Lihapiirakoita, hämähäkkejä ja tonnikalaa

2700. postaus.

En ole kirjoittanut mitään pariin päivään, kun ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Eipä sitä kai varsinaisesti olisi nytkään. Ei ainakaan mitään uutta ja ihmeellistä, mutta onko sellaista muulloinkaan? Nooh. Istuin ja makasin taas maanantain tuijottaen digiboxilta kaikkia sinne tallentamiani ohjelmia. Pari leffaakin siinä samalla. 

Kuuntelin eilen aamulla, kun rappusiivooja pesi portaita. Odotin, että äänet kaikkosivat ja lähdin piipahtamaan pihalla. Vastoin odotuksiani nenään ei tulvahtanutkaan pesuaineen tuoksu, vaan ripuli!? Mitä hittoa? Pällistelin hetken ja tajusin: joku yläkerran naapuri oli noussut rappuset levittäen kenkänsä pohjassa koiran "jaskaa". No kiva, ja yök. 💩 Olisi, mielestäni, voinut käydä pyyhkimässä omat sotkunsa! Ovat portaissa edelleen.

Oli lähdettävä 'vaihteeksi' Mamman asioille, kun joku lääke oli loppu. En kyllä ymmärrä, miksi ja miten, kun vastahan minä hain niitä kassillisen? Olin päättänyt käydä lähtiessä LähiBaarissa yhdellä ja siellä vastaan tuli totuus, että arvailuni oli osunut oikeaan: ystävä J. oli kuollut. 😢 R.I.P.

Moni oli lisäkseni ihmetellyt, kun miestä ei ollut näkynyt yli viikkoon. Mukava mies, jonka seuraa monet kaihtoivat, mutta minä istuin usein seuraan kuuntelemaan hänen tarinoitaan maailmalta. Me kaikki tiesimme, että olisi ollut turha yrittää tavoitella puhelimella, koska hänen luurinsa oli rikki. Nyt miehen vakiopöydässä paloi led-kynttilä, ja paikalla oli miehen veli, joka tarjosi kaikille Jallu-shotit, kiitos! 

Jatkoin matkaa ja valitsin poikkeuksellisesti ratikan, sillä käveleminen laiskotti. Kävin apteekissa ja jatkoin Mamman luo. Ja sieltä Lidl'iin etsimään taas "vaikeita" tuotteita. Tajusin taas kerran, että nainen katsoo mainoslehdestä ajankohtaisia tarjoustuotteita, mutta ei tarjousten alkamispäivää. Jos niitä on ollut, ovat ne jo mennessäni loppuneet.

Yksi henkilökuntaan kuuluva mies oli selkeästi väärässä paikassa! Kysyin apua yhden tuotteen löytämiseen. "Se on pakaste", mies sanoi ja kysyin edelleen paikkaa, josta tuotteen löytäisin. "No pakastekaapista", hän vastasi. 😵 En antanut periksi, vaan kysyin, että missähän se mahdollinen pakastekaappi mahtaisi sijaita. 

Toki se sama tyyppi oli tietysti sillä kassalla, jossa minä maksoin LÖYTÄMÄNI ostokset. En sitä, mitä en hänen neuvoillaan löytänyt. Muutenkin listalla olleet "Amerikka-tuotteet" jäivät löytymättä. Inhoan ko. kauppaa!!!

En lisää näitä tuotteita ruokatestiin, koska Mamma maksoi nämä. Ostin paketin alennettuja lihapiirakoita (ja paketin yksittäispakattuja sulatejuustoja, taas!).

Ei jäänyt kahdeksalle piirakalle paljoa hintaa:

Vein ostokset Mamman luo ja istuin seurana hetken. Kotiin palatessa poikkesin Alepassa enkä ostanut sieltä mitään. Hevihävikkilaatikossa olisi ollut banaaneja, mutta niitä en hetkeen itselleni osta...

Tässä syy:

Olkoonkin, että nuo löytyivät Briteissä.

Silti.

Kotiin palattuani söin kaksi lihapiirakkaa ja loput kuusi pakkasin kahden kappaleen pusseihin pakastimeen.

