Henriksson - Leinonen, Railakas rahakirja

Teos: Railakas rahakirja, Näin hoidat taloutesi viisaasti

Kirjailijat: Saara Henriksson ja Aino-Maija Leinonen

Julkaisija: Into Kustannus (2018)

Sivuja: 204

Linkki Innon sivuille: klik.

Tämä pääasiassa naisille suunnattu teos julkaistiin naistenpäivänä ja kansi on pinkki. Hyvin sen voi silti lukea perheenisä, opiskelijapoika tai kuka tahansa jota aihe kiinnostaa. Neuvoista voi hyötyä itsenäistä elämää aloitteleva ihminen, arjen kanssa kamppaileva, tilapäisiä tai kroonisia rahavaikeuksia kokeva, eläkeläinen, rillutellen elävä taivaanrannan maalari. 

Pidän aiheesta. Opin säästäväisyyttä jo lapsuudenkodista ja olen luonteeltani järkevä, maltillinen kultaisen keskitien kulkija. Säästin lapsena viikkorahojani ja hankin niillä ekan kamerani. Siskoni sen sijaan tuhlasi omat rahansa samantien ja pyysi ennakkoa seuraavista. Tänä päivänä puoliso ja minä säästämme ikkunaremonttia varten. Luottokorttien vingutusta ja muuta velkaa pyrimme välttämään. 

Luottokorttivelat ja yli verojen eläminen ovat nykyään karua todellisuutta monelle. Hyvä olisi ajoissa tutustua taloudenpidon periaatteisiin ja tajuta elää varojensa mukaan siten että menot ovat aina pienemmät kuin tulot. 

Kirjan tekijät ovat tosissaan miettineet ja tutkineet valintoja ja vaihtoehtoja. Teksti on mukavan rempseää ja reipasta, ote on käytännönläheinen. Suomenkielen taitoni ei riittänyt ihan kaikkeen, mutta jäipä hauskaa ihmeteltävää. Mitä tarkoittaa "larppi"? "Pieni larppi auttaa ahdistukseen." Entä "pössis" tai "mouhota"? "Hyvä pössis kestää aikansa." "Kolleegojen kanssa on hyvä mouhota." 

Luvuissa käsitellään muun muassa asumista, kodinsisustusta, työnhakua, työpaikan ongelmia, veroilmoitusta, yrittämistä, liikkumista, koulua, ammatinvaihtoa, ruokaostoksia, edullista ruuanlaittoa, kierrätystä, vapaa-aikaa, perheen perustamista, maksuhäiriöitä, köyhyyttä.

Jonkinasteista perustietämystä yhteiskunnan ilmiöistä on hyvä olla kirjaa lukiessa. Vastaan tulee käsitteitä kuten karenssi, lasikatto, nollatuntisopimukset, nyrkkipaja (mikähän se on?). Osa selitetään teoksen loppupuolella. Yksi kirjan viehätys on se että mennään mutkitta asiaan eikä liikoja selitellä. Monin paikoin sitä tarjotaan elämänasenteeksikin. Ei takerruta turhiin juttuihin eikä jäädä suremaan. Ylös ja ulos vaan, tartutaan toimeen. Tehdään mitä voidaan.

Erityisen mielenkiintoisia olivat mielestäni kirjoitukset dyykkaamisesta, myyntityöstä ja siitä että ylikoulutuksesta puhuminen on tänä päivänä pötyä. 

"Näin dyykataan ruokaa kaupan roskiksesta: Ota mukaan muovipusseja. Pukeudu helposti pestäviin vaatteisiin tai ainakin päällyspaitaan, jonka sotkeutuminen ei haittaa..." (sivu 118)

"Hyvä myyjä palvelee eikä saa asiakasta tuntemaan itseään hiekkaa kenkien pohjassa hienoon liikkeeseen kuljettavaksi törkykasaksi. Hyvä myyjä herättää asiakkaassa tunteen että pitää tätä fiksuna ja hyvänä asiakkaana. Hän on välitön, rehellinen ja ajattelee oikeasti asiakkaan etua, tai ainakin näyttää siltä. Toiveet pitää täyttää ja ylittää." (sivu 54 - 55)

"Puhe ylikoulutuksesta on enimmäkseen pötyä. Kauppiaskin joutuu pakkaamaan laatikoita takahuoneessa eikä pidä sitä itselleen ala-arvoisena työnä." (sivu 96")

Jouduin tarkistamaan muutamia käsityksiäni. Olen esimerkiksi kuvitellut että kaupan valmiit einekset tulevat huomattavasti kalliimmiksi kuin kotiruoka, mutta näin ei välttämättä olekaan. Samaten kotileipomisella ei ehkä säästä siinä määrin kuin olin ajatellut. Noita voi puntaroida. Kiireisinä viikkoina muistuu mieleen vanha sanonta "Aika on rahaa". 

Maksuvaikeuksiin joutuminen ei kirjan kirjoittajien mukaan ole niin kauheaa kuin voisi luulla. Loppupään luvuissa lohdutetaan maksuhäiriöisiä ja selitetään miten kannattaa toimia ja asennoitua. "Omaksu ylpeän asiakkaan asenne Kelassa... Muista että Kelan tyyppi ei vihaa sinua ihmisenä vaan ajattelee lähinnä omia asioitaan."

Monipuolinen opus. Kepeänoloisen railakkaan jutustelun lomasta nousee painavaa asiaa, huomionarvoista ajateltavaa, oivallisia neuvoja ja näkökulmia. Kukin poimikoon sieltä itseään kiinnostavat jutut. 

Parhaiten minulle jäi kirjasta mieleen (vaikka se ei itseäni suoraan kosketakaan) ohje maksaa vuokra ja matkakortti heti rahapäivänä, jotta ei myöhemmin huomaa olevansa pulassa. Ainoa mikä menee tuon edelle on se kun lapsille on oltava ruokaa. 

Muuten, miksihän säästöpossu on nimenomaan possu? Mistä se ajatus on lähtöisin? Olisi hauska tietää. Sikailu ja säästäminen kun eivät lyö yksiin. Röh. Minulla on ollut myös Roope Ankan muotoinen säästölipas. Siinä ei arvoitusta.