Kotiseutumatkailua Pohjois-Savoon

Piipahdimme poikien kanssa muutaman päivän syyslomareissulla lapsuudenkotini maisemissa Pohjois-Savossa. Koska matkaa mummolaan kertyy vajaat 400km suuntaansa, ei tavallisen viikonlopun takia kovin usein jaksa pakata poikia neljäksi tunniksi autoon. Näin lomaillessa ehtikin kolmen yön visiitillä jo rauhoittumaan aloilleen ja isompi poikakin ehti käydä ukin kanssa kahtena päivänä kalassa.

Isomman pojan kalastaessa ja paistellessa ukin kanssa nuotiomakkaroita, suuntasimme pienemmän pojan kanssa mummolan metsään retkelle.

Puhtaassa luonnossa ilo liikkua, ja voi kuinka tuo poika nauttiikaan kömpiessä ja könytessä sammalmättäillä ja kaatuneiden puunrunkojen yli!

Meidän retkemme punainen lanka oli tällä kertaa aarrejahti! Aarteiksi määrittelimme kaiken jännittävän luonnosta löytyvän ihmeteltävän, ja tarkempaa tutkimista vaativan, kuten marjat, sienet, linnunpöntöt, käävät, naavan sekä isot kiipeilykivet ja muurahaispesät.

Metsässä liikkuminen on loistavaa tasapainoharjoitusta niin pienille kuin isoillekin! Monesti sain juosta perässä, kun tämä pikkumies kipitti huomattavasti ketterämmin yli (ja ali) esteiden...! :)

Metsäretken aarrejahdin pääpotti oli 'mörkö', eli kaatuneen puun pystyyn nousseet juuret!

...Ehkä hieman liian jännä löytö äidillekin...

Sieniäkin löydettiin valtavasti erilaisia (laitan enemmänkin valokuvia tuonne rinnakkaisblogin puolelle pikemmiten), mutta niin kätevä emäntä en vielä ole, että tunnistaisin lajikkeita ja voisin niitä poimia ihan syötäväksi...!

Eli nämä valokuvien meille vieraat sienet valokuvattiin talteen ja jätettiin varuilta lopulta metsään... :)

Mummolan takapihan suuri vaahtera oli jo pudottanut lehtensä, ja pojat päättivät auttaa mummoa ja ukkia haravoimalla lehdet valtavaksi kasaksi.

...Tosin hieman myöhemmin minullekin alkoi aueta tämän jalon teon taustalla olleet oikeat motiivit... ;)

Pääasia, että saatiin kunnolla liikuntaa ja haukattiin roimasti raikasta ilmaa! Ja siinä sivussa helpotettiin isovanhempien pihatöitä hitusen. ;)

Savossa maisemat olivat muuten syksyisemmät kuin Mäntsälän leveyksillä - ja tänä aamuna lämpömittari näytti hurjaa -4C pakkasta. ...Hurjaa siksi, että olimme kesärenkailla liikkeellä! Hieman jännitti lähteä ajamaan Etelä-Suomea kohti, kun maisema oli valkoinen kuurasta pitkälti vielä Mikkelinkin pohjoispuolella.

Mutta kotiseutumatkailun ja varovasen rauhallisesti edenneen paluumatkan jälkeen on pakko tunnustaa, että onhan vain ihanaa olla taas kotona, ja omalla kotisohvalla!

Välillä pitää lähteä, jotta muistaa, kuinka ihanaa on tulla takaisin.

Vannoin jo perheelle, että huomenna en aio nousta ylös aikaisin, heräsipä muut mihin aikaan tahaansa. Käännän kylkeä ja otan vaikka kirjan käteen peiton alla piileskellen. Saatan toki harkita hetkellistä kipaisua keittiön puolella, kun kahvin tuoksu leijailee kammariin saakka... ;)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Nimipäiväsankarille lahjaksi pieni irtiotto

Mieheni antoi minulle - todennäköisesti edes tajuamattaan - tervetulleen nimipäivälahjan; pikkuisen irtioton arjen tohinoihin! Hän oli nimittäin pakannut jo aamulla uimakamppeet autoon, ja työpäivän jälkeen jatkui hänellä päiväkodin kautta matka isä-poika -laatuajan viettoon uimahalliin! :)

Vapaa-aikaa, tai paremminkin hiljaista yksinäisyysaikaa, on nykyisin kyllä ihan liian harvoin.

