Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hemtex. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hemtex. Näytä kaikki tekstit

torstai 6. syyskuuta 2018

Syksystä, sohvasta ja vähän huonekasveistakin


Tästä sohvasta on tullut ehdottomasti koko perheen lempipaikka tuvassamme. Isompi poika muistaa säännöllisesti siinä reporankana maatessaan kehaista, kuinka hyvä tällä pehmeällä sohvalla on makoilla, ja mies kaatuu siihen melkein päivittäin iltaruuan jälkeen pienille torkuille - siis jos ehtii ennen kuin lapset sohvan valtaavat.

Tuntuu, että varsinkin syksyn edetessä ja talvea kohti siirtyessä sohva kutsuu yhä useammin; kesällä oleskelutilat siirtyivät pihalle, ja sohva taisi olla pääasiassa vieraiden istumapaikkana. Kelien huonontuessa ja iltojen pimetessä tekee mieli vain rakentaa pesä tuonne sohvan kulmaan tyynyistä ja peitosta ja nukahtaa viereisessä pönttöuunissa loimuavan tulen rätinään.


Näitä valokuvia ottaessa piti sen verran 'lavastaa' tilannetta, että pöyhin tyynyt suht kuosiin ja asettelin semi-siististi (ja kuitenkin huomasin, että tuossa ylemmässä kuvassa toinen raitatyyny jäi väärin päin, eli kuvaan tuli tuo tupsuton puoli - pienempi poika ilmeisesti tästä tyynystä nyhtänyt kaksi tupsua irti ja ne odottelevat hyllyn päällä kiinni ompelua...) - eihän meidän sohva koskaan oikeasti näin järjestyksessä ole!

...Sanotaan nyt vaikka näin, että miesvoittoisessa taloudessa, jossa minä saan naisvertaistukea ainoastaan pihakanalan leideiltä, ei juuri ketään muuta kuin minua hetkauta tippaakaan, ovatko tyynyt littanassa, kasana yhdessä nurkassa, viskattuna selkänojan yli sohvan taakse vai aseteltuna trampoliiniksi sohvan eteen... Minä sitten aina perheen poikien - ison ja pienten - siirryttyä sohvalta pois käyn yksin tyynysotaa, jotta edes kerran päivässä sohva näyttäisi tältä...! :)


Ulkona syksyyn pukeutuva maisema sai minut kaipaamaan sisällekin jotain pientä väripiristystä - jotain lämpimämpää sävyä tuohon pesänrakennukseeni.

**Muistatko sohvan aiemmat keltaiset tyynyt? Kuvia löytyy vaikka täältä; klik!

Ensi hätään laitoin H&M Home verkkokauppaan tilauksen kahdesta poltetun oranssin sävyisestä samettikankaisesta tyynynpäällisestä, jotka itse asiassa saapuivat tänään, ja joiden saman tien totesin olevan aivan liian oranssit olohuoneeseen, mutta täydelliset makuuhuoneen Nefriitin seinävärin kanssa.

Onneksi kaapista löytyi käyttöönottoa odottamassa kauniit, ilmeisesti myös H&M Home:n tyynynpäälliset, jotka olen ostanut paikalliselta kirpputorilta muutaman euron yhteishintaan viime keväänä. Ne sointuivat kauniisti sohvalla jo olleisiin Hemtexin raitatyynyihin ja aiemmin H&M Home:n alennusmyynnistä tilaamiini vaaleanvihertäviin tyynyihin.


Yläkuvassa tuo kuviotyyny on näitä kirppislöytöjäni syksyyn - samoin kuin alla olevan kuvan punertava ja tummemman vihreä tyyny.


Kodin sisustamisen osalta en ole oikein saanut otetta vielä syksystä - en tosin ole ihan varma, ehdinkö kunnolla tässä tohinassa saada otetta kesästäkään! :)

Olen aiemminkin kertonut, etten ole oikein sellainen 'sesonkisisustaja'; kodin värit eivät vaihdu vuodenaikojen mukaan, enkä muutaman kuukauden välein maalaa seiniä viimeisimmillä trendiväreillä.

