Kuulumisia raksalta; väliovet, vaatekaapit ja kylpyhuoneen kalusteet nousevat paikoilleen

Tänään jaan kanssanne viimeisimmän tilannepäivityksen remontin keskeltä!

Luvassa siis sotkuisia tiloja, keskeneräisiä työvaiheita ja suttuista kuvanlaatua, sillä nappasin valokuvat eilen illalla, kun mies nappasi kopin lapsista ja minä suuntasin työpäivän jälkeen naputtelemaan kasaan viimeisetkin vaatekaapit... :)

Kävimme toissa viikonloppuna hakemassa Ikeasta PAX -kaappirunkoja alakerran kodinhoitohuoneen viereiseen käytävätilaan (liinavaatteet ja siivoustarvikkeet), isomman pojan huoneeseen sekä käytävään.

Kaikki näiden tilojen kaapit ovat 35cm syviä, sillä jo kahdessa aiemmassa kodissa tuo syvyys koettu parhaaksi lapsiperheen elossa. Mielestämme niin kauan kuin suurin osa tavarasta on hyllyillä säilytettävää, on 60cm syvät kaapit pelkkää tilan hukkaamista; vaatteet viikkaa kuitenkin vain yhteen riviin, jolloin syvästä kaapista takaosa jää usein tyhjäksi - ja sinne kaatuvat lopulta myös ne kaapin etureunaan nätisti kasatut pinotkin...

60cm syvä kaapisto tulee verannalle, jolloin se toimii mm. kausivaatteiden säilytyspaikkana.

Valitsimme kaappien korkeudeksi tuon 201cm, vaikka korkeampikin (236cm) olisi mahtunut, sillä matalampi kaapisto tuossa käytävässä tuo hieman enemmän tilan tuntua - ja kaapin päälle saa joka tapauksessa lisäsäilytystilaa kauniilla puulaatikoilla ja koreilla.

Tähän verannalta tupaan johtavalle käytävälle laskettiin kaappitilaa lopulta vajaan 7m mitalle; meidän makuuhuoneemme vastapäätä tulevat meidän aikuisten vaatteet, ja pienemmän pojan huoneen kohdalle taas hänen vaatteensa ja lisätilaa leluille. Sitten muutama kaappi on varattu kaikelle yleiselle säilytettävälle tavaralle (joulukoristeista jatkojohtoihin) ja aivan tupakeittiön puoleiseen päätyyn 1m levyinen kaappi siivoustarvikkeille.

Tuon alakuvan oikean reunan pistorasianpaikan on tarkoitus jäädä reunimmaisen (siivous)kaapin taakse, ja siihen kytketään rikkaimurin laturi, jolloin sekin kapistus saadaan latautumaan piiloon! :)

Voin sanoa, että tuosta runkojen kasaamisesta tuli loppua kohti melkoista liukuhihnatyötä...! Ja uusi suosikkini, niittipyssy, pelasti minut pikkunaulojen yksittäiseltä nakuttelulta. :)

Kun olin saanut kaikki kaapit kasattua (aloitin urakan jo silloin toissa viikonloppuna kahdeksalla kaappirungolla ja keskiviikkona niputin viimeiset seitsemän), nappasin vielä valokuvia ennen iltahämärän laskeutumista muistakin tiloista.

Viimeisin ihana muutos raksalla on ollut tuo väliovien paikoilleen vähitellen nostaminen!

Valitsimme kotiimme Mattiovien Line -sarjan massiivirakenteiset väliovet; verannalle, meidän makuuhuoneeseemme ja alakertaan portaikkoon johtavaan tilaan tuli Line 4R -ovi satiinilasilla, ja muihin tiloihin Line 4P -ovi, kuten kuvassa alla pienemmän pojan huoneessa.

Nuo Line -ovet ovat niin kauniit!! Perinteiset, mutta silti selkeälinjaiset ja juuri sopivat vanhaan puuverstaaseen, joka on päivitetty 2010 -luvulle!

Tästä pönttöuunin vierestä kipaisee isompi poika tulevaan huoneeseensa:

Kahvat ja osaset on jo hankittu, ja odottelevat asennusta paikoilleen. Näiden ovien mukana tuli perinteiset avaimet, jotka keräsin talteen - ehkäpä joskus lasten kasvettua hieman isommiksi voimme laittaa ne oviin....

Isomman pojan huoneeseen laitetaan lukko - sellainen perinteisempi wc-lukkomalli - jotta vihdoin saadaan pyhitettyä pienemmän poikamme tuhoilta edes yksi alue talossa... Säästää isomman pojan - ja itse asiassa koko perheen - hermoja, kun veljesten väliset nahistelut (kuka-otti-mitä-keneltä) saadaan minimiin. ;)

Tupakeittiön päätyseinän vasemmasta reunasta aukeaa ovi yläkerran wc- ja suihkutiloihin. Näiden vierekkäisten ovien aukeamissuuntaa jouduttiin miettimään pidemmän aikaa, ja lopulta päädyimme eri päin aukeaviin oviin; kylpyhuoneen ovi aukeaa tupakeittiöön ja isomman pojan ovi hänen huoneeseensa.

