Kaunista, iloista ja tyylikästäkin kirpparilla

Nätti kerrostarjotin. (En ostanut.) Menneiden aikojen tunnelmaa tai ehkä jotain ulkomaista. Sinivalkoinen taitaa olla aikanaan ollut aika suosittu väri keittiön astioissa ja pyyhkeissä. Meillä ei ole kotona koskaan ollut sinistä muuten kuin satunnaisesti jotain pientä. Yksi kynttilälyhty, muutama Aalto-juomalasi. 

Meillä on kotona valkoinen kerrostarjotin. Ikeasta.

Jouluesineitä laitettu näytille.

Ei ole ainakaan rahasta kiinni jos

haluaa hankkia rekvisiittaa ympärilleen.

Hillityn tyylikästäkin oli tarjolla.

Kuusen muoto on minun suosikkini koristeissa.

Tyyliä tässäkin. Valkoinen ja kulta on hieno yhdistelmä.

Astiassa ei paljon tilaa sisällä, erikoisen paksut reunat. 

Kauempaa katsottuna käsinmaalattua posliinia,

mutta lähempi tarkastelu osoittaa että ei ole.

Kerran olen löytänyt yhden käsinmaalatun

kynttilänjalan kierrätyskeskuksesta eurolla.

Virolainen Aku Ankka eli Miki Hiir.

En ostanut, enkä muutenkaan mitään

noista edellä olevista esineistä.

Ostimme 5 DVD:tä. Käynnistä on jo aikaa, olemme ehtineet katsella nuo. 

Alimmainen (André Wickström) täysi pettymys, jäi melkein heti katsominen kesken. Suomalainen huumori ei taida meihin vedota. Velipuolikuusta pidin aikanaan, ja sitäpaitsi Wickströmin lavakomiikka on joskus ollut hyvääkin.  

Lost in Austen oli erinomainen. Cinderella Story aika mitätön kun ollaan nähnyt tanssiversio, eikä tässä ollut tanssia. Aikamatkustajan vaimo omalla tavallaan hieno ja kiinnostava, mutta ahdistuin. Scrivimi una canzone - leffasta tykkäsimme. Tuo sattui olemaan italialainen DVD, mutta katsoimme alkuperäiskielellä eli englanniksi ja tapamme mukaan englanninkielisin tekstein. Ei siinä olisi suomeksi niitä ollutkaan. Voi olla että katsomme jonain päivänä italiaksi dubattuna italiankielisin tekstein. 

Hauskat löydöt. Ricky Martinin ja Darren Hayesin lauluja heidän varhaistuotannostaan. Jälkimmäisesssä huono äänitys. Kyllä ovat noista ajoista kehittyneet sekä laulajat että tekniikat.  

Olihan tuokin otettava mukaan.

Hirveää koheltamista mutta on siinä oma arvonsa.

Katsomme jonain vuonna. 

 

Nämä olivat jääneet julkaisematta.

Syyshortensian viimeiset kukat lokakuussa.

Possu, leffapino, joulupipareita kesällä

Pinkki pehmopossu kirpparilla. 

Olihan siitä otettava kuva.

 

Muistan niksin pehmolelujen puhdistukseen;

sirottele vehnäjauhoja ja harjaa puhtaaksi. 

Heinäkuun elokuvalöytöjä. Eilen katselimme High School Musicalin. Samat näyttelijät kuin aiemmin katsomassamme samannimisessä leffassa. Laulua, tanssia, koripalloa... aika kiva. Katsoimme joku aika sitten tuon pinon alimmaisen (Waking Up in Reno). Ei se huono ollut, Patrick Swayze oli yksi henkilöistä ja pienessä roolissa nähtiin myös Penelope Cruz. Fame-elokuvan jo mainitsinkin jossain postauksessa. Rouva Bovary oli pettymys. Sitä ei voinut katsoa koska siinä oli hirveä naarmu. 

Tuossa muita heinäkuun löytöjä. 

Yksi huono joukossa, jätimme kesken.

(= Vuoden se kestää.)

Yhdessä postissa kerroin pakastimesta onkimastani joulutorttutaikinasta. Aion sitä taikinaa ostaa lisää ja keksiä jotain hauskaa. Ostin hiljattain piparkakkujakin. Korkkasin eilen ja olivat tosissaan hyvän makuisia. Ei ollut Tokmannilla muita kuin nuo keksihyllyissä, mutta onnistunut ostos oli. 

