Pieni metromatka Itiksestä Rastilaan

 Kello 9 keskiviikkoaamuna.

Ajoin ensin kotoa bussilla Itikseen.

Sitten metrolla Vuosaaren suuntaan.

 Väliasema oli Puotila, tässä jo tulossa Rastilaan.

 Ikkunasta näkyy meri. 

Kotvan aikaa matkataan maan päällä.

 Meri näkyy toisellakin puolella junaa. 

Matka kestää 4 minuuttia Itiksestä Meri-Rastilaan.

 Humps ja perillä ollaan.

 Liukuportaat vievät minut maan päälle.

 Kauniisti vihreällä valaistut.

 Vilauksessa ylhäällä.

 Siistiä, avaraa ja tarkoituksenmukaista.

 Katson vielä taakseni. Tuossa koneessa 

leimaan lippuni kun palaan opettamasta.

 Kävelen tuosta vasemmalle muutaman minuutin.

Pientä nostalgiaa ilmassa... Sain nimittäin hiljattain tietää että opetustilamme ei välttämättä ole enää ensi vuonna käytettävissä. Asia selviää puolen kuun jälkeen.   

Kumma miten jutut nousevat uuteen arvoon kun ne uhkaa menettää. Tuntiopettajan työ on muutenkin hiukan uhanalaista. Kevään ryhmän syntyminen riippuu siitä ilmoittautuuko siihen tarpeeksi osallistujia. Tämä ryhmä oli siitä hassu tapaus että ensi oli 3 ilmoittautunutta ja olimme jo vähällä perua. Sitten sinne alkoi loppumetreillä ilmestyä nimiä. 10 otettiin ja 15 jäi jonoon. 

Tähän postaukseen tuli innostus sekä Saran Walk With me - haasteesta että halustani tallettaa blogiin muistoja työmatkasta jos en enää menekään tuonne ensi kaudella.

Hauska muisto viime keskiviikolta. Odotin Itiksessä metroa ja huomasin afrikkalaisen miehen joka tuli portaita alas, musiikkia korvalapuista kuunnellen ja siihen tanssien eläytyen, niin onnellisen näköisenä että en voinut olla hänelle hymyilemättä. Hän hymyili takaisin ja sanoi: Good morning. Katsoin vielä hänen peräänsä kun hän puoleksi käveli, puoleksi tanssi laituria eteenpäin. Näen aina jotain kivaa joka reissulla mutta tuosta syntyi poikkeuksellisen lämmin fiilis. 

 

Rastilassa opettamassa

                                                                                                                                                                                                                                                                               

Kävele kanssani - haasteen hengessä (kiitos Sara) otin kuvia siltä pieneltä osuudelta jonka kävelen metrolta opetuspaikalle Rastilassa ma ja ke. Ensi vaikutelma Rastilan kaupunginosasta on samantapainen kuin Pasilasta; betonia, laatikkomaisia taloja, ei viihtyisää, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa että muutakin on.

Toriaukio, aika ankea. Sen toisella puolella on S Market. Marketin edessä näkyy usein väkeä, josta välittyy vaikutelma kiireettömästä, töissä käymättömästä kansan osasta. (En ottanut kuvaa.)

                                                                                                   

Puut pelastavat paljon, kunnes lehdet 

putoavat ja näkyväisyys paranee. 

Nuo rappuset ovat aika nätit.

Pitää katsella tarkkaan niin näkee yksityiskohtia.

Kivat istutukset. Takana näkyy työpaikkani torni. 

Rakennus on entinen kappeli. 

Korkeat huoneet.

Tuolla taaempana näkyy koulurakennusta. 

Sen pihaan on jätetty luontoa lapsille, tässä 

ei näy, mutta otan uusia kuvia tuonnempana.

Sisäänkäynti kulttuuritilaan, jossa opetan.

Opetustilaamme näkyy koulun pihaa, missä

lapset kirmailevat välitunneilla.         