Yöllä nälkä palasi, joten avasin tonnikalapurkin. Makua tuossa oli, vaikka muille jakaa, mutta hyvin vähän itse kalaa.

Keitin (viimeisen) paketillisen nuudeleita ja laitoin sekaan osan purkin sisällöstä.

Loput käytän tänään erääseen toiseen ruokaan. 

Pitäisi tehdä yhtä ja toista, mutta vain aloittamalla on mahdollisuus onnistua. 😄

Pidätkö vahvoista mausteista?

JouluPuoliKuusi

Jutellaanko joulukuusista? 🎄

Tuo otsikko juontaa siihen, että Poikani sanoi pienenä kerran vahingossa joulukuusta 'Puolikuudeksi'. TV2:lla tuli siihen aikaan tuon niminen lastenohjelma. 😹

Koitin jo pienenä tehdä parhaani... 🙈 "Katso, olen mestari ja osaan koristella kuusen vaikka silmät kiinni!". 😁

Meillä isä nosti kuusen vasta aattoaamuna sisälle olohuoneeseen. Itse laittoi valot ja tähden paikoilleen. Äidin kanssa laitoimme loput.

Kuusessa oli muutama paikka aidoille kynttilöille, jotka äiti halusi laittaa palamaan hetkeksi aattoiltana. 💗 Äiti oli kaunis!

Tämä kuva on otettu mummolassa Orimattilassa. Lienee sama joulu, kun vaari (äidin isä) nukkui pois saunan lauteille. Se oli ainoa kerta, kun kävimme tuolla talvella.

Voin olla väärässä ajan suhteen, mutta kuvassa ovat äiti ja isä. 💕 Olinkohan tuolla kuvan ottamisen aikaan mukana ollenkaan? Enää en voi kysyä. 😢

Täällä Omassa Kotona oli muutama oikea kuusi, mutta kun neulasia löytyi 100 -vuotiaiden lattialankkujen välistä vielä juhannuksena, niin se perinne loppui. Eikä sitä puuta saisi enää polttaa kakluunissa, kuten silloin, koska kaakeliuunin käyttö kiellettiin.

*     *     *

Tämä on ajastettu perjantaille, koska teen nyt (torstai) lähtöä (taas?) Mamman  asioille apteekkiin ja viiniostoksille. Olen niin väsynyt, että oletan jääväni Mamman luo yöksi. On niin liukastakin.

Oma tähteni ⭐ pian himmenee, jollen pääse lepäämään. Liikkuu liikkuu... 🐾

Onko teillä joulukuusi? 🎄 Millainen? Perinteitä?

Siunattu olkoon äitini! ♥

Oli lauantai 19.10.2024.

Havahduin yöllä ja huomasin äänettömällä olevassa puhelimessani viestin. Poika ilmoitti, että junan veturi oli mennyt rikki ja matka viivästyisi parilla tunnilla. Tässä oli yksi kysymysmerkki päivään liittyen: kysyin Naapurittarelta illalla, että saavatko Poika ja vaimonsa tulla heille aamulla suoraan junalta. Kuulin, että olivat jo viestitelleet Pojan kanssa. Minulle ei kukaan kertonut. Mitäs minä siitä hermoilemaan...

Poika laittoi aamulla taas viestin, että olivat päässeet perille. Lähdin kävelemään vastaan ja sillä aikaa Naapuritar oli loihtinut oikein 'hotelliaamiaisen' pöytään, kiitos! 💛

En ollut tullut ajatelleeksi, ettei Poika eikä vaimonsa olleet tavanneet Naapureita kuin ehkä ohimennen pihalla. Nyt tapasivat. 💕

Toinen kysymysmerkki: serkkuni eli äitivainaan velivainaan poika oli käynyt jo perjantaina Naapurissa vaimonsa kanssa ennen hotelliyöpymistä. Olivat sopineet tulevansa Naapuriin kahville, jotta ottaisivat Naapurin miehen kanssa noutamamme äidin parhaan ystävän kyytiin. Tuleepa mutkikkaasti, pahoittelen. 

