Ilo on pienestä kiinni

Nappasin toisen kirjeen.

Jotenkin näytän jääväni näihin omiin (haloo!?) kirjeisiini koukkuun heti ja välittömästi. Mitähän tästä vielä tuleekaan? Jääkö joku muukin?

Tämä kirje on ajalta, jolloin olin ollut vankilassa vasta puoli vuotta. Kirjoitin kirjeisiin AINA kellonajat, mutta en tiedä miksi. Koin kai sen jotenkin merkitykselliseksi, että mihin aikaan näitä ajatuksiani raapustelin. Saattaisin tehdä vieläkin niin.

Haltuun sai kanttiinista ostamaansa paperiliimaa (otin myös kahvipakettien teipit talteen) sekä pienet omat (tietysti tylpät) sakset. Jos tarvitsi isompia, niin ne sai lainattua vartijoilta. Harrastin paljon kuvien ja tekstien leikkaamista sekä liimaamista. Askartelunohjaajan tytär. 💚

Äiti lähetti toisinaan kirjeissä mukana postimerkkejä. Irina oli venäläinen mukava nainen, jonka kanssa tulin hyvin toimeen pienestä kielimuurista huolimatta. Hän ehti 'istua' jonkin aikaa passi- ja valuuttaongelmien vuoksi, mutta pääsi vapaaksi yllättäen. Niin, että olin töissä emmekä ehtineet kunnolla hyvästelemään. Lähetti hän minulle myöhemmin pari postikorttia. Luulen, että se nainen on jo rikkaissa naimisissa jossain muualla kuin naapurimaassa. Toivonkin niin! 💜

Jotenkin koen, että olin aika vihainen tuossa kohtaa tuomiota. Ehkä tajuntaani oli iskenyt todellisuus? Että täällä olen, enkä muuta voi, vaikka mitä tekisin. Kaksi vuotta 'elämää' edessä paikassa, josta vaan ei pääse pois. Olin toki kaksikymmentä vuotta nuorempi enkä muutenkaan oikein tajunnut todellisuutta muurien sillä puolella. Vihainen olin heillekin, jotka jatkoivat elämäänsä kuin ei mitään, koska pidin suuni kiinni heistä. Miksi vain minä jäin kiinni? Joo, oli kai siihenkin syynsä.

Opin toki "talon säännöille" ja olemaan niin, etten aiheuttanut itselleni tarpeettomia hankaluuksia. Niitä sai tilaamattakin.

Tätä en täysin muista. Miksi ja miten äitini olisi lukenut Poikani kortin? Tai no, taidankin muistaa, mutta myös tuon, että minut on opetettu noudattamaan kirjesalaisuutta, joka koskee myös postikortteja.

Loppupeleissä äiti kävi kerran Hämeenlinnassa perhetapaamisessa Poikani kanssa ja sen tapaamisen kamaluutta, ahdistuneisuutta, noloutta, häpeää ja sitä kaikkea en unohda koskaan! Samalla oli toki ihanaa, kun tulivat. Onneksi olemme saaneet välimme kaiken tuon jälkeen siihen malliin, missä ne nyt ovat!!! 💕 Kuinka tässä hävettää, mutta sitä ei kannattane jäädä enää ajattelemaan.

Makramee-ohjetta kyselin. En tietenkään saanut naruja enkä tehtyä amppeleita - kunhan kävi mielessä.

Kylläpä mietityttää mihin minä pääni pistin. Siis näiden kirjeiden kanssa.

*     *     *

Kirjoitin nuo ke-to välisenä yönä. Nyt on torstai ja ollaan iltapäivän puolella. Sataa vettä. Tuntuu siltä, että ikä on tehnyt tepposet, koska molemmat polvet ovat kipeät. Äiti sanoo sateen vaikuttavan reumaan, joten miksi ei sade vaikuttaisi minuunkin? Särkylääke.

