Pitsiliinalla kuvioitu betoniastia ja värikylläinen varpukranssi

Eilen availin viime viikon lopun betonivaluja

samalla jännittäen, miten pakkasen vierailu näkyisi niissä.

Valua seurannut yllättävän kylmä yö teki aavistuksen kaunista jääkukkien näköistä pintaa.

Se antoi oman ainutkertaisen lisänsä näihin töihin 

ja samalla myös oman hoksautuksensa tähän hommaan näin syksymmällä.

 

 

Tykästyin hetimiten todella paljon tähän astiaan, 

jonka tein oikeastaan ns.ex tempore leikkimökistä löytyneeseen leikkivatiin .

Tällä kertaa olin muistanut napata muutaman kuvankin siitä valuvaiheesta, 

kännykällä kylläkin siinä työn lomassa ja touhussa.

Konstailemattomia, aitoja tilannekuvia,
mutta niistä näkyy olennaiset vaiheet.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Syyskuinen aurinko helli eilen taas oikein täysillä meitä.
Oli tyyntä ja kaunista.

Ihanaa väriterapiaa sain erityisesti kannon päässä sitoessani kranssia varvuista.

Kauneus on katoavaista.

Varpujen lehdet tippuvat varmaan pian,

mutta syyskuinen hetki luonnon helmassa kannattelee kuitenkin pitempään.

Tuoksut, värit, käsillä työstäminen, luonnon hiljaisuus antoivat omansa mielelle.

Siellä kranssia kiepsutellessa tuli mieleen blogiystävä.

Hänen mustikkakranssi antoi sysäyksen tähän. <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Sunnuntaiaamun rauha.
Pientä sadetta.
Odotamme siskoni perhettä kylään.
Se on niin mukavaa tavata pitkästä aikaa! <3

Ihanaa sunnuntaita Sinulle ja syyskuun lopun iloa!

-Kaisu-
 

Vanhan pöydän betoninen kansi

Tämä mieheni kotoa meille rantautunut pöytä 

on ollut puojin suojassa kaksikymmentä suvea.

Minulla ei ole ollut minkäänlaisia suunnitelmia sen varalle.

Sitä on siirrelty paikasta toiseen;

pidetty tallessa, menneiden aikojen ja anoppilan muistona.

Nyt tämän betonitöihin hurahtamisen myötä hoksasin siinä tuunaamisen paikan.

Mieheni teki raakalaudasta ja 2,5 cm rimasta valukehikon.

Käytin S30 kuivabetonia ja laitoin valun sisään rautalankaverkkoa.

Pöydän jalat hiottiin ja sprayjasin ne mattamustalla.

Kannakkeet kiinnitettiin betonilevyyn propuilla ja ruuveilla.

Pöytä tuotiin mökiltä tänne kotiin.

Kukkapöydäksi ajattelin, mutta nyt se on tuossa pikkupöytänä.

Sijansa löytänee ja tehtävän saanee tässä syksyn kuluessa.

Eli aika kiva, helppo juttu. 

Jotain vanhaa, jotain uutta.

Muistoja ja tätä päivää.

~~~~~~~~~~~~~~~

Näitä betonijuttuja laitan tulemaan tässä syksyn mittaan noista menneen kesän tekeleistä.

Betonistakin on moneksi.

-Kaisu-

Syysajatuksia ja -kuvia mökiltä

On syksy niin ihmeellinen, 

minä kaikkea ymmärrä en; 

miten vihreä maa,

 värin uuden nyt saa, 

linnut lentävät merien taa...

  Tänä viikonloppuna minä ihmettelin taas ajan kulua 

ja ihanan kesän vaihtumista värikkääksi syksyksi.

Elin todeksi mökillä tätä vuodenaikojen vaihtelujen tuomaa iloa ja ihmettä. :)

~~~~~~~~~~~~~~~~

Lapset alkavat olla jo täynnä mökkeilyä;

kaverit ja kaverien kanssa meneminen on paljon mieluisampaa.

Saimme kuitenkin järkättyä lastenhoidon kaikkia ilahduttavalla tavalla

 ja pääsimme vielä kahdelleen mökille.

Eilen oli lämmin, tyven päivä. 

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Puuhastelimme pihapiirissä ja nautimme syyspäivästä.

Minulla oli betonityöpäivä 

ja mieheni rakenteli heinäseipäistä lyhty-/kukkatelineen porraspieleen.