Olen tavannut tuon serkkuni vaimoineen viimeksi silloin, kun täytin 19 vuotta. Muisteltiin sitä. Olin silloin Kuopiossa hotelli- ja ravintolakoulu Savoniassa. Matkustin Kankaanpäähän, jonne äitikin oli matkustanut. Hiihdimme serkun vaimon kanssa keskellä yötä kirkkaassa kuutamossa peltoa ympäri ja palattuamme joimme snapsit banaanilikööriä. Minä muistin - serkun vaimo ei. Sitä likööriä. 😆 Hiihtämisen kyllä.

Ai niin, käytiin aamupäivällä Pojan kanssa Naapurin miehen kyydillä kukkakaupassa ostamassa kolme isoa valkoista ruusua; Pojalta, vaimoltaan sekä minulta. Kyllä kukkakauppiaat osaavat rahastaa, kun yksi ruusu maksoi melkein kymmenen euroa?! 🌹

Poikani vaimoineen (vain yksi, joka on ihana!) hyppäsi serkkuni kyytiin ja minä siirryin Naapureiden kyydissä kuvan kappelille. Tuolla on iso ja pieni kappeli, joista jälkimmäinen oli varattu meille.

Kysymysmerkki nro 3. Kukkalaite tuli minulle yllätyksenä. Olin sentään saanut päättää, että punainen vai sininen ja olin valinnut punaisen. Muuta en tiennyt, mutta sydämen muotoon asetellut kaksikymmentä ruusua olivat kauniit! 🌹

Nyt laitetaan soimaan äidin ykköstoivekappale, tässä. Kuuntele sinäkin? 

Tällä aloitettiin. Harmi, ettei entinen luokkakaverini päässyt laulamaan. Olisi ollut hienoa. Pala nousi kurkkuun joka tapauksessa. Vain "hetki aiemmin" soitin juuri tätä samaa kännykällä äidin korvaan. 💗 Pala nousee kurkkuun nytkin ja silmäluomien alla polttelee... 

Äidin toiveiden mukaisesti jatkettiin virrellä numero 971 eli Maan korvessa kulkevi lapsosen tie (Suojelusenkeli). Samaa lauloin Pojalleni hänen ollessaan pieni. Koitin kuunnella, lauloiko Poika vieressäni, mutta taisi olla pala kurkussa hänelläkin. 😢 Minä lauloin.

Sairaalapastori ehti tutustua äitiin kolmisen vuotta. Oli ihan täydellistä saada hänet siunaamaan äitini! Puhe oli kuin Ystävältä Ystävälle! 💝 He ehtivät juttelemaan kaikesta! Susanna kävi hoitokodissakin siunaamassa äidin matkalle vuorokautta ennen kuolemaa. Oi Luoja!
(Nyt löytyi iso määrä kyyneleitä..😭 )

Seuraava äidin toivoma kappale oli virsi 30 eli Maa on niin kaunis. Sama laulettiin mummon el äidinäidin (melkein 101-vuotias), hautajaisissa. Minä lauloin edelleen sen minkä pystyin "Maailman kautta, kuljemme laulain.." ♫♪. Menee tuo niin korkealle.

Paikalla meitä oli kolmetoista plus Susanna sekä kanttori. Äidin toiveiden mukaisesti. Paitsi, että serkkuni sisko estyi, ikävä kyllä, tulemasta. Hän oli isäni siunaustilaisuudessa v. 2016 toisin kuin veljensä, joka oli nyt paikalla. Vuoroin...

Viimeinen kappale oli minun toiveeni ja olin ainoa, joka hyräili mukana. Äidille! 💗💗💗 "Aika on eron ja jäähyväisten.." ♪.

Vaikka en laskenut, niin oletan kappelin kellojen soineen yhdeksänkymmentäkaksi kertaa.

Poika kantoi ja asetti arkun kukkalaitteen muistopaikalle.

Veimme Poikani kanssa ensimmäisenä kukat ja Pojan vaimo hieman perässä. Kauniisti ajateltu, kiitos!

En tiennyt miten toimia, mutta seisoimme Pojan kanssa siinä edessä, kunnes kellot lakkasivat soimasta. Sitten muu saattoväki vei ruusunsa sekä kynttilät.

