Puutarhan kuulumisia kesälomien keskeltä

Millä vauhdilla ovatkaan nämä kesän viikot hujahtaneet!

Perjantaina aloitin kesälomani toisen pätkän - reilu kaksi viikkoa luvassa touhua poikien kanssa aamusta iltaan. Ihanaa - ja samaan aikaan puuskututtaa jo valmiiksi... :) Pojissani kun menoa ja meininkiä riittää muillekin jaettavaksi!

Tähän mennessä olemme kesälomaviikkojen aikana ehtineet kotieläinpihaan Lahteen, pelaamaan radallisen minigolfia, risteilylle moikkaamaan Muumipeikkoa, polskimaan Vesipuisto Serenaan, riehaantumaan Särkänniemeen, tekemään autoretken niin kummitädin luo Etelä-Karjalaan kuin mummolaan Pohjois-Savoonkin, kiipeilemään SeikkailuSveitsiin (tämä oli tosin mummun ja papan seikkailupäivä isomman pojan kanssa), läträämään Hyvinkäälle maauimalaan useampaankin otteeseen, viettämään päivää Puuhamaahan ja tänään vielä kävin pienemmän pojan kanssa ihmettelemässä mereneläviä SeaLife -merimaailmassa!

...Hieman on olo, että tänä kesänä tehdään vihdoin kaikki ne jutut, joihin ei aika riittänyt noina kolmena viime kesänä, kun remontti vei jokaisen 'ylimääräisen' hetken - palkintona niin itselle, kuin lapsillekin, että olemme jaksaneet sinnitellä tänne asti. Nyt on aikaa!

*Tuosta viimeisimmästä retkestä löytyykin valokuvia Instagramin puolelta, vinkvink.

Eli on ehditty monenmoista, ja paljon on vielä suunnitteillakin - ja silti on ehditty viettämään rauhallisia päiviä kotosalla leikkien ja leväten. Huomenna taas luvassa ihan vain kotoilua.

...Toki huomisesta kotoilusta tekee entistä hauskempaa tänään puutarhaan saapunut amme! Löysin paikallisesta Facebook -kirppissivustolta vanhat, hyväkuntoisen ammeen kolmen Juhla Mokka -paketin hinnalla!! Palaan tähän kera kuvien, kunhan huomenna ehdin valokuvaamaan. :)

Päivän mittaisia pikkulomamatkoja tehdessä on puutarhassa ehtineet jo hieman rikkaruohotkin villiintyä, kun näin iltaisin talon hiljennyttyä tekee itsekin jo painaa pää tyynyyn. Ei ole kitkeminen ensimmäisenä mielessä touhukkaan päivän jälkeen - yllätys... ;)

Mutta vaikka kasvimaalla rehottaa, niin en itse asiassa ole siitä hirveän pahoillaan; kasvilaatikoiden välissä olevat rikkaruohot, kuten päivänkakkarat ja pihasauniot kukkivat nyt kauniisti, joten ne ovat vain ilo silmälle, sillä puutarhassa on tänä kesänä vielä meno villiä - ja villiintynyttä. Ensi kesän urakkana laittaa laatikoiden ympärille pihakivet ja sorat, ja niiden avulla siistiä lavojen ympärystö.

Samaan aikaan, kun rikkaruohot voivat paksusti ja elelevät leveästi kasvimaan käytävillä, myös hyötykasvitkin tuntuvat nauttivat lämmöstä.

Tällä hetkellä käyn hipeltelemässä malttamattomana avomaankurkkuja ja kesäkurpitsoita, joita pääseekin jo tällä viikolla vihdoin maistamaan! Molemmista näyttäisi satoa tulevan mukavasti - ja kurpitsan alkujakin olen laskeskellut toistakymmentä lehtien seasta.

Iloinen yllätys on ollut myös tämä Saaren Kartanon Kevätpuutarhapäiviltä ostamani amppelitomaatti, Hundreds and Thousends, joka on tuottanut napostelutomaatteja jo melkoisesti ja raakileita kypsyy päivittäin ainakin iso kourallinen.