Pidän tietynlaisesta pysyvyydestä - varsinkin tässä koko ajan muuttuvassa maailmassa ja yhä enemmän ja enemmän vaativassa työelämässä, jossa ainoa vakio tuntuu olevan muutos, on ihanaa, kun tietyt pienet, mutta niiiiiiin tärkeät asiat pysyvät turvallisen vakaina. Yksi tällainen on koti.

Koti on turvasatama. Paikka johon ankkuroitua, kun ympärillä myllertää.

Koti on paikka, jossa voit olla täysin oma itsesi - hyvinä ja huonoina päivinä - ja jossa ladata henkiset akut. 

Toisille koti on ehkä henkisempi määritelmä. 'Koti on siellä missä sydän on.' Minulle talo/huoneisto tai muu rakennus ei itsessään täytä termin 'koti' vaateita - vaikka siellä kuinka asuisivat kanssani elämäni rakkaimmat ihmiset; olen asunut elämäni aikana monen monessa asunnossa ja talossa - nopeasti laskettuna kaikkiaan yhdessätoista - mutta vain kolmessa kodissa.

Villa Kotiranta on ehdottomasti KOTI!


Eikä kenellekään taida enää tulla yllätyksenä, että rakastan sisustamisessa runsautta, joka tietyissä määrin on sanakirjassani synonyymi 'kodikkaalle'.

Tuvassamme runsautta ja elävyyttä sisustamiseen tuovat erityisesti alati lisääntyvät huonekasvit.

Nyt syksyä kohti innostuin ostamaan taas muutaman kasvin lisää - varsinkin, kun ne löytyivät näppärästi paikallisesta K-Citymarketista ruokaostoksien yhteydessä hyvin, hyvin edullisesti!

Helteiden väistyttyä kasvit tuntuvat nauttivan olostaan - onko joku muukin huomannut saman? Kesän aikana kärvistelleet viherkasvit ovat nyt syksyä kohti jotenkin ryhdistäytyneet ja varsinkin rönsyt tuntuvat paljon tuuheammille näin säiden viilennyttyä ja auringon paahteen vaihduttua syksyn kuulauteen.


Tuvan pitkää seinää lähes dominoi tuo vuosi sitten lahjaksi saatu kahvipuu, joka oli jäänyt edellisillä omistajillaan tarpeettomaksi ja kasvanut jopa liian massiiviseksi heidän kotiinsa. Ehdottomasti yksi suosikeistani täällä kotonamme!

Kahvipuun viereen kipusi uusi tulokas, kultaimarre, joka onkin oikea kodin vihersuodatin, eli sillä on  ilmaa puhdistavia ominaisuuksia. Kasvi ei siedä suoraa auringonvaloa, vaan viihtyy hajavalossa tai jopa varjossa, joten kuvittelisin sen nauttivan olostaan tuossa eteläikkunaa vastapäätä olevalla seinustalla.


Kultaimarretta pitäisi muistaa sumutella säännöllisesti, joten tässä onkin minulle hieman uutta haastetta ja muistettavaa... Täytynee ottaa viikonloppuisin tavaksi kantaa tämä sekä peikonlehdet kylpyhuoneeseen erityishoitoon - jos en rakenna tietoisesti sumuttelusta rutiinia johonkin tiettyyn päivään, voin suoraan sanoa, etten tule muistamaan koko puuhaa....

Mutta jos onnistun tämän kasvin lannistamaan, niin voin yrittää aina uudelleen, sillä kasvin hinta, 4,99€, ei pistä vielä irvistämään!


Toinen uusi hankintani ei ole tuo alakuvan vasemman reunan aloe vera, vaan oikean reunan muorinkukka.

Muorinkukkia on ilmeisesti monen tyyppisiä ja meiltäkin löytyy nyt kaksi - tai jopa kolme - aivan erinäköistä muorinkukkaa! Yksi olohuoneessa tuolla samaisella seinustalla ja mielestäni verannallakin majaileva kasvi on muorinkukka...


Kuten kultakimarre, muorinkukkakaan ei viihdy suorassa auringonvalossa, mutta toisaalta tämä kasvi kaipaa valoa eikä viihdy varjossa.

Muorinkukka oli ostettaessa jo valmiiksi tuossa kotiimme sopivassa saviruukussa - ja ruukkuineen hintaa kasville jäi ainoastaan 5,90€!


