Oma Koti paras Koti

ZZZzzzz.... 🐝

Sain siis matkalaukun lainaksi ja viereeni kannettiin kaikki, mitä minulla Rovaniemellä oli. "Vie pois ja katoa"? 😢

Sain pakattua yksiä kenkiä, hupparia sekä verkkareita lukuunottamatta kaikki mukaan. Laukku painoi 19,7 kiloa ja reppu riittävästi lisää. Lento oli tunnin myöhässä. 

Tajusinpa avata suuni tiskillä ja sain täyteen koneeseen keskipaikan tilalle ikkunapaikan, kiitos!

Joku vauva itki koko matkan. Laskeutuminen kesti "viisi tuntia". Bussi (täysi) lähti saman tien ja olin Omassa Kotona 💝 vähän ennen yhtä yöllä. Sain just ja just kolisteltua itseni repun sekä matkalaukun kera portaita kotiin. Luulin, että tulisi saman tien suru, mutta tulikin järjetön väsymys. En soittanut äidille, että pääsin perille. Kerroin vain. 😢

Tulen käyttämään/täyttämään seuraavat kaksi päivää aikaa keittiössä, koska hain ensimmäisen viiden euron juuresämpärin tänään... (tarjous K-supermarketeissa sunnuntaihin saakka!)

Kävelyreitti ja sää oli kaunis.

Seura oli epämiellyttävä tai sitten en vaan kestä nyt juuri ketään. 🙈🙉

Liitänpä tähän Pöllölle terveiset Rovaniemeltä! ♥ Kassi on Naapurittaren ja...

...kynttilä oli papin huoneessa.

Olet ollut vahvasti mielessäni, kiitos! 💖

Epämääräinen olo, kun väsyttää, mutta en jaksaisi nukkua? Tyhjää.

"Aika kuluu, hiekka tiimalasist valuu
Teetkö sen mitä sult odotetaan vai sen mitä haluut?
Revi kahlees katki ja kuuntele sisintäs
Sä ite kannat omaa soihtuus pisimpään
Mä puhun just sulle ja samal neuvon itteeni
Elo on urheiluu, joka päivä reenii
Ja pian ne esteet on hävinny
Mut silti täytyy oppii konttaa ennen kävelyy."

(Elastinen, Anna mun)

Hanni: tämän kuvan ottamisen vuoksi katkaisin puhelumme hetkeksi:

Kiitos tuestasi koko Rovaniemen reissun ajan! 💖

Sopivasti osui lähettämäsi kortti käteen.

Sinä ja te kaikki olette olleet voimanani, kiitos! 💕

Pitäisikö lähteä voimaannuttavalle yökävelylle, koska voin? Päässä ja sielussa humisee. Haluaisin jutella, mutta en jaksa.

Elämä jatkuu...

AamuYö

Klo. 4:55.

Nämä ne ovat niitä elokuun öitä,
jolloin toiset nukkuvat ennen töitä.

Kello on vasta vajaa viisi,
ei nukuta ei, voihan hiisi.

Tuuli humisee ja pilvet panee parastaan,
tohtisinpa kävelemään, mutta seutu arastaa.

On luvattu parin tunnin päähän ukkosta ja sadetta,
voisin kävellä silloinkin ulkona vaikka vaatteitta. 👀

Anna minä arvaan - menee se ukkonen tästä ohi,
enkä minä ulos mennä tähän aikaan tohi... 😅

Joskus vankilassa päätin, että lähden ulos AINA, kun siltä tuntuu, koska voin. Ex (Tuppo) lähti monet kerrat mukaan - kiitos hänelle siitä! Vieläkin pähkäilen, että jos edes hetkeksi? Niin taidan tehdä.

EDIT. Ja niin minä sitten könkkäsin hetkeksi puistoon ihailemaan taivaalla esiintyvää teatteria.

Tuuli niin kovaa, että näkymä muuttui minuuteissa.

Istuin penkillä vajaan puoli tuntia.

