Hetki hiljaisuutta leikekirjojen parissa, parasta!

Viikonloppuna koetin kovasti etsiä inspiraatiota tämän viikon projektiin (tästä lisää hieman myöhemmin) leikekirjoistani, ja unohduinkin lopulta askartelujen pariin pidemmäksikin aikaa! Nämä leikekirjat vievät minut aina mukanaan - ja mikä parasta, pitkästä aikaa ehdin viikonloppuna jopa syventyäkin puuhaan kaikessa rauhassa.

Näiden kirjojen äärellä - sakset toisessa kädessä, liimatuubi toisessa - löydän aina sen kaipaamani ZEN -tilan!

Lehtileikkelelaatikko on täyttynyt taas huimaa tahtia, kun olen läpikäynyt muuton alta arviolta metrin mittaisen rivin sisustuslehtiä, joita olen säästellyt, ja repinyt niistä säilyttämisenarvoiset kuvat.

....Harvassa ovat lehdet, jotka parinkaan vuoden jälkeen enää inspiroivat niin, että ne tahtoisi kokonaisina säilyttää. Yleensä kulloinkin ajankohtaiset sisustustrendit jaksavat kiinnostaa ja inspiroida vain sen lyhyehkön hetken, ja parin vuoden päästä näyttävät vanhanaikaisille - ja joskus jopa noloille...

Keräänkin talteen pääasiassa ajattomia ideoita, kuten kuvia värikkäistä rintamamiestaloista, 60-luvun vintage huonekaluilla sisustetuista asunnoista, tai muuten vain ajattomista kodeista, joista löytyy joku hauska punainen lanka, joka jaksaa kantaa vuodesta toiseen.

Ehkä siksi onkin hyvä, että lehtileikkeet ehtivät lojumaan leikkaamisen jälkeen kuukauden tai jopa vuodenkin laatikossa, ennenkuin ne ehdin läpikäymään ja liimaamaan vihkoihin - monesti laatikon pohjalta löytyy kuvia, joita katsellessa en todellakaan enää käsitä, että mikähän niissä oikein minua inspiroi niin kovasti, että otin ne talteen?! :)

Tuo yllä olevan valokuvan pahvirasia löytyi muuten jokunen viikko sitten Lahden Kärkkäiseltä ja oli naurettavan halpa - tarkkaa hintaa en enää muista, mutta alle 3€! Siellä oli monta hyllyä täynnä ihania kuosirasioita eri kokoisina, mutta tämä miellytti omaa silmää - ja kukkaroa - eniten. :)

Iso kuppi kahvia siis ja lehtileikkeiden kimppuun! :)

Näiden leikekirjojen kohdalla yhdistyvät taipumukseni perfektionismiin ja yli-järjestelmällisyyteen... ;)

Jos vain leikkaisin ja liimaisin, siinä järjestyksessä, kun laatikosta esiin nousevat, olisin liimannut jo kauan sitten tämän laatikollisen - sekä toisen, joka odottelee vielä vuoroaan varastossa!

Mutta EI! :)

Minullahan on erilaisia vihkosia eri teemoille; on 'Rustiikkisia sisustuksia', josta nämä postauksen kuvat ovat, 'Moderneja koteja', 'Jouluisia ideoita Villa Kotirantaan', 'Sisustusideat vanhaan taloon', 'Piha ja puutarha', 'Ideat makuuhuoneeseen', 'Ideat olohuoneeseen'.... Lista on melkoinen - olenhan näitä askarrellut lähes koko ikäni!

...Työhuoneeseenkin on suunnitteilla useampi avohylly, joille kaikki vihkoni olisi tarkoitus saada mahtumaan ja helposti otettavaksi selailuun...