Uuden italian kurssin opetus alkaa lauantaina. Taso on periaatteessa nolla, mutta kaikki osaavat - tietämättään tai tietoisesti - jonkin verran italiaa. Vanha kurssi alkaa viikon kuluttua sunnuntaina. 

Suunnitteluun saa kulumaan aikaa, mutta se kannattaa. Hyvin valmisteltu on puoleksi tehty. 

Tulen taas vierailemaan blogeissa, kun isompi kiire asettuu. Pahus kun on jäänyt hyviä postauksianne vähälle huomiolle. Mukavaa alkaa pian niitä lueskella.

Tanssielokuvia ja näkymiä ikkunasta

Jälleen uusi kukkaryhmä neilikkaruusussa.

Vanhat kukat lakastuvat pois. 

Tanssikoulu, kilpailuja, konkareita ja aloittelevia tanssijoita, latinotanssia... paso doble, olé! Improvisaatio oli ankarasti kiellettyä, mutta päähenkilöt riskeerasivat kuitenkin. 

Katsoimme Famen elokuvana kun osui käsiin kirpparilla. Ei läheskään rakastani TV-sarjan veroinen, ja nautintoa pikkuisen jarrutteli se kun piti miettiä olivatko hahmot niitä vanhoja vai ihan uusia. Yhtä opettajaa näytteli Kelsey Grammer elli "Frasier". Hiukan sekava esitys, vaan eiköhän selkene seuraavalla katsomiskerralla.

Kunnioituksesta mykkänä katselin, baletista lumoutuneena, kiinalaisuutta ja kommunismia miettien. Sanat eivät riitä kertomaan arvostustani tätä elokuvaa ja päähenkilön tanssitaitoa kohtaan. 

Takaisin maan pinnalle, ja vähän maan allekin. Olemme työmaan saartamia kahdelta puolelta. Tänne asennetaan valokuituverkkoa. Yllä parin päivän takainen näkymä työhuoneeni ikkunasta, ja alla kuva samasta kohteesta seuraavana päivänä kun koneet olivat kauhoneet kaivannon umpeen. Työt jatkuvat vielä keittiön puolella, ja siellä taitaa myllerretty alue jäädä vielä auki joksikin aikaa, arvelen, koska sillä kohtaa on sähkökaappi. 

Valokaapeleiden asennuksesta aiheutuu meteliä silloin kun kaivinkoneet jylläävät. Silloin on parempi olla sisällä. Eilenkin työskentelivät vaikka oli lauantai. 

Hurmaavat kesäpäivät jatkuvat. Tähän voisi vaikka tottua. Yksi naapuri haki Hesarin postilaatikosta kadulta yöpaidassa, takin oli kyllä heittänyt päälle. Ihana vapaus. Meillä on postilaatikko omalla tontilla. Maksamme siitä extraa kaksi kertaa vuodessa. 

Tutut ja puolitutut moikkailevat kun teen pihatöitä lähellä katua. Entinen kampaajani pysähtyi vaihtamaan kuulumisia koiraa ulkoiluttaessaan. Koira oli vuosien jälkeen vaihtunut uuteen, mutta oli samaa rotua kuin aikaisempikin, musta, pieni, buldogin näköinen. Pari tanssikurssikaveria on samoin seisahtunut juttelemaan. Minä nojailen haravan tai lapion varteen tai mikä työ onkaan kesken, ei haittaa mitään vaikka keskeyttää. Ja naapureiden kanssa on aina mukava jutella, jos osutaan kohdakkain. Kaikkia emme tunne. Suomalaiset haluavat aika pitkälle varjella yksityisyyttään. Joitakin olen onnistunut tervehtimään vasta vuosien kuluttua. 

Sunnuntai. Pyykit pyörimässä koneessa. Jääkaapissa on eilen paistettua pannukakkua ja musti- ja mansikoita. Aurinko paistaa. Kesä jatkuu. Loma jatkuu. Vielä viikko heinäkuuta. Kaikki on kivaa.   

Italialaisia leffoja, luettavaa ja syötävää

Ihqu italialainen nuorisoleffa. Kiinnostava tarina, ja mukana kulki radiohöpöttäjän juttua kivasti, joku nuorisoasema. 

Tyttö mallioppilas koulussa, poika kapinallinen ja väkivaltainen. Rakastuivat täysillä mutta toimiiko suhde? 

Ohimennen käytettiin sanontaa "toccare il cielo con un dito", josta pidän. Suomennos "koskettaa taivasta (yhdellä) sormella". Merkitsee kai jotain sellaista kuin olla seitsemännessä taivaassa, ihan autuas, onnensa kukkuloilla tms.

Ei suomalaista tekstitystä, englanti kyllä.