Palasin kotiin ja nukuin pari tuntia.

Tuli hyvä mieli, kun piipahdin. 😊

Koska minä voin. Minulla on oma avain!

NYT STANSTA MURISEE LUJAA!!!

Ihan jotain muuta...

...oli tarkoitus kirjoittaa, mutta. 😡

- latasin kotona ennen bingoon lähtöä HSL:n mobiilisovelluksella bussilippua.
- maksu ei onnistu ensimmäisellä eikä seitsemännelläkään kerralla.
- tiesin puhelimessa olevan MobilePay-sovelluksen vanhentuneen. Se on ainoa maksuvaihtoehto HSL:n mobiilisovelluksen lisäksi. Ei toimi, ei. Pakko hypätä bussiin, etten myöhästy ja kuskihan ei lippuja myy. Ei ne heitä koskaan kiinnostakaan.
- lataan bussissa uutta versiota MobilePay'stä ja se kestää Pasilasta Haagaan. Juuri, kun saan sen ladattua, niin autoon nousee lipuntarkastajat...
- näytän virolaiselle, ettei mobiilisovellus toimi. "Kukaan ei ole tänään sanonut, ettei toimisi" eikä auta, että näytän:

- "voiko sina nyt ladata lippu" ja teen työtä käskettyä kolmen pysäkinvälin vuoksi, kiitos.

KAHDEKSANKYMMENTÄ (80) EUROA TARKASTUSMAKSUA PLUS 3,10 € siitä v**un lipusta!!? 👿

Yli kolmekymmentäviisi vuotta olen täällä asunut ja aina maksanut lippuni. Tottakai koitan tehdä asiasta reklamaation ja todellakin TOIVON, että se auttaa! 👍👍👍

Ei se siihen loppunut! Jotta sain ladattua sen MobilePay'n, jota ilman en olisi päässyt luvalla bussilla takaisin kotiin, niin kännykästä poistui mm. verkkopankin tunnuslukusovellus. Eli en pä
äse kirjautumaan mi-hin-kään!!? En pankkiin, en Kelaan, en mihinkään. 

Monen mutkan kautta koitin tilata uuden ID-tunnuksen ja vaikka sain väliaikaisen PIN-aktivointikoodin (EDIT. PIN-koodi tulee JOSKUS postin kautta, sekin vielä!?), niin eihän sekään TIETENKÄÄN toimi (EDIT. ei ilman sitä PIN-koodia). 😫 Hemmetin kännykät!

Että minä MU-RI-SEN!!! 😣

Nukkumaan pitäisi mennä, että olisin aamulla "ihana iloinen Stansta" juttelemassa mahdollisista työasioista? Arvatkaapa, onko uni nurkan takana? Ei ole. Kaukana näiltä kulmilta. Voi perkele!

Mainitsinko jo, että ei paljoa tarvittaisi, että tästä vuodesta tulisi edellistä parempi? Alku ainakaan ei kovin lupaavalta näytä... Ei ole enää nälkäkään, vaikka yhdellä karjalanpiirakalla on päivä menty, murrrr.

Vielä yksi EDIT. Söin kaksi lihapasteijaa ja baanaanin, ettei tulisi nälkä ennen aamua. Unta tai ei.

Jospa juuri nyt heti yhden oluen joisin,
sillä rentoutta hakisin ja unen tuloa loisin.
Mahdollisen unen jälkeen kaikki voi olla toisin -
tai ainakin niin todellakin toivoisin ja itselleni soisin...

Ps. Uskomatonta, mutta totta, että löysin vielä vanhan tunnuslukukortin, joka toimii!? Tosin vain pankkiin, ei Kelaan.

Asiolla on tapana järjestyä? Pliis.

Vuoden 2022 viimeinen päivä

Vuosi 2022 päättyy...

