Richard Scarry, Hanhiemon lorulipas

Richard Scarry

Teos: Hanhiemon lorulipas

Julkaisija: Tammi

Alkuteos: Richard Scarry's Best Mother Goose Ever

Kääntäjät: Kaarina Helakisa, Hannele Huovi

Sivuja: 94

Paino: 600 grammaa

Sisältö: 50 englantilaista lastenrunoa mitä eloisimmalle suomen kielelle käännettyinä ja Richard Scarryn iki-ihanat eläinhahmot hauskoine yksityiskohtineen.

Kuvaus luettavissa, teos tilattavissa: Adlibris.

Minulle luettiin Hanhiemon lipasta kun olin lapsi, mutta se oli Kirsi Kunnaksen riimittelemä ja Feodor Rojankovskin   kuvittama: linkki. Mieluisa kirja, opin nopeasti kaiken ulkoa. Isoäitini ei olisi jaksanut kaikkea lukea, vaan yritti fuskata kääntämällä kaksi sivua kerralla, mutta minuapa ei petetty. Kuuntelin kohteliaasti loppuun ja sitten näytin että katsos mummo tästä jäi vielä lukematta. 

Lontoon silta... hei, tämähän on tuttu London bridge is falling down - laulusta. Ja kas miten oivallisesti räätälöity suomen kielelle niin että sen voi laulaa. Hauskaa! Heti alkoi soida päässä. 

Tästä riemastuin niin ikään. Possujen kuvat ovat niin hellyttäviä, suloisia ja humoristisia että täytyy sekä hymyillä että olla hiukan surullinen yhtä aikaa. Ilahdun kun tunnistan runon; sehän on vanha kunnon Georgie Porgie, onnistuneesti suomen kielelle muunnettuna. Ensimmäisen rivin luettuani jo purskahdan nauruun: "Jussi pussi piirakka"... hah hah. Georgie Porgie, pudding and pie, kissed the girls and made them cry. When the boys came out to play, Georgie Porgie ran away. Muistan runon ulkoa, minulla oli yliopistossa englannin opettaja joka uskoi että nursery rhymes auttoi oppimaan kielen painotusta ja lausemelodiaa ja siksi lausuimme klassisia lastenloruja. 

Hihii, hassua, aivan mainio tarina runossa ja nallet kuvassa. Pikkunalle meni nukkumaan housut ja toinen kenkä jalassa. Näyttää siltä että tulee isäänsä. Lienee sukuvika.

Mitä herttaisin pupupiiri ja kukat. Olen tiennyt tämän runon englanniksi kauan. Se päättyy sanoihin "We all fall down". Vasta tänä vuonna kuulin että runon taustalla on vakava asia; rutto tai lavantauti. Ihminen sairastui, aivasteli ja lopulta kuoli. 

Lastenrunot ovat olleet pohjana joissakin dekkareissa, kuten Agatha Christien Salaperäisissä rukiinjyvissä. 

Kirja ei kaikkineen tarjoa pelkkää pinnallista rilluttelua ja ilottelua. Aikuinen lukija näkee kerronnassa ja kuvituksessa historiaa, aavistuksen ajoista ennen sähköä, erilaisesta yhteiskunnasta säätyineen. 

Nyt alkoi kiinnostaa. Mitä ihmettä tapahtuu matkalla Pölläkkään? 

Ihme tarina seuraavallakin aukeamalla. Jopa on iso pihvi, Tahvon pöllimä soppaliha. Arjen tragedioita. 

Mahtava lukukokemus. Aina kun käännän uuden aukeaman, ilahdun, riemastun, hymyilen korvasta korvaan. Söpöjä pupuja, hassuja possuja, kivoja kissoja, loruja, riimejä, iloittelua runomuodossa.

Itselläkin alkaa lorut luistaa: Kissat ja nassut, sorkat ja tassut...