Äidin naapurit vuodesta 1978 asti (5 henk.) eivät tulleet enää muistotilaisuuteen. Paikka oli ns. pääkirkon alakerrassa olevan Krypta. 

Ja sitten päästään historiapläjäykseen: olen itse käynyt samassa paikassa partiossa useita vuosia. Viidestä neljä. Sitten selvisi, että äitini veli oli ollut tuomassa partion Rovaniemelle! Ja äiti toi joogan. Ja isä perusti keilailujoukkueen. Voihan pojat!

Olipahan huonosti sijoitettu muistopöytä noin niinkuin kuvaamisen kannalta!? Susanna luki adressit, kiitos, ja minä selvensin, keitä lähettäjät olivat.

Tarjoilut olisivat riittäneet isommallekin porukalle.

Vielä yksi kysymysmerkki, joka selvisi: tarjoilut oli maksettu viidelletoista henkilölle ja meitä oli yhdeksän. Naapuritar otti loput mukaan ja Poika & vaimo saivat niistä junaeväät.

Oli oikein mukava hetki, kun muistelimme äitiä siinä pöydän ääressä. Hyvin olivat samanlaiset muistot meillä kaikilla hänestä. Hyvät muistot! 💗

Lepää rauhassa, äiti! 💗 Kerro isälle terveisiä!

Tapa, jota en tiennyt.

Oli sunnuntai 20.10.2024.

Mennään tämäkin "väärin päin", koska nytkin on sunnuntai. Minulle oli ihan uusi ajatus, että käydään "hautapaikalla" vielä seuraavana päivänä. Naapurit tapaavat tehdä niin. Mikäpäs siinä, istuin kyytiin. Ajettiin eri puolta Kemijokea. Sieltä Valajaskosken kautta. Sää oli kostea, tuulinen ja harmaa. Niin oli kai mielikin.

Perillä kuvasin vielä kerran äidin arkun päällä olleen kukkalaitteen. 🌹

Ruusut olivat saaneet yön sateen myötä päälleen kauniit pisarat.

Muistopaikka on ihan kappelin vieressä, ja kaunis.

Kauankohan äidin kukat saavat olla tuolla?

Kävelimme hetken ympäri isoa hautausmaata ja osuvasti löysin sydämen muotoisen kiven. Jätin sen tietysti paikoilleen. 🤍

Äiti, missä sinä nyt olet?

Sinua muistellen ja kaivaten, tyttäresi. 💗

Paluu arkeen keltaisin kuvin

Pyhitin pääsiäisen postausvapaaksi, pahoittelen. 😇

Ajattelin aloittaa arjen osallistumalla Repolaisen värihaasteeseen, vaikka myönnettäköön, että ottamani keltaiset kuvat ovat hieman tylsiä.

Säästöpossu on jostain - en muista mistä. Ainakaan en ole sitä käyttänyt vuosiin ja se näkyy pölyn määrässä, heh. 🙈

Sirottimet 'asuvat' keittiössäni, eivätkä nekään käytössä ole. Koristeena vain.

Banaanit ostin tänään matkalla töihin. Söin toisen, jonka jälkeen sattui mahaan.

Kahvitauolla kiinnitin huomioni teepusseihin. Kyllä siinä pari työkaveria katsoi kuvaamistani hämmentyneenä.

Bingolappu on viime perjantailta. Ei ihme, etten voittanut mitään, kun katsoo virheellisesti merkattua lappua.. 😆

Törmään työpäivinä matkan varrella ränniin liimattuun tarraan, enkä oikein ymmärrä...

Onneksi niitä Svenska nubbar -vihkosia ei ole enää ihan kamalasti. Täppäilin tänään 610 kappaletta eli 1220 tarraa, ja se homma alkaa olla niiiiiiin tylsää. Tylsä oli sääkin töistä tullessa, kun vettä sataa ja tuulee kovaa. Ja tylsä olen minäkin, joten taidan ottaa pienet nokoset.

Koska vihreä-haasteeseen kuvasin vihreät sälekaihtimet, niin...