Kylpyhuoneen ovi olisi kylpyhuoneeseen päin auetessaan syönyt turhaan tilaa kapeasta tilasta, ja toisaalta isomman pojan oven aukeaminen tupakeittiöön olisi aihetuttanut sen, että ovea olisi aina pidettävä kiinni, sillä sillä se asettuu keskelle seinää.

Vielä on vaiheessa, mutta jo suhteellisen hyvässä sellaisessa! :)

Wc-istuin on asenneetu jo paikoilleen, samoin allaskaappi altaineen. Suihku odottelee vielä, ja on vain tilapäisesti nostettu seinälle odottamaan oikeaa, lopullista asennusta. Suihkuseinä ovella vielä puuttuu kokonaan - eikä tähän hätään ole vielä edes aloitettu kunnolla sen etsintääkään. Ja valaisimet, ne on vielä asentamatta, eli tilapäisen työmaavalon kanssa täällä askarrellaan.

RAKASTAN tuota Pukkilan Curvytile -lattialaattaa! Omaan makuuni täydellinen kumppani tuolle Bauhausista löytyneelle valkoiselle Metro -laatalle.

Tila on melko pieni, joten tuo kiiltävä valkoinen laatta tuo tilaan avaruutta ja lisää valoa, ja toisaalta mattapintainen, harmaa lattialaatta taas rauhoittaa tilaa.

Ja hatunnosto miehelle, joka jaksoi näprätä tuon monimuotoisen lattialaatan kanssa! Jälki on mielettömän siistiä.

Eikä ihan kamalan pahasti kuulemma hermokaan asentaessa mennyt, mikä tärkeintä.... ;)

Ensimmäistä kertaa kodissani on seinään asennettu wc-istuin, jollaisesta olen haaveillut jo vuosia! Parhaina puolina voisin kuvitella siivouksen helpottumisen ja jälleen kerran sen tilavuuden tunnun, kun pienessä wc- ja suihkutilassa ei nökötä sitä perinteistä möhkälemäistä pönttöä - jollainen meillä toki asennettiin alakertaan saunaosaston yhteyteen.

Ja allaskaappi odottelee vielä silikoneja ja hanan asennusta. Hana on tilattu, ja odotellaan saapuvaksi - teen noista kotimme hanoista ja suihkuista vielä erillisen oman postauksen, kunhan saamme ne vihdoin asennettua paikoilleen.

...Erityisen onnellinen olen keittiön hanastamme, mutta ei siitä vielä enempää... ;)

Näissä tunnelmissa onkin hyvä pakata tänään illalla autoon lapset ja suunnata remonttia karkuun Pohjois-Savon puolelle. Mies jää perinteisesti pitämään remontin etenemistä yllä sillä aikaa - työlistalla taisi olla ainakin niiden vaatekaappirunkojen asentamista paikoilleen, loppujen lattialistojen kiinnittämistä ja kenties jo kodinhoitohuoneen kaapiston kasailua paikoilleen.. :)

Saunaan kaivattuja osia kiukaalle ei tällä viikolla saatu, joten voin ainakin huokaista helpotuksesta, ettei mies pääse nauttimaan salaa ensimmäisistä löylyistä uudessa saunassa! ;)

Ihanaa syyskuuta ja viikonloppua kaikille!

Vaikka blogi hiljenee viikonlopuksi, juttu jatkuu Instassa...

Raksalta kuulumisia; isomman pojan kaksikerroksinen huone

Pienin askelin valmistuu koti; alkuviikosta kerroin verannan kuulumisia, ja nyt vuorossa on makuuhuoneiden tilanteen päivitys.

Tänään kierros aloitetaan isomman pojan huoneesta!

Meidän 9v saa käyttöönsä siis kaksikerroksisen huoneen talon päädystä - ns. 'peräkammariksi' kutsumani tila; alempaan tilaan tulevat vaatekaapit, työpöytä (ikkunan alle) ja oleskelu-/leikkitilaa kirjahyllyineen, ja ylempi tila, parvi, on tarkoitus pyhittää nukkumiseen ja oleskeluun, eli 120cm leveä sänky olisi tarkoitus sinne ujuttaa, sekä rakentaa katon alle matalimpaan kohtaan koko huoneen levyiset avohyllyt Aku Ankan taskukirjoille.

Parvelle muodostuu pojalle (ja kavereille) oma pelinurkkaus Pleikkareineen ja säkkituolein.

Molemmissa huoneen kerroksissa on paneelikatto, joka on nyt pohjamaalattu valkoiseksi, sekä osa seinistä hirsipaneelilla ja osa kipsilevyllä.

Hirsipaneelit maalaamme Tikkurilan valkoisella, kuten muuallakin talossa, mutta kipsiseinien värin sai poika valita itse. Arvasin kyllä, että toivelistalla on vihreä väri - ja lopulta poika ilmoitti, että hän haluaa huoneensa samalla räväkällä 'sammakonvihreällä', millä hänen vanha huoneensa aikoinaan Lahdessa oli maalattu.

