Nalle menee Pariisiin

Kätevä kevyt kantamus mukaan suomen opetukseen. Pehmoista tulee aikuisopiskelijoillekin mukava fiilinki. 

Elukat ovat tarrapyörylöillä alustassa kiinni, helppo nyppäistä irti tarpeen vaatiessa. Söpöjä. Kirpparilta vuosia sitten. Pakilla on ilahdutettu lapsikavereita ja opetettu suomea monille ryhmille. Minulla on myös kuvasanakirjan kuvia ja nimiä käytössä. 

MITÄ VOI OPETTAA

* eläinten nimet

* missä maissa elävät

* isoja vai pieniä

* onko Suomessa

* koiraat ja naaraat, eläinlapset

* uivatko, lentävätkö, ovatko nopeita...

* syömmekö niitä ravinnoksi

* antavatko maitoa, juustoa, turkkinsa... 

Alkeiskursseilla ei kannata kovin vaikeita juttuja yrittää. 

Mitä muita ideoita teillä on? Kertokaa. 

Kävin ystävän kotona muutama päivä sitten. Ihastuttava pöytäliina. Jouluihmisenä nautin näystä.

Hänellä oli suloinen nallerintaneula pöydällä ja minulta saatu joululahja, Eiffel-torni. Meneekö nalle Pariisiin?

Tässä Eiffel-torni jonka sain itse itseltäni jouluksi (Kontti, 2,50€) Pidämme ranskan kielestä, kaverini ja minä. Hänelle ranska on numero 1, minulle ehkä suosituimmuudessa numero 3, vaikea sanoa. Kaiken edelle menee persia, kakkosena varmaan espanja, italia ja Ruotsin ruotsi jaetulla sijalla. 

Katsoimme high school teinileffan. Näitä saa olla paljon jos vaikka tulisi herätys niille jotka antavat itseään kohdella huonosti. Juhlapuheissa ihmiset ovat tasa-arvoisia mutta eivät (amerikkalaisen) koulun hierarkiassa. Joka itsensä ylentää se alennettakoon. Elokuvassa päähenkilö tyttö sai tajun siitä että häntä kohdeltiin alentuvasti. Itsensä ylentäjät jätettiin omaan arvoonsa kuten kuuluu ja näpäytettiin sopivasti. 

Helmikuun suunnitelmia: Muistetaanpa taas säästää sähköä. Kolkko muistutus viimeisimmän laskun muodossa. Aloin heti ottaa lyhyempiä suihkuja, mutta lämmitystä en millään haluaisi alentaa. Meillä on noin 21 astetta ja mukava olo. Kuulin sähkökriisin aikoihin yhdestä naisesta joka piti omakotitalossaan 16 asteen lämpötilaa. Brr, en voi kuvitella sellaisessa eläväni. 

Menisinkö nallen mukana Pariisiin?

Lukemista huviksi ja opiksi, entä uutiset?

Hauska iso kirjapaketti kirpparilla herätti huomioni.

Teipillä suljettu, piti ottaa riski ja ostaa sika säkissä.

Mitat: Noin 33 kertaa 40 cm.

Monta pientä kirjasta. Aakkosia, numeroita, oppimista... sopii mainiosti luku- ja kirjoitustaidon opettamiseen ja kaikki pitävät kuvissa seikkailevista eläimistä. Taidan käyttää tuota vain ideointiin, koska en saa kuljetetuksi laukussa tai repussa koon ja painon vuoksi. 

Ilmainen kirja. Kulunut ja likainen.

Sopii ulkona pihassa lukemiseen kesällä.

Elämää englantilaisessa sisäoppilaitoksessa.

Brittihuumoria. Saa nähdä millainen käännös.  (1968)

Luultavasti kömpelö ja kankea.

Ei pessimismiä vaan kokemusta.

An educated guess.

Ruokalehti portugaliksi.

Ranskaksi.

Italiaksi. 

Vanhoja. Halpoja, kiinnostavia... mutta hetken mietittyäni pistin ne takaisin hyllyyn. En ole niin innostunut keittiöstä että kaipaisin uusia virikkeitä. Omat perusreseptit riittävät enkä välitä kauheasti kasvattaa lukupinoja. Ne ovat muutenkin korkeat. 

