin nukkumaan ilman tuokiota hyvän dekkarin parissa, ja syksyn pimenevinä iltoina olen joutunut ottamaan taas katosta roikkuvan lukuvaloni käyttöön. Valo vaan tuntuu olevan aivan liian kirkas miehen koettaessa nukkua vieressäni, vaikka valaisimen LED-lamppu olikin olevinaan himmeä...

Siispä, häiritäkseni iltaisin mahdollisimman vähän aamulla puoli viideltä heräävää miestäni öisellä lukuharrastuksellani, päätin vihdoin toteuttaa tämän DIY-projektini.

Näitä pieniä varjostimia on välillä löytynyt viiden kappaleen nipuissa yhteishintaan 1€, ja toisaalta joistain olen pulittanut sen euron kappaleelta. Välillä kehikot ovat olleet valmiiksi metallipinnalla, mutta joitakin olen joutunut työstämään irrottaen varjostinkankaan sekä metallikehikkoa peittäneet puuvillanauhat.

Tähän makuuhuoneen valosarjaan käytin lopulta viisi varjostimen kehikkoa, joten lähemmäs kymmenen kehikkoa jäi vielä odottelemaan toista askarteluinnostustani.

...Ja en kyllä jatkossakaan aio jättää varjostimia ostamatta, jos vastaan kirpputorilla tulee - ovathan nämä niin herkän kauniita!

Valosarjaksi projektiin löytyi tosiaan paikallisesta marketista Keskon Kotivalo -sarjan LED-hopealankavalosarja.

Olin etsinyt jo tovin tällaista kymmenen ledin valosarjaa, mutta vastaan tuli aiemmin pienimmillään 15 ledin sarjoja. Lisäksi näiden pienten varjostimien kanssa ei sarjassa voinut olla kovin suuri tuo 'lamppuosa', jotta sen sai helposti pujotettua varjostimeen kiinni.

Kiinnitin varjostimet joka toiseen valoon, jolloin varjostimien väli jäi juuri sopivaksi ja nuo väliin jääneet valot rytmittävät kauniisti sarjaa.

Tämä hopealankavalosarjan ohut 'metallijohto' oli helppo sujauttaa varjostimiin ja kiepauttaen solmia paikoilleen - kuin rautalankaa olisi käsitellyt!

Lisäksi tuo ohut hopealanka on ihanan huomaamatonta - toisin kuin kirkkaat tai mustat muovijohdot, joita valosarjoissa yleensä käytetään.

Valosarja toimii näppärästi paristoilla, joten sen voi ripustaa vaikka hyllyltä roikkumaan ilman pistorasioihin virittämistä. Ja kuten yleensäkin näissä paristokäyttöisissä valosarjoissa, tässäkin hopealankasarjassa on ajastin, jonka avulla valosarja palaa 6 tunnin jaksoissa ja syttyy aina uudelleen 18 tunnin kuluttua.

Tuo ajastin helpottaa kyllä arkista käyttöä, sillä voin jättää tunnelmallisen valosarjan palamaan, kun lopetan lukemisen, eikä tarvitse kiipeillä sängyssä kurottelemassa katkaisinta hyllyn tasanurkasta...

Tällaisilla touhuilla siis käynnisteltiin syyskuu täällä Villa Kotirannassa.

...On tässä toki ehditty muutakin, kuin valosarjoja tuunaamaan - mm. 23kg kurpitsa raahattu sisälle tupaan ja lähes tulkoon jo kokonaan säilötty talveksi hillona ja talven kasviskeittoja varten soseeksi pakastettuna sekä paloina kuivattuna! 

Ajattelin vielä ainakin kurpitsaohraleipää paistaa, sekä omena-kurpitsamarmeladin ainekset ovat jääkaapissa sokerin kanssa odottelemassa keittämistä. Lisäksi 5dl sitruunalla ja suolalla maustettuja kurpitsansiemeniä valmistui  eilen illalla naposteluherkuiksi.

Notta syyspuuhat täällä täydessä vauhdissa!

Tunnelmallisia hetkiä teille kaikille sinne pimeneviin syysiltoihin!

Makuuhuoneen uusi vanha hattuhylly

Hakiessamme Ikeasta menneenä maanantaina uutta pöytää lastenhuoneeseen, katselin samalla innokkaasti - ja ehkä hieman jo epätoivoisena - hattuhyllyjä ja naulakoita.