Eikä oman elämänsä organisaattori suinkaan tyydy siihen, että vihkossa kuvat olisivat vain vihkon teeman mukaisesti, vaan tietenkin minun täytyy vielä aukeamalle sommitella kaikki samaan värimaailmaan, samaan sisustustyyliin, tms kuuluvat kuvat. Eli jokaisella aukeamalla on jokin punainen lanka - joskus se teema saattaa lopulta aueta ainoastaan minulle.... ;)

Eikä näissä vihkoissa ja leikekirjoissa ole ainoastaan kyse kuvien arkistoinnista, vaan tämä on minulle jo jonkinlainen taiteenmuoto - hieman kuin kirjan taittoa tekisin. Vihkojen tulee olla kauniisti sommiteltuja ja visuaalisesti mielenkiintoisia.

Hieman kuin ikiomia sisustuskirjoja taittaisin!

...Kirjoja, joissa on vain ihania, inspiroivia juttuja - ei ainoatakaan tylsää kuvaa.

Oikein malttamattomana odotan, että saan joskus työhuoneen valmiiksi ja käyttöön; saan levitellä kaikki lehtileikkeet isolle pöydälle, nostaa esille kaikki keskeneräiset vihkot ja jättää askartelutuokion päätteeksi kaiken levälleen työhuoneen suljetun oven taakse odottelemaan seuraavaa hiljaista hetkeä - ilman, että tarvitsee pelätä, että pienet sormet ehtivät saamaan kuvat käsittelyynsä... ;)

Voimia kaikille uuteen viikkoon, ja tsemppiä sinne aherrukseen!

Tuulahdus heinäkuulta - visiitillä lapsuudenkodissa

Näissä maisemissa vietettiin viikonloppua Pohjois-Savossa!

Lähdimme pienimmän pojan kanssa Mäntsälän sadetta pakoon, ja lähes koko reissun ajan saimme nauttia auringonpaisteesta ja lähes helteisistä keleistä tässä ihanassa ympäristössä.

 

Mansikoita masu pullollaan - ja mummon leipomaa mansikkakakkua! <3

Äidilleni on lasteni myötä syntynyt perinne leipoa täytekakku lähes jokaiselle käynnillemme lapsuudenkodissani. Ei omassa lapsuudessani näin herkuteltu - tapa taitaakin olla niitä isovanhempien etuoikeuksia lelliä pikkuisia... ;)

Pohjois-Savossa mansikkakausi oli vanhempieni puutarhassa juuri parhaimmillaan, ja useamman litran sai äitini päivittäin marjoja jo pakastaakin.

Edes tämä herkkusuu ei onnistunut koko mansikkamaata kerralla tyhjentämään, vaikka kerran vielä  onnistui karkaamaan luvattakin mansikkamaalle napostelemaan ennen kotiin lähtöä... ;)

Isäni marjamaa - pensasmustikoineen, puutarhavadelmineen ja mansikoineen - jota koristavat erilaiset kukkivat lajikkeet peurankelloista lähtien on mielestäni todella kaunis. Koko pihamaa ja puutarha on muutenkin rennolla otteella (ja 'sattumanvaraisella istuttelulla') toteutettu yhdistelmä vanhanajan luontopihaa ja harvinaisempienkin lajikkeiden istutuksia.

Osa kukkalajikkeista on itseasiassa alkujaan 1900 -luvun alkupuolella jo kasvanut isäni lapsuudenkodin maisemissa Tervossa, ja sieltä hänen mukanaan kulkeutunut Pohjois-Savoon.

Valokuvasin puutarhan kukkaloistoa niin paljon, että ajattelin julkaista niistä koosteen perjantain Kukkailottelua -haasteessa! :)

Marjasato näytti runsaalle muuallakin kuin mansikkamaalla; puna- ja mustaherukka-, sekä karviaispensaat olivat täynnä kypsyviä marjoja.

Omaan puutarhaani ei tänä vuonna näytä tulevan omenasatoa lainkaan - toki viime vuoden yli 200kg omenasadosta tehtyä mehua on vieläkin melkoisesti jäljellä - mutta isäni puutarhassa myös omenapuut olivat täyttyneet raakileista!