Syksyn tuntu hiipi iholle viileytenä  iltapäivän jälkipuoliskolla.

Aurinko kultasi koivujen lehdet ja varjot venyivät pihapiirissa.

Yhdessä olimme "tarttuneet hetkeen"

-  syksyiseen, ohikiitävään, kauniiseen. 

~~~~~~~~~~~~~~

Aamulla herätessäni maa oli kuurassa.

Aurinko paistoi ja kimalteli kuurapeitteessä.

Kuljin pihamaalla kameran kanssa ja ihmettelin tätä kaikkea;

luonnon monien elementtien läsnäoloa.

Vihreä ruoho,

värikkäät puut,

aurinko,

kuura,

kesää, syksyä, aavistus talvea.

Aurinko kruunasi heinäseivästelineen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pihamaalla kulkiessa hoksasin, 

että kesätöistä pitää luopua.

Muistin, että betonityöt eivät kestä pakkasta valuvaiheessa.

Sitä en eilen ollut osannut ennakoidakaan.

Nähtäväksi jää, miten eilisten töiden kävikään.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tuvassa oli lämmintä.

Leivinuuni hohkasi kodikasta lämpöä.

Pelargoniat olin nostanut onneksi illalla sisälle.

Istuimme kahden aamukahvilla.

Emme tarvinneet sanoja.

Tiesimme sen sanomattakin.

On kiitollinen olo menneen kesän ihanista hetkistä ja päivistä mökillä.

Syyskuun tunnelmaan kuuluu myös haikeus;

 jäähyväiset kesälle, kesän kauneudelle.

Ja harras pyyntö ja toive, 

että ensi kesänä muuttolinnut palaisivat 

näille pelloille, rannoille 

ja me taas niiden mukana

-yhdessä.

<3 <3

Hyvää yötä ja aurinkoista alkavaa syyskuun kolmatta viikkoa!

-Kaisu-

Omenariisipuuro

Kotia polkiessa tuli mieleeni lapsuuden makumuisto ja syksyyn sopiva välipala.

Omenariisipuuro.

Pihamme marjaomenapuusta poimin omenoita,

Keitin ne,

 soseutin tehosekoittimella

 ja lisäsin puuroriisit.

Kypsään puuroon ripautin suolaa ja sokeria.

Ohje menee kutakuinkin näin:

litra vettä

4-5 omenaa (pieniä meni paljon enemmän)

!,5-2 dl puuroriisiä

ripaus suolaa

0,5-1 dl sokeria

Ihanan pehmeää puuroa.

Haalea puuro ja kylmä maito.

Lapsuuden herkku,

Äidin keittämä. <3

Makumuistoissa

 ja tänään myös makusteltavissa.

Näitä reseptejä pitäisi vaalia.

Ja tämä sopii gluteenittomallekin!

Täältä löytyy muuten kerrallinen puuropostaus

 välipalapuuroideoita .

Taidankin lisätä  välipala -tunnisteen tuonne aihepiireihin. 

Sieltäpähän lapsetkin sitten löytävät nämä meidän perheen tutut jutut ja perinneherkut. <3

~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään alkaa kuntosalilla kuntopiiri.

Tätä olenkin odottanut.

Omenariisipuuro antaa sinne energiaa!

-Kaisu-

DIY-tyyny villapaidasta ja pellavainen kirppislöytö

Tänään on ollut ihana päivä.

Olen järjestänyt oman vaatekaapin ja laittanut sieltä jotain nettikirppikselle
-ja kaupatkin onnistui.

Osa lähti kierrätykseen ja yksi villapaita, jonka ehdin jo laittaa myyntiinkin,

 sai uuden tehtävän tyynynpäällisenä.

 

Se on huikea tunne, kun tulee se diy-/kierrätysidea. 

Kauan olin haaveillut lämpöisestä tyynystä korituoliin ja nyt minulla on se.

 

Syyskesällä löysin kirppikseltä kahdella ja puolella eurolla 

keskeneräisen, pellavaisen, liki kolmimetrisen,  kangaspuilla kudotun käsityön.

Saumasin äskettäin siitä toisen pään koneella ja solmin toisessa päässä olleet pitkäksi jätetyt loimet.