Tuvan kanssa minulla on tällä hetkellä todella ristiriitainen fiilis; toisaalta pidän siitä juuri sellaisenaan, mitään en ottaisi pois taikka vaihtaisi, mutta samaan vauhtiin - koska syksy nyt vain on henkisesti sellaista uudistumisen ja uusien alkujen aikaa - minun tekisi mieli möbleerata koko tila ylösalaisin ja laittaa aivan uuteen uskoon!

...Ja samaan aikaan, kun tätä kirjoitan tässä keittiön pöydän äärellä ja katselen tupaan päin, en todellakaan tiedä mistä repisin ajan ja energian aloittaa mylläyksen tässä arjen keskellä - ja mikä pahinta, en sitä kuitenkaan edes kerralla ehtisi valmiiksi saattaa ja tuloksena olisi ainoastaan pitkään to do -listalla roikkuvia tavarakasoja lattioilla, jotka odottelisivat läpikäyntiä & uuden sijoituspaikan löytämistä...!

Kuulostaako tutulta, te ruuhkavuosissa kierivät kohtalotoverit...? ;)


Ehkä olen tässä kohti armollinen ja annan periksi; ehkä jopa nostan käteni ylös tämän sohvan ympärille sijoittuvan tyynyshowkin (draamaa vai tragikomediaa?!) kanssa ja vain heittäydyn tuonne sekaan nauttimaan hiljaisista, hämäristä aamuista ja pimeistä illoista lasten nukahdettua...!


Tsemppiä ja aurinkoa kaikille vielä viikon viimeisiin arkipäiviin!

Nauttikaa tuosta ihanasta alkavasta ruskasta - vaikka pienin kävelylenkein!

torstai 8. maaliskuuta 2018

Vilukissan kotosalla vilttejä kesät talvet


Varhaiset huomenet taas täältä Mäntsälän maaseudulta!

Koetin jo eilen aamulla kirjoittaa muutaman sanasen blogiin, kun heräsin ulko-oven kolahdukseen miehen lähtiessä töihin, mutta pienempi herra päätti toisin noustessaan ylös jo hyvissä ajoin ennen aamukuutta...

Sinällään toki mukavampaa, että lapset heräävät itse ajoissa, ettei tarvitse arkiaamuina unisia muksuja hoputtaa pukemaan ja pieninkin ehtii vielä hetken leikkimään ennen hoitoon lähtöä. Mutta 05:45, vähän turhan aikaisin...


Kerroinkin sunnuntaina raidallisista Hemtex:in koristetyynyistä, jotka löysin paikallisen Citymarketin alennusmyynnistä. Noh, samaisella ostosreissulla mukaani tarttui myös pitkään haaveilemani sinisävyinen viltti - niin ollen alennuskorista!

Jo ennen vuoden vaihdetta kyseiseen vilttiin ihastuin, mutta tuolloin tuvassa oli vielä jouluisen punainen värimaailma; lattialla sohvan edustalla oli ystävältäni ikilainaan saatu punainen ryijymatto, eikä tuvassa ollut ainoatakaan sinistä elementtiä, johon tuo viltti olisi sävyiltään sopinut.


Joulun jälkeen viltti unohtui, mutta värimaailma tuvassamme vaihtui viileämmäksi - hieman keväisemmäksi; löysin varastosta muutoissa mukana kulkeneen sinisen räsymaton, jonka vieressä harmaan Ikean Ektorp -sohvankin sävy alkoi taittua hieman siniseen. Myös vaaleat vihreän sävyt tulivat keltaisen rinnalle tehosteväreiksi.

Ja kuin vahingossa tuvastamme oli tullut väreiltään täydellinen tuolle Hemtex:in viltille!


Myös viltin hinta oli alennuskorissa niin vastustamaton, ettei tarvinnut edes jäädä harkitsemaan - tai itselle perustelemaan - tätä hankintaa; 7 euroa!


Tuvassa, sohvan ja nojatuolin kupeessa, pitää mielestäni olla vilttejä ympäri vuoden. Olen melkoinen vilukissa, ja kesäisinkin yleensä liikun villasukissa kotosalla - ja nukun villasukissa ympäri vuoden! Sateisena kesäpäivänä palelen helposti ja silloin kaipaan vilttiä, johon kietoutua lämmittelemään.

