Anssi Keränen, Lossi-Lassi etelänavalla

Kirjailija ja kuvittaja: Anssi Keränen

Teos: Lossi-Lassi etelänavalla

Sarjan kolmas osa

Kustantaja: Tammi (2018)

Kovakantinen, 40 sivua

Yleisvaikutelma: Erilainen, ihastuttava 

Tämän kirjailijan ja kuvittajan kynän jälkeen ihastuin jo vuonna 2015 sarjan ensimmäisessä osassa Lossi-Lassi ja merten salaisuudet. Bloggaukseni: linkki. 

Nepa ja Ekku ajavat raitiovaunulla värikkäässä San Franciscoa muistuttavassa kaupungissa. Tarina on kuvitettu omintakeisen taitavasti ja viehättävästi. Herkkyyttä ja huumoria, perspektiiviä. Vaikka mitä ihmeteltävää. 

Lue tarkempi juonikuvaus täältä: Adlibris. 

Nepa ja Ekku ovat kärsimättömiä lähtemään laivalla etelän lämpöön, mutta matkan alettua heille selviääkin että laiva on matkalla etelänavalle. He ajattelevat köyttää kapteeni Lossi-Lassin ja kääntää kurssin. Heh heh, hampaitten kalina paljastaa heidät. Eivät saakaan kapteenia yllätetyksi.

Muita tarinan henkilöitä ovat Tohtori Pallonen, joka on pallovyötiäinen, nukkumista harrastava Late Laiskiainen ja keisaripingviinin poikanen. Tohtorin pakkasessa säilytettävä kasvi- ja siemenkokoelma Grönlannissa uhkaa pilaantua ilmaston lämpenemisen seurauksena ja niinpä se aiotaan siirtää ikuisen lumen ja jään Etelämantereelle. Sinne laiva on matkalla. Laivan nimi on Lindy Hop. Miksi on nimetty tanssin mukaan? Se ei minulle selvinnyt, mutta pidän tanssimisesta, joten kiva kiva. 

Late Laiskiainen hauskutti minua eniten. Kun porukka menee Antarktiksella soittamaan hänen ovikelloaan häneltä kestää puoli tuntia "kiiruhtaa" avaamaan ovea. Sen jälkeen sitten täytyykin mennä ottamaan toiset päiväunet. Tohtori, Kapteeni, Nepa ja Ekku siirtävät siemenlaatikot Laten talon harvinaisten kasvien siementen valtavaan varastoon. 

Maapallon ja sen ilmaston ja luonnon ihmettelyä, ympäristön suojelua, työmoraalia ja mukavuudenhalua... Ajatuksia risteilee lukijan päässä kautta koko tarinan ja mukavia tuntemuksia väreilee kropassa kun hän pääsee seikkailun makuun jo alkulehdiltä lähtien. Välillä pistää hymyilyttämään kun päivälliseksi on rusinakiisseliä ja kermavaahtoa, välillä on naurettava hauskoille tyypeille. Parasta antia minulle on meidän ihmeellinen maapallomme kaikkineen sekä mielikuvituksen lento.

Pikku pingviini on tavattoman suloinen, siihen ei voi olla tykästymättä. Koemme kauhistavia hetkiä kun Nepa ja pingviini joutuvat sakeaan lumipyryyn. Hiutaleet on piirretty yksinkertaisin mutta tehokkain keinoin syvyysvaikutelmaisiksi ja muilla sivuilla on eri tavalla piirrettyä ja maalattua lumisadetta. On niihin mahtanut kulua aikaa. Pilvet, vuoret... sanat eivät riitä kuvailemaan ihastustani. Nautin väljyyden vaikutelmasta joka aukeamalla ja kuvittajan lahjakkuudesta. 

Tämän etelänapaseikkailun lisäksi minulla on myös  sarjan ensimmäinen osa, Lossi-Lassi ja merten salaisuudet. Nämä ovat aivan fantastisia kirjoja. Täytynee vielä hankkia sarjan toinen osa, Lossi-Lassin suuri sukellus (2016): linkki. Jos pystyn näistä jonain päivänä luopumaan, annan ne sukulaispojalle, Sakulle, 5 v. Ehkä sitten kun hän täyttää 10.