Punnitsemisia

Vähän tavalla ja toisella.

Enää kaksi työpäivää jäljellä. Tuntuu hassulta, että joitain työkavereista saattaa tulla jopa vähän ikävä. Ei kuitenkaan niin ikävä, että alkaisin ehdotella puhelinnumeroiden vaihtamista. Sen liikuntarajoitteisen (ja yhden toisen) kanssa olemme FB -kavereita , mutta tänä vuonna olemme olleet vähemmän tekemisissä, kuin silloin aiemmin. Yhden kaveriksi muodostuneen naisen kanssa tulemme tapailemaan satunnaisesti vastaisuudessakin. 🍻

Ähäskutti, Repolainen. 😅 Kommentoit, että itse punnitset "hevejä" ja minä lankoja. Ei se ihan niin menekään, sillä kaivoin pakastimesta sieltä löytämäni kolme pussillista lanttukuutioita ja punnitsin ne. Niitä viiden euron juuresämpärillä hamstrattuja; kuorittuja ja pilkottuja. Että jos tekisin niistä jouluksi laatikkoa. Noitahan riittää!? Enemmän, kuin kuvittelin.

Saman tein porkkanakuutioillekin, jotta tiedän, kuinka paljon niitä pakkasesta löytyy. Minullahan on ollut tapana vain tuunata kaupan porkkanalaatikoita raasteella sekä kermalla. Saatan tehdä niin nytkin.

En meinaa vouhottaa jouluruokien kanssa, koska yksinhän minä olen. En aio kutsua ketään kylään. Pakastimessa odottaa palat lohta sekä possua. Ja se valkohomejuusto. Ne riittävät.

Jotta ei ihan vielä mennä joulutunnelmiin, niin tässä on samaiselle Repolaiselle lupaamani kuva mallisäärten väliin jäävästä kolosta. Ainakin toisten säärten. 😁

En sitten purkanutkaan niitä äidille tekemiäni kämmekkäitä. Aloitin kyllä, mutta tuli jotenkin niin surullinen olo, etten kyennyt. 😢 Heitin ne roskiin, ja sytytin kynttilän.

Tuikkukippo on likainen/pölyinen. Sain eilen tiskipöydän tyhjäksi, joten tänään on kynttiläkippojen vuoro. Niitä on liikaa! Pitänee valita niistä mieluisimmat, pestä ne ja hävittää loput.

Taas sataa vettä. Olisipa mahtavaa päästä autokyydillä töihin, mutta se ei ole mahdollista. Töissä olisi kuulemma vaihtelua pahvikuoriin avaimenperien muodossa, juhuu.

Kosteaa keskiviikkoa! 💦