Minä olen näin kolmenkympin rajapyykin ylittäneenä löytänyt itsestäni savolaisen supliikkinaisen lisäksi myös jörön erakkoluonteen; jaksaakseni sosiaalisena niin töissä kuin vapaa-ajallakin, tarvitsen aika ajoin mahdollisuuden ypöillä, olla puhumatta kenellekään, ja uppoutua vain omiin ajatuksiin.

Tänään, kun paketillinen ypöilyaikaa tipahti töiden jälkeen syliini, ei kauaa tarvinnut miettiä mitä tehdä; koko päivän olin selkä kyttyrässä istunut tietokoneen äärellä, ja läpikäynyt editoitavia videoklippejä työprojektin haastatteluista. Kun vapaus koitti, kiskaisin tossut jalkaan ja heitin kamera laukun olalle - ihana, ja kohta harvinainen, ilta-aurinko paisteli niin kauniisti, että lähdin läheiselle rantalaavulle haukkaamaan happea.

Muutama vuosi sitten paras keino ajatusten nollaamiseen, ja stressin poistoon oli päivän viettäminen rinteessä, DH-pyöräilyn merkeissä. Siinä (mahdollisimman) kovaa vauhtia rinteitä alas ajaen, kiviä ja puita väistellen, oli pakko laittaa kaikki ajatukset sivuun, ja tyhjentää pää - ainoa, mihin pystyit keskittymään, oli se hetki, ja se mutka. Muuten olit pusikossa - ja pahimmassa tapauksessa sairaalassa.

Naureskelin tuolloin, että jooga ja pilates eivät ikinä tulisi sopimaan tälle vauhtihirmulle luonteelle. Taisi mottoni elämään olla 'tuolloin täysii, tai ei ollenkaan', tai Elastista lainaten 'täysillä pain, ja paareilla pois'...

 

Sitten aloin odottaa pienintä poikaamme, ja jännästi nuo vauhtilajit jäivät vähitellen taka-alalle siinä Mahan kasvaessa. :) Samaan vauhtiin muutimme tänne maaseudulle, joten Lahteen jäivät myös potkunyrkkeily ja silloinen kuntosali.

Masun kasvaessa aloin kärsiä selkäkivuista, ja kipupiikeistä jaloissa, jotka saattoivat notkahduttaa varoittamatta jalat alta. Palasinkin valtavan mahan kanssa salitreenien pariin, ja löysin helpotuksen kipuihin niin saliharjoittelusta, kuin lämpöjoogasta, pilateksesta sekä BodyBalance -tunneilta. Siinä samalla opin vähitellen nauttimaan noista pienistä, tunnin mittaisista hetkistä, jolloin pysähdyin kuuntelemaan kehoani ja olemaan paikoillaan ajatuksieni kanssa.

Vauva-arjen päästyä vauhtiin, jäivät pilatekset ja joogat vähemmälle, mutta kaipuu hiljentymiseen ja rauhoittumiseen eivät kadonneet.

Vähitellen olen löytänyt itselleni uusia tapoja löytää sisäinen ZEN -tila; paras paikka siihen on kasvimaa! Yksin, luonnon ääniä kuunnellen, ja porkkanoiden kitkemiseen keskittyen, voi löytää rauhallisen olon. Ajatukset vain kulloinkin penkistä pois kiskaistavan porkkanan valitsemisessa, jää kaikki turha taka-alalle.

Kuulostaako kahjolle? :) ...Kitkeminenkin voi tuoda onnen tunteen!

Taikka tällainen pieni kävelylenkki yksin kameran kanssa. <3

Ja siitähän tässä elämässä pitäisi olla kyse; rauhan ja levon löytämisestä, tässä kaiken ruuhkavuoden kiireen keskellä, kun kalenterista loppuu päivät ja kellosta tunnit kesken!