Kevättä kohti kerään talviteloille pörröisen villaiset viltit sekä raskaat huovat, ja otan esiin puuvillaiset, 'kangasmaiset' vaihtoehdot. Tähän kategoriaan tuo uusin vilttilöytö sopii täydellisesti!


Nautin tästä ensimmäisestä keväästä Villa Kotirannassa niin suunnattomasti; vaikka olemmekin remontin aikana tässä vuosien varrella huomanneet, kuinka valoisa talo onkaan kesäisin etelään päin suuntautuvine ikkunoineen, on tuota kevätauringon valoa ilo tuvassa ihastella!

...Ensimmäistä kertaa ei kevätauringon valossa edes ärsytä pesemättömät ikkunat tai leijailevan pölyn esiintulo. ;)

Katsotaan muuttuuko ääni kellossa kesällä, jos oikein aurinkoiset kerrankin sattuu - joudumme nimittäin tuolloin pitämään kaihtimet ikkunoissa kiinni päivisin, ettei huonelämpö pääse nousemaan hellelukemiin...


Hih, ehdin juuri kirjoittaa, että ''Hei mahtavaa, kellokin on jo kohta 06:00 ja lapset nukkuvat edelleen'', kun kammarista huudettiin jo äitiä... :)

Tämähän meni siis kerrankin kuin Strömssöös; ehdin ottamaan ennen arkiaamun tohinoita pienen hiljaisen hetken yksin ja jakamaan teille nämä eiliseltä odotelleet valokuvat! ;)


Tsemppiä teille kaikille sinne myös viikon viimeisiin arkipäiviin!

Psssst, viikonloppuna on Raksa -messut Lahdessa - olethan sinäkin tulossa?!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Uudet Hemtex -tyynyt verannalle


Ihanan aurinkoista, mutta napakan kipakkaa sunnuntaita täältä Mäntsälän maaseudulta!

Perheen kaksi isointa miestä heräsivät jo seitsemän jälkeen, ja aamupalan jälkeen huimasti topattuina suuntasivat pilkille - hatun noston arvoinen suoritus!

Ulkolämpötilan mittari meiltä puuttuu, mutta veikkaan yli -20C, sillä toinen autoista ei suostunut kuin pihisemään ja poika palasi vielä kertaalleen ennen lähtöä lisäämään kolmannen paksun paidan ylleen...

Minä puolestaan jäin kotiin pienemmän pojan kanssa leppoisasti lämmittämään tupaa pönttöuunilla ja nauttimaan aamukahvia ikkunan läpi viileästi paistavan auringon paisteeseen. Sisällä lämpöä sentään ennen uunin lämmitystäkin jo yli +20C, joten olen varsin tyytyväinen tähän työn jakoon. ;)

Pakkasessa pilkkimisen sijaan ajattelin laittaa teille jakoon eilen ottamani valokuvat uusimmista tyynylöydöistä!


Oli jo ennen joulua ihastellut paikallisessa Citymarketissa näitä punavalkoisia Hemtexin tyynyjä, jotka sopivat kauniisti vanhan talon tunnelmaan, mutta ostopäätöksen tekeminen nopeilla kauppareissuilla venyi ja venyi, ja lopulta ehdin jo tyynyt unohtaakin.

Vasta nyt, kun puolivahingossa kuluneella viikolla löysin ne alennuskorista 4€ kappalehintaan, tartuin tilaisuuteen ja ostin niitä kaksi. Hinta oli sinällään jo aivan naurettavan halpa, sillä pelkkää sisätyynyäkään et meinaa saada alle neljällä eurolla, jos itse tyynynpäällisen ompelet!


Vanhana vastavärien ja runsaiden kuvioiden rakastajana tykästyin heti punaisen ja vihreän sävyjen yhdistelmään!

Vajaa kuukausi sitten kerroinkin noista verannalle aiemmin löytyneistä tyynyistä ja puusohvan verhoilukankaasta; vihreä tyyny on HM Home:n verkkokaupan alennusmyynneistä parilla eurolla löytynyt, ja patjan verhoiluun käytin samaisesta alennusmyynnistä tilattua pöytäliinaa. Vihertävänkeltainen Finlaysonin tyyny löytyi kirpputorilta 0,50€ hintaan.