Tämä sarja jo moneen kertaan luettu ja taas meneillään.

Äsken juuri luin pätkän aamuhämärissä kahvin ja 

paahtoleivän tuoksuisessa keittiössä.

1800-luvun Kalifornia, Meksiko, tilalliset, peonit,

sheriffi, roistoja, hevosia, täysikuu, kultarahoja...

Eloisasti ja erinomaisesti käännetty.

Joka numerossa tarinan alkuperäinen nimi espanjaksi.

Ranskankielisten kirjojen varasto kasvoi taas yhdellä. 

En ole enää aikoihin tehnyt kirjabloggauksia. Se oli monta vuotta hykerryttävän mukava harrastus, mutta ajan oloon alkoi tuntua työltä. Työltä josta ei maksettu, vaikka sain kyllä kustantajilta kirjoja. Siitä olen kiitollinen. Kuitenkaan kirjoista ei voinut lukiessa täysin nauttia kun piti miettiä mitä niistä sanoo blogissa. Nyt on vapaus lukea ja nauttia lukemastaan. Ostan kirjat kirppareilta ja kirjakaupasta. 

Kohta vuosi melkein ilman uutisia. Vapautunut olo. Alkoi mennä mahdottomuuksiin kun piti pelätä päivittäin mitä tuhoa sotahullut suuruudenhullut taas olivat saaneet aikaan. 

Eräs ystäväni lukee sanomalehtiä joka päivä pari tuntia.  Sanoin

hänelle että seurattuani maailman uutisia verkkolehdistä monella kielellä joka päivä irrottauduin lopulta ja vapautin aikani ja mieleni muuhun.  Tähän hän sanoi kiihtyneellä äänellä: Pakko tietää mitä maailmalla tapahtuu! Aion seuraavalla kerralla tavatessamme kysyä mitä hän on TEHNYT asioiden parantamiseksi. Minä sentään autan omalta osaltani Amnestyn kautta ihmisoikeusasioissa ja lahjoitan Punaiselle ristille tavaraa, vaatteita ja kirjoja katastrofiapua ajatellen. Myös ostan leffoja ja kirjoja sieltä. Ei minun tarvitse sitä varten päivittäin lamaantua ja kauhistua uutisista. Yhtenä päivänä vilkaisin verkkolehteä ja ahdistuin lukiessani että avaruuskoira Laika oli aikanaan huonoissa oloissa mikä pidettiin suurelta yleisöltä salassa. Nyt sitten kannan tuota tietoa ja ajattelen sanontaa "Tieto lisää tuskaa". 

"Pakko tietää mitä maailmalla tapahtuu."

Onko? Mitkä tuohon oikeat järkevät perustelut? 

Yllätyslahja itseltä itselle

 

Ystävältä saksalaisia leivonnaisia.

Ne olivat pakkauksessa kapea puoli ylöspäin

und ich glaubte sie waren Tannenbäume. 

Eivät ne olleetkaan joulukuusia. 

Ranskankielinen joulukirja, loistolahja, täysi yllätys! Olin sen itselleni paketoinut kun ostin kirpparilta, mutta en yhtään muistanut. Formidable! Parfait! Génial! Olin jättänyt hintalapun poistamatta, 2 euroa. 

Otin sen eilen mukaan ranskan opetukseen.

Joulu alkaa olla ohi, rippeitä jäljellä. Glögipullon pohja häämöttää, uunissa paistuu mehevä broileriruoka, vaikka on meillä vielä kalkkunaakin. On myös lanttulaatikkoa ja tänä vuonna menyyhyn lisäämäämme maksalaatikkoa. Hassuja nämä perinteiset suomalaiset jouluruuat. Mies syö rosollia rasioittain, minä en muruakaan. Minusta keitetyt kylmät juurekset ovat luonnottomia. 

Auto ei startannut eilen, piti hinauttaa se korjaamolle. Saamme takaisin maanantaina. Onneksi emme olleet missään reissussa ja onneksi emme ole viikonloppuna menossa minnekään. 

Kuusi oli kannettava pihalle koska siitä tippui jo niin paljon neulasia. Meillä oli se 10 päivää, ihan tarpeeksi. Se seisoo pihassa mattotelinettä vasten. Upea oli, kuin sadusta. Kunpa sen voisi säilyttää ensi jouluun. 