Tosin meinasin jo tappaa koko kasvin alkuviikkoina, sillä en ymmärtänyt (ennen ystäväni, Googlen, vinkkejä) ettei amppelitomaattia kannata nimestään huolimatta jättää amppeliin, sillä se syö pienestä ruukusta ravinteet nopeasti.

Kasvi ehti jo nuupahtaa todella pahasti, ennen kuin ymmärsin istuttaa se isoon ruukkuun - tomaatti virkosi muutamassa päivässä uuteen kukoistukseen!

Tein kasvimaani laidalle vanhoista tiilistä ja lavankauluksista nurkkauksen pääasiassa kesäkukkasille, joiden toivon houkuttelevan pölyttäjiä myös näihin tomaatinkukkiin. Vanhoista tiilistä kasaamani 'lattiatason' päälle nostelin ruukkupuutarhani; amppelitomaatin ja kaksi kesäkurpitsaa.

Vanhat tiilet pitävät tomaatit poissa ympärillä olevasta kosteasta heinikosta - ja näyttävät niin kauniilta.

Näitä valokuvia ottaessa melkein ehdin nappaamaan yhden tomaatin omaan suuhuni, kun poikani - tuo pikkurastas - huomasi yritykseni ja kipaisi välittömästi saaliinjaolle. :)

Taas katosivat parempiin suihin kypsyneet tomaatit - ja osoite oli ihan oikea; lasten naposteltaviksi nämä kirsikkatomaatit on hankittukin. :)

Aurinkoisia päiviä teille kaikille!

Joko teillä kypsyvät ensimmäiset tomaatit?

Kesälomalaisen pikaisen kuulumiset

Miten aika kuluukaan nöin vauhdikkaasti, kun kesälomat alkavat ja ulkona säät ovat suosineet lomailijaa?! Tässä menossa on loma venynyt puolivahingossa kattamaan työn ohessa myös bloggaamisen...

Olen koettanut olla ottamatta huonoa omatuntoa tästä pienestä blogilomasta, vaikka vähän puolihuolimattomasti olen sille heittäytynytkin - mutta näin kesällä se sallittakoot! Huomioni ja aikani ovat tänä aikana jakamattomasti saaneet niin ollen lomailevat lapseni sekä jo taas hetkeksi töihin palannut mies.

Pienen tauon aikana on intoa ja motivaatiota kerätty kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen oikein huolella. Ja kun hetkeksi hyppää pois arjen rutiineista, syntyy uusia ideoita - vaikka tänne blogiin jaettavaksi!

Palasimme poikien kanssa eilen lapsuudenkodistani Pohjois-Savosta, kamera täynnä valokuvia isäni puutarhan upeasta kukkaloistosta. Kunhan tänään ehdin purkamaan nuo valokuvat + noin tuhat muuta kodistamme ja omasta pihastamme otettua kuvaa, niin palaan pikaisesti kertomaan paremmin viime viikkojen kuulumisia!

...Plus jakamista odottaa myös yksi erinomainen puutarhakirja, josta olen ammentanut inspiraatiota ja vinkkejä tuohon oman kasvimaan muokkaamiseen, monen monta DIY-juttua & vähän uusia remonttikuulumisiakin...

Eli ollaan kuulolla, palaan pian! :)

Rauhaisaa sadepäivää täältä Mäntsälän kulmilta!

Psssst, lomatouhuissamme on pysynyt mukana Villa Kotiranta Instagramissa, eli jos et vielä ole seuraaja, niin liity ihmeessä mukaan menoon.

Isomman pojan puutarhaprojekti (ja vähän äidinkin...)

Helteinen toukokuu auttoi tämän kevään kurkku- ja tomaattikasvatuksen hyvään vauhtiin; yhtenäkään vuotena aiemmin eivät taimet ole olleet näin suuriksi kasvaneita ennen kesäkuun puoltaväliä!