           

Suloisia satumetsiä on ymmärretty 

jättää kulkijoita ihastuttamaan. 

Syksy hurmaa, metsä hurmaa.

Lisää luontoa maisemaan niin viihdymme.

Uusi opetuspaikkani

 

Kaunis rakennus, Kulttuuritila Merirasti.

Siellä opetan Suomi ABC-kurssia ma ja ke.

Kalliola edelleen työantajani.

Bussilla Itikseen ja sieltä metrolla Rastilaan. 

"Vain" kahdella liikennevälineellä. 

Kalliolan pääpaikalle menisin kolmella,

mutta tänä syksynä en ole siellä, ellen sijaisena.

Ensin vaikutti siltä että kurssille ei ilmoittaudu tarpeeksi osallistujia. Sitten ilmoittauduttiin ruuhkaksi asti. 10 hyväksyttyä ja 13 jonossa. Huomenna menen kolmatta kertaa. Kivalta vaikuttaa, ja opetustila on erikoinen. Samaten työmatka erilainen kuin mihin olen tottunut. Vaihtelu virkistää, ja maahanmuuttajien seura. Vähitellen löytyy yhteinen sävel ja kommunikaatio. Kurssimuoto on suomea suomeksi, mikä vaatii hoksottimia ja taitoa. Englantiin voi hiukan turvautua jos kaikki osallistujat ymmärtävät sitä. 

Tänään opetin ranskaa ja huomenna suomen lukutaitoa.  Loppuviikosta italiaa. Elämä on mukavaa. 

Miten opetella kieliä, pari voidetta, leffoja ja juustoja

Havaintomateriaali piristää kielitunnilla. Opetin italiaksi sänkysanastoa. Auttaako tuo esine oppimisessa? Voihan siinä käydä niin että myöhemmin muistaa mitä tehtiin ja miltä nukensänky näytti, mutta tyyny ja patja ovat päässä vain omalla kielellä. 

Sanoisin näin että tuo näky tuo hyvä mieltä ja kutsuu oppimaan. Alkuasetelma siis lupaava. Ihmisaivot muistavat aineistoja jotka ovat jollain tavalla luokiteltuja, tässä tapauksessa sänkyyn liittyviä asioita.

Tavallisesti koostan oppitunnit itse ja opetan itse tekemistäni monisteista, mutta tänään olen menossa italian sijaiseksi ja käytän perinteistä oppikirjaa, Aika tavalla sälää lukukappaleessa ja harjoituksissa. Aihe on kiva, kesä ja lomailu. Hauskalta vaikuttaa. Ope lähetti minulle kuvat sivuista. Vaihtelu virkistää.

Kevät tulee. Iho kaipaa kohennusta.

Ostin päivävoiteen ja yövoiteen. 

Näitä kuppeja meiltä 8 kpl kierrätykseen. (Kerman savi)

Aikaisemmin olemme lahjoittaneet keltaiset.

Viime vuonna katsoimme valtavan määrän kirppareilta ostamiamme DVD-leffoja. Harrastus on hiipunut, mutta hiljattain osui silmiin muutama kiinnostavan näköinen elokuva. Hieno bonus kun huomasimme että ne olivat avaamattomissa muovikääreissä, eivät käytettyjä. 

Tämä on meille mieluisa juustolajitelma. Viittä erilaista juustoa. Olen ostanut tämän jo usean kerran S Marketista, minne poikkean tanssituntien jälkeen torstaisin. Tanssiharrastus on tuonut kylkiäisenä sen että käyn läheisessä S Marketissa ostamassa jotain tavallisesta arjestamme ja Cittarin valikoimasta poikkeavaa. Meillä mies hoitaa enimmäkseen ruokaostokset. 

Snow White, tuplavee vai double U

 

Laajalle on levinnyt Disneyn satumaailma, on useille kielille dubattua animaatiota ja käännettyjä kirjoja. Teknologian aikana lukutaidottomatkin pääsevät nauttimaan näistä. 

