Moniväriset raitasukat

Syyspäiväntasaus.

Heräsin aamulla ensimmäisen kerran ja ajattelin, että kello on varmaan jotain kuusi. Oli seitsemän minuuttia yli, ja jatkoin nukkumista. Heräsin uudestaan ja oletin kellon lähenevän kymmentä. Oli vähän yli kahdeksan. Nousin ja keitin kahvit. Kolme mukillista oli liikaa, örf.

Tunnustus: olen heittänyt ruokaa roskiin. 😰

Keitin perjantaina perunoita ja tein kananmunakastikkeen. Otin lautaselle pakkasesta ottamani viimeisen rasiallisen BBQ chicken'iä kylmänä, koska muistin sen olevan silleen parempaa kuin kastikkeessa. Loput jäivät viikonlopuksi jääkaappiin, kun pizza syrjäytti ne. Roskiin meni, ei voi mitään.

Oltiin sunnuntaina MP:n kanssa sisäpihalla tupakalla ja pähkäilin ääneen, että pitäisikö viedä polkupyörä kellariin, kun en varmaankaan aja sillä enää tänä syksynä. Sitten tuli se tunne, että jos en nyt tee niin, niin millä todennäköisyydellä pyörä katoaa seuraavan yön aikana? Oli pakko kipaista kotoa pyörän- ja kellarin avaimet, ja viedä fillari kellarihäkkiin. Oikean puoleinen on minun.

Eilen oli aika lääkärille. Matkustin sinne ratikalla ja metrolla.

Läpi kauppakeskus Redin...

Ja portaita alas.

Olin hyvissä ajoin perillä. Nimestä huolimatta nuori naislääkäri vaikutti ihan suomalaiselta.

Hän kertoi, ettei röntgenkuvissa näkynyt mitään vammaa. Katseli, paineli ja väänteli jalkaani. Kihtiä se kuulemma ei ole. Aikoi vielä konsultoida toista lääkäriä ja ilmoittaa Maisassa, mihin lopputulokseen he päätyvät. Apteekissa on reseptit särkylääkettä sekä jotain vatsansuojaa. Käyn hakemassa ne tänään.

Kävin paluumatkalla lukemassa päivän lehden ja koin siinä olleen artikkelin lähinnä kettuiluna...

Olin koko iltapäivän jotenkin todella väsynyt, mutta ryhdistäydyin illalla ja kudoin sukan. Tai no, valkoinen lanka loppui harmittavan lähellä 'maalia' ja piti keksiä siihen muu ratkaisu.

Olisin halunnut noihin valkoiset kärjet, mutta en uskaltanut laittaa jotain toista valkoista lankaa. Saavat kelvata näin (kunhan vielä päättelen nämä).

KUKA pitää kirjaa näinkin hassusta asiasta? Minä. Olen vienyt tasan kahden viikon aikana KUUSITOISTA PUSSILLISTA roskia!? Plus pahvit ja muut, joten jotain on pois nurkista. 😄

Reissu lähenee, mutta lähtöön on vielä muutama yö.

Kivaa keskiviikkoa!

Hikistä kokkailua

Hui hai, perjantai.

Onpas minulla hidastunut postaustahti!? Oikein hämmästyin, että olen kirjoitellut viimeksi maanantaina? No, eipä siinä mittään. 😉

Minä niin uhosin eilen töissä, että laitan tälle aamulle kellon soimaan vain siksi, että voin sammuttaa sen ja kääntää kylkeä. Koko viikon oli niin vaikea päästä aamuisin hereille ja saada itsensä liikkeelle. Ke-to välisenä yönä nukuin vielä tarkoituksella kaksi tuntia muita öitä pidempään eikä auttanut yhtään. Mitä sitten tänään tein? Pomppasin ylös puoli kahdeksalta...