Kevätaurinko paistaa verannalle jo niin kauniisti - ja verannan kahvipöydälle nostamani huonekasvit suorastaan kukoistavat etelään suuntautuvien ikkunoiden äärellä! Odottelen jo itsekin kovasti kesää ja kahvihetkiä verannalla, en nimittäin ole vielä ehtinyt istahtaa kahvikupin ääreen tuolle puusohvalle.

...Meinasin jo kirjoittaa, että ehkäpä tänään sen teen, mutta sitten muistinkin, että kunhan miehet saapuvat kalareissultaan on lounasaika, jonka jälkeen hiihtokisoihin lähtö ja iltapäiväksi suunnittelimme uimahallissa piipahtamista. :)

Sunnuntait - lapsiperheessä harvoin pelkkää rauhallista kahvista nautiskelua... ;)


Nyt läppäri kiinni ja Lego -leikkien pariin!


Aurinkoista ja leppoisien touhujen täytteistä sunnuntaita kaikille!


sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Alennusmyynneistä pienillä löydöillä helpotusta kevään odotukseen



Joulukuusi siirtyi vihdoin pihalle nuotiopaikalle, ja kevättä kohti vähitellen ottaa suuntaa meidänkin kotimme. ...Tosin pienempi pojista luuli kuusen joutuneen vahingossa nuotiolle ja koetti raasu raahata kuusta takaisin sisään... ;)

Lyhdyt on kerätty pois, samoin tontut ja jouluiset asetelmat. Joulukuusen tilalle palasi keinutuolikin evakosta ja huonekasvit valtasivat taas tuvan ikkunat.

Eilen selailin H&M Home -verkkokaupan alennusmyyntejä ja laitoin kuusi (!!) keväisen raikasta, vaaleanvihreää ja keltaista tyynyä tilaukseen, sekä vihertävän pöytäliinan. Verkkokaupassa oli ilmeisesti tähän iltaan asti poikkeuksellisesti toimitukset ilman toimituskuluja, joten parin euron tyynyliinoja oli kerrankin järkeä tilata verkkokaupasta. ...Yleensä toimituskulut ovat suhteessa poskettomat, jos haluaisi tilata vain tuotteen tai pari.

Ennen kuin nuo raikkaat uudet tyynyliinat saapuvat, nappasin olohuoneeseen alennusmyynnistä kaksi sohvatyynyä, joita olen käynyt hipeltelemässä jo varmaan pari kuukautta.


Kävin ostamassa muutaman kerän villalankoja neuleprojektiini paikallisesta Citymarketista, ja siinä samalla kierähdin liikkeen Hemtex -osaston kautta - nämä tyynyt olivat nyt alennusmyynneissä 10€/kappale, joten nappasin tyynyt sohvan molempia päätyjä varten!

Tulipa hyvä mieli!


Vaikka ostinkin nämä lähinnä ensi syksyä ajatellen, en malttanut olla ottamasta käyttöön siksi aikaa, että saan keväisemmän väriset tilalle. :)


Nuo oranssin ja punaisen sävyt sopivat kauniisti yhteen tuvassa vielä hetken viipyvään ryijymattoon, joka on ikilainassa parhaalta ystävältäni, ja vihreät taasen pönttöuunin sävyyn, tuvan runsaslukuisiin huonekasveihin sekä tuohon vanhaan Keiteleen karttaan!

Lisäksi hauskat tupsut ovat leikkisä lisä ei-niin-vakavaan sisutukseemme. :)


Vaikka joulu on jo pakattu laatikoihin ja nostettu varastoon, ei talvista tunnelmaa vielä tarvitse täysin kodista riisua. Onhan vasta tammikuu! :)

Maaliskuussa, auringon alkaessa jo lämmittää ja lumikinosten sulaessa vähitellen pois, kaipaan vahvemmin keveyttä kodin ilmeeseen. Huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa, kun ruoho vähitellen vihertää ja kevätkukkaset nousevat esiin, tuon raikkaita sävyjä kodin tekstiileihin ja raivaan tasojen päälle kertyneitä tavaroita kaappeihin; talven aikana rehevän lämpimäksi vuorattu kodin sisustus pitää tomuttaa raikkaaksi, avaraksi ja valoisaksi!