Tästä tuli kiva korituolin matto.

Ja itseasiassa tämän pellavaisen maton väristä sain innoistuksen viime postauksessa 

näkyneen keittiön kapan ja sohvatyynyjen värimaailmaan.

Tämmöistä pikkuhiljaa, 

hissun kissun, 

vähitellen, 

aikansa kaikella -tyyliä tämä syyskoti rakentuu. <3

Meille on kotiutunut Unelma -kukkanen.

Se on niin hento, herkkä, ylöspäin kurkottava.

Kuin unelmat ruukaavat olla.

Lauantai kääntyy ehtookellojen puolelle.

Kohta kalastajaukot kotiutuvat.

Sitä ennen käyn kyllä lenkillä happea haukkaamassa.

Sen verran pölyistä hommaa ollut tänään.

Mukavaa lauantaita toivotteleepi

Kaisu

Tuttua turvallista arkea

Syyskuun ja syksyn myötä arki on asettunut uomiinsa

ja soljuu tutun turvallisesti eteenpäin.

Olen nauttinut siitä suunnattomasti.

Jatkuva meneminen ja tuleminen on vähentynyt ja koti-iltoja on alkanut olla enemmän.

Päiviä rytmittävät tutut arkiset kuviot, 

työn ja levon turvallinen vaihtelu.

Maanantain betoniaskarteluillan jälkeen olen kotoillut pitkästä aikaa täysin rinnoin.

Kesällä ei ole tullut tässä kotosalla paljon kohennettua paikkoja.

Niinpä järjestelemistä piisaa niin kaapeissa kuin huoneissakin.

On kiva laitella vähän uuteen malliin huonekaluja 

ja uudistaa aina jotakin kohtaa pienillä muutoksilla.

Motivoin itseni jälleen ikkunan pesuun uudella  keittiön kapalla.

Se on minulle aina hyvä "porkkana" ja toimeen tarttumiseen innostaja.
Ja toki uudet tyynytkin antoivat uuden piristävän väriläiskän sohvalle.

Leipomiset ovat olleet vähemmällä. 

Eilen leipasin niin gluteenitonta leipää kuin tavallisia sämpylöitäkin.

Tein pitkästä aikaa gluteenittomat rieskaset täältä, klik , löytyvällä reseptillä.

 

Leipomisesta tulee aina hyvä mieli ja niin kotoinen tunnelma. 

Ja parasta toki on, kun leipä tekee kauppansa ja positiivista palautettakin tulee lämpimäisistä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Eilen olin Tieto-ja viestintätekniikan koulutuspäivillä. 

Se on minulle sellaista uutta haastetta ja pientä epämukavuusaluettakin. 

Tuntui ihanalta tulla kotia sieltä ja todeta, 

että tämän tilan ja homman minä osaan, hallitsen ja vielä tästä nautinkin. 

Pyykkikasat, likaiset ja puhtaat tuntuivat jopa mieluisalta mukavuusalueelta, 

jonne minun tietotaito riittää vallan hyvin.
Ei tarvitse kysyä lupia jakamiseen, tallentamiseen...
Oma tupa, oma lupa! :)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Iltapäivän aurinko valaisi oleskeluhuoneen.
Se on valaissut kodin useamman kerran tällä viikolla.
Ihana syysaurinko ja sen pitenevät varjot! <3

 

Jos lapsillekin rutiinit ja selkeät päiväjärjestykset sekä ennakoinnit luovat turvaa

niin kyllä se tekee sitä aikuisellekin.

Pitemmän päälle aikatauluton, päämäärätön, tempoileva meneminen
 tekee elämän risaiseksi ja 

yön lepokin saattaa jäädä vajaaksi itsekullakin
Lomalla oli omat vapaudet, mutta tietty järjestys tuo tilanteen hallinnan tunteen.

 

 

Mukava on tietää, että illalla kymmenen jälkeen talo hiljenee.

Kuudelta aamulla jaksaa itsekin hyvillä mielin nousta uuteen aamuun.

Mutta aikansa se otti, että taas syksyn ja koulu-sekä työarjen rytmiin päästiin.