Tässä nyt sitten pähkäilen, että jutellaanko töistä vai ruoasta... 👀

Aloitetaan jälkimmäisestä. Pystyin olemaan PUOLITOISTA VIIKKOA käymättä ruokakaupassa!?! Aika hyvin, eikö? Olen saattanut mainita tästä aiempien kokeilujen yhteydessä, mutta yksi pointti on ne heräteostokset, joita tekee väkisinkin. Ei ne välttämättä ole huono asia, koska ajattelen aina eteenpäin tarpeen mukaan, mutta huomaa sen ns. (melko tyhjässä) lompakossa, kun ei osta varastoon. 

Tällä kauppareissulla osasin olla järkevä. Ostin eineslihapullia (kun tekee itse hyvän kastikkeen ja pilkkoo pullia sekaan, niin syön yksin siitä kaksi päivää) ja pussillisen jauhelihaa. Laitoin ne pakkaseen.

Tein "vanhoista" perunoista (kuohu-)kermaperunoita.

Ajattelin, etten tohdi ottaa monitoimikonetta (yleiskone?) esille muutaman perunan takia, mutta sitten aloin pelätä sormieni puolesta.

Kaivoin koneen esille ja niin oli huomattavasti näppärämpää.

Ladoin voideltuun pieneen vuokaan vuoroin perunasiipaleita, mustapippuria ja suolaa.

Purkki laktoositonta kuohukermaa päälle ja vuoka uuniin. Kai se oli tunnin verran 175 asteessa, mutta minuutteja ennen laitoin päälle mozzarella-juustoraastetta, jota EI VOI OLLA koskaan liikaa!?

Voi että, kuinka hyvää! Söin heti samana päivänä puolet - ja helposti. 😋

Mitäs muuta olen touhunnut keittiössä? Ai niin, ne grillimakkarat. Ostin varhaisperunoita ensimmäisen kerran tälle kesälle ja niiden seuraksi grillasin uunin grillissä makkaroita. Ja tein kananmunakastikkeen - eikä niistä ole muuta kuvaa kuin kananmunista. 😆

No sitten. Olen yrittänyt parina päivänä mennä hetkeksi puistoon istumaan töiden jälkeen, jotten ihan hautautuisi sisälle. Nenää ja poskipäitä kirvelee...

Ensimmäinen kerta oli silkkaa tuskaa, koska valitsin auringossa olevan penkin eikä siihen tuullut yhtään. Pari tuntia sinnittelin.

Jotain D-vitamiinienergiaa siitä sain, koska kotiin tultua pesin koneellisen pyykkiä, tiskasin ja tein ne kermaperunat. Ja silppusin lisää sipulinvarsia (ja punasipulia) pakkaseen. Ei ne vielä riitä... 😁

Kuten jo mainitsin, niin voisin täyttää pakastimen näillä!

Yllättävän kitkeriä nuo ovat. Välimeren maissa rakastan noiden makeutta! 💗

Eilen SAIN frendiltä lihaa. Ööh, tulipa kaksimielinen fiilis, anteeksi. 😂

Tammisen naudan Flank Steak'ia yli 650 grammaa. Sormi suuhun ja pähkäilemaan, koska en todellakaan ole mestari lihan käsittelyssä. Piti ottaa kuva paketin ohjeesta, jotta näin lukea sen.

Nostin lihan ajoissa pois jääkaapista, laitoin voita ja öljyä pannulle, ja kauhistuin kimpaleen kokoa!

Nooh, siinäpä sitten pähkäilin paistoaikojen kanssa, mutta muistin ohjeen, että "kun veri alkaa tihkumaan pinnalla". Mustapippuria myllystä ja suolaa, ei muuta.

Ohjeessa mainittiin, että "folioon vetäytymään kymmeneksi minuutiksi". (Kuvaa katsoessa tulee mieleen joku hunajaglaseeraus, vaikka en edes tiedä mitä se tarkoittaa? Hunajaa olisi ollut.)

Näin tein. Siis sen folioon laittamisen.