Isompi poika sai syntymäpäivälahjaksi tomaatin-, kurkun ja melonin siemeniä kasvatusrasioineen, ja noista varsinkin kurkku on kasvanut huimiin mittoihin.

Istutin taimet toukokuun puolella jo isoihin ruukkuihin, joita olen nyt parin vuoden ajan haalinut muutamilla euroilla kirpputoreilta, ja asettelin ryhmiksi talon eteläseinustalle tuulensuojaan. Tähän aurinko paahtaa niin tehokkaasti, että vähintään kaksi kertaa päivässä pitää kastelukannun kanssa olla helpottamassa kuivuutta. Altakasteluruukut ovatkin tässä käytössä erinomaisia!

Tukikepeiksi käytin tontilta katkottuja oksia, jotka toukokuussa tuntuivat vielä aivan liioitellun pitkille ja jotka nyt meinaavat auttamattomasti jäädä liian lyhyiksi...

Iltaisin käärin taimet vielä harsoihin, sillä yöpakkasilla on peloteltu vieläkin täällä meillä päin. Kovasti jo odottelen, että saataisiin kesäkuu sellaiseen vaiheeseen, että pääsisi tuosta harsoilusta vähitellen eroon. Laskin eräänä aamuna, että minulla meni palttiarallaa puoli tuntia, kun avasin kaikki harsot puutarhasta ja kastelin taimet!

Kurkun taimet ovat täynnä kukkasia, ja muutaman pörriäisenkin olen nähnyt niissä pyörimässä, mutta edelleen olen hieman huolissani tämän kesän vähäisestä pölyttäjämäärästä. Jopa omenapuussa oli tänä vuonna hälyttävän hiljaista - yleensä pörinä ja surina kuuluu kauas - mutta onneksi omenasatoa näyttäisi silti tulevan mukavasti.

Isompi poika on kyllä tehokkaasti ulkoistanut kasviensa hoitamisen minulle... Pääasiassa hän kiikuttaa vettä omenapuulleen, jonka sai ukiltaan lahjaksi - ja joka näyttää näin ensimmäisenä kesänä jo tuottavan muutamia omenia maistiaisiksi.

Ulkoistamisesta huolimatta poika on kovasti kehuskellut, kuinka hän tulee syömään kaikki kurkut, jotka omista taimistaan saa, eikä muut saa niihin koskeakaan. Valotinkin hänelle jo hieman kuinka maailma oikeasti toimii; minun palkkani hänen kasviensa hoitamisesta suoritetaan kurkkujen muodossa, joita koko perhe saa maistella! :) WIN-WIN!

Samaisella seinustalla majailee myös toinen ryhmä taimia; lisää kurkkuja sekä muutama tomaatti.

Tomaateissa ei vielä kukkia näy, mutta varkaita on saanut napsia irti jo parin viikon ajan! Mokomat kasvavat salakavalasti ja yllättäen nopeasti - melkein parin päivän välein saa pysähtyä tarkastelemaan taimia tarkemmin.

Suurin osa tomaateista kasvaa kasvimaalle rakentamassani kasvihuoneen korvikkeessa; ruuvasin kapeaan ja pitkään kasvatuskehikkoon pystypuut päätyihin sekä vaakapuun, jota vasten asettelin vanhoja ikkunan pokia, joita talon remontin yhteydessä kellarista löysimme.

Ikkunoiden takana taimet ovat tuulensuojassa ja lämpötila nousee kuin kasvihuoneessa! Öisin rakennelman ympärillä on vielä toki harso suojaamassa yöpakkasilta.

Tiesin, että tänä kesänä joudumme pärjäämään ilman kasvihuonetta - suunnitelmissa & säästötavoitteenani ensi kesäksi - joten tämä tomaattilajike on avomaalle soveltuva.

Haaveilen sellaisesta >10m2 kasvihuoneesta, jossa on tiilisokkeli ja lasiseinät, joten talven ajan saankin sitä varten laittaa kaiken liikenevän sivuun. Mies lupasi hankkia tiilet ja muurata sokkelin, jos minä puolestaan hankin kasvihuoneen siihen päälle.