...Äiti, joka ei koskaan heitä mitään menemään, keräsi taas pisteet kotiin kaivalla arkistoista esiin juuri sen samaisen vihreän sävyn koodin sisältävän värilappusen, jonka perusteella alunperinkin maali ostettiin vuonna 2010! ;)

Piti oikein kaivaa vanhojen valokuvien joukosta valokuva (alla) tuosta vanhasta huoneestakin, jotta näette, miten mahtavan vihreän poika valitsikaan! ;)

Mielestäni oikein hauska ja reipas alakoululaisen huoneen väri - rakastan itsekin voimakkaita värejä, ja mielelläni rohkaisen myös lapsiani niitä käyttämään.

...Alla olevan valokuvan työpöytä on myös tulossa muutossa mukana pojan huoneeseen, joten vanhan kodin tunnelmaa saadaan siirrettyä oikein urakalla tuonne uuteenkin huoneeseen.

Tuonne huoneen toiseen päätyyn on tulossa koko huoneen leveydeltä 35cm syvät vaatekaapit, joiden sisään piiloutuu vaatteiden lisäksi myös runsaasti leluja ja pelejä.

Emme halunneet täyttää huonetta 60cm syvillä kaapistoilla, sillä menee vielä tovi, ennenkuin isommallakaan pojalla on henkareissa pidettäviä vaatteita niin paljoa, että niitä varten omaan huoneeseen syvät kaapit tarvitsisi. Ja viikatuille vaatteille 60cm syvä kaappi tarkoittaa perimmäisen ~30cm hukkatilaa, sillä aina ne vaatteet ovat siinä etureunassa - tai sitten pojan tapauksessa mytyssä siellä kaapin perällä... ;)

35cm syvät kaapit on helpompi pitää lapsenkin järjestyksessä, kun vaatepinot eivät pääse kaatumaan sinne kaapin takatilaan.

Portaat ovat vielä mietinnässä, ettäkö mökkiportaat, vai jonkinlaiset kiinteät puiset tikapuut...?

Oli muuten hauska huomata, miten pelkästään noiden päätyseinien ja katon valkeaksi maalaaminen sai koko huoneen hohtamaan; kun kurkkaat alimman valokuvan, näet kuinka pojan huoneen paneelit näyttävät aivan kuultovalkealla käsitellyille, verrattuna tupakeittiön hirsipaneeleihin!

Ensi viikolla piipahdan poikien kanssa Itä-Suomessa sukuloimassa, mutta sieltä palattuamme on tarkoitus ottaa isomman pojan kanssa äiti-poika -laatuaikaa raksalla; poika pääsee itse maalaamaan omat vihreät seinänsä! :)

Kysyin muuten pojalta, että minkälaisen maton hän haluaa tulevaan huoneeseensa, niin kuulemma ei ollut mitään väliä - kunhan vain on suorakulmaisen muotoinen, matalanukkainen ja vihreä! ;)

Ihanaa, kun lapsilla on omat vahvat mielipiteet ja oma maku! <3

Kun äiti liinavaatekaappia peräkärryllä haki...

Mieheni kanssa olemme monesti ihmetelleet lastenhuoneiden kuvia Pinterestissa ja sisustuslehdissä; harvoin ne näyttävät sellaisille, että siellä ihan oikeasti se Pekka-Tapio 3-vee voi riehaantua leikeistä tai vaikka heitellä palloa.

...Ja kyllä, kaikkien lapset heittelevät palloa huoneessaan, olipa se sallittua sisätiloissa tai ei, kunhan vain sopivasti aikuisen silmä välttää... :)

Meillä lastenhuoneet ovat ainakin asutun näköisiä...! :) Tosin näissä kuvissa pienimmän pojan huone on melkein harvinaisen siisti - ainoastaan yksi pallo piileskelee siivousta kaapin takana.

P.s. Huomaa pojan jalassa isoveikan lenkkarit - missä välissä hän aina ehtii näitä jekkuja keksimään?! :)

Huonekalut on hankittu pääasiassa kierrättämällä; sänky on isomman pojan vanha, pöytä, tuoli ja säilytyspenkki ostettiin anopin ystävältä ja viimeisin löytö, kaunis vanha ja elämääkin nähnyt liinavaatekaappi oli löytö paikalliselta Facebook -kirpputorilta.

...Nyt jo melkein naurattaa tuon kaapin noutamiseen liittyvä episodi... :D

Olin samalla viikolla ostanut Tori.fi -nettikirppiksen kautta meille olohuoneeseen uuden kaapin ja pienen sivupöydän, ja siinä sivussa meille saapui myös kaunis vanha sohva entisöitävien huonekalujen päättymättömälle listalle. Nuo kaikki mies nouti - ihan vain vähän jupisten - peräkärryn kanssa, ja kantoi niitä kaverina puhisten vielä sisälle talon. Kun sitten ilmoitin naapurikylältä löytyneestä liinavaatekaapista, totesi mies rauhallisesti, että neiti on hyvä ja noutaa itse.

