Teos: Peukalon käsikirja, Tietoa lapsille vanhenemisesta
Tekijät: Vuokko Hurme, Sanna Pelliccioni
Kustantaja: Aula Co (2017)
Sivuja: 32
Korkeus: 27 cm
Yleisvaikutelma: Hauska ja hyödyllinen
Oma kappaleeni: Yllätyslahja kustantajalta ♥️
Onpa mukava kirja luettavaksi. Olemme kaikki jonkun ikäisiä ja tunnemme eri ikäisiä ihmisiä. Mikä on nuori? Mikä on vanha? Näitä on kiinnostavaa tuumailla. Kirjan kannessa lukee että tässä on tietoa lapsille. Lukutaitoiset lapset voivat lukea itse tai aikuinen voi lukea teoksen jotta saa kiinnekohtia siihen miten puhua lapsen kanssa aiheesta. Kirjaa voi myös lukea lapselle, vaikka iltalukemiseksi.
Piirretty peukalohahmo virittelee keskustelua lasten ja vanhempien välille. Sivuille on laitettu tekstin lomaan kiinnostavia pikkutietoja, kuten että jotkus eläinlajit, kuten alligaattorit ja hait, eivät ikäänny.
Oma kappaleeni: Yllätyslahja kustantajalta ♥️
Onpa mukava kirja luettavaksi. Olemme kaikki jonkun ikäisiä ja tunnemme eri ikäisiä ihmisiä. Mikä on nuori? Mikä on vanha? Näitä on kiinnostavaa tuumailla. Kirjan kannessa lukee että tässä on tietoa lapsille. Lukutaitoiset lapset voivat lukea itse tai aikuinen voi lukea teoksen jotta saa kiinnekohtia siihen miten puhua lapsen kanssa aiheesta. Kirjaa voi myös lukea lapselle, vaikka iltalukemiseksi.
Piirretty peukalohahmo virittelee keskustelua lasten ja vanhempien välille. Sivuille on laitettu tekstin lomaan kiinnostavia pikkutietoja, kuten että jotkus eläinlajit, kuten alligaattorit ja hait, eivät ikäänny.
Voi että olisi hyvä käsikirja eskarin tai peruskoulun tunneille. Aloittaisin opettajana ehkä näin: "Käsi ylös kenellä on yksi isoäiti tai kaksi?" "Entä isoisä?"
"Pitkään eläneitä ihmisiä kutsutaan esimerkiksi vanhuksiksi, ikääntyneiksi, ikääntyviksi, iäkkäiksi, ikäihmisiksi, senioreiksi tai eläkeläisiksi... Loukkaavia termejä ovat vaikkapa ryppykasa, kääkkä..." Hei, hetkinen, eräs tuttuni rakastaa sitä että häntä kutsutaan kääkäksi. Heh heh, se alkoi kun lapsenlapsi opetteli puhumaan ja yritti sanoa grandad - tuttuni on australialainen Douglas, naimisissa suomalaisen Tuulan kanssa. Lapsi sanoi kääkkä ja siitä pitäen grandad oli kääkkä. Erityinen lempinimi, jolla on tarina. Ulkopuolinen saattaa hätkähtää kun kuulee.
Pikkuisen lisäisin tuohon eläkeasiaan: Maksan itse tuloistani sekä veroja että eläkerahoja, kuten monet muutkin. Hieno systeemi ja vanhuudenturva, jota ei kannata pitää itsestäänselvyytenä.
Peukalon käsikirjan alussa esitellään sukupuu, sitten kerrotaan kehon vanhenemisesta, haastatellaan vanhusta (kivan havainnollista kertomaa), puhutaan työiän loppumisesta, kerrotaan leskeydestä ja kuolemasta. Viimeisellä sivulla kysytään mikä vanhenemisessa on mukavaa. Siitä on saatu ihana loppukevennys ja huipennus kirjaan.