...Voi, kun Isäni viherpeukalon olisinkin perinyt... ;)

Pojalle mummolan Jami-koira, sekä Musta Kissa ja Rontti-kissa olivat ikävöityjä kavereita, joita kuukauden erossa olon jälkeen rapsuteltiin ja halailtiin urakalla. ...Pihakissoille hieman kova paikka tämän pienen eläintenystävän loputon rakkaus... ;)

...Ja minäkin ehdin viettää muutaman hetken nauttien auringosta ja pienestä palasta rauhaa yksin kameran kanssa puutarhassa kierrellen! :)

Olinkin jo tässä arjen tohinan keskellä unohtanut, miten minun akkuni latautuvat kyykkiessä kukkapuskassa, jahdaten kameran kanssa herhiläisiä ja perhosen toukkia! :)

ZEN!

...Noita luontokuvia tulikin niin paljon, että niistäkin lupailen laittaa vielä koosteita tuonne rinnakkaisblogin puolelle viikonloppua kohti.

Eikä viikonlopun aikana työt raksallakaan pysähtyneet, sillä mies jäi ahertamaan poissaollessamme; yläkerran wc- ja suihkutilan seinät on nyt laatoitettu (laitoinkin valokuvaa Instagramin puolelle) ja portaiden pystysuorille osuuksille vaaleat kuviolaatatkin ovat paikoillaan.

Koetan huomenna ehtiä illalla vielä valokuvaamaan raksalle ja laittaa valokuvia jakoon, sillä muutakin huimaa edistystä remontissa tapahtuu; keittiömme saapui tänään ja kaapistot alkavat suunnitelman mukaan nousta huomenna paikoilleen!! :)

Etenee, etenee... ;)

Mutta nyt kaadun hetkeksi sohvalle vaaka-asentoon - mies lähti käymään asioilla kera pienimmän pojan, ja minulle vapautui pieni pala taivasta hiljaisuuden merkeissä. <3

Tsemppiä viikkoon, ja hei - ihanaa elokuuta!!

Se ois syksy nyt!

*....Harkitsee puolivakavissaan kynttilöiden ja viime talvena kesken jääneiden neuletöiden kaivamista esiin...*

Nimipäiväsankarille lahjaksi pieni irtiotto

Mieheni antoi minulle - todennäköisesti edes tajuamattaan - tervetulleen nimipäivälahjan; pikkuisen irtioton arjen tohinoihin! Hän oli nimittäin pakannut jo aamulla uimakamppeet autoon, ja työpäivän jälkeen jatkui hänellä päiväkodin kautta matka isä-poika -laatuajan viettoon uimahalliin! :)

Vapaa-aikaa, tai paremminkin hiljaista yksinäisyysaikaa, on nykyisin kyllä ihan liian harvoin.

Minä olen näin kolmenkympin rajapyykin ylittäneenä löytänyt itsestäni savolaisen supliikkinaisen lisäksi myös jörön erakkoluonteen; jaksaakseni sosiaalisena niin töissä kuin vapaa-ajallakin, tarvitsen aika ajoin mahdollisuuden ypöillä, olla puhumatta kenellekään, ja uppoutua vain omiin ajatuksiin.

Tänään, kun paketillinen ypöilyaikaa tipahti töiden jälkeen syliini, ei kauaa tarvinnut miettiä mitä tehdä; koko päivän olin selkä kyttyrässä istunut tietokoneen äärellä, ja läpikäynyt editoitavia videoklippejä työprojektin haastatteluista. Kun vapaus koitti, kiskaisin tossut jalkaan ja heitin kamera laukun olalle - ihana, ja kohta harvinainen, ilta-aurinko paisteli niin kauniisti, että lähdin läheiselle rantalaavulle haukkaamaan happea.

Muutama vuosi sitten paras keino ajatusten nollaamiseen, ja stressin poistoon oli päivän viettäminen rinteessä, DH-pyöräilyn merkeissä. Siinä (mahdollisimman) kovaa vauhtia rinteitä alas ajaen, kiviä ja puita väistellen, oli pakko laittaa kaikki ajatukset sivuun, ja tyhjentää pää - ainoa, mihin pystyit keskittymään, oli se hetki, ja se mutka. Muuten olit pusikossa - ja pahimmassa tapauksessa sairaalassa.