Sain ohjeen siivuttaa liha ohuiksi siivuiksi. Olen sen verran opiskellut alaa, että OLISI PITÄNYT osata leikata liha poikkisyin. Nyt sen teki ystävä, enkä ole varma menikö se oikein...

Muistin valmiskastikkeen, jonka Tuppo joskus taisi tuoda ja päätin hyödyntää sitä. Kastiketta - en Tuppoa. 😛

Vastaava usean pippurin kastike on hyvää - tämä ei, mutta kelpasi.

Tekemiäni kermaperunoita, lihaa ja kastiketta. Olisin kaivannut hyvää salaattia, mutta ei kaikkea voi saada?

Pilkoin nyt aamulla loput lihat ja annan idean hautua, että mitä noista. Yritän edelleen olla menemättä kauppaan, joten veikkaan spagettia ja kastiketta. On puolikas keltainen paprika, sipulia, 'punaista soosia' ja purkki ruokakermaa. Hmm...

Ja ystävän tuoma vaniljamunkkipossu.

Yksi toinen Ystävä yllätti aamulla yhdeksän aikaan: soitti alaovelta ja tuli laittamaan ilmaa polkupyörän renkaisiin. Irroitti samalla äidin vanhan lamppukiinnikkeen ja laittoi etu- ja takavaloille kiinnitykset. Nyt on siis PAKKO ottaa tuo pyörä haltuun!!!

Ja koska tänään ei oikeasti ole vieläkään viileämpää (ja on vapaapäivä), niin pitää lähteä ulos! Eikö?

Hyvää alkavaa viikonloppua!

Mukkelismakkelis, verta, pisaroita ja piirakkaa

Helle jatkuu... (kuin ette tietäisi!?)

Moni varmaan jo arvasi edellisen postauksen kommenteista, ettei pyöräily alkanut sujumaan toivotulla tavalla. Vaihdoin reittiä torstaiaamuna ja rullailin sujuvasti töihin. Ennen työajan päättymistä alkoi satamaan, mutta päätin silti pyöräillä kotiin. Tai niinhän minä luulin. Ensimmäiset liikennevalot, rauhallinen jarrutus, liian ärhäkkä käsijarru ja akka nurin pitkin märkää asfalttia.

Ei tarvinnut pyöritellä päätä, että "näkikö kukaan", kun vieressä oli jono punaisissa valoissa jonottavia autoja. Nolotti. 😖

Onneksi ei ollut vauhtia ja onneksi oli kypärä! Pari pintanaarmua kyynärpäässä, valkoisen paidan selkä entinen valkoinen ja sikanolo itsetunto. Sen verran säikähdin kuitenkin, että talutin pyörän kotiin. Toki entisenä ratsastajana muistin, että "pitää hypätä heti takaisin satulaan", mutta tärisin niin, etten tohtinut. Olisi varmaan kannattanut, koska joudun tovin keräämään rohkeutta (ja treenausta poissa muun liikenteen seasta) seuraavaan kertaan. Ja hankkimaan lisää ilmaa renkaisiin.

Jotta sain pisteen iin päälle, niin astuin kotiin tultua 'johonkin'. Melkein sata vuotta vanhat lankkulattiat kätkivät eteisessä piikin, johon onnistuin tallaamaan. Jippii. 😟

Ehkä arvattavissa, ettei itku ollut enää tuossa kohtaa kaukana. 😢

Iloisempiin aiheisiin. Äiti soitti viikonloppuna: Poikani oli käynyt (Espoo - Roi) siellä vaimonsa kanssa!!! 💕

Joku oppi on vissiin mennyt perille, kun olivat soittaneet neljä tuntia ennen menoa ja ilmoittaneet tulostaan. Edellisenä päivänä olisi ollut liian aikaista ja tunti taas liian vähän. Äiti oli niin riemuissaan ja iloitsi, että "Poika oli kuin ennen". (En selitä enempää) 💓

Mitäs sitten? Jääkaapissa oli purkki crème fraîche'a ja pakkasessa piirakkapohja.

