Vanhan talon kätketyt aarteet hiljalleen esille

Vanhaa taloa remontoidessa oikein perusteellisesti löytyy todennäköisesti niin vanhoista keittiönkaapeista kuin jopa seinien sisältä usein yllätyksiä - ja nyt puhun siis niistä vanhojen talojen  I L O I S I S T A remonttiyllätyksistä...!

Täältä Villa Kotirannasta on löytynyt mm. vanha Kehrä -kahvipannu, puuverstaan vanhoja käsihöyliä, vanhat puusukset ja -sauvat, kauniita lasipulloja, vanhoja pikkulautasia, sanomalehtiä 1940-50 -luvuilta, rautaiset vaa'an punnukset (2kg, 1kg, 0,5kg), puisia lasten leluja, vanerisia matkalaukkuja...

Osa esineistä on jo otettu käyttöön, mutta osa odottelee vielä anoppilan varastossa puhdistusta. Täällä meillä kun varastotilaa on rajallisesti, niin muutossa kannettiinkin melkoisesti tavaraa naapuriin - ja vihdoin olemme päässeet myös kantamaan sieltä tavaraa kotiin.

Haasteena kaiken tuon löydetyn vanhan tavaran käyttöönotossa on löytää tasapaino:

Miten laittaa esille ja kuinka runsain määrin vanhoja esineitä niin, ettei koti ala muistuttaa kotiseutumuseota?

Viime viikonloppuna pyörähdimme anoppilassa ja pyysinkin miestä kaivamaan vaa'an punnukset varastosta, sillä niillekin on vihdoin paikka odottamassa.

Varastosta mies toikin mukanaan myös remontissa löytyneen vanhan junaradan, jonka olin itse jo täysin unohtanut!

Mikä ihana yllätys!

Junaradasta oli tallessa ja todella hyvässä neljä kiskonpalaa, joista sai ehjän pyöreän radan sohvapöydälle, sekä kolme vaunua. 

Veturi on muutoin erinomaisessa kunnossa, mutta siitä on vuosien saatossa pohja irronnut ja kadonnut.

Koetimme jo googlata, josko jossain nettikirpputorilla olisi ollut vastaavanlainen myynnissä ja olisimme saaneet hankittua varaosia veturin korjaamiseen, mutta näitä Länsi-Saksassa valmistettuja junaratoja - tai yksittäisiä vetureita - ei ollut juurikaan tarjolla.

Jostain mies oli onnistunut selvittämään, että tällaisesta radasta pyydettiin huonompikuntoisena, mutta ehjällä veturilla ~70€.

Nyt siis kirpputoreja ja osto- ja myyntiliikkeitä kiertäessä pidettävä silmät auki! Ja ehdottomasti otetaan vinkit vastaan jos jossain tällaisen näette!

Jännitin hieman, miten tuo meidän junaratoja rakastava 3v suhtautuu tähän puhtaasti koristekäyttöön tarkoitettuun rataan - varsinkin, kun jääräpäisesti päätin laittaa sen niinkin matalalle esille kuin sohvapöydälle....

Ensimmäisenä iltana poika tutki vaunuja kovasti ja koetti niitä liikutella rataa pitkin, mutta ilmeisesti käyttäjäkokemus oli nihkeämpi kuin uudemmalla puujunaradalla, sillä rata on saanut olla aivan rauhassa kokeiluhetken jälkeen...! :)

Ottaessani näitä valokuvia kulki mukanani tuo uusin mukihankintani, Citymarketin alennusmyynnistä alle neljällä eurolla hankittu Martinexin Metsäneläimet -muki.

Katsellessani noita eläimiä tuossa junaradan kupeessa vahvistui hiljalleen kypsynyt ajatus talvisen maiseman rakentamisesta tulevaksi jouluksi tuohon junaradan keskelle.

...Voi siis olla, että joudun sijoittamaan vielä pariin Schleich -peuraan, kettuun ja jänikseen... ;)

Aurinkoa viikonloppuunne!

Lastenhuoneeseen uudet laatikot Legoille

Lähdin muutama viikko sitten Lahteen Kärkkäiselle etsimään vetimiä verannan keltaiseen lipastoon - ja yllättäen löysin itseni lopulta työntämässä täysiä ostoskärryjä kassalle... :)

Kyseisellä reissulla mukaan tarttui vetimien lisäksi kaksi räsymattoa keittiöön (alennusmyynnissä yhteensä 9€), sekä kaksi suurehkoa valkoista laatikkoa lastenhuoneeseen.