...enkä ole siitä yhtään murheissani. Vuosi on ollut monella tavalla kivikkoinen, raskas ja haastava, joten uskaltaisinkohan toivoa, ettei pahemmaksi voi mennä? En ainakaan enempää vastoinkäymisiä "tilaa". Paljon ei tarvi olla parempi, jotta vuosi 2023 voittaisi vuoden 2022.

Voitteko uskoa, että kesäisen Rovaniemen reissun kauneimmat kuvat ovat jääneet laittamatta? Panttasin niitä niin kauan, että unohtuivat. Nythän on oikein sopiva aika julkaista ne, kun ulkona on harmaata, mustaa, märkää ja todella kova tuuli. 😏

Tuntuu ihan uskomattomalta, että elettiin toukokuun loppua, kun äiti täytti 90 vuotta ja me juhlimme vielä "meidän omassa kotona". Kaikki tapahtui sen jälkeen niin nopeasti. Jossittelu ei auta, mutta mitä JOS äidin kaatuminen olisi silloin otettu heti vakavasti ja selkä olisi kuvattu. Olisi huomattu nikamien murtumat ja annettu oikeaa hoitoa. Olisiko äiti edelleen liikuntakykyinen? Omassa kotonaan?

Oli rankkaa seurata äidin tilanteita - paikasta toiseen ja kolmanteen siirtämisiä, mutta nyt kaikki on paremmin kuin hyvin. Siitä olen onnellinen! 💗 Jännä muuten huomata, että sieltä edellisestä paikasta äiti soitti vähintään kerran päivässä ja nyt olonsa on niin hyvä, ettei soitella edes joka päivä. Kohta kyllä soitan vuoden viimeisen puhelun...

Kävin tänä vuonna kuusi kertaa viikon mittaiset reissut Rovaniemellä. Hyvä, että kävin! Ihan huippua oli saada olla paikalla, kun äiti muutti loppuelämänsä kotiin. Siellä äiti on viihtynyt oikein hyvin. Vieraitakin käy tämän tästä, kun paikka on monille kävelymatkan päässä. 

Olen tuhannesti kiitollinen Naapureille kaikesta!!! 💕

Lankajutuista ei ole juurikaan mainitsemista. Tein kymmenen käsityötä, joista kuudet oli sukat. Into vain jotenkin loppui keväällä. Vaan jospa tuosta koittaisi ottaa inspiraation ja saada harrastuksen aloitettua uudelleen... Lankoja on tuhottomasti!

Laivoilla ramppasin sen kaksikymmentäneljä kertaa (meinasin ottaa kuvan hyttikorttinivaskasta, mutta niistä näkee nimeni) kuten tiedätte ja suurin osa reissuista oli ihan mukavia. En oikein osaa nimetä parhaita reissuja, mutta surkein oli yksin tekemäni Tukholman risteily. Ei enää koskaan yksin sinne! Mukavia reissuja Tallinnaan olivat ne, kun kävi maissakin. Hotellireissu oli ihan ok ja vastaavan voisi toteuttaa vaikka kahdella hotelliyöllä ensi kesänä. Sekin oli kiva reissu, kun Ystävätär P. oli samassa laivassa ja käytiin kimpassa maissa. Montakohan reissua tänä vuonna kertyy..? 😁

Koitin etsiä tilastoista, kuinka monta postausta olen kirjoittanut tänä vuonna, mutta en löytänyt kuin kokonaismäärän 1983 kappaletta. Hih, vuosi, jolloin pääsin peruskoulusta. 😆

Kommentteja olette laittaneet kaiken kaikkiaan 14 784 kappaletta ja kiitän niistä jokaisesta teitä! 💛💙💚💖

Olin eilen matkalla (vuoden viimeiseen) bingoon ja kävelin TheBaarin ohi. Tuppohan se sieltä sisältä vilkutteli ikkunan läpi. Koska mies istui yksin, niin pyörähdin ympäri ja menin moikkaamaan. Oli kiva tavata ja samalla sain annettua hänelle korttipakan, jota olin kantanut povarissa pari viikkoa. Minä tuhosin mieheltä vastaavan hänen jättäessä minut ja lähtiessään luotani viimein kerran. "Velka maksettu". Toivoteltiin siinä samalla hyvät uudet vuodet.