Ihan kamala se Vantaalla tänä aamuna sattunut kouluampuminen!!! Pistää miettimään, että missä se lähisukulainen on mahtanut asettaan säilyttää niin, että 12-vuotias on sen saanut ja vienyt kouluun? Yksi lapsi on kuollut ja kaksi kriittisessä tilassa. Joidenkin "mestaripiirrokset" eivät palanneet koulusta kotiin tänään. Voi surku! 😥

Voimia!

EpäDuunariTar

No hei.

 

"Kirjoitan asiasta, joka saattaa herättää erilaisia ajatuksia. En mennyt tänään (ma) töihin. Vasta kolmas työviikko aluillaan ja nyt jo jäin pois? Ehdin tehdä jo eväsleivän ja ottaa päälle laitettavat vaatteet esiin, mutta sitten tuli vissiin kolmatta kertaa tälle aamua kiire vessaan. Jos suu ei tykännyt sopasta, niin ei näemmä vatsakaan. 😝

Soitin tietysti 'pomolle'. Että hän on ihana ja ymmärtäväinen! 💛 Kerroin tilanteen, ja sopasta, johon hän totesi naureskellen, että "ruokaa pitää tehdä rakkaudella". Vastasin, että "ilmeisesti". En tohdi kertoa koko puhelun sisältöä, mutta itse ehdotin, että korvaan tämän päivän torstaina. Se sopi paremmin kuin hyvin.

Mietin tässä taas kerran rajaa olla itselleen armollinen. Jos olo on, kuin nyt, niin miksi lähteä kävelemään töihin, kun voi jäädä pois ja hoitaa hommat toisena päivänä? Mikään homma siellä ei ole panostuksestani kiinni. En ole korvaamaton. Silti huono omatunto kalvaa vielä hetken."

*     *     *

Vein eräältä edesmenneeltä ystävältä saamani nallukan lähibaariin. Saa tuijotella siellä pihalle. 🧡💚

Sitten tuli se tekstiviesti-ilmoitus ystävättären menehtymisestä. Taas kamppailin töihin menemisen kanssa, jätin menemättä ja ilmoitin taas 'pomolle'. 😢 R.I.P.

*     *     *

Olin tänään töissä ja kerroin asiasta/tilanteesta tarkemmin. 'Pomo' totesi, että teet, minkä jaksat. Korvaan siis huomenna maanantain ja perjantaina tiistain.

Kasasin tänään edelleen niitä ristikoita/ruudukoita. Aina oppii uutta: ne pakataan laatikoihin, joihin tulee tasan 165 kpl per laatikko ja, että niitä tehtäviä pahviläpysköitä on 130 000 kappaletta!? Auuuh!

*Nyt suihkuun ja sitten tiskaamaan*

Molemmat hoidettu! Kävin viemässä roskia (ja säikäytin jäniinin tiehensä, anteeksi!) ja kurkkasin taas metalliroskikseen. Löysin sieltä pantillisen energiajuomatölkin lisäksi teräskasarin. Paksumpi pohjaisen kuin omani ja ihan hyväkuntoisen. Veikkaan vetoisuudeksi kahta litraa omaan litran vetoiseen verrattuna. Tiskattu ja tulossa käyttöön! (Enää tavallaan puuttuisi sinkun munakaspannu..)

Kyllä tässä näemmä alkaa mieli kohentua... Valo taivaalla auttaa asiaan, vaikka tänään oli todella jäätävä tuuli. Pakkastakin nolla-asteiden jälkeen kymmenen kieppeillä.

Yksi uusi sukka on valmis ja aloitan toisen samalla, kun katson tallentamani illan Salatut elämät sekä parhaillaan tallentuvan presidentinvaalien kaksintaistelun. Väsyttää ihanasti.

Huomenna on ns. rahapäivä. Ottanen ison repun mukaan töihin ja matkaan töiden jälkeen Litukkaan tankkaamaan. Mitähän kaikkea sitä.... 😍

Mitä sinulta löytyy aina jääkaapista?

Pojan vaimon sukat

Kannatti jupista kommenttilaatikossa. 😇

Keskeneräinen käsityö "söi päätä" ja esti johonkin uuteen tarttumisen. Eihän minulla varsinaisesti mitään aikataulua ollut näillekään, mutta olin kuvitellut, että saisin tehtyä kaksi paria sukkia jouluksi. Pojan sukat valmistuivat kyllä, mutta koska olematon aikataulu paukkui punaiselle, oli vaikea jatkaa nämä toiset valmiiksi.