No tämä neitihän sitten nouti.

Olin aiemmin kesällä ajanut ensimmäisen kerran elämässäni peräkärryn kanssa, ja tuolloinkin pelkääjän paikalla istui aiemmin työkseen autokoulunopettajana toiminut tukihenkilö, joten hieman pientä jännitystä oli ilmassa, kun molemmat pojat takapenkillä syötin osoitetta navigaattoriin ja poistuimme turvallisesta kotipihasta...

Matkan aikana ajoimme kaksi kertaa harhaan, ja kaksi kertaa jouduin myös kääntämään auto-peräkärry -kokoonpanon. Ensimmäisellä kerralla irroitin peräkärryn suosiolla autosta ja käänsin sen työntämällä, toisella kerralla ajelin tarpeeksi pitkälle väärään suuntaan, että löysin tarpeeksi suuren alueen auton kääntämiseen...

Ilmeisesti toisen harhautumisen jälkeen alkoi posket punoittamaan, kun isompi poika kysäisi takapenkiltä; ''Äiti. Onko tämä niitä kertoja, kun sinä vannot, että 'tämä on sitten viimeinen kerta, kun tänne lähdetään kärryn kanssa'?''

*REPS :D

''Kyllä rakkaani. Tämä on juuri niitä kertoja.''

Lopulta löysimme oikeaan pihaan, saimme kaapin kärryyn ja vielä sidottuakin kiinni. Peruuttelin vähän pidemmän aikaa siinä rauhallisella pihatiellä kärryn kanssa, ja lopulta talon isäntäkin jo tuli näyttämään käsimerkein ohjeita. Mutta humpsahtamatta ojaan sain kärryn ja auton pois pihasta ja vielä ehjin nahoin saavuimme myös kotiin asti. Huh!

...Miehelle tämän tarinan tosin kerroin korostaen rohkeuttani lähteä ajamaan itse, ja selviytymistäni kolmesta peruuttamisesta kärryn kanssa. Jätin kertomatta vaunun irroittamisesta, ja luulin jo selvinneeni tästä hienosta seikkailusta kunniamerkki kiiltäen, mutta....

...Seuraavana päivänä sain mieheltä tekstiviestin töihin, että ''ensi kerralla, kun irroitat kärryn, koetathan laittaa sen töpselin paikoilleen oikein päin? Olet ajellut peräkärryn valot pimeinä...''

Touché! :D

Mutta kaikesta tuosta jännityksestä huolimatta lähtisin seikkailuun uudelleen tuon liinavaatekaapin vuoksi - onhan se nyt vain kaiken tuon vaivan ja hampaidenkiristelyn arvoinen! :)

Ja lipaston päälle nostettiin tällä hetkellä vähän vähemmälle leikkimiselle jääneet lelut, ja muutama kaunis kirpputorilöytökin tuomaan väriä huoneeseen.

Kun aloitin tällaisen kaapin etsimisen kuukausia sitten, olin mielessäni jo maalannut puupinnan piiloon vaalealla kalkkimaalilla,  mutta nyt kun liinavaatekaappi kannettiin huoneeseen, en muuttaisi siitä mitään!

Pienet naarmut ja kulumat kuuluvat tämän kalusteen luonteeseen, ja sopivat lastenhuoneen rentoon tunnelmaan.

Ja saa se pallokin lentää, jos on poika sillä tuulella - ei haittaa vaikka kaapin pinnassa näkyisi uudenkin elämän tuomat jäljet.

...Ja nämä vetimet sopivat tuohon puupintaan niin kauniisti!

Poika on ottanut tuon kaapin heti omakseen ja piilottanut sinne puolet aarteistaan.

Ajatus tosin oli, että sitten Villa Kotirannassa tämä kaappi tulisi toimimaan pienimmän pojan huoneessa vaatekaappina, sillä emme ainakaan muutamaan vuoteen vielä ole hänen huoneeseensa asentamassa kiinteitä kaapistoja - lattiatilaa tarvitaan vielä pitkään enemmän leikkeihin.

Alati ajankohtainen vaatekaappi ja sen sisältö...

Ympäri mennään ja yhteen tullaan!

Kirjoitin tammikuussa 2014 silloiseen blogiini tekstin otsikolla 'Yhden emännän taisto materialismia vastaan', ja taas, kaksi ja puoli vuotta myöhemmin, pähkäilen samojen  ajatuksien äärellä.

Olen viimeisen parin viikon aikana repinyt vaatekaapista kaksi isoa pyykkikorillista vaatteita pois kierrätykseen. Joitakin olin käyttänyt kerran, joku oli aikoinaan ollut lempivaatteeni, mutta nyt en olisi voinut kuvitellakaan enää laittavani niitä päälleni. Kaappiin jäi enää urheilu- ja raksavaatteet, sekä neuleet. Yhdellä, ystäväni tekemällä vaaterekillä ovat kaikki ne vaatteet, joita ihan oikeasti käytän jokaikinen päivä. Lempivaatteeni.