~~~~~~~~~~~~

Perjantai-ilta.

Mukavalla mielellä viikonloppuun.

Miehet ovat kalareissulla 

ja me tytöt käytiin shoppailemassa.

Näinkin on hyvä välillä jakaa tätä omaa perhettä,
tekemistä ja yhteistä aikaa. 

Syyskuisen viikonlopun iloa!

-Kaisu-

Aivan puolukassa

Syyskuun parhautta on puolukka-aika ja kauniit puolukka-, kanerva- ja jäkälämaastot.
 Puolukoiden poimiminen on mukavaa

-minusta paljon mukavampaa kuin mustikoiden kerääminen.

Tänä viikonloppuna ahkeroimmekin oikein olan takaa marjoja talven varaksi

-ja taitaa niitä riittää toiseksi talveksikin.

Perjantai-iltana riipasimme mieheni kanssa kahdestaan 30 litran saavin täyteen

ja hyvästä, helppokulkuisesta marikosta innostuneina kutsuimme lauantaina 

pari poikaamme lastenlasten kanssa mukaamme marjaretkelle.

Ilma oli lämmin, kuuma suorastaan.

Tuuli lempeästi ja meren kohina kantautui metsän takaa.

Oli aivan täydellinen retkipäivä.
Marjoja oli niin paljon, että kaikki mahdolliset isommat astiat otettiin mökiltä käyttöön. :)
"Eihän niitä toki metsään voi jättää" taisi olla päivän fiilis! 

Pienimmäinen istui välillä kannon päässä, noukki pinsettiotteella puolukoita suuhunsa
ja ihmetteli varmaan tätä touhua.
Meidän nuorimmainen osoittautui isojen veljien seurassa oikeaksi marjasieppariksi! ;)

Aikansa lapset kulkivat kuppien ja poimureiden kanssa ja sitten oli leikin vuoro.

Niinkuin silloin ennen kun perheellä menimme marjastamaan.
Tein muistojen aikamatkoja niihin syksyisiin vuosiin ja päiviin.

Pienen iänmukaisen tavoitteen keräsivät ja sitten oli majan rakentamisen vuoro.

Useana vuonna kävimme samalla paikalla,
jossa risumaja aina odotti ja rakentaminen edistyi vuosittain kappaleen matkaa.

Oltiin oltu iskän kanssa reippaita,
viety lapset metsään.
Poimittu, perkattu ja  talvella muisteltu marjareissuja.
 Oli oltu yhdessä ja touhuttu yhteisen hyvän eteen. <3

Joillekin lapsistamme marjastaminen on jäänyt mieluisaksi kodin perinöksi,
toisia se ei kiinnosta.
Joku toteaa huumorin pilke silmäkulmassa
 marjastaneensa lapsuudessaan oman kiintiönsä.
Näin se menee.
Lähdöt on kuitenkin samat. <3

Yksi marjaretken huippuhetki on aina eväiden syönti.
Eväät ovat lapsista parasta ja ne maistuvat ulkona touhuamisen lomassa.
Niin eilenkin.<3

~~~~~~~~~~~~~~

160 litraa oli melkoinen satsi perkata.
Onneksi puolukat olivat kuivia
niin puhdistaminen sujui kätevästi ja sutjakasti imurilla.
Osa marjoista purkitettiin jo pakasteeseen,
osa odottaa huomista survomista ja säilömistä.
On superfoodia kerrakseen jemmassa. :)

Puolukkakiisseli ja vispipuuro tuli hetimiten keitettyä
ja itse nautin lasillisen puolukkamaitoa.
Se on niin hyvää.
~~~~~~~~
Eilinen oli huippu puolukka- ja retkipäivä, 
vaikkakin illalla näin jo punaista siitä marjasouvista.
Unta ei tarvinnut houkuttaa.

Onneksi tänään on ollut sunnuntai täynnä kiireettömyyttä.
Huomenna joku aikoi vielä mennä mättääseen.
Minä aloitan huomenissa mökillä betonitöitä, kun sää vielä sallii sen.

Ihania syyskuisia päiviä Sinulle
ja
mukavaa alkavaa viikkoa!

-Kaisu

Kaikkien kehuma omenapiirakka

Perjantai.

Omenapiirakkapäivä.

Leipaisin helpon ja nopean herkun reseptillä,

jota tyttäreni ruukaa käyttää.

Kaikkien kehuma omenapiirakka.

Sen ohje löytyy täältä .

Tein viimeksi gluteenittoman version,
jolloin laitoin Semperin jauhoja puoli desiä enemmän kuin ohjeessa.
Siitä tulee tosi pehmeä ja maistuvainen.

~~~~

Taidan viedä tämän tyttövauvan perheeseen,

 kun käymme pientä ovelta kurkkaamassa.

 Meillä sanotaan tällaisia leivontalahjoja rotinoiksi.

Se on ihana tapa, jota kannattaa vaalia.

Aurinko paistaa.

Puolukkamättäät odottavat.

Kyllä syyskuussakin on ihanaa!

Viikonlopun iloa!

-Kaisu-