Mieluisa muisto: Katselimme tuota tuttua satua kerran iranilaisten ystävien lasten kanssa heidän kotonaan, hih, persiaksi puhuttuna. Hyvin pysyi mukana kun tunsi tarinan. Tosin olisin nauttinut kuuntelusta vaikka olisi ollut tuntematon stoori. Persian kieli on kaunista.

Töihin kaivokseen. Timantteja louhimaan? Eivät tainneet kääpiöt vielä olla ammattiyhdistyksessä. 

Lukemisesta: Aika monet englannin oppilaistani ovat mieltäneet sanan "dwarf" lukihäiriöisesti, eli  *draf*. Annan neuvoksi katsoa sanan sisään. Siellä on sota eli war. Eihän se kuitenkaan niitä auta jotka ääntävät Stars Wars sanomalla *star vars"

Kaksois-W on aika jännä juttu. Suomalaiset ja italialaiset näyttävät usein niputtavan se V:n kanssa yhteen ja tokihan se omassa kielessä toimii. WC = Veesee, italiano vuu tshee. 

Englannin kielessä kirjaimen nimi on double U eli kaksois-U. Selvästi nimensä veroinen kun sanomme "snow" mutta hiukan jo siitä lipsuu sanassa "white", missä se ei ole täysi u-äänne, vaan puolivokaali, eräänlainen "nopea u".  Snow White. 

Whiskey. Äännätkö viski vai uiski? Hauskoja kummatkin. 

Tuttuja rakastettuja hahmoja.

Lentävä matto ja lentävä norsu.

Ostin voimistelutossut tanssitunteja varten. Oikein hyvät. Urheiluliikkeestä, nahkaa, made in Italy, 33 euroa. Lystikkäät käppyrät lepotilassa.  

Tänään taas jatkuu tanssiharrastus. Meidän ope on aloittanut tanssin 5-vuotiaana satubaletissa. Olikohan siellä Lumikkiaihetta? 

Viime viikolla meillä ei ollut tuntia talviloman vuoksi ja sitä edellisellä viikolla tunnit peruttiin liikennelakon vuoksi. Onko niillä lakoilla edes saavutettu mitään? En ole uutisoinnista huomannut. Haittaa on kyllä ollut monenlaista. 

Me saamme lakon vuoksi peruuntuneet tunnit takaisin kivalla systeemillä. 60 minuutin tunteihimme lisätään neljänä kertana 15 minuuttia. Nyt voimme kokeilla miltä tuntuu 75 minuuttia. Se aika on suunnitteilla syksyn jatkokurssiin. Olen jo jonkin aikaa kokenut että 60 minuuttia loppuu liian pian. Kaipa on kunto noussut. Kotona teen liikkeitä joka päivä. 

Mitä mieltä näistä iskulauseista?

Ahkeruus on ilomme. 😀

Ain laulain työtäs tee. 🎼

Muhkurapullo ja pinkki termos

Meidän kodissa ei ole melkeinpä mitään väritöntä lasia, poikkeuksena viinirypälepulloa jäljittelevä puteli. Olen sen joskus kutsuilla täyttänyt tuoremehulla. Silloin se on sulautunut värillisiin astioihimme ja ollut hauska osa kattausta. Muistan sen kaktusmehulla täytettynä. Hieno vihreä väri, vähän kuin lehmuksenvihreän tai limetin sävyinen. Kuuluu lempiväreihini. ☘️ 🌵 🌿

Hain sen kellarista minne pakkasimme astioita viime vuotisen keittiöremontin tieltä ja sijoitin sen lasiovilliseen astiakaappiin ylähyllylle. Katse osui sinne ja totesin että, niin ihastuttava kuin se onkin, ei se oikein istu muiden astioittemme joukkoon. Siispä kirpparille. 

Haikeat jäähyväiset, joita lieventäköön pieni kuvasarja. Dokumentoin pullon tänne. 