Olen nyt kohta kolmen vuoden ajan järkeistänyt vaateostoksiani - noudan siis omia ohjeitani, ja ostan vain lempivaatteita, jotka käytän kunnes ovat niin kuluneita, ettei niitä kehtaisi enää edes ilmaiseksi kenellekään antaa. :) Silti kaappini oli täynnä ns. 'tunnearvovaatteita', joita en vain ole raaskinut laittaa kiertoon, koska A) niihin joko liittyy muistoja toisista aikakausista, tai B) olen joskus niihin mahtunut, ja siksi säilyttänyt ne 'motivaatiovaatteina'... No, nyt saivat nekin vaatteet viimein lähtöpassit tilaa viemästä! :)

Kestävän kuluttamisen puolesta liputan myös ostamalla ne harvat ja valitut vaatteet myös pääasiassa kirpputoreilta. Vaatekaupasta ostan ainoastaan todelliseen tarpeeseen, ja tuotteita, joita en koe löytäväni käytettyinä. Tällaisia ovat esimerkiksi farkut. Vaateliikkeistäkin on aivan tarpeeksi työlästä löytää sitä juuri minun kropalleni sopivaa mallia, saati sitten kirpputoreilta, missä jokaiset myytävät farkut ovat jo muokkaantuneet käytössä jonkun toisen vartalon mukaisiksi.

Ajattelinkin jakaa tuon tekstin uudelleen kanssanne - alkuperäisasussaan, mitään muuttamatta - sillä paremmin en tänäkään päivänä osaisi asiaa ilmaista! :) Luvassa siis minun vinkkini vaatekaapin päivittämiseen lempivaatteilla.

23.1.2014 / Yhden emännän taisto materialismia vastaan:

''Kotonani on reilu viisi metriä vaatetankotilaa alas puretun vaatekomeron jättämässä syvennyksessä. Lisäksi vaatteita on ripustettu ystäväni kouluaikoina minulle opinnäytetyöhöni valmistamalle vaaterekille. Niitä löytyy myös kahden lipaston vetolaatikoista. Ja vaatetankojen alle sijoitetun kaapiston avohyllyiltä. Ja paperikasseista rekin alapuolelta. Ja eteisen naulakosta, sekä naulakon alla olevan hyllykön laatikoista. Ja olohuoneen kaapiston kangaskoreista. Ja tietenkin kylpyhuoneen pyykkikorista, pyykkitelineeltä kuivumasta ja makuuhuoneen nojatuolista odottamassa henkarille nostamista.

Miksi minulla ei silti ole koskaan mitään päälle pantavaa??

Yritän välillä selitellä hankkimieni vaatteiden lukumäärää ammatillani, joskus naisten muinaisella keräilyvietillä – välillä sorrun jopa lapsekkaaseen ’koska minä tahdon’ –perusteluun, jota komppaa luonnollisesti jalan polkeminen ja alahuulen mutristaminen.

Ja yleensä nuo selittelyt esitän itselleni, kun shoppailukrapulan iskettyä löydän itseni ihmettelemästä, että miksi ihmeessä ahdistaa.

Ostoksien turhuudesta kertoo paljon jo se, että monesti kotiin palattuani kaikkia niitä ihania tavaroita ja vaatteita läpikäydessä – jotka olen juuri huolella kerännyt ja löytänyt metsästysmailtani lähikauppakeskuksesta – tuntuu kuin olisi joulu taas; jokainen tuote tuottaa uuden pienen yllätyksen, kun kaivan sen kassinpohjalta esiin. ’’En edes muistanut, että tällaisenkin ostin!’’

Vihdoin totesin itselleni, että ei mitään järkeä!

Menneinä kuukausina olen järkeistänyt elämääni ihan yleiselläkin tasolla; pyrkinyt hidastamaan tahtia ja poistamaan turhia stressin aiheita. Olen vähentänyt suorittamista ja ottanut suorastaan suunnan kohti arjen hedonismia. Tähän järkeistämiseen yhtenä aluevaltauksena on tullut myös tavaramäärän minimointi kodissani – vaikkei sitä vielä ensisilmäykseltä huomaakaan. ;)

Kuulemani mukaan omia henkisiä varastokaappejaan tomuttaessa ja niitä pään sisäisten muistolaatikoiden sisältöjä karsiessa on yleistä, että samaa karsimistyötä suorittaa fyysisestikin. Silloin saavat kyytiä konttorilla vuosien varrella kertyneet mappikaapit sekä pienen ikuisuuden sukkalaatikossa pyörineet parittomat orpolaiset.