STB-baarissa ei ollut kuin viisi pelaajaa. Päätin, etten turhaan mennyt ja kysyin tutuilta tyypeiltä, että haluavatko pelata 'kahden euron kierroksen'. Se tarkoittaa sitä, että pelilappu maksaa sen kaksi euroa ja koko lappua pelataan. Tavoite on saada yksi kolmesta pienestä ruudukosta täyteen ja voittaja saa kertyneen rahapotin. Kaksi kierrosta vedin ja molemmilla kierroksilla potti oli - yllätys - kymmenen euroa. Sama tyyppi voitti molemmat kierrokset.

Pitääkin laittaa facebook'iin STB-baarin seinälle kiitokset kuluneen vuoden peleistä ja toivottaa hyvää uutta vuotta.

Paluumatkalla poikkesin (taas) TheBaariin, jossa oli myös niukasti porukkaa. Lauleskelin monta biisiä vuorotellen karaokekaverin sekä yhden asiakkaan kanssa. Sain kyydin kotiin.

Netistä lainatun kuvan myötä kiitän teitä jokaista kuluneesta vuodesta, blogiystävyydestämme! Olette jokainen minulle todella tärkeitä! Kiitos! 💝

Elämän ohjeet (tämäkin netistä lainattu) uuvelle vuojelle:

1. Anna kaekkee, vua elä periks.

2. Joka ihteesä luottaa, se kykynsä tuploo.

3. Naara itelles ennenku muut kerkijää.

4. Murheen kantaa yksinnii, vuoan illoon pittää olla kaks.

5. Leoka pystyyn, kun tulloo kova paekka, pyssyypä aenakkii suu kiinni. 😅

 

No niin, vein ison säkin roskia (ihan kamala myrskytuuli!) ja menen tiskaamaan, ettei tiskit jää ensi vuoteen. Laitan muutaman viestin kännykällä heille, jotka eivät käytä somea. 😉

 

Jättäköön mennyt vuosi omat jälkensä,
koska jokainen kosketus luo meistä meidät.
Ei muistella pahalla,
koska se ei kasvata eikä paranna.
Ollaan kiitollisia kaikesta mitä saatiin - jokainen palanen
on osa meidän henkilökohtaista historiaa.
Muistetaan olla, elää ja joskus jopa rakastaa. 💜

Turvallista vuodenvaihdetta
ja ihan kaikkea parasta alkavaan uuteen vuoteen 2023!!! 💖

Kaikella ystävyydellä,
Stansta

Jälleentapaaminen

Nalle ja Ulla.

Kuten jo kerroin, niin kuultuani saaneeni nallen 2-vuotislahjaksi, muuttui ajatukseni sen mukaan ottamisesta. Niinpä pakkasin nallen reppuun. Hyvin piti lupauksensa eikä murahtanut kertaakaan tunkiessani repun lentokoneessa edessä olevan istuimen alle.

Stansta päätti, että saan sittenkin tulla mukaan.
Ei minua sieltä repusta huomannut kukaan.
Lupasin olla elämäni ainoan lentomatkan murisematta.
Niin tein, pidin lupaukseni ja lensin muiden huomaamatta.

Voi, mikä riemu, kun vastassa oli vanha ystävä, ihana Ulla!
Ei jännittänyt yhtään - tänne uuteen kotiin oli kiva tulla!
Heti minä ystäväni kainaloon nappasin
ja vähän menneistä vuosista siinä juorusin.

Tosin Ullahan on asunut jo täällä pitkään,
ei ystävyyttämme vähennä asiat mitkään.
Ystävyytemme on kestänyt ainakin 50 vuotta
- se ystävyys on säilynyt lämpimänä eikä suotta.