Naureskelin tuolloin, että jooga ja pilates eivät ikinä tulisi sopimaan tälle vauhtihirmulle luonteelle. Taisi mottoni elämään olla 'tuolloin täysii, tai ei ollenkaan', tai Elastista lainaten 'täysillä pain, ja paareilla pois'...

 

Sitten aloin odottaa pienintä poikaamme, ja jännästi nuo vauhtilajit jäivät vähitellen taka-alalle siinä Mahan kasvaessa. :) Samaan vauhtiin muutimme tänne maaseudulle, joten Lahteen jäivät myös potkunyrkkeily ja silloinen kuntosali.

Masun kasvaessa aloin kärsiä selkäkivuista, ja kipupiikeistä jaloissa, jotka saattoivat notkahduttaa varoittamatta jalat alta. Palasinkin valtavan mahan kanssa salitreenien pariin, ja löysin helpotuksen kipuihin niin saliharjoittelusta, kuin lämpöjoogasta, pilateksesta sekä BodyBalance -tunneilta. Siinä samalla opin vähitellen nauttimaan noista pienistä, tunnin mittaisista hetkistä, jolloin pysähdyin kuuntelemaan kehoani ja olemaan paikoillaan ajatuksieni kanssa.

Vauva-arjen päästyä vauhtiin, jäivät pilatekset ja joogat vähemmälle, mutta kaipuu hiljentymiseen ja rauhoittumiseen eivät kadonneet.

Vähitellen olen löytänyt itselleni uusia tapoja löytää sisäinen ZEN -tila; paras paikka siihen on kasvimaa! Yksin, luonnon ääniä kuunnellen, ja porkkanoiden kitkemiseen keskittyen, voi löytää rauhallisen olon. Ajatukset vain kulloinkin penkistä pois kiskaistavan porkkanan valitsemisessa, jää kaikki turha taka-alalle.

Kuulostaako kahjolle? :) ...Kitkeminenkin voi tuoda onnen tunteen!

Taikka tällainen pieni kävelylenkki yksin kameran kanssa. <3

Ja siitähän tässä elämässä pitäisi olla kyse; rauhan ja levon löytämisestä, tässä kaiken ruuhkavuoden kiireen keskellä, kun kalenterista loppuu päivät ja kellosta tunnit kesken!

...Ei viikon lomia voi ottaa rentoutuakseen, kun lapsilla on harrastuksia, itsellä talvilomaankin vielä hurjan monta kuukautta, raksalla painaa aikataulut päälle, ja pitäisi vielä ehtiä harrastamaankin; blogiakin olisi mukava ehtiä kirjoittamaan useammin, salillekin pitäisi joskus keretä. Niin, ja muutaman projektin olen rakennellut toteutettaviksi vielä lähiviikkona, ihan vain silkasta rakkaudesta uuden hauskan luomiseen! :)

Totesinkin miehelle eilen, että kun viikkoon voisi saada yhden päivän lisää, jolloin voisi pysäyttää koko muun maailman hetkeksi paikoilleen, ja tehdä kaikki ne asiat, jotka haluaisi ehtiä tekemään.

Näistä pienistä karkumatkoista yksinäisyyteen saa valtavasti voimaa ja energiaa.

Kun vietin Habitare -messuilla päivän pääasiassa yksin valokuvaten, tuntui illalla kotiin palatessa, kuin olisin ollut pitkän viikonlopun kaupunkilomalla! :)

Tai, kun eilen pääsimme miehen kanssa livahtamaan yhdessä hetkeksi ystävän kanssa syömään ulos - parhautta!

Ja viikonlopun paras hetki oli, kun perjantaina taloon laskeutui illalla kahdeksalta hiljaisuus, ja miehen kanssa kaaduimme sipsien, suklaalevyn ja tölkki-Cokisten kanssa katsomaan suosikkisarjaamme Netflixistä.