Tämä oli toiveittemme joulu. Virkistävä, taianomainen, levollinen, arjesta poikkeava, metsäkuusentuoksuinen. "Täydellinen" ajattelin aamulla kahvin ja paahtoleivän tuoksuisessa keittiössämme, joululahjakirjoja edessäni pöydällä. 

Kiitos blogikavereille mukaansatempaavista joulukalentereista ja muutenkin hyvästä seurasta pitkin vuotta. Muutamia kauan päivittämättä jääneitä olen poistanut. Käyn tavallisesti vierailemassa blogeissa joita minulla on sivuseinälläni. En ole päätöksistä ja yrityksistä huolimatta osannut / ehtinyt käyttää Bloggerin lukulistaa, mutta jospa kokeilisin taas. 

Ystävien tapaamista ennen ja jälkeen joulun. Hiukan töitä, mutta enemmän vasta tammikuun 20. päivä alkaen. 

Värilliset juhlapallot ja muuta kaapeista siivottua lähtee Punaiseen ristiin kun ehtii,  esimerkiksi antiikkikynttilöitä. Pari erää veimme jo. Kevätsiivous alkakoon. 

Millaiset fiilikset teillä?

Punainen yöpaita ja aamutakki

 

Onnistuin kesällä tupsahtamaan pari kertaa Aino ja Reino - aletuotteiden kohdalle. Sain kahdella kerralla hankituksi itselleni suloisen lämpimän, suloisen jouluisen punaisen aamutakin ja yöpaidan. Kuvassa näkyy vain aamutakkia. Googlettamalla tuotesarjaa voitte varmaan nähdä enemmän. 

Lumisadetta, pikkupakkanen... alkaa vaikuttaa talvelta. Eilen vielä sateli vettä aamupäivällä. Äsken pistin kamiinaan tulen. Pakkasta on vajaa 8 astetta.

Opetin eilen ranskaa. Joulu on ranskaksi Noël. Selvisi että suukko mistelinoksan alla on todennäköisesti vanha gallialainen uuden vuoden perinne. Olen joskus nähnyt misteliä kukkakaupan ikkunassa, luulen.

 

Onko teillä paljon jouluteemaan sopivia vaatteita?

Onko kylpytakki sama kuin aamutakki? Minulla on sama. 

Viisas varoitus paperilapulta fortune cookien sisältä: Joulu juhlista jaloin, pikkujouluista kontaten.  

Ranskaa tuutin täydeltä, kotoilua ja haaveita

Mahtavat löydöt Itiksen Punaisen ristin kontista parilla käyntikerralla. Olen voinut näitä käyttää ranskan opetuksessa tänä syksynä, koska kyseessä on jatko-opinnot, ei alkeet. 

Katselin mieheni kanssa uudestaan yhden ranskalaisen leffan jossa on tekstitys vain ranskaksi, ja nyt sitä ymmärsi huomattavasti paremmin kuin ekalla kerralla. Ensinnäkin tunsimme juonen, ja toiseksi olin oppinut lisää ranskaa sitä opettaessani. Riemukseni kuulin elokuvassa Camille-kirjoista oppimiani sanoja, esimerkiksi "moche" joka merkitsee ruma. 

Viikko pari sitten innostuin kuuntelemaan ranskankielistä musiikkia, vanhoja nostalgiabiisejä YouTubesta. Niitä löytyi mielin määrin kun syötti laulajan nimen tai "nostalgie chanson française". Kuuntelin päiväkaupalla korvalapuista ja yöllä polla-jukeboksista, kunnes alkoi riittää. Ihana huuma. Fantastique. 

Kyllä nykyään voi liikkua monenlaisilla vempeleillä ja metrokin on sillä tavalla suunniteltu että sinne pääsee pyörien ja potkulautojen kanssa. Tuommoista ajopeliä en ollut ennen nähnyt. 

Yhdellä kerralla harmitti metrossa istuessani nuoren äidin puolesta kun hän tasapainotteli lapsi sylissä eikä saanut rimpuilevaa vesseliä ajoissa rattaisiin ja Puotilassa ulos laiturille vaan joutui matkustamaan Rastilaan ja palaamaan sieltä seuraavalla vuorolla. 