Siinä missä talvella pyritään sulkemaan pakkanen ja viima, pimeys ja kylmät sävyt kodin seinien ulkopuolelle, kesää kohti häviää sisä- ja ulkotilojen rajat - luonto tulvii sisään ja pihasta aukeaa toinen olohuone.

Voi miten jo odotankaan ensi kesää...!


Mutta nautitaan vielä hetki näistä kipakoista pakkaspäivistä - luistellaan posket punaisiksi ja käperrytään iltaisin lempikirjan ja kahvikupin kanssa sohvan nurkkaan, takkatulen lämpöön. Kömmitään koko perhe saman viltin alle lämmittelemään ja herkuttelemaan hyvällä omatunnolla, jos illan pimeys vie mennessään, eikä mitään aktiivista jaksa tehdä.

Nyt on vielä hyvä syy kotoilla, eli laiskotella, herkutella ja nauttia ihan vain lököilystä sisätiloissa rakkaiden kanssa!



Rentouttavia viimeisiä sunnuntain hetkia ja voimia tulevaan viikkoon!


torstai 16. marraskuuta 2017

Lähestyvästä joulusta viis - raikasta vihreää ja keltaista keittiöön!


Odotellessani eilen poikaa treeneistä kiersin pari Mäntsälän keskustan kirpputoria pikaisesti. Toivoin löytäväni muutaman hieman isomman vaalean rottinkikorin - ei toivoa - mutta mukaani tarttui mm. seitsemän inspiroivaa sisustuskirjaa 1€ kappalehintaan ja lapsille pari paitaa.

Päivän paras löytö oli eräällä myyntihyllyllä muiden pikkuesineiden sekaan hukkunut kaunis keraaminen kulho. Ensin silmään pisti kaunis keltaisen sävy, ja kun nostin kulhon käteen lähempään tarkasteluun, rakastuin!

Kauniit vihreän, keltaisen ja ruskean sävyt kulhon kyljissä ja syvä sininen sävy sisäpinnalla. Ja vielä erinomaisessa kunnossa!


...Hieman pelotti kääntää kulho nurin hintalapun tarkistamiseksi, sillä tämän kulhon ihan ehdottomasti halusin viedä kotiini!

Kulhon pohjasta löytyikin erittäinen iloinen yllätys; hinta 0,50€!

LÖYTÖ!

Hintalapun alta pohjasta paljastui kirjainyhdistelmä GDR eli kulho on Itä-Saksan tuotanto aikaväliltä 1949-1990.


Omalla tavallaan näistä väreistä ja kuvioinnista muistui mieleeni Marimekon Sääpäiväkirja -tuotteet.


Ensin ajattelin, että tästäpä kulho ensi kevään rairuoholle - onhan väritys raikkaan keväinen. Mutta kun nostin astian laukusta illalla keittiössämme, löysi se välittömästi paikkansa tupakeittiömme avohyllyltä.

Voin kuvitella jopa valkoisen hyasentinkin tuon 'ruohon' tilalle - tai valkoisen helmililjan vihreine varsineen!


En ole koskaan oikein innostunut suoranaisen joulun sisustamisesta kotiin; en siis vaihda esimerkiksi tyynyjä, verhoja tai mattoja jouluisiksi. Tuon pienillä jutuilla toki kotiin talvisempaa tunnelmaa, kuten kransseilla, tähdillä ikkunoissa, tai vaikka kynttiläasetelmilla, mutta perusilme kodissamme pysyy samanlaisena läpi vuoden.

Siksi tämä keittiön avohyllyille nostettu asetelma rakkaita astioita ja pienesineitä ei vaihdu sesongin mukaan, vaan paremminkin päivittyy uusien löytöjen myötä. Rakastan tuota valkoisen, keltaisen ja vihreän raikasta yhdistelmää!

Niinpä uusi kulho nousi hyllylle ja korvasi aiemmin samalla paikalla 'heinien' ruukkuna olleen pienen virkatun korin.


Hyllyille ja tasoille löytää tiensä muistot vuosien takaa; tuo keltaisissa kehyksissä oleva printti on Lontoosta 2013 ostamani postikortti, joka on tässä ajassa löytänyt tiensä jo neljänteen keittiööni. Keltaisen kehyksen - itse asiassa useammankin samanlaisen - olen ostanut joskus vuosia, vuosia sitten Lahden Anttilasta alennusmyynnistä.