Kävin äsken kaupassa, jotta minulla on varmasti viikonlopuksi (oikeasti varmasti yli viikoksi!) ruokaa, menee laivalla minkä verran rahaa tahansa. Ostin vessapaperin lisäksi -30% -tuotteita. Laitoin kaikki pakkaseen paitsi vielä leipää, joka on se suurin paketti. Näyttää kuvassa pienemmältä.

Bataattipyöryköitä en ole koskaan ennen nähnytkään. Sika-nauta- ja kanan jauhelihoista saa vaikka mitä. Itse tehtyjä pihvejä, kastiketta tai jotain laatikkoa. Tai vaikka kaikkia noita. 👍

Koska meinaan tehdä taas eväsleivät laivalle ja koska jääkaapissa ei ollut enää mitään leipien päälle, niin ostin juustoa sekä makkaraa. Paprika mix oli tarjouksessa. 

Ostokset tekivät vähän yli seitsemäntoista euroa. Kyllä olen nyt mennyt vähillä euroilla, kun olen 20.03. kirjannut käyttäneeni 12.02. jälkeen noin kolmekymmentä euroa ja tämän päiväisten ostosten lisäksi olen käyttänyt tässä välissä ehkä kympin (plus lahjakortin loppuun). Parissa kuukaudessa alle kuusikymmentä euroa? Oikeastiko, vau.

Kuten päätin, niin syön tänään ja huomenna sitä pakkasesta ottamaani poropastaa - kunhan tulee nälkä. Kotoa lähtöön on vielä nelisen tuntia aikaa. Jos ottaisin päikkärit ennen suihkua, niin olisin parempaa seuraa laivalla? 😏

Ajastan tämän huomiselle, jotta teillä olisi silloinkin jotain pällisteltävää, heh.

Pirtsakkaa pitkäperjantaita!

Tästä se lähtee vai lähteekö?

Pylly edellä puuhun?

Päätin ottaa summittaisesti esiin 'niitä kirjeitä', joten tulevat missä aikajärjestyksessä sattuu. Heti mietin, että onkohan tässä mitään järkeä, mutta samalla aiheellahan aloitin vuonna 2008, kun kirjoitin siitä, miltä tuntui tulla naisena vankilasta pois. Olisikohan aika "jo" palata siihen takaisin? Aa-pu-va? 👀

Istuin ensimmäisen kahdesta tuomiosta 01.2001 - 08.2003. Tuomion pituus oli erään lisävaiheen jälkeen yhteensä viisi vuotta ja kaksi kuukautta eli ensikertalaisena lusin puolet eli kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta. Huumeista, joista olen ollut erossa jo yli viisitoista vuotta. 👍

Tuntuu aika jännältä ja vähän järjettömältäkin kirjoittaa näistä, mutta entä sitten? (Alku on näemmä todella hankalaa..) Rikokset olen sovittanut enkä kenellekään ole mitään velkaa. Ainakaan rahallisesti. Kuten sanotaan, niin jos et ole kenellekään velkaa ja olet rehellinen, niin kaikki on hyvin. Olen ollut aina omalta osaltani rehellinen eli ei ole tarvinnut vilkuilla selän taakse. 

Tässä samalla toivon, että tulevien tekstien kautta saattaisin auttaa jotain tänne StanstaLandiaan eksyvää lukijaa? Pitkiä kirjeitä on PALJON, ja kysyä saa mitä vaan. 👈 👌.

Ensimmäinen nappaamani kirje:

Hyvinkin lähellä ensimmäistä vapautumistani. Ai niin, parhaiten vankilatöissä tienatessanikaan (silloin 1,30€/h) en tienannut postimerkkiä tunnissa.

Sopiiko tehdä niin, että klikkaatte itse halutessanne kuvat isommiksi, jolloin tekstien pitäisi olla luettavassa koossa? Puhelimien näytöillä näitä tuskin näkee? Olisi, anteeksi, helpompaa olla kirjoittamatta joka sanaa uudestaan, kun olen aika hidas kirjoittamaan. 

"Heipä hei", aina yritin olla positiivinen...