Täällä me taas olemme yhdessä, ei erota enää koskaan.
Saadan nauttia lämmöstä menemättä kahlaamaan loskaan.
Pidämme Stanstalle hyvää seuraa ihan vain olemalla täällä
- olemme läsnä, tuomme muistoja ja olemme hyvällä päällä.

Kolmekymmentäviisi vuotta täyttävälle Pojalleni hyvää syntymäpäivää ja PALJON ONNEA!💖

Kaikille merkityksellistä lasten oikeuksien päivää! 💓

Ja sunnuntaita.

Nalle

Kevyempää aihetta tähän väliin...

Pitäisi olla jo nukkumassa, mutta on pakko istua tässä hetki ja koittaa rauhoittaa mieltä päivän urakoinnesta. Söin pienen iltapalan (Naapuriinkin kutsuttiin, mutta koska minulla on heidän toimittamiaan iltapalatarvikkeita, niin kiitin ja toivotin hyvät yöt!) lapsuuteni nallen kanssa.

Tämä nalle on ollut söpön potkupukunsa kanssa minulla yli viisikymmentä vuotta. Mörisee selälleen käännettäessä, tosin ääni on hänelläkin vaimennut vuosikymmenten saatossa. Pitäisi päättää mitä nallukalle tapahtuu? Äiti ei halua häntä ottaa ja reppuuni tuo on hieman liian iso (istualtaan 37 cm korviin saakka). Vaikka yhteistä taivalta on pitkästi, niin meille ei ole koskaan syntynyt syvää suhdetta. Muistoja kyllä, tottakai. 💙

EDIT. Äiti kertoi tänään (la), että olen saanut nallen 2-vuotislahjaksi. Pitää miettiä asiaa uudestaan...

Tajusin juuri, ettei tällä nallella ole ollut koskaan edes nimeä!? En ymmärrä, kuinka se on mahdollista!!? Otus tuijottaa minua tuossa vieressä nappisilmillään vähän syyttävän näköisenä. Että tännekö jätät vai minne viet? 😢

Minä olen, Stansta hei, sinun nalle!
Jäin monesti sinun pääsi alle...
Halasin sua ja vieressäsi kellin,
kohtelin sinua kai ottein hellin?

Enemmän huomiota muut kai sai,
mutta rinnallasi kuljin hiljaa vain.
Istuin siellä täällä, kuin vartioiden,
että tyttöpieni pärjää läpi lapsuuden.

Tähänkö päättyy yhteinen tiemme tää?
Eikö yhteiselo jatku tästä enää enempää?
Katso silmiini; päätä, mitä minä nyt teen,
- lupaan, ota mukaan, en ala koneessa muriseen...

Ota mukaasi, vie sinne missä Ulla-nukke on.
Saat nähdä jällentapaamisen ja sen valtavan ilon.
Me voimme istua luonasi taas rinnakkain,
saan paikan, jota sydämessäni ikuisuuden hain.

Me Ullan kanssa seurasimme sinua vuosia kyllä.
Näimme kaiken, lohdutimme, nämä vaatteet yllä.
Ei vaatteilla niin väliä - olit sinä tietty meille rakas!
Vie minut Ullan (ja luoksesi) luo, vihdoinkin takas? 💙

Ehkäpä olen nyt tarpeeksi rauhoittunut? Raskas päivä vielä tulossa taas. Että minä toivon olevani paikalla, kun äiti pääsee tutustumaan uuteen 'kotiinsa'!!! 💗

Hyvää, siis HYVÄÄ, yötä!

Saunaa

Terveisiä saunasta!

Sen aikaa, että hiukset kuivaa... 😄

Tuo kuva ei liity saunomiseen ollenkaan, mutta laitoin sen silti. En ole lähellä joen, järven enkä meren rantaa, mutta saahan sitä kuvitella olevansa. 😇

TIEDÄN toistavani itseäni, mutta mitä sitten? Ajatelkaapa itse, jos pääsisitte saunaan kerran kahdessa kuukaudessa? Kuuntelin taas hissin ääntä, jotta tiesin vastapäisen naapurin saapuvan saunasta. Tällä kertaa kävin juttelemassakin käytävässä hänen kanssaan, jotta sain tervehdittyä tällä reissulla. Tuttu nainen vuodesta -78. Kysyi hymyillen, olenko menossa saunaan. Arvasi. 😉

Koska vein äidille pullot shampoota ja hoitoainetta, niin piti etsiä jotain tilalle. Löysin kaapista avaamattomat pullot oliivi-shampoota sekä -hoitoainetta. Ihanaa.