...Näitä valokuvia katsellessa huomasin, että olipa tuonne hyllylle nostettu myös pojan junakin näköjään jäähylle... :)


Tänä vuonna mies sai pienemmältä pojalta isänpäivälahjaksi Martinexin 'Maailman paras isä' -mukin, joten isillä on onkin nyt kaksi lempimukia; Hemtexin 'I have a HERO, I call him DAD' -muki löytyi joulupaketista pari vuotta sitten.

...Ja minä tässä kaiken tohinan keskellä koetan muistaa rakastua arkeen... ;)


Mutta päivän postauksen sanoma oli, että

silmät auki niillä kirppiskierroksilla!

Ikinä ei tiedä, mikä löytö sinua odottelee siellä sekaisella alimmalla hyllyllä jemmassa.

Kuten nuo alla olevan valokuvan ohuet lasiset jälkiruokakulhot; olin vanhempieni kanssa vuosia sitten Pohjois-Savossa paikallisella rompetorilla kiertämässä ja isäni ihastui näihin jalallisiin kulhoihin. Äitini ei koskaan niistä innostunut, ja kulhot päätyivätkin pitkäksi aikaa romukaappiin keräämään pölyä. Onneksi äitini ei ehtinyt kulhoja vielä lasinkeräykseen heittää, uhkauksistaan huolimatta, ja ehdin pelastaa ne omaan kotiini.

Nyt nämä lasikulhot ovat minulle rakkaat muistot minun ja isäni yhteisestä innosta kirpputoreihin ja kauniisiin esineisiin. ;)


Blogissa on viime viikkoina ollut hieman hiljaisempaa - tämä loputtomiin venynyt muuttolaatikoiden purkaminen ja tavaroiden järjestely vie ihan naurettavan paljon aikaa iltaisin. Ja niinä iltoina, kun olisin ehtinyt blogin ääreen istumaan, on ollut liian pimeää valokuvaamaan - tai sohva, Netflix ja sipsit ovat houkuttaneet liikaa... ;)

Ollaan armollisia toisillemme ja itsellemme - tähän pimeään, märkään vuodenaikaan saa hieman lepsuilla ja kerätä voimia!

Aurinkoisempaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kesän ensimmäiset liljat [#Kukkailottelua]

Useampi viikko neilikoita jo takana - tällä viikolla #kukkailottelua -haastepostauksessani vihdoin vaihtelua liljoilla! :)


Liljoja olen todella harvoin ostanut meille kotiin, vaikka koko lapsuuteni (ja edelleenkin) olen liljoja ihastellut isäni puutarhassa.

Tosin lapsuudenkodissani tuotiin harvoin kukkia omasta kukkapenkistä sisälle maljakkoon, vaan niiden annettiin kukoistaa ulkona. Ehkä erittäin rehevästi kasvavasta ruiskaunokkipenkistä raaskittiin joskus napata kimppu kotiin.

Ja nyt tarkemmin muistellen, aina kylään lähtiessä äitini keräsi omasta puutarhasta näyttävän kukkakimpun tuliaisiksi. Ehkäpä leikkokukaksi kerääminen omaan kahvipöytään tuntui vanhemmistani kukkasten tuhlaamiselle - kauemminhan kukkaloisto kestää kukkapenkissä, kuin veteen katkaistuina, eikä niitä raaskittu 'tuhlata' itseensä.


Itse haaveilen tuonne Villa Kotirannan pihaan tuleviksi kesiksi niin runsaita liljapenkkejä, että ilman sen suurempaa pohdintaa raaskin leikata kimpun kotiimmekin koko kukintakauden ajan!

Vanhemmillani on aina ollut pitkävartisia liljoja, mutta omaan puutarhaan olen haaveillut kerroksellisuudesta ja katsellut myös lyhytvartisia lajikkeita.

Lisäksi lapsuudenkotini puutarhassa suurin osa liljoista on oransseja. Upea kontrasti muutoin niin hempeässä puutarhassa, mutta itse kaipaisin joukkoon myös valkoisia ja vaaleanpunaisia liljoja.

....Piti ihan kaivaa blogin arkistoista vanha valokuva kesältä 2015, jonka olen ottanut isäni puutarhasta:


Nämä #kukkailottelua -haasteen vaaleanpunaiset liljat ovat lähikaupastamme, kuten edellisten viikkojen neilikatkin. Hinta neljän varren kimpulle jäi K-ketjun myymälässä alle kolmen euron.