Lukijoille selitetään termejä; leski, vainaja, perintö, testamentti... Tämä oli mieleenpainuva juttu: Leskenlehti on kai saanut nimensä siitä että kukat tulevat ensin ja lakastuvat, sitten vasta lehdet. Niillä ei siis ole seuraa toisistaan. Perinnön kohdalla on piirroksin kuvattu esimerkkejä omaisuudesta, ja sivun alalaidassa on sympaattisesti esitetty vihreä peili jonka isomummeli jätti Liinalle ja josta kuvaansa katsoessaan Liina voi muistella mummoaan.
Oma isoäitini kuoli 99-vuotiaana. Hän ehti olla kauan elämässäni. Minulla on hänestä muistoesineenä muun muassa kameesormus, ihanan vanhanaikainen. Onko teillä rakkaita isovanhemmilta perittyjä muistoesineitä?
Tällaisia kirjoja ja keskusteluja kaivataan. Onnekkaita ovat ne lapset ja ne isovanhemmat jotka saavat viettää aikaa yhdessä. Kiitos isoäidilleni Evalle monista antoisista hetkistä. Niitä kelpaa muistella.
Kirjan paras anti mielestäni: Puhuttiin vanhenemisen hyvistä puolista. Mitkä teidän mielestänne ovat hyviä asioita ikääntymisessä?
Kirjasta lisää tietoja täältä: ADLIBRIS.
leskenlehteä en tiennyt... vaikka en usein ajattele kukkia suomeksi, latinaksi jos matkustelen englantilaisissa puutarhoissa... Suomessa joskus ihan ihme nimiä uusissa kasveissa.
ReplyDeleteNykyajan 70-vuotiaat ovat yhtä terveitä kuin teini-ikäiset, äitini tanssi ja esiintyi vielä 80-vuotiaana, sydänleikkauksen jälkeenkin ❤️
Joskushan kasvien nimet eivät tarkoita (kai) mitään, kuten nätkelmä tai peippi, joskus on nimetty jonkin ominaisuuden mukaan, esim. pisamakello (täpliä kellonnäköisen kukan sisäpuolella). Kiva fundeerata noita 🙂
DeleteTanssi on ihan mahtavan hyvä liikuntamuoto ja kunnon ylläpitäjä. Itsekin harrastan ♥️Hurraahuuto äidillesi.
Hyvän oloinen kirja. Lapsia kuitenkin askarruttaa monet asiat myös iässä ja tuossa on tietoa aika paljon isommallekkin lapselle. Ikääntymisen hyviä puolia on mukana kulkeva elämän viisaus. Sitä voi nuoremmillekkin ammentaa, jos heidän korvat vaan kuulevat. Elämän viisaus sisältää esimerkiksi asioiden arvon näkemisen ja kokemusten kautta asioiden tietämisen. Minusta on mukava kuunnella ikääntyneiden puhetta, sitä rauhallista viisautta, mitä monilla nuorilla ei vielä ole, kun tohotetaan päätä pahkaa ja elämä musertuu, kun maito loppui ja paidalle läikkyi kahvia ;)
ReplyDeleteOikeastaan sopii kaiken ikäisille. Samaa mieltä kaikesta tuosta mitä niin kivasti juttelet. Kiitos ihanasta kommentista ja mainiosta loppulauseesta 😀
DeleteLoistava kirja! Kiitos kovasti kivasta esittelystä♥ Isovanhemmat on kyllä suuri onni.. itse useasti suren sitä ettei isäni kerennyt nähdä lapsenlapsiaan...eivätkä lapseni kereneet tutustumaan maailman kultaisimpaan ja kiltimpään isoisään♥ Useamman kerran elämäni aikana olen päässyt kuulemaan "vanhan kansan" tarinointia ja joka kerta on mielenkiintoista kuulla millaista se elämä on ennen ollutkaan:) Ihanaa päivää♥
ReplyDeleteKiitti Päde. Kiva että tykkäsit 🌺Ihania tarinoita voit kertoa lapsillesi isoisästä jota he eivät ehtineet tavata. Vanhan kansan tarinointia voi jo tässä itsekin harrastaa ja kertoa nykylapsille ajasta ennen digiboxia ja mukana kuljetettavia puhelimia 🙂Ihanaa loppupäivää sinullekin ♥️
DeleteOnpa mukavan oloinen ja niin tarpeellinen kirja. Ja näyttää olevan myös kaunis kuvitus. Olen samaa mieltä, että lapsille isovanhemmat ovat todellinen aarre ja tietysti myös päinvastoin.