...Ja vetimet, joita ihan oikeasti lähdin ostamaan, löytyivät lopulta aivan toisesta kaupasta... ;)

Mutta tällaiset laatikot olivat olleet ostoslistallani jo pitkän tovin, sillä pojan Legoille kaivattiin silmää miellyttävää ja helppokäyttöistä säilytyspaikkaa. Aiemmin Legot olivat huoneen nurkassa päällekkäin kasatuissa muovilaatikoissa, joten kolmevuotiaan oli hieman hankalaa aloittaa rakentelua ilman aikuisen apua.

Laatikot maksoivat - jos en nyt kauhean väärin muista - hieman vajaat 15€ kappale. Harmittaa hieman, etten saman tien ostanut kolmattakin laatikkoa, sillä sängyn alle olisi vielä yksi helposti sujahtanut.

Kiinnitin laatikoiden pohjaan pehmustetassut, joten poika saa kevyesti - ja lattiaa naarmuttamatta - vedettyä laatikot narukahvoista esiin.

Laatikot vaikuttavat käytössäkin tukeville, mutta pohjaan en niin paljoa tosin luottaisi, että uskaltaisin lähteä laatikoita nostelemaan täytenä. Mutta onneksi näitä on helppo siivouksen aikanakin liikutella vetämällä imurin tieltä!

Pikkulegot ovat tässä taloudessa kyllä suuressa käytössä - olleet jo vuosia!

Pienemmänkin pojan innostuttua rakentelemaan jo reilu vuosi sitten, osti mies Tori.fi kautta useamman kymmenen kiloa palikoita lisää. ...Ja silti meinaa kiistaa tulla, kuka saa rakentamiseen käyttää mitäkin Legoa... Pojat... :)

Minulla itselläni ei lapsena pikkulegoja ollut lainkaan - en kai koskaan osannut niitä oikein pyytääkään - mutta nautin suunnattomasti Legoilla rakentamisesta käydessäni silloisessa naapurissamme kylässä; heillä oli valtava laatikko pikkulegoja - sekä hyllykaupalla Aku Ankan taskukirjoja! Hitsit, että olin kateellinen...! :)

Nautin edelleen rakentelusta, ja harva se päivä tulee jotain rakennuksia tai ajoneuvoja näperreltyä pienemmän pojan iloksi. Joskus olen jopa rakentanut kokonaisen kylän tivoleineenkin!

Nyt laatikot saavat jäädä alkuperäiseen väriinsä, mutta kieltämättä houkuttelisi käyttää loput keltaisesta huonekalumaalista laatikoiden maalaamiseen. Tai jos ei kokonaan maalaisi, mutta jotain keltaisia palloja vain...?

Vai menisikö liian levottomaksi...?

Täällä aloitetaan viikko vapaapäivän merkeissä ja varmaankin istahdetaan myös Legojen ääreen. Katselin, että poika oli laittanut uuteen uskoon rakentamani poliisilaitoksen ja vankilan, joten ehkä olisi aika tehdä pientä saneerausta... ;)

Leppoisaa maanantaita kaikille!

Olohuoneen uusi järjestys, ja kauniit lasipullot kirpputorilta

Mitä tehdä, kun kyllästyt kodin ilmeeseen, mutta et syystä tai toisesta voi aloittaa suurempaa uudistusta, kuten vaikka seinien maalausta tai tapettien vaihtoa?

Möbleeraat! :)

Meillä nykyisen kodin olohuoneen suurimpana ongelmana (ihan vain tylsistymisen lisäksi) on pienimmän pojan lelujen leviäminen leikeissä pitkin olohuoneen lattiaa. Ei ollut kerta eikä kaksikaan, kun joku meinasi taittaa nilkkansa astuessaan pikkuauton päälle...

Ainoa paikka, minne automatto, kymmenet pikkuautot, legot ja kaikki muu pikkukilke mahtui, oli keskellä lattiaa!