Eli jälleen kerran kaunista pikkurahalla! :)


Näiden liljojen sekaan olisi voinut muuten poimia tuolta pihalta myös muutaman horsmankin! Pihassamme kukkii horsma parhaillaan vaaleanpunaisen ja violetin sävyissä, ja pari kimppua olen jo sisällekin niistä kerännyt.

Horsmalle sopivan kauniin maljakon saa muuten vanhasta Ilves -purkista, vinkvink! ;)

Nämä liljat sen sijaan saivat maljakokseen yhden suosikeistani, jonka olen ostanut tovi sitten Hemtexistä. ...Olen välillä harmitellut, että olisi pitänyt ostaa samaan vauhtiin yhtä kokoa pienempikin versio, sillä en tiedä onko kyseinen malli enää valikoimassa...




Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)



lauantai 27. toukokuuta 2017

Kesä on virallisesti saapunut - luonnonkukkasia omalta pihalta, kera Reilun Kaupan neilikoiden [#Kukkailottelua]


Virallinen merkki, että kesä on vihdoin saapunut näillekin leveyksille (olematta lainkaan äärioptimisti *tirsk*), on luonnonkukkien ilmestyminen kotiimme - runsain mitoin!

Kesäkauden starttasivat nykyisen kotimme pihalla kukkivat syreenit(?!), jotka saivat seurakseen ruokakauppareissulla ostamani Reilun Kaupan neilikat. Pyörittelinkin pitkään kukkaosastolla myös kauniita, violetin sävyisiä neilikoita, mutta päädyin lopulta tähän tuttuun ja turvalliseen punertavareunaiseen vaihtoehtoon. :)


Yksin neilikat tuossa Hemtexin maljakossa näyttivät honteloille ja vähän reppanoille, sillä en raaskinut varsia lyhentää kovin dramaattisesti - toivon niiden kestävän maljakossa vielä monen monta päivää, ja uusien imupintojen leikkaamisen myötä haaveilen saavani vielä useamman erilaisen asetelman tehtyä näillä samoilla neilikoilla.


Jotta asetelmaan saisi ryhtiä ja volyymia, kipaisin etupihaltamme nipun juuri kukkaan puhjenneita syreeninoksia. Viereisestä pensaasta, jonka nimeä en valitettavasti tiedä, leikkasin vielä muutaman tukevan ja erittäin vehreän oksan tuomaan asetelmaan runsasta vihreyttä.


Mitä pidät?


Neilikka kimppu maksoi hieman alle viisi euroa, ja muut asetelman kukkaset ja vihreät olivat ilmaisia luonnonantimia, joten melko näyttävänkin kimpun saa pienellä sijoituksella! :)

Ja kun tosiaan muistaa leikata noita uusia imupintoja ja lisätä vettä päivittäin - näille lisään vettä, en vaihda kokonaan uutta, sillä lisäsin veteen ravinnepussin sisällön - niin tuo alle viiden euron neilikkakimppu taipuu vielä moneen asetelmaan ennen nuupahtamista.

...Vanhasta muistista sanoisin, että nuo syreenit alkavat tiputtamaan lehtiään jo parin päivän jälkeen, joten ne kannattaa vaihtaa uusiin vaikka päivittäin - varsinkin nyt, kun materiaalia löytyy luonnosta runsaasti!


Tuo vanha nojatuoli räsymattoineen ja ympäröivine huonekasveineen on edelleen ehdottomasti lempipaikkani tässä talossa. Juuri sopivasti kotoilua ja mummolaa minun makuuni! <3

Hemtexin 'kristallimaljakkokin' sopii mummola-henkeen täydellisesti. :)


Sovittelin asetelmaa myös keittiömme ruokapöydälle, ja teinkin sen ääressä eilen työpäivän keittiöömme perustamassani kotikonttorissa - Instagramiin laitoinkin valokuvan tuosta työpisteestäni (@villakotiranta).

Kyllä kelpasi syreenin tuoksussa töitä tehdä, ja olihan tuo ilo silmällekin - vähän vaihtelua konttorin työpisteen sermiseinä -näkymään... ;)



Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...