ReplyDeleteTosissaan mukava kirja. Ilahduin ihan valtavasti kun postisetä kantoi sen meidän postilaatikkoon ja aloin sitä selata. Siitä riittää iloa ja mietittävää pitkään ♥️ Aarre on mitä sopivin sanavalinta. Mukavaa loppupäivää Anneli 🌸
DeleteHyvä, että on tällaisia selventäviä teoksia. Mun hoitolapset välillä katselevat mua kuin ikäloppua - ja siltä varmasti heidän silmissään näytänkin. Olen joskus katsonut Suomen eläkekertymäni ja vaikka ensimmäisistä 6 työntenkovuodesta ei mitään kertynyt, niin muutaman satasen sain plakkariin.
ReplyDeleteMulla ei oikein ole isovanhemmista muuta kuin muistoja. Valokuviakin on tosi vähän. Näillä meidän omilla lapsilla ei sitten ole heistä sitäkään vähää tietoa. Tosin jokaisella on nimenä myös isoisovanhemman nimi, onhan se perintö sekin :)
Hih, se on niin suhteellista mikä kenestäkin on vanha 🙂 Teini-ikäinen oppilaani huudahti kerran, kun johonkin asiaan liittyen totesin olevani vielä nuori (tapahtui ruotsinkielisessä ammattikoulussa): "UNG ?! Du är ÅTMINSTONE trettio!" Ihan kuten olinkin 😀
DeleteMinäkin olen ihmetellen katsonut eläkekertymääni että miksi en saa alkupään duuneista mitään eläkettä. Jotkut ovat olleet liian lyhytkestoisia kai, esimerkiksi osa-aikainen tuntiopettaminen ja kesätyöpaikat. En tiedä. Hyvä että sinulle tulee Suomesta edes vähän rahaa.
Kaunis tapa antaa isovanhempien nimiä omille lapsille ♥️
Ainaski kolkyt! Hih. Sehän on paljon se.
DeleteKyllä minulta yksi pieni kysyi, että miksi sulla on noin paljon ryppyjä. Ja onhan niitä esimerkiksi hänen vanhempiinsa verraten jo melko paljon. Vanhempansa ovat 20 vuotta mua nuorempia. Lapset ovat kyllä ihania kaikessa suoruudessaan.
Lasten suusta totuuksia 🙂 Kerran bussissa kuulin noin 14-vuotiaiden tyttöjen juttua: "Voi juma, Lauran serkku Jari tulee sinne kutsuille ja se on jotain 20 !!! (Kauhistuneella äänellä) 😎
DeleteHauskasti kiintoisaa asiaa lapsille; hekin ovat joskus viimeisenä lenkkinä ketjussa. Sarjasta Mumrmelien toiveikkaat kysymykset: ”Oliks silloin paljonki dinosauruksia, kun te olitte nuoria?”
ReplyDelete”Käsi ylös” on ehdottomasti hyvä tapa herättää mielenkiinto ja aloittaa tunti. Kääkkä on hurmaava! Oltiin puolestamme Amigolle ensi alkuun Mum-mum ja Vaa. Eläkelisäyksesi on mitä relevantein: ei ole mitään ilmaiseksi saatua rahaa, vaan olemme itse aikanaan maksaneet vuosikausia eläkemaksujamme kuten totesit, edelleenkin maksamme eläkkeistämme veroa etc. Ns. ilmainen lounas ylipäitänsäkin on utopiaa....