...Ei viikon lomia voi ottaa rentoutuakseen, kun lapsilla on harrastuksia, itsellä talvilomaankin vielä hurjan monta kuukautta, raksalla painaa aikataulut päälle, ja pitäisi vielä ehtiä harrastamaankin; blogiakin olisi mukava ehtiä kirjoittamaan useammin, salillekin pitäisi joskus keretä. Niin, ja muutaman projektin olen rakennellut toteutettaviksi vielä lähiviikkona, ihan vain silkasta rakkaudesta uuden hauskan luomiseen! :)

Totesinkin miehelle eilen, että kun viikkoon voisi saada yhden päivän lisää, jolloin voisi pysäyttää koko muun maailman hetkeksi paikoilleen, ja tehdä kaikki ne asiat, jotka haluaisi ehtiä tekemään.

Näistä pienistä karkumatkoista yksinäisyyteen saa valtavasti voimaa ja energiaa.

Kun vietin Habitare -messuilla päivän pääasiassa yksin valokuvaten, tuntui illalla kotiin palatessa, kuin olisin ollut pitkän viikonlopun kaupunkilomalla! :)

Tai, kun eilen pääsimme miehen kanssa livahtamaan yhdessä hetkeksi ystävän kanssa syömään ulos - parhautta!

Ja viikonlopun paras hetki oli, kun perjantaina taloon laskeutui illalla kahdeksalta hiljaisuus, ja miehen kanssa kaaduimme sipsien, suklaalevyn ja tölkki-Cokisten kanssa katsomaan suosikkisarjaamme Netflixistä.

Ne pienet, suuret ilot. <3

Mutta nyt, kun saan vielä pienen hetken nauttia tästä hiljaisuudesta, taidan sulkea tietokoneen, ja kömpiä hyvän kirjan kanssa sohvalle lueskelemaan. Ehkäpä keitän vielä mukillisen kamomillateetäkin. :)

Ihanaa, rauhallista ja levon täytteistä nimipäivää kaikille Saduille! <3

Pihalla vihertää - MakroTex viikkohaaste 'Lehti'

Hmph, ei sitä kauaa malta blogin ääreltä pois olla - valtava kasa valokuvia odottelee läpikäyntiä Pohjois-Savon vierailulta (kyllä, olemme jo palanneet takaisin!) ja kieltämättä ihanaa päästä taas hetkeksi ihan omassa rauhassa tietokoneen äärelle... ;)

Tämänkin viikon Pieni Lintu -blogin MakroTex -valokuvaushaasteen tiimoilta oli melkein pakko jalkautua luontoon, sillä aiheena oli 'lehti'. Ja tarkennuksena vielä, että nimenomaan kasvin lehti - muuten olisin saattanut pinkaista valokuvaamaan noita raksalta löytyneitä vanhoja sanoma- ja aikakauslehtiä... ;)

Syksyllä voisi tulla muuten tämä lehti -teema uudelleen haasteen aiheeksi, sillä sitä syksyn väriloistoa on myös mukava kuvata...

*Enemmän MakroTex -viikon periaatteesta voit lukea Pieni Lintu -blogista.

Pieniä sieviä sieniä ja muuta pikkunättiä luonnosta - MakroTex viikkohaaste 'Nätti'

Tällä viikolla Pieni Lintu -blogin MakroTex -haasteen aiheena on 'Nätti'.

Nätin ja kauniin ero on mielestäni erittäin selkeä; Nätti on pientä ja sievää, melkeinpä söpöä, muttei aivan yhtä imelää. Nätin ohi saattaa kulkea huomaamatta. Kaunis on puolestaan jotenkin mahtipontinen sana; se sisältää voimaa ja rohkeutta. Kauniin synonyymi voisi olla 'ylväs'.

Koska kevät houkuttaa viihtymään pihalla, päätin jättää sisustusjuttujen valokuvaamisen toiseen kertaan ja lähdin metsästämään takapihaltamme nättejä yksityiskohtia. Niitä pienen pieniä, ja vaatimattomiakin asioita, joihin ei muulloin edes kiinnitä huomiota.

Ja loppuun vielä tämä vähemmän vaatimaton, mutta erittäin nätti luontokappale, joka päätti tulla seuramieheksi valokuvausretkelleni... :) ...Voi Bono...

*Enemmän MakroTex -viikon periaatteesta voit lukea Pieni Lintu -blogista.