Otin ne käsittelyyn lauantaina sillä samalla aatteella, kuin ennenkin, että mitä löytyy. Kelta- ja vanhempi punasipuli sekä jälkimmäisestä niitä uudempia plus varsia.

Keltaista paprikaa, chilejä, mustia oliiveja, tomaattia...

Ja jälleen Stansta silppusi ja pilppusi.

Paistoi sokerin ja pippurin kera pannulla ja lisäsi soosia sekä tekemääni hilloa (makeaksi osuudeksi).

Tavallaan ehkä jännää, että pidän tällaisesta näpertelystä, mutta en syömisestä? 👀

Kananmuna ranskankerman sekaan ja vielä vähän mausteita sekä RUNSAASTI juustoraastetta.

Hyväähän tästä tuli! Vein pari palaa tänään töihin kyyditsijätyökaverille sekä kälättäjälle (anteeksi nimitykset!) ja molemmat tykkäsivät.

Töissä on hiljaista, kun ne 'vuodesta toiseen siellä olevat' viettävät tämän kuukauden kesälomaa. Meitä oli paikalla kuusi plus toinen ohjaajista. Heijastimia, heijastimia ja vielä heijastimia. Kolmanneksi viimeinen työviikkoni... Se ohjaaja sanoi minulle ollessamme kaksin, että hän kyllä haluaisi pitää minut siellä. Minä vastasin, että "minä tahtoisin olla". Himputti sentään!!! Ei ole meidän kummankaan päätettävissä, ikävä kyllä.

Koska tuli katsottua viime yönä jalkapallon EM-finaali, niin on syytä painua pehkuihin NYT. Veikkaan, että huomenna väsyttää silti yhtä paljon kuin tänään. Hyvää yötä ja...

Edelleen helteistä heinäkuuta!

ISO kynnys ylitetty!

Kolme vuotta tähän(kin) meni!?

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin jalka ei tykännyt eilisestä kävelystä. Ei varmaan tykännyt moni muukaan paikka ja siksi p.ä.ä.t.i.n., että NYT!!!

Aamulla jännitti jo ennen kun "herätyskello" soi. Mitä minä teen? Jos annan itselleni tässäkin periksi..? Taustalla vielä äidin äänettömät sanat. Have to do this!!!

Palataanpa ns. lähtökohtaan. Poikani vihittiin kolmisen vuotta sitten ja äitini saapui Rovaniemeltä paikalle. Kävellessämme Helsingin keskustassa, tajusin, että äidin silmässä oleva, silmän sokeuttanut glaukooma, oli heikentänyt näkemistä huomattavasti. Sillä hetkellä kielsin häneltä pyöräilyn. Meni alle kuukausi, kun kävimme Tupon kanssa noutamassa äidin pyörän Matkahuollosta. Ajaa en uskaltanut.

Pyörä 'lojui' ajamatta vuoden, kunnes frendi tuli pumppaamaan kumit, tarkastamaan vaihteet ja jarrut. Pyörä jäi silti edelleen vielä vuodeksi käyttämättömänä pyörävarastoon. Jonkin aikaa sen jälkeen, kun erottiin Tupon kanssa (eli se kolmas vuosi lisää), niin mies toimitti pyörän Oman Kodin pihalle. Koska en ole ajanut polkupyörällä kahteenkymmeneen vuoteen, niin...

TÄNÄÄN SEN TEIN! Olen monta kertaa kertonut, että olen etukäteen jännittäjä ja niin tein nytkin. Lukkojen avaamiset, portista pääseminen ja mitä vielä. Mutta siinä se on: työpaikan kulmalla sinne AJAMANANI. 👍

Ei muuten ollut ihan helppoa. Jännitti niin hemmetisti! Suojateiden yli talutin (suositeltavaa?) ja yhtä bussia vähän säikähdin. Tuntui, että tanko heiluu eikä oikein pysy suunnassa (katsoin liian lähelle eturengasta?), mutta kun jännitti ja vähän pelottikin. Olin ilman kypärää!? Pääsin perille ja olin hiestä märkä. Tai no siis, näillä keleillä KUKA ei olisi? Kädet tärisi.