Nyt on sitten taas jotain mistä haaveilla ja jota kohti tehdä töitä! ;)

Viime vuosina en ole juurikaan onnistunut tomaattien kasvatuksessa; joko raakileita ei ole tullut lainkaan tai sitten raakileet ovat ilmestyneet vasta elo-syyskuun vaihteessa, jolloin lämmintä, aurinkoista aikaa ei ole enää riittänyt raakileita kypsyttämään.

Eräänäkin syksynä kypsytin tomaatteja keittiössä käärittyinä sanomalehteen...

Vaikka hiljaista on taasen blogissa ollut, ei tekemisen puutetta ole ollut täällä ihan oikeassa elämässä!

Säät hieman viilenivät täällä meillä, mutta se ei tunnu hirveästi hiljentävän perheen 'kesämiehiä'... :) Minä itse, vilukissa, kääriydyn päivittäin villapaitaan ja lompsin kulkea kumisaappaissa & villasukissa - ja kauhulla katselen rannalta näitä vesipetoja!

Jos et ole vielä löytänyt Villa Kotirantaa Instagramissa, niin tule ihmeessä tutustumaan!

Täällä blogissa on välillä hieman hiljaisempaa näin alkukesän aikaan, kun puutarha tuntuu vievän jokaisen hetken vapaa-ajasta, jota en lasten kanssa vietä, mutta Insta puhelimessa kulkee niin näppärästi mukana kaikkialla, että sinne tulee monta kertaa päivässä jaettua hetkiä arjestamme.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa teille! 

Täällä alkaa olla viimeiset virkeät hetket käsillä, ja hyvä kirja kutsuu kaatumaan peittojen väliin.

Palailen taas pikemmiten kertomaan etenevän ulkovuoriremontin kuulumisia ja puutarhaan ilmestyneestä tukimuuristakin löytyy paljon valokuvia jaettavaksi! ...Melkein toivon jo oikein kunnon sadepäivää, että malttaisin viipyä tietokoneen äärellä oikein hyvällä omatunnolla... ;)

Kesäkuu kukkasin {#Kukkailottelua & #Kollaasihaaste]

Tänä perjantaina ajattelin sujauttaa kahteen eri haasteeseen saman postauksen, kun kerrankin sattui niin hassusti, että samat valokuvat täsmäävät molempiin!

Perjantain kunniaksi Pieni Lintu -blogissa on #kollaasihaaste teemalla 'Kesäkuu', johon ajattelin pitkästä aikaa osallistua. Tämä kesäkuu on nimittäin ollut niin kukkasten täyttämä kuukausi meidän kodissamme - niin luonnonkukkasia, kuin pihamaalle istutettujakin sekä kaupasta ostettuja leikkokukkasia - että ajattelin kasata koosteet Instagramiin (@villakotiranta) julkaisemistani kukkakuvista.

Siis kaikki nämä 23 valokuvaa kukkasista ovat vain KESÄKUUSSA kuvattuja!

...Ja koska perjantaisin on Mansikkatilan mailla -blogin #Kukkailottelua -haasteenkin aika, niin voisinko parempaa kuvasarjaa julkaistakaan aiheeseen liittyen?! :)

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)

Terveiset Savosta!

Pikainen visiitti Pohjois-Savon mummolaan takana; sunnuntaina aamulla lähdettiin ja tänään iltapäivällä jo palattiin takaisin Mäntsälän kulmille. Pidempäänkin olisi voinut viipyä, mutta olin lupautunut palaamaan huomenna kesken kesäloman päiväksi töiden pariin Helsinkiin - ja pojillekin oli jo puuhaa keskiviikolle sovittuna. Heinäkuussa sitten pidemmän kaavan mukaan uudelleen!