Lämpö hellii Stansta luita,
tässä on hyvä, ei ole muita.
Hyvä olla yksin ja ihan vain hiljaa,
tämä hetki on mielelle arvokasta viljaa.
Hetkeksi takaisin löylyistä nauttimaan.
Ihan mahtavaa, että just tässä olla saan.
Istua hetkisen vilvoittelemassa,
parista saunaoluesta nauttimassa.
Nyt on olo puhdas, hyvä ja rento,
tämä olkoon kiitokseni hento. 😊

Iltapala tällä kertaa itsekseni. Naapurit lähtivät pesemään autoaan.

Ja sitten kohti toria, jossa esiintyy tänään tuttu bändi. Siitä jälkeen päin (varmaankin) lisää. (KIITOS soitostasi, Marjatta! ♥ )

Äiti oli tänään pirteämpi. Huumoriakin löydettiin samalla, kun puhuttiin vakavia. Luuli, että lähden huomenna ja ilahtui, kun kerroin, että tänään on perjantai ja lähden vasta maanantaina. 💗

Viikonloppua sinullekin!

TapaninPäivän iltaa!

Vielä pieni jouluruno...

Tonttu kävelee polkua pitkin ja katselee vastarantaa.
Siinä tallustaessaan miettii mahtaakohan jää kantaa.
Polkua valaisee revontulet sekä täysikuu.
Sattuisikohan liikkeellä olemaan kukaan muu?
Joen poikki hiippailee viereen musta kissa.
Sitä tonttu tervehtii tapaamisesta ihastuksissa.
Rannan taloista loistaa joulukuusten kirkkaat valot.
Millaisiakohan kohtaloita sisältävät nuo talot?
Kuka viettää parhaassa seurassa joulunaikaa?
Kuka muistelee yksin menneiden vuosien taikaa?
Tärkeintä lienee, että polun ympärillä on lunta.
Olkoon tämä tarina vaikkapa ihanaa joulu-unta... 💗

(Kuva kännykällä ihanasta joulukortista, jossa on Jätkänkynttiläsilta Rovaniemellä.)

Voi huh ja huh, tuli katsottua eilen putkeen 'sata' yli-imelää jouluelokuvaa. Kaikissa oli liki samanlainen juoni, joten ensimmäisten viiden minuutin aikana loppu oli jo selvää. Kahdessa leffassa oli jopa sama naispääosan esittäjä. Tunnistin luomesta kaulassa, heh. Joka paikka oli koristeltu överisti jenkkityyliin ja joulukuusien tilalla olisi voinut olla muovikartiot, kun puita ei nähnyt koristeiden alta. Paljon joivat kuumaa kaakaota, mutta kenenkään en nähnyt syövän yhtään "joulukeppiä". Siis niitä puna-valkoisia tikkuja. 😉

Katsoin toki kotimaisen Joulutarinan, joka kertoo, kuinka joulupukki 'syntyi'. Tarina on herkkä ja näyttelijät loistavia, mutta eniten ihastusta minulta saa ne siinä olevat maisemat. 💓

Kovin on ollut hiljainen talo koko jouluajan. Rapusta olen yhden ainoan kerran kuullut liikettä. Olen saanut käydä tupakalla törmäämättä keneenkään. Äsken näin kauempaa kaksi aikuista ja yhden lapsen. Eilen illalla seuraa piti ihan valtavan kokoinen rusakko, joka jämähti minut nähdessään paikalleen tuijottamaan. Tuijotin takaisin.