Olen ollut onnekas, sillä olen viettänyt varhaislapsuuteni neljän ikäpolven perheyhteisössä nuorimpana ja rakkaan Mummin syli on edelleen mielikuvana pettämätön turvapaikka. Suhtaudunkin vanhenemiseeni uteliaasti ja avoimin mielin. Tämä on pääsääntöisesti korkean elämänlaadun ja elämään tyytyväisyyden aikaa. Kaikki oleellinen tuntuu olevan yht’aikaa läsnä. Ymmärtää, että kaikki tilanteet, asiat ja mielentilat – ne ikävätkin – menevät ohi, Voi ottaa rennommin rantein. Osaa nauttia täysillä nuorten ja lasten innostavasta seurasta. Tuottaa suurta mielihyvää ja iloa tuntea ne raikkaat tuulenhenkäykset poskellaan, joita heidän tulevaisuuteen auki pitämänsä ikkuna kiitolliselle iholleni kantaa.
Pitkä yhteinen taival, jaetut muistot ja tulevaisuuden suunnitelmat, Kanssakulkijan kanssa ovat suuri voimavara ja pääoma tässä elämänvaiheessa. Huumori, kiitollisuus ja rohkeus ovat ne tukikepit, joihin nojaan. On kaikki voitettavana, ei niin mitään hävittävänä…
Mum-mum ja Vaa tuovat niinikään hymyn huulille ♥️
ReplyDeleteHatunnosto Suomen valtiolle kun pitää yllä niinkin hienoa ja tarpeellista laitosta josta vanhat ja myös työkyvyttömät saavat elatusta. Tuota kirjaa lapsille lukiessa voisikin kertoa työnteosta, yritteliäisyydestä, ahkeruudesta, työttömyydestä, työkyvyttömyydestä yms. Minulla on kohtalainen määrä ystäviä jotka elävät tuilla vaikka eivät ole vielä eläkeikäisiä.
Sinulla on kaikesta päättäen ollut ihana Mummi. Muistan aikaisemmasta kertomastasikin 🙂
Mielenkiinnolla minäkin odotan ikääntymistä ja sitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. 🖤
Näyttää hyödylliseltä kirjalta. On aina hyvä, jos kansalaistaitoja ja -tietoja välitetään nuoremmille sukupolville.
ReplyDeleteOnko vanhenemisessa jotain hyvää? :) Kyllä kai sitä viisastuu ja lempeytyy, jos ei elämä ihan kamalasti ole kaltoin kohdellut. Ja hyvä niin, vastapainoksi sille että fyysinen kunto huononee, muisti pätkii eikä yövalvomisesta enää nauti.
Mukavaa viikonloppua! ♥
Kylläpä sanoit hienosti noista kansalaistaidoista ja sukupolvista 🌹
DeleteTulipa tuosta kommentistasi mieleen että kaltoin kohdeltu tai elämän päähän potkima ihminen ei ehkä ikäännykään "kivasti".
Mukavaa viikonloppua Saralle 💚🐿🌲
Hauskasti esittelit tämän kirjan, ja ihana tuo kääkkä-isoisän tarina. :) Aivan varmasti moni ulkopuolinen ihmettelee, jos kuulee lapsen kutsuvan isoisäänsä sillä nimellä! Mekin saimme yllättäen tämän kirjan postista ja hyvä tovi sitten, mutta en ole valitettavasti ehtinyt yhtään tähän tutustua. Vaikutti siltä, että kirjassa on aika paljon asiaa.
ReplyDeleteKääkkä on niin hauska että aina uudelleen hymyilen kun muistan 🙂
DeleteJuu, kirjassa on paljon hyvää asiaa. Ei kannatakaan vauhdilla edetä. MInä taisin lukea sitä pätkinä viikon verran nautinnollisen verkkaisesti. Sinäkin tulit mieleeni kun ajattelin että voisit opettajatovereille suositella tai itse tämän avulla elävöittää oppitunteja 💚
Katselin tän kirjan kirjastossa ja varmasti kiva opus vanhuudesta ja kuvitus on mukava. Kirja vaikutti varsin runsaalta! Mukava, että esittelit kirjan :)
ReplyDeleteKiva että tykkäsit 💚Runsas on ja herättää mukavasti ajatuksia.
Delete