Olen esimerkiksi kahdessa kuukaudessa tarkoituksellisesti syönyt lähes tyhjäksi kuiva-ainekaappini sisällön! Ja vähän nolostellen myönnän, että jotain outoa mielihyvää saan siitä tunteesta, kun huomaan, että minun on pakko ostaa joitakin aineksia, sillä kyseisen vetolaatikon pohja pilkottaa näkyvillä jo erittäin lupaavasti. Kuiva-ainekaappiini ei siis enää kerry hetken mielijohteesta lähikaupasta mukaan poimittuja säilykepurkkeja tai tarjouksessa olleita luomu-lese-täysjyvä-sämpyläjauhoja – joista en kuitenkaan koskaan kokkaa tai leivo yhtään mitään.

Samoin kävin läpi kylpyhuoneeni kaapiston ja kaikki avohyllyjen korit, joiden pohjalle oli ajautunut kaikenlaisia aarteita ja pahan päivän varoja. Nostin käyttöön kaikki puolillaan olevat tai jo ihan viimeisiä hetkiään elelevät kosteusvoidepurtilot ja deodoranttien jämät, shampoomerkkien näytepaketit ja melkein katki poikki kuluneet hiuslenkit. Sen sijaan, että olisin kierrellyt Sokoksella ajankulukseni ja kantanut kassaa kohti kaikki impulssiostosihanuudet – mainoksien uhrina tulee helposti lähdettyä kokeilemaan yhtä jos toistakin rasvaa, ripsaria ja hiuspuuteria – käytinkin välillä jo vähän hampaat irvessäkin loppuun ne shampoojämät ja puolirisat hiuslenkit. Ja jälleen kerran sain valtavasti hyvää mieltä joka kerta, kun sain viskata roskikseen tyhjän pakkauksen tai vaikka hajonneen meikkisiveltimen. Ja kuten keittiössäkin, alkoi kylpyhuoneessa olla tilaa kaapeissa.

Uusi aluevaltaukseni onkin nyt vaatevarastoni. Tässä onkin haastetta tälle vuodelle – tarkoitus olisi, että kesäkuun alkuun mennessä olisin saanut karsittua vaatekaappini sisältämään vain aikaa ja kulutusta kestäviä tuotteita, joiden käyttäminen tuo minulle aina iloa. Jokainen aamu minua vastassa ei olisikaan ongelma, ettei minulla ole mitään päällepantavaa vaan käyttäisin aikaa enemmänkin pähkäillen, mitä ihmettä valitsen päälleni kaikista niistä ihanista vaatteista, joita kaapistani löytyy.

Aloitin siis vaateostoksieni järkeistämisellä. Tähän olenkin luonut oman elämäni Kätevänä Emäntänä (ja henkisenä Marttana) itselleni seuraavanlaisen kymmenen askelman ohjelman:

1. ’’Money for nothing…’’: Olen antanut itselleni tiukan kuukausibudjetin vaateostoksille – uskokaa tai älkää, niin 50€ kuukausibudjetti ei ole ylittynyt vielä kertaakaan, enkä ole jäänyt harmittelemaan jonkin tuotteen ostamatta jättämistä. Jos löydän esimerkiksi upean laukun, joka ylittää kuukausibudjetin, jätän siinä kuussa muut vaateostokset ostamatta ja käytän seuraavassa kuussa kahden kuukauden budjetin. Mutta tässä on oltava itselleen välillä tiukkana – liian helposti sortuu antamaan itselleen luottoa ja käyttääkin tulevan kuukauden budjetin jo etukäteen. Huomasin jo nuorena, kun ostin ensimmäisen Levikseni kesätyörahoilla, että ostamaansa tavaraa arvostaa enemmän, kun sen eteen on joutunut näkemään hieman vaivaa. Tätä oppia yritän laittaa eteenpäin omallekin pojalleni; ensin hänen tulee tehdä kotiaskareita, joista hän tienaa pientä palkkaa – muutama kolikko kukkaroon vaikka astianpesukoneen tyhjentämisestä – sitten laskemme välillä kertyneitä kolikoita ja säästettävän summan suuruutta. Kun sovittu summa on kasassa, lähdemme vihdoin ostoksille – ja voi kuinka poika pitääkään noista tavaroista hyvää huolta!
2. ’’Hajoita ja hallitse’’: Kulutan loppuun nykyiset asusteet, farkut, legginsit ja sukat ennen kuin ostan ainoatakaan uutta. Olen käynyt läpi esimerkiksi sukkahousulaatikkoani – kyllä, minulla on kokonainen laatikollinen eli monia kymmeniä erivärisiä ja kuviollisia sukkahousuja ja legginsejä – ja ottanut käyttöön ne, jotka ovat eniten kuluneet ja siinä rajoilla, että heittääkö roskiin vai vieläkö yrittää käyttää. Joskus on yllättävän vaikea luopua joistakin harvinaisen ihanista legginseistä, vaikka ne olisivat sieltä täältä melkein puhki kuluneet, sillä uusia samanlaisia ei takuulla enää löydy! Siksi jokaista täydellisen väristä sukkahousua tai legginsiä pitäisikin ostaa saman tien kahdet – note to self.
3. ’’Poistu mukavuusalueelta’’: Käyn säännöllisesti läpi vaatevalikoimaani ottamalla erilleen kaikki ne vaatteet, joita en ole käyttänyt viimeisen vuoden aikana. Jokaisena aamuna poimin tuosta kasasta jonkin tuotteen päiväksi käyttöön ja jos kerrankin tuon päivän aikana oloni on ollut epämukava, paidan helmaa on joutunut kiskomaan alaspäin, jostain kohdasta tuntuu ahtaalle tai kerta kaikkiaan tekee pahaa katsoa peilistä, niin kotiin tultua vaate lentää suorinta reittiä joko A) roskiin tai B) kierrätykseen menevien laatikkoon.
4. ’’Hillitse himosi, hallitse halusi’’: Kun löydän tuotteen, joka miellyttää silmää, pysähdyn ensimmäisenä miettimään haluanko tämän vai tarvitsenko tämän? Jos vastaus on “tarvitsen”, saan siirtää tuotteen automaattisesti ostoskoriini. Jos vastaus on “haluan”, jätän tuotteen useimmiten hyllyyn ja ajatuksen hautumaan mieleeni. Yleensä olen unohtanut haluamani tuotteen jo astuessani liikkeestä ulos. Mutta jos vielä muutaman tunnin kuluttua – tai jopa muutaman päivän päästä – ostamatta jättämispäätös harmittaa, palaan lopulta kauppaan ja siirryn tuotteen hankinnan kanssa seuraavaan vaiheeseen.
5. ’’Huuda mun nimee!’’: Vaateostoksilla kerään sovitettavaksi ainoastaan tuotteita, jotka suorastaan huutavat nimeäni. ’Ihan kiva’ jää rekkiin roikkumaan – ihastumisen vaatteeseen tulee viedä jalat alta!
6. ’’Yes, no, maybe so’’: Ennen sovituskopissa kasasin kokeilemistani tuotteista KYLLÄ, EI ja EHKÄ –kasat. Nyt rankkaan tuotteet raa’asti KYLLÄ ja EI –pinoihin. Jos tuotte edes hitusen mietityttää – mitoitus ei ole ihan kohdillaan, väri ei ole ihan minulle sopiva, yksityiskohdat ja tuotteen design ylipäätään eivät saa minua polkemaan jalkaa ja mutristamaan huulta, että ’tahdon tämän, tahdon, tahdon’ – tiedän, ettei sitä tule käytettyä. Näitä vastaavia vaatteita roikkuu vaatetangolla jo aivan riittävästi hintalaput yhä paikoillaan…
7. ’’Quality control’’: Vaatteet, jotka olivat selviytyneet läpi sovituskoppirankkauksen ja päätyneet KYLLÄ –kasaan, joutuivat vielä uuteen tarkasteluun ennen poistumista sovitustilasta: Onko tämä tuote viiden tai jopa kymmenen vuoden kuluttua edelleen yksi suosikkituotteistani? Onko tuotteen väri ja malli riittävän ajaton kestämään trendien vaihtelut? Onko tuote edes laadullisesti niin hyvä, että se kestää vuosien käytön ja kulutuksen?  Tämä ei tietenkään koske sukkahousuja ja vastaavia, joku raja minunkin laatuvaatimuksillani. Bleisereiden ja neuletakkien alla käytettäviä t-paitoja voin ostaa kaikissa mahdollisissa sen hetken muotiväreissä, samoin kuin sukkahousuja, legginsejä, hattuja ja huiveja, sillä niiden hinta-laatusuhde on riittävä. Todennäköisesti ketjutavaratalon t-paita kestää niin kauan kulutusta kuin sen värikin vielä jaksaa miellyttää silmää.
8. ’’Keep it simple, stupid’’: Liittyen edellä mainittuun tuotteen ajattomuuteen, etsin nykyisin selkeitä, klassisia vaatteita, jotka ovat myös väreiltään hillittyjä ja vähäeleisiä. Haaveeni olisi koostaa koko arkivaatevalikoimani muutamalla (kymmenellä) kauniilla perustuotteella, joihin saisi muunneltavuutta (ja potkua) erilaisilla värikkäillä ja kuosillisilla asusteilla ja koruilla. Vaatekaappini onkin vuosien varrella täyttynyt pääasiassa mustista ja harmaista vaatekappaleista, kun taas sukkahousulaatikkoni vilisee kirkuvan pinkkejä, limen vihreitä ja turkooseja, raidallisia, leopardi- ja seeprakuosillisia, kimaltavia ja kirjailtuja sukkahousuja – seasta löytyy vain yhdet mustat!
9. ’’Elämän kiertokulku’’: Jokaista ostamaani uutta vaatetta kohden poistan vaatevalikoimastani yhden vanhan vaatteen ja siirrän se kirpputorille menevien tavaroiden laatikkoon varastoon, josta ne siirtyvät kerran vuodessa kierrätykseen ystäväni kanssa varaaman kirpputoripöydän kautta. Tuotteet, jotka eivät syystä tai toisesta mene kaupaksi, eivät enää palaa kotiin vaan lähtevät Kontin vaatekeräykseen. Näin pyrin pikkuhiljaa poistamaan tilaa viemästä ja vaatetangolta pyörimästä ne vaatteet, joita vuosien mittaan yhä harvemmin tulee otettua käyttöön.
10. “Korjaussarja”: Jos shoppailukrapula kaikista näistä askeleista huolimatta iskee, palautan tuotteen, jos se suinkin on mahdollista! Miksi jättää vaate roikkumaan hintalappuineen vaatekaappiin – muistuttamaan hetkellisestä huonosta arvostelukyvystä ja tuhlatusta rahasta joka ikinen kerta kun avaat kaapin ovet? Palauttamalla virheratkaisun saan myös takaisin osan käytetystä kuukauden ostosbudjetistakin, jonka voin vaikka säästää seuraavalle kuukaudelle ja pistää myöhemmin palamaan johonkin kivempaan!