Kävin äsken jääkaapin 'läpi'. Koitin olla järkevä ja laittaa mahdollisimman paljon ruokia pakkaseen. Harmittaa se ISO vihersalaatti, kun en ole syönyt sitä yhtään. Kai senkin voisi pakastaa ja käyttää myöhemmin vaikka munakkaisiin sekä sosekeittoihin? Avaamaton homejuusto ja kolme lihapiirakkaa pakastin, joten siellä alkaa olla taas mukavan täyttä. Ai niin, laskin, että jouluruokiin meni alle kolmekymppiä.

Punaviiniä on yllättävän paljon jäljellä ja kaikki glögit avaamatta (kaksi -holitonta ja kaksi -holillista). Kahvia juon juuri ensimmäistä kertaa moneen päivään ja se näemmä aiheuttaa kofeiinitärinän lisäksi puheripulia... 😄

Jos nyt ryhtyisin tiskaamaan joulunaikaiset tiskit pois, niin sitten voisin mennä Tapaninpäivän saunaan suihkuun. Sen jälkeen voisin nauttia sauna suihkuoluen ja herkutella taas punkulla sekä tryffeleillä. Vielä on ainakin kaksi imelää joululeffaa katsomatta, ja omat joulusukat tekemättä valmiiksi. Kuulostaa suunnitelmalta. 

Leppoisan rentoa Tapaninpäivän iltaa! 😊💙

Nyt (toivottavasti) tuntuu!

Kiitos Liisa!!!

Mitenköhän minä tämän aloittaisin? Olen tänään lukenut Johannan postauksen Omamaamansikka -blogista ja siellä aihe oli niin sama kuin nyt täällä. Meitä molempia arvonnan voittajia on Liisa muistanut! 😍

Liisa on hyvällä tavalla erikoinen blogituttu,
häneltä harvoin jää huomaamatta mikään juttu.
Sujuvasti hän postausten rivien väleistä lukee
ja siinä, missä pystyy, hän kirjoittajaa tukee.
Muistaa kehua, arvostaa, muistaa sekä onnitella.
Tuntee myötäsurua ja -iloa. Osaa myös kannustella!
Jotain 'noitaa' tai ennustajaa hänessä varmasti on,
koska osasi arpoa juuri minulle tämän palkinnon! 💖

Lähdin siis tänään töiden jälkeen ratikalla Triplaan, jonne paketti oli saapunut. Kertonen siitä reissusta varmaan aamulla enemmän, mutta nyt tästä paketista. Se Nainen on käsittämätön pakkaajataituri!!! Hänen käsiinsä antaisin varmasti vaikka arvokasta kristallia, jonka pitäisi säilyä ehjänä!

Pakko myöntää, että vankilassa (pakon edessä) treenaamani sinnikkyys edetä varovasti auttoi. Siellä kun ei ollut varaa menettää langoista senttiäkään solmujen takia, niin oli edettävä rauhallisesti. Niin nytkin.

Mitään, ei koskaan, voi posti hajoittaa!
Mitään, minkä Liisa postiin pakattua saa!!!

(Yrjö Vesterinen Yhtyeineen, Kukaan ei koskaan)

Pitikin pistää tuo MAHTAVA kappale soimaan!? No, tykkään siitä paljon! Ehkä jopa siksi, että olen kuullut tuon Poikani laulamana.. 💕

Yllätyksenä paketin mukana tuli kaksi pientä valkoista pyyhettä. Senkinkö tiesit? Että kaikki vanhat käsipyyhkeet ovat ns. tiskirätin/vanhan laamapaidan harmaita? Että uusia puhtaita kaipasin? Hih, nyt, kun kukaan ei luvatta tule pyyhkimään niihin käsiään... 😉

Eikä näillekään annettu mitään mahdollisuutta hajota matkalla:

En voi kuin arvostaa, kiitos! Miten juurikin tähän iskiaksen kiukutteluun sopineekaan nämä voittotuotteet!?