Jo pidemmän aikaa olen jonkinmoisesta naulakosta haaveillut makuuhuoneeseemme sängyn yläpuolelle, mutta täydellistä ei ole tullut vastaan. Hetken jo mietin tuunaavani sellaisen itse pätkästä lautaa ja puutappeja!

Onni onnettomuudessa oli, että Ikea möi ei-oota erään naulakon kohdalla, jota myymälän puolella pidemmän aikaa ihmettelin, sillä eilen paikallisella Facebook -kirppiksellä tuli vastaan T Ä Y D E L L I N E N vanha naulakko hattuhyllyineen!

Tänään aamupäivällä sain miehen suostuteltua laittamaan hyllyn paikoilleen - ja mieskin myönsi, että nappivalinta: Vanhan talon henkeen sopii vanha naulakko!

Tämä kaunokainen maksoi 10€, eli ei todellakaan ollut hinnalla pilattu!

...Se Ikean naulakko olisi ollut huomattavasti hintavampi, eikä lainkaan yhtä suloinen...

Loppukesän aurinkoisiin ja helteisiin päiviin sopien nostin esille luonnonmateriaaleja ja -sävyjä; matkamuistohattu Bulgariasta, vanhat puuhelmet kirpputorilta, ukkini vanha Fazer -laatikko, jossa säilytän ukin tapaan suvun vanhoja valokuvia.

Kultaköynnös on eräs tämän kesän juurrutusprojektini; suuri kultaköynnös näytti alkukesästä nuupahtavan täysin, joten leikkasin siitä hyväkuntoiset latvarönsyt vesilasiin juuria kasvattamaan. Iloisin mielin totean, että suuri kultaköynnös tokeni ja kasvaa kovempaa kuin aiemmin ja hauska oppikokemus oli, että kultaköynnöksenkin voi kasvattaa pistokkaista!

Tuon My Room -kyltin olen tainnut joskus vuosia, vuosia, vuosia sitten ostaa Sokokselta ja vanha lampunvarjostimen kehikko on kirpputorilöytöjäni. Näitä varjostimia onkin jo reilu kymmenkunta odottamassa tuunausta valosarjaksi - ehkäpä talveksi tähän naulakkoon roikkumaan?

Talvella tuonne hattuhyllylle voi nostaa vaikka vanhoja lyhtyjä tai kirkkaita Kastehelmi -tuikkukippoja (led-)tuikuin tuomaan valoa pimeisiin iltoihin. Tai nostaa pinon lukemista odottavia kirjoja. Vanhaan lasipurkkiin valosarja kenties?

Yöt ovat täällä jo niin pimeitä, että syksyn voi todeta jo saapuneen. Eilen yhdentoista jälkeen illalla kipaisin pihalla hakemassa sinne unohtuneita tavaroita, enkä meinannut eteeni nähdä! Ei siis ihme, että kynttilät, lyhdyt, tuikut ja valosarjat pyörivät jo mielessä...

Kultaköynnöksestä on tullut yksi suosikkihuonekasveistani; helppohoitoinen ja vähään tyytyvä - pärjää siis hoidossani paremmin kuin muut!

Tähän hyllylle olisi sopinut kauniisti myös muratti, jollaista olen koettanut pitää hengissä useammankin kasvin verran useammassakin asunnossa, mutta luopunut jo toivosta. Jostain syystä muutaman viikon jälkeen kaikki murattini ovat tiputtaneet lehtensä ja kuivaneet kasaan.

Siispä paikan sai tämä kultaköynnös, joka ei kaipaa suoraa auringonvaloa, ja viihtyy näin ollen  makuuhuoneemme seinähyllyllä.

Epäsuoraa valoa kasvi toki valkoisella seinustalla ikkunan läheisyydessä saa, vaikka kesäaikaan kaihtimia pidetäänkin lähes jokaisessa huoneessa päiväaikaan kiinni.

Samaisesta epäsuorasta valosta nauttii myös rönsy amppelissa huoneen horminurkkauksessa.

Olen nyt löytänyt kirppiksiltä ja kuolinpesän myynneistä kolme vanhaa hattuhyllyllistä naulakkoa kotiimme; kodinhoitohuoneeseen, kylpyhuoneeseen ja tänne makuuhuoneeseen. Ja jokaisesta olen maksanut saman kymmenen euroa!

Mielestäni hyviä löytöjä kaikki - ja näyttävät sille, kuin olisivat aina tässä talossa ja juuri niillä paikoillaan olleet.