Isänpäivää! 🌹
Oli ihan kiva, että menin eilen sinne synttäreille. Nauratti, että kun minut oli kutsuttu kuudeksi, niin olin minuutilleen kello 18 oven takana - ja samalla hetkellä lähikirkon kellot alkoivat soida. Sankaritar otti henkilökohtaisesti vastaan, mikä tuntui mukavalta. 😊
Ennen synttäreille menoa tein 'täsmäiskun' lähiostarille. Kävin ostamassa Litukasta litran ruokaöljyä, kilon ketsuppia ja tuubin sinappia. Paluumatkalla poikkesin vielä Äässiin (S-market) rohmuamaan lisää kahvia. Nyt kaapista löytyy yhdeksän täyttä pakettia. Kauankohan ne kestää sinkulla, joka juo vain aamuisin kaksi mukillista? 😆
Toin ostokset kotiin ja menin synttäreille. Biljardipöydän päälle oli laitettu levyt ja se toimi tarjoilupöytänä.
Mitenköhän kommentoisin niin, ettei minua käsitettäisi väärin? No, omapa on mielipiteeni, että tarjoilu oli oletustani suppeampi. Toki nyt, kun meinaan luetella tarjottavia, saan määrän kuulostamaan runsaammalta, kuin miten itse sen koin.
En maistanut sienipiirakkaa enkä kevätkääryleitä. Valitsin höyrytettyjä nakkeja sekä yhden braatwurstin (ai niin, minulla on niitä paketillinen pakkasessa!). Ja muutaman oliivin.
Oli kahdenlaisia (itse tehtyjä, kuulemma) lihapullia, joista toisen kipon kohdalla luki "tavallisia" ja toisessa ei mitään. Otin varovasti perunasalaattia, koska olin melkein varma, että siinä olisi valkosipulia. Samaa pelkäsin suolakurkkujen kohdalla.
Näin kyllä, kuinka moni latasi lautasensa ääriään myöten täyteen. Olin maltillisempi. 😅
Söin myöhemmin kolme nakkia lisää. 😇 Maistoin kuivakakkua (en tykännyt) ja söin pari keksiä. Ei muuten ollut täytekakkua?
* * *
Tulipahan taas todistettua, että minä olen minä ja sanani mittainen. Useat ystäväni tietävät, että olen tuntenut erään miehen yli kolmekymmentä vuotta. Lähipiiri (itseni mukaanlukien) on hänestä huolestunut, koska häntä ei ole jalkakipuisena näkynyt vähään aikaan. Lupasin lähteä selvittämään tilanteen, koska mies ei voi(si) olla vastaamatta minulle, sillä hänellä oli vara-avaimeni. Minulle pakattiin lautasellinen ruokaa mukaan viemiseksi.
Sain samassa talossa asuvalta kaverilta porttikoodin ja pääsin sisäpihalle. Mitäs sitten? Varmaan puolisen tuntia olin siellä pihalla ja soitin soittamasta päästyäni. Viereisestä rapusta tuli joku avulias nuori nainen, mutta hänen avaimensa ei sopinut tähän rappuun. Harmi, mutta kiitos yrityksestä!
Lopulta mies vastasi, Luojan Kiitos! (EN olisi lähtenyt pihalta ilman, että vastaa!) Ei luvannut tulla avaamaan alaovea, mutta melkein pakoitin hänet heittämään avaimensa kadun puolelle, jonne kiersin. Sain avaimen, otin (kelmutetun) ruokalautasen ikkunalaudalta ja menin sisään. En kerro tässä tämän enempää, mutta olin itseeni tyytyväinen, kun sain itseni sisälle.
Nyt pitäisi keksiä vara-avaimelleni uusi paikka.
Palasin vielä LähiBaariin tuopille, välittämään sankarittarelle onnittelut ja kertomaan ystäville, että olin päässyt sisälle. Huolissani olen silti, mutta ei siitäkään tämän enempää.
* * *
Otin viime reissulla Rovaniemellä eräästä valokuva-albumista vain yhden kuvan. Poikani otti loput. Nyt, kun on isänpäivä, niin esittelen kuvan, josta mielestäni huokuu, että olin "isän tyttö". 👧💓
Muistan ilmapatjan, jonka päällä kuvassa istumme. Muistan käsissämme olevat muovimukit sekä edessä olevat kulhon ja kattilan. Uskoisin, että olemme kuvassa äidin velivainaan mökillä Joroisissa. Kesälomalla. 💛
Näin marraskuussa sisäpihallamme kukkii edelleen. Seuraavan kuvan myötä toivotan...
HERKULLISTA JA IHANAA ISÄNPÄIVÄÄ! 🍰☕🌹
Teille, jotka sitä tavallanne vietätte. Jospa laittaisin vaikka isänsä menettäneelle Pojalleni onnittelut, kun omani ovat edesmenneet. Biologinen ja adoptoinut. Ajatus heille sinne jonnekin. Menen laittamaan pyykit kuivumaan, tiskaan ja jospa sitten vaikka kutoisin tai jotain. Lukisin? 😄
Onko teillä tälle päivälle perinteitä?