Kivan muiston rappuset. Niitä alas tuli kerran afrikkalainen onnellisen näköinen mies musiikkinsa tahdissa tanssahdellen. Musiikki oli korvalapuissa. 

Enää neljä kertaa odotan tuossa metroa. Ensi vuonna uudet paikat ja systeemit. Halusin ottaa kuvan vaikka vain tyhjistä portaista ja säilyttää mieluisan muiston. 

 Ja sitten se juna jo tulikin.

Virkistävä kolmen päivän viikonloppu on lähestymässä iltaa. Kotitöitä, tuntien valmistelua, telkkaria, lukemista. Perjantaina pannari, lauantaina shopping, sunnuntaina pyykit ja imurointi. Kaunis aurinkoinen talvipäivä. 

Blogien lukemiseenkin on ollut aikaa. Teillä on hienoja postauksia, kiinnostavia ja hauskoja, myös näkyy vakavampaa asiaa, ja tietopuolista. 

Tekisi mieli ostaa talvitakki. Näin bussissa unelmieni takin, kankaisen, juuri minulle sopivan vihreän sävyn, mutta eilen tavaratalossa kierrellessä rekeissä roikkui vain michelin-renkaisia toppatakkeja. Ehkä kannattaa mennä Haloselle. 

Toinen suunnitelma mielessä on hankkia uusi pesukone- kuivaaja-torni, pienempi kuin nykyinen, joka on alkanut vaikuttaa valtavalta. Kun se tuotiin meille se ei mahtunut kylppärin ovesta. Kaikeksi onneksi se mahtui kellarikerroksen vessaan. 

Suunnitelmia ja haaveita on hyvä olla. Millaisia teillä on? 

Hurmaava kesä 2024

Ihastuttava pioni. Kiva kun nousit maasta

vaikka olin raivannut pionipenkin puhtaaksi.

Muita suunnitelmia tuohon penkkiin.

Aiomme laittaa mansikoita, kunhan niitä 

tulee rönsyistä vanhasta mansikkamaasta.

Yksi pioni mahtuu silti reunalle.

Rodo kukki nätisti. Viime kesänä katkoin sitä

rankalla kädellä, jotta mahdumme ohi kulkemaan.

Toiselta puolelta se oli alkanut seota pensasaitaan.

Rodot ja pionit ovat jo kukkineet.

Nainen herää koomasta eikä muista mitään.

Siinä alkuasetelma. Kyllä kiinnosti.

Yksi katselukerta riitti.

Ranskankielinen, intensiivinen, paljon puhetta,

kehittyi hyvään suuntaan. Oui, ehdottomasti jää meille.

Jonain päivänä, un jour, katsomme uudestaan.

Heinäkuu alkoi. Upea kesä, kerrassaan hieno.

Kesä tuntuu pitkältä kun jo toukokuussa oli hellettä.

Yhtenä kuumana päivänä leikkasimme pensasaidan. Minä olen sitä klipsinyt pienemmäksi ja matalammaksi muutaman vuoden. Sain puolisolta kehuja kun hän muotoili sen hyvin lyhyessä ajassa pienellä vaivalla. Olemme iloisia. 

Ripustin eilen aamulla pyykkiä ulos. Aurinko lämmitti niskaa ihanasti. Oi tätä onnea ja hurmaavaa kesäfiilistä. intouduin lakkaamaan varpaankynnet lomakohteessani eli meidän ulkorappusilla minne loihdin paratiisin säästöbudjetilla. Tyyny ja pyyhe, lukemista auringonpaisteessa. Säästöbudjetti on väärä sana, sillä paratiisini on ilmainen. 

Tänään herättyä huomattiin että yöllä oli satanut. Miten mukavaa! Aamupäivällä kotitöitä, kylpyhuoneen siivous, pannukakku uuniin. Puoliso kävi kaupassa ja valmisti lounaan; varhaisperunoita ja kanaa. 

lltapäivällä pihatöitä. Kitkin ahomansikkapaikkaa joka meille on syntynyt yhteen pihan nurkkaukseen. Maistiaiset osoittivat että pikkuiset mansikat ovat makoisia. Mansikanmakuista kesää kaikille jotka pitävät mansikoista. 