Otin itseäni niskasta kiinni seuraten telkkarista mm. hiihtoa - loistavaa: Kerttu Niskanen voitti kultaa! Voi noita otsikoita!? 😅

Samalla tuota ylempää linkkiä etsiessä nousi silmien eteen jälleen kerran uutta tietoa Pallastunturilla lumivyöryyn menehtyneiden äidin sekä 12-vuotiaan poikansa kohtalosta. Nyt siellä oli nimetkin!? Voi niitä isää sekä kahta muuta lasta, jotka joutuvat nyt elämään ilman äitiä sekä veljeä mm. pienen kylän tuttujen sekä median päivitysten keskellä! R.I.P. X 2. 😢

En varsinaisesti halua kommentoida tapahtunutta, mutta kun juteltiin äidin kanssa asiasta, niin äiti muisteli kyseisen kurun petollisuutta. Oli itse ollut siellä joskus kauan sitten hiihtämässä porukassa ja silloinkin oli ollut jotain hankaluuksia. Kuru tulee kuulemma ihan yllättäen eteen.

Yllättäen tuli eteen sekin (ai, kuinka huono sanavalinta, pahoittelen!), että tummanharmaa sukkalanka oli loppumassa kesken.

Laiskotti ajatus purkaa ensimmäisen sukan kärki, joten etsin mahdollisimman saman väristä lankaa. Löysin pienen nöttösen, joka olisi kannattanut käyttää kaksinkerroin. Näillä mennään.

Ei noita eriparikärkiä huomaa, en usko. Nyt nuo kuitenkin ovat vihdoin valmiit ja (jämis-)lankaa noihin kului 104 grammaa. Pariskunta lupasi poiketa noutamassa sukkansa ennen lähtöä kuukauden reissuun loppukuusta Thaimaahan... 💕

Näiden varsissa on (taas) sama lanka, kuin ennenkin, koska se on sama väri, kuin Poikani vaimon hiustenväri, heh heh.. 💟

Ulko-oveen oli ilmestynyt tiedoitus, että taloyhtiön saunoja ei lämmitetä viikonlopun aikana. Osallistumme sähkönsäästötalkoisiin, hyvä. Itseäni se ei sinällään liikuta, koska en ole hankkinut saunavuoroa. Voisin kantaa huonoa omatuntoa, koska paistoin ne koipireidet illalla, mutta niistä myöhemmin. Mainittakoon, että täällä tuoksuu hyvältä.. 😏

Hyvää alkavaa vuoden ensimmäistä viikonloppua!

Uuden vuoden alku

Jotenkin.

Ei alkanut uusi vuosi iloisissa merkeissä. Ystävätär, johon tutustuin ensikodissa vuonna 1988 ja jonka kanssa muutimme samaan uuteen taloon Itä-Helsinkiin lapsinemme samana vuonna, kertoi eilen aamupäivällä FB:ssa, että 'heillä on yhdeksän henkilöä, joista kaksi ovat lääkäreitä'. Seuraava päivitys tuli, että pitkäaikaisen miesystävänsä (aika tasan vuoden itseäni nuorempi) sydän oli pysähtynyt ja mies oli menehtynyt. R.I.P. 😢

Myöhemmin sain viestin Tupolta, että "vaikka asia ei varsinaisesti sinulle enää kuulu", niin äitinsä veli oli kuollut eilen iltapäivällä. R.I.P. Siihen vielä päälle tieto uutisista, että uuden vuoden yönä täällä Helsingissä kadonnut 20-vuotias nuorimies oli löytynyt kuolleena. R.I.P. 😢

Että tammikuu ja uusi vuosi alkoi tähän malliin...