Ne pienet, suuret ilot. <3

Mutta nyt, kun saan vielä pienen hetken nauttia tästä hiljaisuudesta, taidan sulkea tietokoneen, ja kömpiä hyvän kirjan kanssa sohvalle lueskelemaan. Ehkäpä keitän vielä mukillisen kamomillateetäkin. :)

Ihanaa, rauhallista ja levon täytteistä nimipäivää kaikille Saduille! <3

Kasvimaalla aloitettu jo sadonkorjuuta

Kasvimaa voi edelleen rehevästi ja runsaasti! :)

Nyt, töihin lomilta palattuani, tuli hieman vähemmän käytyä ihastelemassa kasvimaata, mutta onneksi tuo lavapuutarha ei ihan joka päivä minua ole kaivannut hoitotöihinkään... Ihanan omavarainen ja loppujen lopuksi vähällä huollolla toimeentuleva kasvimaa - juuri minun makuuni! ;)

Tämä kesä on ollut tosiaan ensimmäinen, jolloin kasvimaallani on maissi kasvanut. Tai noh, ainakin maissin varret, en tiedä ehtivätkö nuo tähkäpäät ihan maisseiksi asti näillä säillä kypsyä...

Mutta ihan jo pelkkänä kasvatuskokeiluna ollut viihdyttävä laji - pojatkin päässeet näkemään, miten se maissi ihan oikeasti 'tehdään'. ;) Ja jos ei muuta, niin ainakin komeita katsella, ja kivasti myös auringonpaahteessa varjostaneet matalempia lajeja - ja pintamultaa.

Tässä, ns. 'amerikkalaisessa laatikossa', kasvavat rinnakkain nuo jenkkilän herkut; maissi ja bataatti. Kumpikin näyttää voivan vahvasti, mutta kummankaan sadosta ei mitään takeita! :D Jännityksellä syksyn satokautta odotellessa...

Myös vanhojen ikkunoiden alla kasvavat bataatit ovat saaneet vauhtia (ainakin) lehtien kasvuun, en tiedä mitä tapahtuu sitten mullan alla... Tuolla lämpöisessä 'kasvihuoneessa' ovat myös rikkaruohot villiintyneet, mutta olen niiden antanut hoitaa 'elävän katteen' virkaa. Multa on pysynytkin lavan sisällä kosteana, vaikka ikkunoiden alla taimet ovatkin ihan kastelun varassa - sateelta suojassa.

Ensimmäiset pulleat herneetkin ovat jo kadonneet poikien suihin - kuten tarkoitus olikin! Myöskin (kuva alla) taustalla kasvavat tillit ovat rehevät, ja kukinnot odottelevatkin nyt kasvihuonekurkkujen kasvamista! :)

Herneen ja salkopavun laittaminen samaan lavaan ilman kunnollista tukea oli itseltä aloittelijan virhe - nyt kasvit ovat kietoutuneet toisiinsa ja kaatuilevat raskaina nippuina million minnekin pain... Ja syötäviä herneitä on ollut vaikeaa sieltä seasta koettaa löytää ja kerätä talteen!

Oppikokemuksena siis, että ensi vuonna salkopapu menee ihan erilliseen laatikkoon, eikä muita lajikkeita saa sinne kaverikseen!

Pensaspapu sen sijaan kasvaa ja voi hyvin, ja ensimmäiset pavut ovat jo ilmestyneet. Veikkaisin, että ensi viikolla saamme jo ensimmäisen tuorewokin omista aineksista kasattua - NAMS!

Pensaspavun ja salkopavun ero kasvamisessa on se, että tuo salkopapu tosiaan kasvaa korkeaksi, ja sillä on samanlaiset tarrautumislonkerot kuin esimerkiksi herneellä. Pensaspapu taas nimensä mukaisesti kasvaa yksittäisinä matalina pensaina, eikä tarraudu muihin kasveihin. Esimerkiksi tänä vuonna pensaspapu kasvaa kasvimaallani pinaatin kanssa sulassa sovussa samassa lavassa.