Haastankin nyt sinut mukaan kestävämpään kulutukseen – tai edes tarkastelemaan kriittisin silmin omia ostotottumuksia! Mistä sinä olisit valmis tinkimään?''

Kuka uskaltaa ottaa haasteen vastaan?! :)

P.s. Viimeisimmän vaatekaapin siivouksen yhteydessä löysin täysin avaamattomiakin sukkahousupaketteja, ja totesin, ettei minun tarvitse lähteä ainakaan sukkahousuostoksille seuraavaan viiteen vuoteen.... :D

Maailman nopein DIY -vaatekaappituunaus lastenhuoneeseen

Vapun jälkeen pikkuhiljaa aika palailla arkeen! :)

Minulla on lista asioita nykyisestä kodistamme, joihin haluaisin löytää toimivan ratkaisun - ja aikaa tuunaukseen... Koska asumme väliaikaisessa kodissa raksailun ajan, tulisi tänne tehtyjen muutosten olla kevyitä, ei jälkiä pahemmin jättäviä ja mahdollisuuksien mukaan seuraavassa muutossa mukaan otettavia.

Yhtenä kohtana listallani on pienemmän pojan makuuhuoneen vaatekaappi. Kiinteässä kaapistossa on vasemmassa reunassa kaappi hyllylevyin, ja se onkin täynnä pojan vaatteita vikattuna, mutta tuon hyllykaapin vieressä on kaksiovinen kaappi, joka on tarkoitettu henkarilla pidettäville vaatteille, mutta tanko puuttuu.

Olen nyt neljä kuukautta miettinyt, miten tämän tilan saisi hyötykäyttöön, mahdollisimman pienin muutoksin. Nyt kaapissa on säilytetty alatasolla pojalle pieneksi jääneitä vaatteita korissa ja minun keskeneräinen ompelutyö muovipussissa... :) Eli sellaiset 80% tilasta tyhjää täynnä ja hyödyntämättä.

Eli kaappi ENNEN tuunausta:

Noh, tästä sitten nopeasti, palttiarallaa vartissa, ja ainoastaan kotona jo olevista tarvikkeista virittelin kaappiin 'tangon' henkareille ja järjestin niin ylimääräiset täkit & tyynyt, kuin käyttöönottamista odottavat isot vaatteetkin loogisille paikoilleen!

...Kyllä sitä saa aikaiseksi, kun vain joskus ehtii aloittamaan... ;)

Tähän tarkoitukseen olisi käynyt pienempikin koukku, mutta varastosta löytyi tähän hätään kaksi tällaista hieman ronskimpaa, jotka sitten ruuvasin kaapistossa jo olleisiin reikiin - eli en siis aiheuttanut edes tuhoa!

Tanko-osa löytyi laukkukaapistani, nimittäin käyttämätön (a.k.a turha) olkalaukun valkoinen nahkahihna, jossa avattavat klipsipäät.

Hihnan toisen metallipään pujotin koukkuun ja toisella puolella kaappia pujotin remmin koukun läpi ja kiristin sen kiinnittämällä metallipään klipsun remmiin.

Saatiin pojan pyhäpaidat ja -housut siististi pois pinoista roikkumaan! ...Tulee ehkä helpommin otettua näitäkin käyttöön, kun ovat näin helposti saatavilla... ;)

Isommalta pojalta pienemmälle jääneet vaatteet, jotka odottavat vielä käyttöönottoa, on nyt lajiteltu koon mukaan kotoa löytyneisiin ruskeisiin paperikasseihin. ...Säästän aina jokaisen paperikassin, jonka olen saanut/ostanut, koska näille löytyy aina uutta käyttöä!

Ja tuohon melkein 10vuotta vanhaan valkoiseen punottuun koriin mahtui varapeitot ja -tyynyt piiloon. Kun kori nousi lastenhuoneen lattialta kaappiin, saatiin lastenhuoneeseen nyt avara tila tulevaa piirustuspöytää varten! :)

Tässäpä vielä JÄLKEEN -kuvat:

Tämä DIY -tuunaus onnistui ihan ilmaiseksi - ja lopputulokseenkin olen tyytyväinen! :) ...Olisihan tämänkin voinut tehdä jo vähän aikaisemminkin....