Näin viime yönä todella selkeää unta, joka jatkui heräämisen ja uudelleen nukahtamisen jälkeen. Kirjoitin sitä maitotilalle sijoittuvaa unta mielessäni samalla tänne blogiin, heh heh. Että kunhan teen tarpeeksi töitä, niin olen kylällä ensimmäinen, joka on itse tienannut mönkijänsä. 😆

Oikeasti menin nukkumaan vasta varhain aamulla, mikä lienee syy erikoiseen uneen. Herättyäni olin tarmoa täynnä. Hyvin poikkeuksellisesti keitin kaurapuuroa kahvia odotellessa. Keitin sen verran enemmän, että huomenna sitä riittää mikrossa lämmitettäväksi.

Samalla aloin koluamaan kuiva-ainekaappia. Ei sieltä varsinaisia löytöjä putkahtanut, mutta onpahan edes paremmassa järjestyksessä. Kuva on otettu juuri aloittamisen jälkeen ja sitten piti siirtyä syömään sitä puuroa...

Kahvia juodessa pykähdin tavoilleni uskollisena läppärin ääreen. Pitänee tehdä itsellekin ns. ruutuaika? Pääsin onneksi irti (kiitos Tiiijja!) ja sain aloitettua Pojan vaimon toista sukkaa. Sitten tuli nälkä. Näitä joululaatikoita taitaa riittää pitkään?

Lämmitin uunissa hetken kaikkia kolmea.

Olin säästänyt piiiitkään pakkasessa pippuripihvejä "jotain special-hetkeä varten", hah. Nyt oli niiden aika.

Oli puolikas punasipuli, jonka siipaloin...

...pannulle.

En koe olevani lainkaan mestari pihvien paistamisessa, mutta...

...mahtaisiko esimerkiksi Kape Aihinen kehua, että paisto onnistui täydellisesti??? En omista 'sormisuolaa'. 😁

Sipuleista tein kermakastikkeen, jonka maustoin mustapippurilla, savustetulla paprikalla, Santa Cruz-mausteella, chili-jauheella sekä sinapilla.

Joululaatikot eivät edelleenkään töki, kun mukaan laittaa itse säilöttyjä punajuuria. 😋

Minäkin, kun muutkin - halusin käyttää (ainakin) yhden porkkanalaatikon sämpylöihin. Haittaako se, että tekemässäni on mukana riisiä? En tiedä vielä...

- Rasia (400 g) porkkanalaatikkoa
- 2 dl vettä
- 1 pss kuivahiivaa
- (laitoin yrttiseosta myös)
- n. 6 dl jauhoja
- 50 g sulatettua voita tai öljyä

+ 225 astetta ja n. 15 min.

Käytin kahta eri jauhoa, koska tajusin kaappia siivotessa omistavani myös sämpyläjauhoja.

Laitoin sämpyläjauhoja 3-4 desiä ja vehnäjauhoja pari. Kuivahiiva sekaan, tietysti. 😏

Vaivasin, lisäsin rasvan ja kohotin leivinliinan alla altaassa, jonka pohjalla oli lämmintä vettä. Tällaisen taikinan sain kulhosta pöydälle:

Vaivailin ja pyörittelin sämpylät. Kohotin niitä vielä pellillä leivinliinan (oi äiti, joka on kirjoittanut liinan kulmaan tekstiilitussilla "iloisia leipomishetkiä" 💗 ) alla ja aloittelin samalla tiskaamisen.

Tiskit tuli tiskattua ja sämpylät paistettua.

Pieni hetki - käyn maistamassa... Muuten ihan hyvää, mutta seuraavalla kerralla enemmän suolaa/mausteita ja hieman pidempi paistoaika.

Vuoden toinen päivä ja jo on puuroa keitetty, sukkaa kudottu, ruoat tehty, sämpylät paistettu sekä tiskit tiskattu! Eilen tuli virallisesti Omassa Kotona asumista 32 vuotta täyteen ja siitä ilosta maksoin tänään vuoden ensimmäisen vuokran. 💙

Huomenna on tämän vuoden ensimmäinen siivousreissu. Onpa kiva mennä kuuntelemaan, miten Tätien (yksin vietetyt, kuten itsellänikin) juhlapyhät ovat sujuneet. Matkalle paljon vaatetta päälle! Juuri nyt täällä on kaksikymmentä astetta pakkasta plus merituuli.

Miten sinun uusi vuotesi on lähtenyt käyntiin?