Lauantain laatuaikaa [#Kukkailottelua]

Voin näin lauantaina iltapäivästä todeta tämän viikonlopun alkaneen yhtä aikaa todella touhukkaasti sekä mieltä lepuuttaen; aamupalan jälkeen kävimme herättelemässä ruokahalua happihyppelemällä autiolla kylän raitilla. Aurinko paistoi lämpimästi, tuuli ei puhaltanut juuri lainkaan ja pikkupakkanen juuri sopivasti nipisteli nenänpäätä - ja silti kukaan muu ei ollut ulkosalla nauttimassa tuosta ihanasta aamuhetkestä!

...Tai no itse asiassa näimme kaksi tyttöä laskemassa mäkeä, mikä olisi muuten ollutkin loistavaa puuhaa tulevaisuuden toivoille, mutta nämä tytöt laskivat suurta mäkeä alas suoraan isolle tielle ja sen yli - kohdassa, jossa näkyvyyttä on heikosti vain toiseen suuntaan ja ajoneuvoilla helposti viikonloppuisin nopeutta yli 60km/h (vaikka alueella 40km/h rajoitus)...! Tiellä liikkuu myös melkoisesti rekkoja, joten sydän hypähti kyllä kurkkuun. Huih!

Mies kävi jututtamassa tyttöjä ja varoittamassa tiellä liikkuvista autoista, eivätkä he olleet ilmeisesti ymmärtäneet, että autoja tosiaan saattaisi tulla myös sieltä suunnasta minne mäestä ei ole näkymää. Tästä itsekin otin taas yhden oppikokemuksen itsellenikin, että kyläkeskuksissa ja niiden läheisyydessä saattaa lapsia tosiaan singahtaa tielle yllättäen - vaikka pulkalla! ...Toki samaisesta risteykseen johtavasta alamäestä olen aiemmin nähnyt lasten pujahtavan polkupyörällä tien yli - hidastamatta tai edes katsomatta, tuleeko autoja vasemmalta...

Koko kylä kasvattaa - toivottavasti tytöt ottivat oikeasti neuvoista kiinni ja vaihtoivat mäenlaskupaikkaa...

Viikonlopuissa - nyt raksailun päätyttyä (tai ainakin rauhoituttua hetkeksi) - on ihan mahtavaa, kun voi käyttää aikaa kaikessa rauhassa ruuanlaittoon. Täällä uudessa kodissa myös keittiö on meidän molempien mielestä kerta kaikkiaan vain niin onnistunut ja juuri sopiva meidän tarpeisiimme, että ruuanlaittaminen on yhtä lähestulkoon yhtä juhlaa. :)

Innostuinkin lounaaksi kokkaamaan kanarisottoa paholaisenhillolla, sekä raikkaan salaatin siihen kylkeen. Nam! ...Todettiinkin miehen kanssa, että voi kun voisinkin kokata enemmän myös arkisin, sillä nyt työaikataulujen vuoksi iltaruuan laittaminen on pääasiassa miehen vastuulla - minä tartun kauhaan ja kattilaan puolestaan etäpäivilläni sekä näin viikonloppuisin.

Lounaan jälkeen mies pakkasi lapset autoon ja hurautti isolle kylälle ruokaostoksille. Minä sain kaipaamaani laatuaikaa - ihan oikeasti, älkää naurako - ja siivosin koko huushollin! :)

Kaikki ruuhkavuosissa tuskailevat ja arkea pienten lasten kanssa pyörittävät tietävät, että jopa mahdollisuus siivota aivan yksin, keskittyen vain imurointiin ja pölyjen pyyhkimiseen, voi olla arjen luksusta.

Taustalle hyvää musiikkia kovalle ja siivoaminen sujuu hymy korvissa - ja tanssiaskelin! ;)

Tänä viikonloppuna innostuin kantamaan jo aamusta pihalle pakkaseen myös sijauspatjat, täkit ja tyynyt, jotka kävin hakemassa sisälle vasta hetki sitten. Veikkaanpa, että tuuletettujen, raikkaan viileiden täkkien alla tulee ensi yönä uni hyvin.

Kauppareissun jälkeen perheen miehistä ei näkynyt kuin nopean vilahdus, kun ostoskassit nousivat autosta verannalle ja ulkoiluvaatteet vaihtuivat ylle. Mies lähti pienemmän pojan kanssa luistelemaan ja isompi poika suuntasi jäälle tehdylle hiihtoladulle harjoittelemaan uusien suksiensa kanssa. Huomenna olisikin tiedossa urheiluseuran hiihtokisat, ja molemmat pojat ilmeisimminkin osallistumassa into piukeina! ;)

Miesten ulkoillessa minä vielä innostuin viikkaamaan kuusi koneellista puhdasta pyykkiä koreista vaatekaappeihin - puuha, johon koskaan ei tunnu jäävän arkena aikaa. ...Olinkin jo ihmetellyt, minne kaikki puhtaan pyykin korit olivat kadonneet, mutta nehän olivatkin huomaamatta täyttyneet ja odottelivat toimenpiteitä.

....Joskus mietin, että kun nelihenkisen perheen arjessa pesukone tuntuu pyörivät päivittäin, niin millainen pyykkirumba onkaan tuttavaperheissä, joissa perheenjäseniä on kuudesta seitsemään?! Nostan teille, suurperheiden arvon arjen pyörittäjät, hattua arvostavasti ja ihaillen!

Vielä ennen punaposkisten ulkoilijoiden saapumista kotiin päätin yllättää pojat oman lapsuuteni herkkuruualla; porkkanatuuvingilla! Tuo imelä porkkanaherkku maistui vanhemmilleni heidän lapsuudessaan sotavuosien jälkeen, maistui minulle 80- ja 90-luvulla ja maistuu yhä edelleen kolmannelle sukupolvellekin.

Ja vuosien harjoittelun jälkeen itse tekemäni maistuu lähes yhtä hyvälle kuin äitini valmistama tuuvinki. :)

Tänään kuvituksessa esiintyvät viikonloppusiivouksen motivaattorini, kauniit oranssit neilikat. Kauppareissulla mukaan tarttui kimpullinen näitä keväisiä kukkasia, jotka kruunasivat siivouspäivän ja puhtaan kodin.

Ehdin jopa valokuvaamaan neilikoita valoisan aikaan - joten todella tehokas ja touhukas päivä takana! Ja samaan aikaan mieli ja sielu levänneet, kun olen saanut viettää omaa aikaa ja unohtua omiin ajatuksiini - ilman sitä perinteistä arjen tohinaa, hälinää ja kiirettä.

Ihan parasta!

Lauantain huipennukseksi uunissa paistuu miehen leipoma pannukakku ja sauna on lämpöinen. Uskaltaisin väittää melko täydelliseksi päiväksi! ;)

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun! :)