Hiljattain luettuja kirjoja

Heti ensimmäiseltä sivulta reaktioni oli helpotus ja kiitollisuus siitä että kirja oli alkuperäiskielellä. Kahden köpelösti suomennetun, vaikkakin alunperin taitavasti kirjoitetun dekkarin jälkeen todella tervetullutta saada lukea ilman että pähkäilee kieltä. Pari tuntematonta sanaa kohtasin, mutta ne herättivät vain kiinnostuksen, eivät ahdistusta. 

En usko että luen lisää Harjunpäätä. Liikaa raadollisuutta ja kurjuutta, väkivaltaa, yhteiskunnan pohjimmaisia kerroksia. Kerronta on kieltämättä korkealuokkaista. 

Hassu juttu. Minulla oli Marklundin ja Pattersonin yhdessä kirjoittama dekkari keittiön pöydällä, kun mieheni tuli siihen oman kirjansa kanssa ja huomasi että hän luki juuri Pattersonia. 

Postikorttimurhat on laatukamaa, samoin kuin oli aiempi Marklundilta lukemani teos, mutta raakuus kammotti. Vein yhden Marklundin lukemattomana takaisin kirpparille. Jo riittää tämäkin laji. It was fun while it lasted. 

Tämä oli aivan loistava lastenkirja.

Lankapuhelimien aikaan poika aikoi soittaa pilailupuhelun, mutta osuikin palveluun josta sai ilmaisia tavaroita kunhan vältti mainitsemasta -eur-äänteen sisältäviä sanoja, kuten moteur ( moottori ). Jos se häneltä lipsahtaisi hän joutuisi pakkotyöhön kaukaiselle planeetalle. Siitä voisi kuitenkin pelastua jos palauttaisi kaikki siihen mennessä saamansa tavarat.  

Hän joutui kuin joutuikin tukalaan tilanteeseen, erittäin jännittävästi kerrottuna, ja aikoi palauttaa kaikki 18 tavaraa, mutta ei löytänyt yhtä, ja palauttamisen deadline lähestyi... Lukijallakin hiki otsalla.

Lisää ranskan kieltä intiaanipojan seurassa. 

Elämänviisautta. Tähän on kuulunut CD

takakannen mainoksen mukaan,

mutta kirpparilta sain vain kirjan.

Oiva saalis myös tässä:

Ostimme neljä kirjaa Camille-pojasta kertovaa sarjaa. Yhdessä hänellä oli uusi opettaja, josta ei ensin uskonut pitävänsä ja tuossa toisessa ongelmana olivat painajaisunet. Kaikki pulmat saavat tietenkin hyvän ratkaisun. 

Minulla on melkein aina poikkeuksellisen iso lukuinnostus alkukesällä, niin tänäkin vuonna. Se normalisoituu heinäkuuhun mennessä. Onko teillä joku erityinen aika vuodesta isompaan lukemiseen? Tai luetteko joskus paljon vähemmän kuin tavallisesti? Vai vaihteleeko tilanteen mukaan?

Orvokkihuuma ja ranskalainen prinsessakirja

Istuin bussissa ja mitä silmäni näkivätkään Hakaniemen  torin ohi ajellessa! Kokonainen autolavallinen orvokkeja. 

Kännykkä esiin ja räps räps. Heh, vuosi sitten jouduin Hesan keskustan kukkaistutuksia ihaillessani orvokkihuuman valtaa. Fantastinen kesäkukka. Ostin sitä pihaan. Voi olla että sama toistuu tänä kesänä.

Aina meneillään kohennusta kaupungilla. Korjataan, restauroidaan, rakennetaan, nikkaroidaan. Oodin vieressä oli VIHDOINKIN saatu korjaukset tehtyä. Taas pääsee junalle oikotietä. Mutta toisaalta junavuoroja on harvennettu, mitä siellä sitten korjaillaankaan... vasta lokakuussa normalisoituu. Mielestäni viime vuonna oli samanlainen tilanne. Ei hätää kun pääsen bussillakin. 