Olin siis viimeisen kesän avovankilassa Vanajalla ja se kesä oli hyvin paljon muuta, kuin mihin olin pari vuotta ns. kivitalossa tottunut. Kuulostanee ihan hotellilomalta, että pääsi rantasaunaan ja uimaan, mutta ei se ihan niin mennyt. Kuten tuosta kirjeestä selviää, niin ei sinne rantaan niin vain menty. Piti käydä ilmoittautumassa mennessä, sitten välissä ja vielä palattua "hovissa". Hoviksi kutsuttiin/kutsutaan rakennusta, jossa on toimistojen lisäksi ruokala, pyykkitupa sun muuta. Kuvan rakennuksesta löytää halutessaan googlen kuvahaulla.

Olin tällä toisella avovankilareissulla eri töissä, kuin ensimmäisellä kerralla, mutta uskoisin kirjoittaneeni niistä enemmän joissain kirjeissä, joten palaan niihin töihin myöhemmin. Nyt olin jo lähtökuopissa.

Kuinka onkaan hankalaa tai ainakin haastavaa tämä aloittaminen!? Luin yhden toisen, todella pitkän, kirjeen tässä samalla ja tajusin, että pelkästään siitä yhdestä kirjeestä löytyisi aiheita lähes kymmeneen postaukseen. Mihin minä olenkaan ryhtymässä?

No, tässä ensimmäisenä käteeni osuneessa kirjeessä kuulostan ihan itseltäni listatessani eteen tulevia virastoasioita. Kaikki tuli hoidettua.

Tässä oli alku, oletan. Ehkäpä minulle kehittyy jokin järkevähkö tapa ja tyyli käydä asioita läpi. Ainakin toivon niin. Ja vinkkejä sekä ehdotuksia vastaanotan mielelläni, kiitos!

*     *     *

Olen ollut jotenkin taas ihan vetämättömissä. Nukuin viime yönä yli yhdeksän tuntia ja illalla lisää. Tiskit tiskaamatta ja niin edelleen. Yritin alkaa tyhjentämään pakastinta, mutta huonosti se alkoi. Muistelisin, että tässä oli jotain perunamuusia, mutta kansi oli liimautunut (perunaliimalla? 😆 ) niin kiinni, että se vain repesi ja koko vuoka meni roskiin.

Tilalle löytyi annoskokoinen muusi, jossa väristä päätellen oli ainakin bataattia.

Pilkoin pannulle viimeiset puolitoista jauhelihapihviä, jotka paistoin sulaneen muusin kanssa.

Tässä ei tarvittu innovaatiota tai muutakaan: loput oranssit tomaatit ja mössön päälle sitä soijaa. Nälkä lähti.

Ehkäpä kerään voimia pääsiäistä varten? Kävi nääs niin, että Hyvä Ystävätär A. (uskomaton keskusteluapu ♥ ) keksi, että lähtisimme yhdessä risteilylle, kun hän ei muista milloin olisi viimeksi käynyt (toisin kuin..) laivalla. Hän maksoi ja minä tilasin reissun hytteineen. 

Eilen MP laittoi viestiä, että 'pitäisikö laivalle'. Muistutin, että olin jo kertonut lähteväni A:n kanssa. Hetken päästä sain viestin, että mies tulee samalle laivalle. Ja tänään tiedon, että A:n hyvä ystävä, jonka minäkin tunnen, tulee samalle laivalle myös. Tällä porukalla ei voi tulla muuta kuin hauskaa! 😄

Koska olemme lähdössä tänään torstaina, niin kaivoin pakkasesta aikaa sitten saamani poropastan. Syön sitä alkaneena päivänä ja loput huomenna laivalta palattuani. EDIT. Muuten oikein hyvää, mutta aika suolaista.

Muita suunnitelmia ei vielä pitkille pääsiäispyhille olekaan, kuin sunnuntainen bingo.

Mites teillä?

Vaikka Wagner?

Anonyymeille oikeastaan kiitos!