Päivänä eräänä, kun mieheni ei ollut kotosalla, tartuin pitkän tuskastelun jälkeen toimeen, ja ratkaisin ongelman keikauttamalla olohuoneessamme sohvan poikittain keskelle lattiaa.

...Ei kuulosta kovin dramaattiselle muutokselle, mutta vaikutus olohuoneen käytettävyyteen ja viihtyvyyteen oli melkoinen! :)

Muistatteko vielä mille olohuoneen järjestys aiemmin näytti?

...Tuossa yllä olevassa kuvassa kaikki lelut ovat vielä suht siististi maton päällä, mutta ihan rehellisesti kerrottuna 90% ajasta olohuone ei todellakaan näyttänyt näin siistille!! :D

No mutta, siirtämällä sohvan pois seinustalta saatiin olohuoneeseen nurkkaus, jonne automatto leluineen istui loistavasti! Kertaakaan en ole enää astunut vahingossa auton päälle... ;)

 

Vasta käännettyäni sohvan poikittain tajusin miten suuri se onkaan! Hetken kesti tottua mokomaan möhkäleeseen keskellä huonetta, mutta yllättävän nopeasti silmä tottuu...

Villa Kotirantaan muuttaessa tämä sohva siirtyy alakerran leffa- ja pelitilaan, ja olohuoneeseen hankitaan hieman pienempi, vain kahdelle hengelle mitoitettu sohva.

Ja vielä vaalea sellainen - harmaasta haaveilen... ;)

Rakas nojatuolini sai jäädä paikoilleen kaapin kupeeseen, mutta keittiöstä siirtyi rottinkinen kukkataso tuolin ja kaapin väliin - mielestäni tuo kolonen kaipasi jotain korkeaa ja kapeaa...

 

Myös tuon vanhan lipaston päällä tapahtui pientä uudistusta; peikonlehti virkatussa ruukussaan siirtyi kaapin toiselle reunalle, ja sen vanhalle paikalle nousivat kirpputoreilta keräämäni lasipullot.

Tuo kaunis vihreä lasimaljakko on viimeisin löytöni paikalliselta kirpputorilta - ja jos en ihan kamalan väärin muista, taisin maksaa siitä euron verran... Löytö!

 

Olen muutenkin tämän talven aikana mieltynyt tuohon vihreään lasiin. Edellinen löytöni oli vanha vihreä juomalasi, joka pääsikin toimimaan ruukkuna helmililjoille.

 

Tuon peikonlehden suojaruukun virkkasin muuten eräänä iltana viime vuoden puolella, kun paikallisen nettikirppiksen kautta bongasin kassillisen trikoo- ja ontelokuteita.

...Olenkin koettanut löytää jostakin napakkaa, pyöreää, rahia edulliseen hintaan, jonka päälle voisin virkata vastaavanlaisen hupun tuosta valkoisesta kuteesta.

 

Samaisessa trikookassissa oli myös harmahtavaa kudetta, josta virkkasin samaan vauhtiin ruukkusuojan ovaalille, matalalle ruukulle.

 

Joku viisas joskus totesi, että kannattaisi palastella jutun aiheita useammallekin päivälle julkaistavaksi...

Mutta kun nyt kerran olohuoneen parissa ollaan, niin jaetaan nyt valokuvat uudesta vanhasta esineestä, jonka toin joululomilla lapsuudenkodistani; oman lapsuuteni keinu, jonka isäni on minulle yli kolmekymmentä vuotta sitten puuhastellut:

 

Vanhempani rakensivat lapsuudenkotini ollessani kolmevuotias, ja noihin aikoihin isäni oli minulle askarrellut tämän hellyyttävän kiikkustuolin - ehkä viihdykkeeksi raksalle, missä vietimme usein iltoja ja vanhempieni vapaapäiviä.

...Ja tuosta mielikuvasta suora leikkaus 30vuotta eteenpäin, hupskeikkaa; vanhempieni jalanjäljissä ollaan! ;)

Tässä on isompi poikani keinutellut mummolassa ja nyt pienemmälle pojalle kannoin keinun meille omaan kotiin käyttöön. Kyllä kelpaa illalla lastenohjelmia tästä katsella... <3

 

Nyt taas hetken aikaa viihdyn paremmin olohuoneessamme tämän pienen muutoksen jäljiltä.

