tiistaina, kesäkuuta 18, 2019

Antti Nikunen: Autokirja


Kirjailija: Antti Nikunen
Teos: Autokirja
Sarja: Urho ja Onna
Kustantaja: WSOY (2019)
 Kovakantinen
Sivuja: 69
Oma kappaleeni: Ostin itse
Yleisvaikutelma: Teos ihan omaa luokkaansa

Lisätietoja täältä: WSOY.

Verrattoman veikeä ja silti asiallista tietoa tarjoava autokirja lapsille ja aikuisille. Meille jotka tykkäämme autoista ja meille jotka nautimme Urhon ja Onnan seurasta. 

Kääntelen sivuja, katselen kuvia, luen ja nautin. Joka sivulla on jotain mistä mieleeni tulvii hauskoja muistoja niiltä ajoilta kun opetin tekniikan englantia VTT:llä ja italiaa ja englantia italialaisten autojen maahantuonnissa. 

Viimeksi mainitussa paikassa kävi kerran selvääkin selvemmäksi missä määrin autot vetivät puoleensa miehiä. Kesken pitämäni englannin tunnin kadulle ajoi pitkä autojen kuljetusajoneuvo lastinaan firmaan tuotavia henkilöautoja. Koko porukka ryntäsi ikkunaan. Yrityksen herrat johtajat. Vieläkin hymyilyttää. He pitäisivät Nikusen opuksesta. 


Automatkoilla tarvitaan lapsille leikkejä. Urholla on tuossa hyvä idea eriväristen autojen laskemisesta ja niin oli niillä VTT:n englannin ryhmäläisillänikin jotka kekkasivat sanoa rekisterikilpien kirjaimia ja numeroita englanniksi liikenteessä ollessaan. He muuten ajoivat töihin kimppakyydeillä. Onna ilahtuisi siitä tiedosta. 


Antti Nikunen on ajatuksella ja sydämellä sisällyttänyt kirjaansa tekniikkaa, ympäristöasiaa, yhteiskuntaa ja tulevaisuuden visioita sekä unelmointia lentävästä autosta. Hyvä hyvä. 


Parrakas miekkonen on autoinsinööri Kaarlo Kätevä. Älkää pelästykö vaikka hän nukkuu ratissa. Hänen autonsa ei ole vielä valmis. Miksi hänellä on silti turvavyö? Aina valmiina?


Erilaiset mittarit ovat tuikitärkeitä autossa. Muistan miten hauskaa oli enkun tunneilla opettaa mittareiden nimien ääntämisiä, etenkin painotusta, speedOmeter, tacOmeter... (spii DO mi tö) Siis ei sanota *spiidoMIIT tö* :D

Kierroslukumittari: opiskelijoiltani sain tiedon että RPM merkitsee "rotations per minute". Ja paljon muuta. 


Auto näyttää edestäpäin naamalta. Totta ! 

Lieneekö siinä yksi syy siihen että autoon voi kiintyä?


Minulla on vieläkin ikävä meidän vanhaa Alfa Romeota (kuvassa), jonka vaihdoimme uudempaan vuonna 2008. Siinä oli tyylikkäitä yksityiskohtia. Hatunnosto insinööreille. 


Tutustumme auton osiin ja toimintaan. Perehdymme myös monenlaisiin sääntöihin. Niitä on niin kuljettajille kuin matkustajillekin. Liikennesäännöt koskevat tottakai myös jalankulkijoita. 

Elämässäni on aina ollut autoja. Lukukokemuksesta sukeutui miellyttävä matka rönsyileviin autoajatuksiin ja muisteluihin. Tätä teosta voi lukea kauan. Ja usein. Yksin ja seurassa. 


Autokirjan julkkareissa lapset saivat värittää auton kuvia. 
Antti Nikusen oma poika on tuo valkopaitainen.
Erittäin kiva julkistamistilaisuus. (5.5.2019)
Juttu kuvineen täällä: KLIK.

Ja kaikkia aikaisemmat postini Nikusen mainioista
Urho ja Onna - kirjoista voi lueskella täällä: KLIK.
Niitä onkin jo kertynyt. Rullatkaa reippaasti alaspäin, 
koska tämä postaus on siellä ylimpänä.

14 kommenttia:

  1. Meillä on tullut tästä kirjasta isän ja pojan erityinen suosikki! Liikennemerkit osataan ulkoa jo kaikki, pidin pistarit. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten hauskaa kuulla - myös open näkökulmasta 😀
      Kirja yhdistää ja opettaa 🌹

      Poista
  2. Tosiaan veikeä kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on oma kiva huumorinsa 🌼
      Mukavaa tiistaita sulle.

      Poista
  3. Ajankohtaista varmasti jossain vaiheessa pojanpojan kanssa katsella ja lueskella. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika varhain takuulla huomaa onko pienokainen "automiehiä" 😀
      Aurinkoista päivänjatkoa sinne teille.

      Poista
  4. Hurjan hyvän- ja hauskanoloinen kuva-/tietokirjapaketti, joka sopii myös aikuisten tiedonpäivitykseen; Nikunen on todella taitava!!
    Kaarlo Kätevällä olisi toden totta monasti ollut käyttöä.

    Eikös kaikissa pikkumiehissä jossain kohtaa vorni tuleva rekkakuski? Isommilla pojilla sitten onkin jo kovemmat kierrokset, hmph... Ja aina keväisin monilla herää halu (lue pakkomielle) osta uusi "keväthattu".

    Kyllä vaan autot ovat osoittautuneet persooniksi ja parhailla niistä on slkeästi ollut sielu ja nimi. Herra Minimi Cooperin, ekan ikkariautoni, ottaisin koska tahansa avosylin takaisin, - hurrh-hurrh ja vroom-vroom...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitava on, ja omaperäinen. Lisäksi tosi kiva ihminen livenä 🙂

      Olen useat kerrat todistanut eri-ikäisten herrahenkilöiden mieltymystä rekkoihin sun muihin, vaikka onhan niitä poikkeuksiakin tietty. Ja olen tuntenut moottoreihin ja muihin koneisiin hurmaantuneita naisimmeisiäkin. Hah hah, keväthattu 😀

      Meidän nykyisen Alfa Romeo 259:n lempinimi on etumuksen perusteella "velmu viirusilmä" tai joku senkaltainen. Sillä on ilmettä. Eka autosi kuulostaa hauskalta. Meidän eka oli "lypsyjakkara" eli Fiat 600. Eniten kaipaan mustaa Alfa Romeo 156:mme 🖤 mutta mieleinen tämä nykyinenkin on. ♥

      Poista
  5. Hurmaava kirja! Ja ihania muistoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu 💙
      Hyvää keskiviikkoa sinulle.

      Poista
  6. Onpa kivalta vaikuttava kirja, pitääkin vinkata tuosta eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vink vink 🙂 Kivaa keskiviikkoa sinulle.

      Poista
  7. Onpa kerrassaan viehättävä kirja. Kivasti muistelit autoihin liittyviä muistojasi. Mukavaa juhannuksen odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli. Hämmästelen miten minulla onkin niin valtavasti auto-muistoja. Tuossa oli vain murto-osa. Sinullekin ihanaista juhannuksen tuloa 💚

      Poista

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.