Minähän en tietenkään tiedä mikä tässä kiukuttelee eniten? Lihakset (?), hermot vai hermopinne? Sen tiedän, että kipu on 'läheisriippuvainen'; alaselän lisäksi vihloo kankku sekä vasen reisi. Ettepä jo tienneet..😖

Sen kyllä TIEDÄN, että ennen nukkumaan menoa käyn levittämässä voidetta alaselkään ja muihin akuutteihin paikkoihin. Ja pesen kädet hyvin sen jälkeen!

Voitte olla varmoja, että kerron vaikutuksesta aamulla!

Jos ette muka huomanneet, niin olen todella väsynyt!? Päiväpeitto pois ja kylppärin kautta nukkumaan. Jos viime yönä keksimäni ajatus siitä, että seitsemän tuntia unta yössä riittää, niin olen jo kuuden aikaan aamulla juomassa kahvia. Saas nähdä.

Hyvää, rentoa sekä kivutonta yötä! 👍😘

Hetki keittiössä

Tänään herkutellaan!

Ajattelin kirjoitella edellisen postauksen jälkeen kevyempää - paitsi aikanaan se lienee vähän raskaampaa; mahassa?! Röyh. 😆

Kuulemma ruokapostauksetkin käy, joten Tuppoa odotellessa tässä tulee sellainen. Mies toi joku päivä paketin kanaa ja laittoi sen pyynnöstäni pakkaseen. Nyt, kun tiedän miehen tulevan tänne tänään, niin päätin kokkailla sen valmiiksi. Kanan, en miestä. 😅

En ole varma, pidänkö inkivääristä, mutta pianhan se selviää. Seuraavaa etiketin tekstiä saatan hieman hämmästellä: "antibioottivapaa - kasvatettu ilman antibiootteja"??! Eikö nuo ole ihan sama asia?

Pilkoin ensin yhden pienen sipulin renkaiksi. Tuohon muotoon siksi, että viime aikoina on tuntunut, etten huomaa "liian" pieniksi pilputtuja sipuleita. (Tulit mieleeni, Vanha rouva! Olen alkanut suosimaan isompia palasia..)

Kuullotin niitä hetken pannulla suolan sekä sokerin kera. En vielä tiedä kannattiko?

Olin oikeasti kuvitellut, että paketissa olisi kaksi tai kolme 'pihviä'. Kuinka väärässä olinkaan?

Pannulle nostellessa laskin, että niitä oli seitsemän!

Paistoin niistä ensin pinnat kuumemmalla lämmöllä ja laskin sitten asteita.

Tuoksusta päätellen saatoin roiskaista currya aika reippaalla kädellä. No, Tuppo tykkää, että pitää olla makua. Siksi roiskin päälle vielä jalapeño-soosia. Hmm, luulisin, että makua ei puutu. Lisäsin purkillisen ruokakermaa ja jätin muhimaan jälkilämmölle.

Enää puuttuu perunat/riisi/spagetti - ja ruokailukaveri. 😋

"Se on minun nilkka, joka ei alkanut kestämään,
niveliäs enää et pysty käyttämään.
Otat pienen askeleen ja jalkasi kestä ei,
koitapa kestää, sano kivuille sä 'hei'..

Yksi pieni liukahdus ja jalkasi mennyt on,
olisitpa varonut, niin oisit väistänyt  tämän kohtalon.
Tulee sekin päivä, että pääset kävelemään.
Sitä odotellessa tyydy sä vain nyt lepäämään.

Nilkkani juu-uu, ellei ole poikki luu?
Liikuta jalkaa, testaa.
Ellei poikki ole luu, unohda, ihan kaikki muu,
testaa jalkaa, anna aikaa.." 🎶

(Taustalla sävelenä Mariskan Kukkurukuu, sanat omat..)

Biisi, jota rakastan laulaa. Eipä tässä muuta. Jään odottelemaan Tuppoa saapuvaksi. 💓

Hyvää tätä päivää!