Se, että sohaisee muurahaispesään, SAATTAA saada liikkeelle jotain. Eri asia, mitä kukin sillä tarkoittaa? En voi olla toistamatta jälleen kerran, että vaikka StanstaLandia on julkinen blogi ja sana sekä mielipiteet ovat vapaat, niin mielestäni ei tarttis olla vittumainen. Ei tietysti mielistelläkään tarvitse, mutta jotain kohteliaisuutta toivoisin. Sain kuitenkin anonyymin/anonyymien kommentista/-teista lisäboostia ideaan, jonka keksin rakkaan ystävättären seurassa tänään.

Tai siis, ajatus ei ole uusi, mutta sen toteuttaminen on vaan jäänyt. Nyt alkoi kiinnostamaan. Ettei kenelläkään jäisi vituttamaan mietityttämään tässä vaiheessa, niin kerron, että ajattelin alkaa käymään läpi kirjeitä, jotka olen kirjoittanut 'miinus kaksikymmentä vuotta' sitten vankilasta käsin adoptioäidille. Minulla on niitä kirjeitä iso nippu ja ajattelin poimia sieltä summittain kirje kerrallaan. Alkaisimmeko lukemaan niitä yhdessä? 😉 (Vähenee ne tylsät ruokapostaukset?) Ja JOS EI KIINNOSTA lukea, niin se sama rasti oikeassa yläkulmassa...

Höh, otin kuvan kirjepinosta, mutta niistähän pitää häivyttää äidin osoite. Palataan niihin myöhemmin? Vankilassa oli saatavilla rajallisesti kyniä, kirjepapereita sekä -kuoria. Piti käyttää mielikuvitusta sekä mahdollista mallista piirtämistaitoa... Sanotko "moi" ensimmäiselle piirtämälleni/julkaisemalleni kirjekuorikuvalle? 😁

Kirjeiden sisältöjen perkaaminen alkaa pienen ajan päästä, jos sopii? Tai kiinnostaako edes..?

Ensin kuitenkin eiliseen pääsiäisviikon maanantaihin (koska nyt yhden aikaan yöllä ei näemmä nukuta..). Sain juuri kirjoitettua edellisen postauksen valmiiksi, kun ihana rovaniemen "kuin-sisko-ystävätär" laittoi viestiä. Tavattiin, Juteltiin ja ennen kaikkea jopa käveltiin monta kilometriä ihanan aurinkoisesta päivästä nauttien. 💓 Kiitos!

Kotiin palattuani oli "taas" nälkä ja keittiössä sunnuntaina ostettuja ruokatarvikkeita. "Mentiin" -30% jauhelihapihveillä...

Niiden seuraksi olin ostanut "linnaruokaa" eli kananuudeleita.

"Back to the roots", joka piti googlaa, että menikö oikein, hih. 😆

Mausteet sekä chilijauheen käytin, tätä yhtä pussia en koskaan:

Maistoin oransseja (näyttävät niin keltaisilta, jotta pitänee kuvata niitä rinnakkain?) tomaatteja sellaisinaan ja mitä ihmettä? Tykkäsin, joten pilkoin niitä lautasen reunalle. Oh ja hoh. Hyviä!

Salaatinkastiketta päälle, keitetyt nuudelit (vähän persiljaa) ja mikrossa lämmitetyt, pilkotut pari pihviä mukaan. Maistui ja nälkä lähti taas.

Muistaako kukaan Epsoota? Reilun kahdentoista vuoden takaa? Hänen entisellä työpaikalla poiketessamme tiskin näyttöpääte näytti tältä. Näenkö vain minä tässä jotain koomista? Tuttu totinen baarityöntekijä ei...

Tulipahan tuo A-tuopin edullinen hinta laitettua muistiin. 😂

Taidan alkaa selaamaan niitä kirjeitä? Tai katsomaan leffaa? Itsepähän nukuin viime yönä kellon ympäri ja hetken lisää illalla...

Öitä ja huomenta.