Tämä olikin ensimmäisiä kertoja, kun olemme ajaneet poikien kanssa molemmat suunnat pysähtymättä kertaakaan. Yleensä Mikkelissä on meidän perinteinen taukopaikka, jossa sitten vierähtääkin helposti jopa tunti...

Syynä yhtäjaksoiseen ajamiseen oli pienemmän pojan unenlahjat ja isomman pojan viihtyminen nenä kiinni tabletissa; menomatkalla pienempi nukahti ennen Mäntsälästä moottoritielle pääsyä ja heräsi vasta Pohjois-Savossa, 60km ennen määränpäätä! Paluumatkalla taas nukahdus tuli jo mummolan pihasta poistuessa ja rekkoja herättiin ihmettelemään taas Lahden kohdalla. :)

...Tämä äiti käytti siis tilaisuuden hyväkseen, ja nautti reilun kolmen tunnin hiljaisuudesta ja ''paikallaan istumisesta'', ja hyvällä omatunnolla kaasutti Mikkelin kohdalla huoltoaseman rampin ohi... ;)

Pohjois-Savossa kelit olivat ihan yhtä sateiset kuin täällä etelässäkin... Turhaan siis pakkasin uimapuvut ja aurinkorasvat - käytössä olivat hupparit, kumpparit ja jopa sadevaatteetkin!

Ulkoilemaan sentään uskaltauduimme vesisateiden välissä, ja ehdin jopa muutaman hetken kiertelemään vanhan lapsuudenkotini ympärillä, niin kasvimaalla kuin puutarhassakin, kameran kanssa tutkimassa kesän verkkaista etenemistä noilla pohjoisemmilla leveyksillä.

Myös isäni kasvimaalla olivat harsot penkkien yllä, eikä voinut edes harkita niiden keräämistä vielä hetkeen pois. Päivittelimmekin yhdessä tätä naurettavaa kesää, kun yleensä 10.6. on se maaginen takaraja, minkä jälkeen voi tuon harsoshown vihdoin lopettaa... Tänä vuonna puolessa välissä kesäkuuta ei minullakaan ole vielä edes kaikki siemenet kylvettyinä maahan - saati kesäkurpitsat, kurpitsat tai avomaakurkut kannettuina ulos kasvihuoneesta ja istutettuna maahan!

...Alan vähitellen jo itse nostaa tassuja pystyyn tämän 'kesän' osalta, ja antaa kasvimaan pitää välivuotta - tuntuu, että kaikki työ ja vaiva mennyt hukkaan, kun taimet nuupahtavat sisälle odotellessaan sopivia säitä ulos siirtämiseen...

Parasta tässä reissussa taisi isommalle pojalle olla perinteinen ja kovasti odotettu kalareissu ukin kanssa! :)

Noista ukin kanssa tehdyistä retkistä on tullut tärkeitä hetkiä niin ukille, kuin pojallekin; tavaroita pakataan pitkin aamua, tehdään eväitä ja kerätään nuotiopuita, tutkitaan uistimia ja lopulta viettävät aikaa kahdestaan tuntikausia järvellä soudellen, kalastaen ja höpötellen. Siinä siirtyy niin kalastustaitoja, kuin elämänviisauttakin sukumme vanhimmalta tälle tulevaisuuden toivolle.

Ja tällä kertaa sai poika myös uistelemalla saalistakin; ihan mukavan kokoisen hauen!

...Ja minä tietenkin unohdin haukifileet mummolan pakastimeen tänä aamuna kotiinlähtöä tehdessä...!

Pienimmällä pojalla on vielä pitkä tovi odotettavana, että pääsee mukaan noille miesten kalareissuille. Mutta hengessä mukana - vähintäänkin saaliin kokoa päivitellen! ;)

Leppoisia olivat nuo päivät mummolassa - harmi vain, kun mummolaan on matkaa niin mahdottomasti, ettei joka viikonloppu raaski lähteä ajamaan tuota matkaa... Aiemmin matkustin kesäisin isomman pojan kanssa useamman kerran kesässä jopa viikoksi kerrallaan lapsuudenmaisemiini, mutta nyt lapsien omien harrastusten lisäännyttyä tuntuvat rajallisille ne useamman päivän pituiset ajanjaksot, jotka voimme olla poissa kotikulmilta.