Myös perheen miehetkin todenneet, että muutos parempaan - eikä ainoastaan lelujen uuden säilytyspaikan vuoksi, vaan myös television katselu (ja pleikkarilla pelaaminen) pötkötellen onnistuu nyt paljon mukavammin! ;)

....Isompi poika tosin kysyi heti ensimmäisenä muutoksen nähtyään, että olinko saanut luvan kääntää sohvaa... Ja mies totesi äänekkäästi yllättyen, että 'OHHOH!!', eli taisi olla isompi muutos miehille kuin minulle... :D

Ihanaa, rentouttavaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille!!

Talvista tunnelmaa kotiin

Viikolla kotiutuivat Järvenpään Kukkatalosta omat rakkaat jouluiset esineeni, joita käytin Kukkatalon joulukampanjan somistuksessa. Hetkeksi, kun nuo esineet olivat lainassa, tuntui talvi ja joulu kadonneen olohuoneestamme - ihana taas päästä nauttimaan talvisista tunnelmista.

Kävin viime sunnuntaina ostamassa Lahden Plantagenista jo ensimmäiset hyasintit, ja niitä onkin nyt ripoteltu ympäri kotia odottelemaan kukkien puhkeamista. Hyasinttien tuoksu onkin minun jouluisen tunnelman tuoja.

Nuo neulotut kukkaruukut askartelin joulukampanjaa varten, mutta uskonpa niiden tulevan jokaisena talvena käyttöön! Tuunasin niitä vielä kampanjasta ylijääneellä valkoisella puutähdellä, jotka ovat siis Järvenpään Kukkatalon valikoimasta.

Kiinnitin tähden ruukkuun solmimalla juuttinarulla.

Toinen hyasintti muotoutui juuttinarun avulla sammalpalloksi, jonka nostin Iittalan Kastehelmi -sarjan jalalliseen kulhoon.

Kuvien valkoiset höyhenet myös Järvenpään Kukkatalon valikoimasta.

Paljon talvisempi piilopirttitunnelma taas omassa kodissa - tykkään! <3

Iltapuhteina olen muutamat mukinalusetkin neulomaan trikookuteesta. Noiden alusten ohje löytyy täältä, KLIK.

'Enjoy your beautiful life' -pussukan löysin jo kesällä Lahden Finnmarin myymälästä Kauppakeskus Karismasta. Materiaali on vettähylkivää - ellei jopa lähes vettäpitävää - joten ronskimmallakin kädellä uskallan vettä kaataa tuolle pojan kasvattamalle appelsiinipuulle.

Tänä vuonna pojille hankittiin kaupasta joulukalenterit, kun ainakaan isommalle pojalle ei enää tahtonut äidin askartelema kelvata... En pahoittanut suuremmin mieltäni, vaan nostin viime vuotisen, pilttipurkeista tuunaamani - ohje täällä, KLIK - joulukalenterin koristekäyttöön lehtilaatikon päälle.

...Toimii myös kivasti laskutasona nojatuolissa neuloessa vaikka kaffekupille... ;)

Ehkä kirjoitan tänä vuonna jokaisena joulua edeltävänä päivänä pienen ajatuksen paperille ja piilotan sen kalenteriin - täytän siis joulukalenterin tyhjentämisen sijaan. Ensi joulua odotellessa voin availla luukkuja sitten uudelleen, ja muistella noita kirjattuja ajatuksia - miten koenkaan lukemani asiat vuonna 2017?

Seesteisen näköistä, eikös?

...Unohdinko kertoa, että meillä touhuaa täällä kaksi poikaa, joista varsinkin toinen levittelee tavaransa pitkin asuntoa ja on melkoisessa pikkuautohuumassa...? :D

...Näissä kuvissa tilanne on vielä suhtkoht äidillä hallussa, sillä autot ovat semi-siististi parkkitalojen äärellä, mutta useimpina iltoina tämä lattia-ala on vain suuri kaaos...!

Tunnistatko tilanteen....? ;)

No mutta, näillä aatteilla kohti huomista - ensimmäistä joulukuista päivää! <3

Melkein itseäkin jo jännittää; jouluaatto tulee taas perinteiseen malliin huimalla vauhdilla vastaan - ehdinkö tekemään kaiken valmiiksi ajallaan?! :)

Tsemppiä kaikille viikon viimeisiin päiviin!