Töissä tietysti riemuitsin suorituksestani ääneen - onneksi! Olin antanut äidin vanhan kypärän työkaverille, jotta antaisi sen tyttärelleen, koska potta oli (muka) liian pieni minulle. Näyttää kuvassa hassummalta kuin on.

ONNEKSI se työkaveri ei ollut saanut vietyä tuota kotiin, vaan se oli edelleen hänen pukukaapissaan. Katsoin kypärää ja löysin siitä säätösysteemin. Noloa, mutta sain kypärän takaisin ja ajoin se päässä töistä kotiin. Hengissä ja ehjänä. 👌

Töissä ne taittelut oli tehty ja tein heijastimia (pehmoruusut alusta loppuun). Sitten tuli kiireellinen juttu; taitteluhomma sekin ja se annettiin minulle. Alku oli hidasta, mutta sitten löytyi turbovaihde ja homma hoitui yllättävän nopeaa. Olin itseeni tyytyväinen! Niiden jälkeen sain kaksi ISOA laatikollista seuraavia heijastimia.

En olisi malttanut lopettaa ollenkaan, joten kysynen huomenna saanko paikata maanantain poissaolon perjantaina.

Minullako puheripuli? On ja jatkuu, sillä häivyn hetkeksi keittiöön ja kerron kohta sieltä "kokin terveiset". Meneillään on taas "en mene kauppaan" -aika (viimeksi käynyt perjantaina). Nähdään kohta...

Eikumutku soitin ensin äidille ja kerroin pyöräilystä. Oikein hyvähenkinen puolen tunnin puhelu! 💕Nyt sinne keittiöön....

Aloitin niistä lopuista pakkaseen laittamattomista punasipulin varsista...

Kai ne piristyy pannulla? Seuraavaksi pilkoin yhden punasipulin, joka on ilman kuorta kovin valkoinen (ja kitkerä), viisi mustaa oliivia ja...

Kolme jalapeñon siivua.

Vielä yksi tomaatti sekaan ja nyt pitäisi mennä jatkamaan.

Pistin nuo kaikki pannulle miedolle lämmölle ja ripautin vähän sokeria päälle.

Rikoin neljä pientä kananmunaa kulhoon.

Liraus vettä, roiskaus valkopippuria ja enemmän suolaa.

PITI tulla munakas, mutta. 😅

Varsinkin lisättyäni juustoraastetta...

...joka alkoi venyä...

...niin tuli jotain munakokkelia tai vastaavaa.

Mutta ehkä paras ikinä!!! Onneksi noita punasipuleita on vielä nippu, joten otan niistäkin EHDOTTOMASTI varret talteen! Saatanpa jopa hankkia lisää, kun ovat niiiiin hyviä! 😋

Saattaa näyttää vähän epämääräiseltä, mutta oi, se maku! 💗

Lepäsin hetken ja menin suihkuun. Pitkään sellaiseen, sillä samalla tuli 'siistittyä' kainalot, sääret ja varpaiden kynnet, jotta pysyvät kesäkunnossa. Ettäs tiedätte. 😆

Jos nyt tiskaisi pannun ja pari astiaa, niin sitten voisi katsoa Master Chef Australian tämän päiväisen jakson ja mennä aiemmin nukkumaan, kuin viime yönä.

Aamulla seitsemän aikaan OMA pois rivistä ja uutta, parempaa reittiä töihin, jonne jopa kaipaan taas. 😍

Tämä oli vasta ensimmäinen pyöräilypäivä. Kunhan olen hetken treenannut, niin koko Helsinki on 'auki' puistoineen, rantoineen ja nähtävyyksineen. Voi että. 💖

Hip ja hei!