Tänä kesänä reissaammekin poikien kanssa pääasiassa kahdestaan näitä mummolamatkoja, sillä mies painaa remonttia sillä aikaa valmiiksi lähestulkoon yötä päivää. Jos aikataulussa aiomme saada kodin valmiiksi, ei juurikaan sanaa 'vapaapäivä' taideta tänä kesänä tuntea!

Ensi kesänä sitten lomaillaan oikein urakalla - siis minkä pihatöiltä ja niiltä lasten harrastuksilta ehditään. ;)

Valokuvasin muuten runsaasti isäni kukkivaa puutarhaa, missä kullerot ja tulppaanit loivat pihasta kauniin värimeren! Lupaan tehdä vielä ihan oman postauksen pelkästään noista kukkivista maisemista, kunhan ehdin ajatuksen kanssa vielä kaikki ottamani valokuvat läpikäymään.

Mutta nyt kone kiinni ja unille - huomenna starttaa auto kohti Helsinkiä ja tiimin kesäpäivää aikaisin aamulla! :)

Toivotaan aurinkoisempia päiviä loppuviikolle! <3

Samanlainen koti kesät talvet, ilman suorittamista kiitos!

Vielä salaisesta syystä, johon palaan blogissa tarkemmin kesäkuun puolella, olen joutunut katselemaan kotiani sesonkisisustajan silmillä. Se on ollut yllättävän...haastavaa.

En nimittäin ole varsinaisesti koskaan kotiani sisustanut kesään tahi talveen, vaan värikäs ilottelu (kera lapsiperheen kaaoksen) kulkee kodissamme punaisena lankana läpi vuoden.

...Toki syksyisin iltojen pimetessä kynttilät ja lyhdyt ilmestyvät tasoille, ja hieman tummempia sävyjä lisään kotimme 'perusvärien' rinnalle. Ja samoin kesää kohti nostelen kaappiin pois silmistä pörröisiä, neulottuja tai virkattuja sohvatyynyjä, ja pakkaan ne lyhdyt kynttilöineen takaisin varaston puolelle.

Mutta en suoranaisesti hullaannu vuodenaikojen vaihdoksista, uusi kotimme kaikkia tekstiilejä ja möbleeraa huoneisiimme kesäksi uutta, raikkaampaa fengshuita! ;)

Kesään kodin valmistelu toteutuukin meillä ehkä parhaiten talven aikana kotoilussa kertyneiden turhien tavaroiden raivaamisella ja tasojen tyhjentämisellä ilmaviksi, sekä vihreyden lisääntymisellä - niin esikasvatustaimien kuin keväisin viherpeukalovimmassani hankittujen huonekasvien merkeissä.

Koetinkin tällä viikolla pohtia vimmaisesti, mille kotini (pitäisi) näyttää stailattuna kesään.

...Ihan pienen stressin sain tästä jo kasvatettuakin itselleni, kunnes lopulta jokin loksahti ajatuksissani paikoilleen ja havahduin toteamukseen:

Aivan naurettavaa koettaa stailata kodista jotain muuta kuin se onkaan! Meidän kotimme on tällainen - kesät talvet, plus/miinus pieniä piristysruiskeita omaksi iloksemme - ja se on juuri täydellinen näin tähänkin tulevaan kesään!

Joten heitin turhat paineet nuivahtaneiden narsissien kera menemään, ja päätin suoriutua tästäkin saamastani haasteesta pysyen uskollisena omalle tyylilleni; sitä sun tätä talon emännän tapaan - maustettuna kahden lapsen kaaoksella ja miehen hiljaisella myöntymisellä! :D

Tämän kevään keräilyharrastus on ollut minulle nuo lasipullot ja -maljakot, joista olen koonnut parikin erilaista asetelmaa olohuoneeseemme.