Erittäin hyväkuntoinen kirppislöytö ja niin helposti ymmärsin ranskat että vain yksi sana oli tarkistettava netin sanakirjasta. Se oli "friser", jonka yhdistin mielessäni kampaajaan. Prinsessa oli niin kevytuninen, että hän heräsi kun hiiri "hipoi" viiksiään. --- "une souris en train de se friser les moustaches"... 

Parin päivän kuluttua tapaan Ailan jonka kanssa voin hiukan parler français. Siihen tämä oli hyvää pohjustusta. Toinen hyöty oli että lastenkirja pehmentää lukemieni dekkareiden raakuuksia, jos jäävät mieltä vaivaamaan. 

Kolmaskin hyvä puoli: Voi rauhassa lukea kun teos on alkuperäiskielellä, ei tarvitse kompuroida käännöksen kanssa ja miettiä miten olisin itse kääntänyt. Nyt on kesken suomalainen dekkari (Harjunpää-sarjaa). Loistavaa kahden oudosti käännetyn rikosromaanin jälkeen.  

Luin tuota prinsessakirjaa ulkona. Minulla on usein tapana lukea vierasta kieltä puoliääneen itselleni ja ajattelin että jos joku sattuisi näkemään että liikutan huulia lukiessa, niin mitä sitten, hah hah. Ei kielitaitoa saavuteta arastelemalla ja vaikenemalla.

Meillä syödään tänään Grandiosa-pizza. Classic pannupizza; mozzarella, naudanliha, edam). Tykkäätkö pizzasta? Kirjoitatko sen italiaksi vai suomeksi ( = pitsa ) ?

Ranskaksi lapsille, Beatrix Potter ja kolme väriä

Kirjat aina kivoja ja bonusta kun voi lukea ranskaksi. En jaksaisi / osaisi lukea Kolmea muskettisoturia, Kurjia tai Nôtre Damen kellonsoittajaa alkuperäiskielellä, mutta lastenkirjat ovat  helppoja ja opettavaisia. 

Siivotkaa huone. Älkää laiskotelko.

Kuka noista on Flocon?

Flocon merkitsee "hiutale"... siis?

Kertomuksen nimi on "Väsyttävä kävelyretki".

Herttainen hyvänmielen leffa.

                    

Tähänastiset kolme väriä Repolaisen haasteesta. 

Keltainen, vihreä, sininen.  

Sain yhden törpön textarin eilen puhelimeen. Ei siitä sen enempää, mutta haluan sanoa kaikille bloggareille joita anonyymit ilkimykset kiusaavat että paras tapa lopettaa touhu on olla vastaamatta ja leikkiä kuollutta. Textari ei ollut anonyymiltä eikä kiusaamista, mutta vaikealukuista huonoa suomea jota en käsitä, ja uskonnollista outoa juttua ja vannomista mukana. Entisen oppilaani siskolta jota en tunne. Edellinen viesti tuli kuukausia sitten, jolloin myös jätin vastaamatta, kun tuli huono olo. 

Blogikaveria yritin muutama vuosi sitten neuvoa että poistaisi saamansa epäkunnioittavat anonyymit kommentit. Hän kuitenkin valitsi kiltin tavan ja vastaili ilkimykselle  asiallisesti. Tietenkin jokaisen oma valinta, mutta kauan blogimaailman anonyymejä kiusaajia katsottuani tiedän että ilkeily vain jatkuu ja yltyy. Ja siellähän se sama anonyymi näköjään edelleen kylvää pahaa mieltä. Tulee muillekin kommentoijille blääh-reaktio ja surettaa bloggarikaverin puolesta. Kunpa hän havahtuisi laittamaan moderoinnin päälle ja heittämään kiusaajan bittiavaruuteen. 

Mikä helpotus saada oma tukka takaisin. Kävin maanantaina kampaajalla. Hän laittoi hyvät hoitoaineet tukkaan, kuivasi föönillä ja kampasi. Tukka oli sen jälkeen suora. Nyt vasta kihartui luonnollisesti kun pesin tukan ja annoin kuivua itsestään.

Jokseenkin hassua palata kampaajalta hiukset pidempinä kuin sinne mennessä. Hih. Suora tukka on nimittäin pidempi kuin kihara, eikä latvoista leikattu kovin paljon. Kuten sanottu, hyvä kun on taas omanlainen tuttu tukka. Ja nyt tukka putkella tanssitunnille!