Myöskin tomaatit rehottavat valtoimenaan - niin kasvimaalla kuin kasvihuoneessakin - mutta yhtäkään raakiletta ei vieläkään ole ilmestynyt. Ainoastaan kukkia runsaasti, mutta noinkohan ehtivät mitään satoa tuottamaan... :(

Vanhojen ikkunoiden alla kasvimaalla olleet kolme tomaatin taimea olivat sen verran vahvavartisiksi kasvaneet, että meinasivat jo kaataa kumolleen asetetut ikkunat. Nostin siis pokat pois ja tomaatit ovat nyt avian taivasalla, säiden armoilla....

Noita tomaatintaimia suojanneita ikkunanpokia valokuvatessa, kyykistelin matalalla lavan reunojen tasalla, kun yhtäkkiä oikealla näkyi isojen lehtien kätkemä yllätys....

...Kurpitsoja! Valtava määrä! :D

Aivan salakavalasti olivat päässeet piilossa kasvamaan!

Nopeasti laskettuna neljästä taimesta näyttäisi tulevat reilut parikymmentä kurpitsaa, jos ehtivät kasvamaan vielä riittävästi! ...Tässä taloudessa siis kurpitsakeittoa tiedossa pitkin syksyä, jeij! ;)

Eipä kesäkurpitsakaan taida huonommaksi jäädä...! :) Taimia kasvimaalla kaikkiaan kuusi, ja tässä alla olevassa kuvassa näkyy kahden taimen tulevaa satoa.

Kuusi kesäkurpitsaa olen jo korjannut talteen, ja niistä yhden annoin parhaalle ystävälle ja kaksi anoppilaan. Odottelenpa, että saadaan taas grilli viriteltyä päälle ja kasvisvartaat paistumaan. :) Saattaapa yksi kesäkurpitsa mennä myös viipaloituna vuohenjuuston kera uuniinkin...!

Ruiskaunokilla ei kasvimaalla ole sen suurempaa tehtävää, kuin olla kaunis. :) Ihanan värikäs, ja niin kauniisti yhteen sointuvat sävyt.

Pihalla kasvaa myös kaksi vanhaa omenapuuta - toinen ilmeisesti kaneliomena, toinen talviomena - jotka saivat jäädä pihan raivauksen yhteydessä jakamaan tonttia yläpihan oleskeluun ja alapihan puutarhaan.

Satoa näyttäisi tulevan moninkertainen määrä viime syksyyn verrattuna. Emme valita. ;)

Olemme käyneet tasaisin väliajoin puristelemassa noita punaposkia, jotta saisimme ne talteen juuri parhaassa kypsyysasteessa mehustamolle. Saimme viime syksynä ohjeen, että kun omenaa kevyesti peukalolla painaessa omenan kylki napsahtaa, niin se on juuri sopiva mehustukseen.

Tämän vanhan talviomenapuun maata kohti kaartuneiden oksien sisäpuolelle jäävään tilaan olen kaavaillut pojille kesämajaa. Tuo rauhaisa ja suojaisa sopukka oikein vaatii räsymattoja maahan, isoja tyynynä ja piknik -retkiä! ;)

HUOMHUOMHUOM!!

Muistattehan muuten, että huomenna 7.8.2016 on Avoimet Puutarhat -tapahtuma klo 12-18 ympäri Suomea!!

Oma puutarhani on vielä niin raakile, että katsotaan ehdinkö mukaan vielä ensi vuonnakaan... Tarkoitus olisi kyllä, että viimeistään 2018 pääsisi kavimaatani ja pihaamme ihmettelemään. Ikäväkseni nimittäin tänäkin vuonna osallistujalistaa tutkiessa huomasin, ettei Mäntsälässä ole yhtään yksityisen henkilön puutarhaa avoinna... Pornaisista löytyi toki kaksi puutarhaa, mutta ajattelin suunnata auton tänä vuonna kohti Lahtea.

Viime vuonna vierailin Avoimien Puutarhojen päivänä Sälinkään kartanolla, joka on tänäkin vuonna osallistujana. Noihin kuviin ja tunnelmiin pääset tästä; KLIK!

Mutta ehkä törmäämme Lahdessa huomenna? :)