Olen tehnyt (ainakin omasta mielestäni) ihan käsittämättömän ihania löytöjä kirpputoreilta - suosikkinani edelleenkin Helena Tynellin Pala -maljakko huikeaan kolmen euron hintaan paikalliselta Facebook -kirppikseltä!

Tuo valokuvien suuri lasipullo sekä vihreä maljakko ovat niin ikään muutaman euron kirpputorilöytöjä. Vihreä maljakko odotteleekin nyt ensimmäistä vaaleanpunaisin kukkasin kukkivaa omenapuun oksaa.

Rosopintainen, ruskea lasipullo löytyi raksalta remontin yhteydessä - samoin kuin monen monta muutakin vanhaa lasipulloa etiketteineen, jotka odottelevat vielä puhdistusta ja esille nostoa.

Tuon lasipullon vihreä sävy sopii kauniisti yhteen Vepsäläisen julisteen kanssa, jonka sain jo viime syksynä Mansikkatilan mailla -blogin Tainalta.

Edelleenkin ihan ehdoton lempparini - kiitos, Taina! <3

Olen useaan otteeseen peräänkuuluttanut kerroksellisuutta kodin sisustuksessa, ja muistoesineiden tuomaa persoonallisuutta - siis niitä elementtejä, jotka erottavat edustusasunnon kodista.

Noh, tässä asetelmassa on historian havinaa - vanhojen lasipullojen lisäksi - sillä nuo pyöreät kivet ovat oman lapsuuteni löytöjä! :)

...Vähän nolottaa, että olen ihmetellyt isomman lapseni mukana kulkenutta kivikokoelmaa, jonka hän on aikoinaan kerännyt vanhan päiväkotinsa pihalta, kun omissa tavaroissani ovat nämä kivet kulkeneet jo kolmisenkymmentä vuotta... ;)

....Eikö aikuisena ole enää aikaa katsoa kulkiessa maassa lojuvia kiviä, vai miksi tuntuu, että lapset löytävät aina ne kauneimmat kivet...?

Näihin ajatuksiin hyvä lopetella tältä illalta...! :)

Nauttikaa pitkästä viikonlopusta! 

Me juhlitaan perheen voimin koko viikonloppu syntymäpäiviä; lauantaina juhlitaan poikien kummitätiä ja sunnuntaina taas juhlistetaan omaa kummityttöäni. Kummitusten viikonloppu tiedossa siis - parasta! <3

Kesän ensimmäiset juurekset

Lomamatkalta Pohjois-Savosta palattu viimein kotiin - ja voi onnea, kun piipahdin kasvimaalle melkein viikon poissaolon jälkeen! Oli melkein jo ikävä rehujani... ;)

Kotiin palaamisen kunniaksi ensimmäinen sato juureksia on nyt nostettu maasta harvennuksen yhteydessä. Pääsevät pojat napostelemaan porkkanoita ja nauriita!

Jos jo pelkkä lajien kasvamisen seuraaminen on ollut palkitsevaa, niin sato kruunaa kotipuutarhurin kesän. Ja kun riittävän tiheään on kylvänyt jo alkujaan juurekset, pääsee harventamisen yhteydessä nauttimaan satoa enemmän pitkin kesää - vaikka se harventaminen onkin aina yhtä haastavaa; minkä taimen voi ottaa jo ruokapöytään, minkä joutuu heittämään kompostiin...

Edes pieni tihkusade ei haitannut tänään tippaakaan - hymy korvissa ja hyräillen iskin pitkästä aikaa sormet multaan! Voi kuinka onnellinen voi ihminen ollakaan; yksin, omissa ajatuksissa, puuhaten sen parissa, mitä rakastaa! <3

Lupaan palata mahdollisimman ja ajan kanssa ottamaan taas valokuvia koko kasvimaasta - siellä kukkiikin samettiruusut, kehäkukat, ruiskaunokit, kesäkurpitsat, herneet ja pensaspavut nyt niin kauniisti!