Viiniköynnöksen lehteäkin sen kylkeen on saatu ympättyä. Esine osuu yksiin työni ja harrastukseni kanssa. En tarkoita että olisin viininviljelijä ja -juoja, vaan italian kielen opettaja ja harrastaja. Mieluisat mielleyhtymät, mutta jääkööt muistoihin. 

Muistojen termos tämäkin pinkki. Nätti kultasomisteineen. Meillä oli tapana laittaa siihen glögiä kun oli kutsuvieraita. Kahvi laitettiin omaan termariinsa, kauan sitten, pannukahvin aikaan. Melko myöhään aloimme käyttää kahvinkeittimiä, ehkä vasta noin 15 - 20 vuotta sitten. 

Muutaman vuoden olemme tyytyväisinä käyttäneet vedenkeitintä, sitä edeltävänä aika termarit olivat tarpeen teevedelle. Vasta hiljattain havahduin huomaamaan että ne vievät suotta tilaa, jonka voi muuhunkin käyttää. Jätimme vain yhden termoksen, muut kierrätykseen.

Ihmeellinen, tervetullut fiilis, kun kaapeissa on paikoin väljää. Vaan odotapas päivä tai pari niin rakoset kyllä täyttyvät. Olen juuri menossa katsomaan kellarista onko siellä jotain sopivaa esinettä muhrurapullon jättämään tilaan astiavitriinin ylähyllylle. 

Onko teidän keittiössä ylimääräistä tilaa? 

Jätin tarkoituksella pari omistuspäätettä pois. En tiedä panitteko merkille. Kirjoitin "meidän kodissa" ja "teidän keittiössä". Muistui mieleen erään tuttuni kauan sitten kertoma tapaus hänen kouluajoiltaan (ehkä 40-luvulta). Äidinkielen opettaja oli opiksi ja ojennukseksi seisottanut koko luokkaa, käskenyt taivuttaa polvia (niiaukseen ja takaisin ylös), käsivarret ojennettuina sivulle ja koko porukka toisteli liikettä tehdessään "possessiivisuffiksi" 😀 Hän nauroi tuota kertoessaan ja niin teen minäkin. Taukojumppa koulussa on sinänsä hyvä ajatus. Siihen voisi yhdistää jotain kivaa oppia. Minä esimerkiksi pyydän italian opiskelijoitani useinkin nousemaan seisomaan ja sitten käymme läpi kehonosien nimityksiä ja sanoja "vasen" ja "oikea". 

Kirjakatselmus ja sitten kierrätykseen

Maria Aution kirjat pääsevät nyt jonkun muun kirjahyllyyn. Veimme kierrätykseen. 

Bloggaukseni molemmista ja kirjailijan haastattelun voi lukea täältä: klik. 

Tämän mainion opuksen pistin myös kiertoon. Kevät innostaa siivoamaan. Bloggaukseni luettavissa täällä: klik.

Vanhentuneita sanoja.

Ei suositella.

Näitä lukukirjoja minulla oli kaksi. Koska en enää opeta lukutaitoryhmiä olen vienyt molemmat Punaisen Ristin Konttiin. Sinne edelleenkin eikä muualle, koska mielessä on humanitäärinen apu ukrainaan ja muualle. 

 Sanat on tavutettu.

Koulunkäynti, mainio aihe lukemisen opetteluun. 

Tänään on torstai eli tanssipäivä. Otin vaatteet ja vesipullon valmiiksi jo eilen. Valmiina kuin partiolainen. Säätä pitää aina miettiä ennen kuin uskaltautuu ulos. Voi olla että tarvitsen sateenvarjon. 

En ole vielä hankkinut nastoja, ja aloin epäröidä kun kuulin että niillä voi pilata lattioita. Joihinkin paikkoihin on kiellettyä mennä nastakengillä. Pelkästään ulkoiluun voisi ajatella mutta itselläni liikunta yhdistyy siihen että menen kurssille tai kauppoihin. 

Toivotan teille tarmokasta torstaita ja hyvää hauskaa helmikuuta.