Se auttoi koska oli vähän huono äänenlaatu.

Muuten katsomisen arvoinen.

Laadukas, palkintoja voittanut. (2003)

Mahtava kirppislöytö.

Arancini Lidlistä. Nämä riisitäytteiset pallerot olivat herättäneet mielenkiintoni telkkarin Sinkkuillallisessa (Dinner Date). Aika hyviä, eivät mitenkään erityisiä. 

MMmmm... ihanaa pizzaa.

Rapeat reunat. Namskis.

Hieno lukukokemus. Oi aikoja, oi tapoja... Italia 1890. Aivan erilaista elämää kuin nykyaikana, erilaista kuin Suomessa, ehkä erilaista kuin missään. Filosofisia pohdintoja, aivan erinomaista. Linkissä pieni selostus juonesta: klik. 

Hajamielisyys 1: "Mihin ihmeeseen pistin silmälasini?" Puoliso alkoi nauraa. Ne olivat silmilläni. (Klassinen moka.)

Hajamielisyys 2: Menin Lidlin kassalta ostoksiani pakkaamaan. Hetkellinen hämmennyksen hetki: "Missä reppuni on?" No se oli selässä. 

Hajamielisyys 3: Pakattuani tavarat huomasin että en ollut näyttänyt Lidlin äppiä lukulaitteelle. Kysyin kassalta mitä teen. Hän sanoi että asiakaspalvelu voi korjata. Netissäkö? Joo. 

Laiskuus voitti: Lidlin kuitissa oli kaikki alennukset kuitenkin. En vaivaudu asiakaspalveluun. 

Laiskuus voitti tässäkin: Pistin leikkaamani sandaalit (katso aikaisempi postaus) koriin jossa on kierrätykseen meneviä tavaroita. Korjatkoon joku joka jaksaa ja osaa. 

Yleisökysymys: Oletko tänään ahkera vai laiska?

Häät Skotlannissa ja hiipivää kauhua

Tusinatuote, palaa kierrätykseen, mutta siinä oli antoisat Skotlanti-osiot, joista nautin.  Upea kartano vai oliko peräti linna?

Yksi suosikkikirjailijoistani jota olen etsiskellyt ja kaivannut; Celia Fremlin. Finlandia-kirjasta sai tilattua kolme käytettyinä.

Olen lukenut ainakin Kukat kuiskivat kuolemaa, tosin englanniksi. Fremlinin mestarillisuus perustuu siihen että hän osaa luoda odottavan kauhun ja pelon jännitteen. Se syntyy arkisista asioita, ei mistään ihmeellisestä. Vaikka toisaalta todellisuushan voi tunnetusti olla tarua ihmeellisempää. 

Punaisen ristin Kontista symppis tarina pojasta, jonka ongelma tässä kirjassa oli huoli siitä että kaverit nauraisivat äidin neulomalle villapaidalle. Lampaathan ovat pikku lasten juttu. Niinhän siinä kuitenkin kävi että kaikki ihastuivat ja halusivat lampaalla koristetut vaatteet. Kirja päättyy siihen kun poika kysyy voisiko äiti tehdä hänelle neuleen jossa on sika. Minulla taitaa olla kuusi kirjaa tätä sarjaa. Hyväkuntoisia, ja hintaakin oli. Ostin ensin vain neljä, mutta onneksi seuraavalla kerralla loput kaksi olivat vielä hyllyssä. Toin nekin kotiin. Kirppareilla voi tehdä vaikka mitä löytöjä. 

Onko sinulla mitään vaatetta jossa on eläimen kuva? Minulla on tummanvihreä villatakki jossa on kaksi koiraa. 

Muotia, shoppailua, glamouria

Bloggari Sara (My Woodland Garden, katso sivurullastani)antoi minulle kaksi italiankielistä pokkaria ja ihme kyllä löysin vastaavat elokuvat kirpparikäynnillä. Pradan olin jo monesti siellä nähnytkin mutta se ei ollut herättänyt mielenkiintoa. Nytpä ostin sekä Himoshoppaajan että Paholainen pukeutuu Pradaan DVD:inä.  

Leffat nyt katsottu, pidin etenkin Himoshoppaajasta ja olin helpottunut kun Sara ei huolinut leffoja vaihtariksi kirjoista. Hänellä on ne jo. Voin siis katsoa omani jossain vaiheessa uudelleen. Saralle keksitään muita vaihdokkeja kun ehditään. 

Kamalasti hommaa ja rästitöitä loman alussa, mutta kalenterissa ei ole nyt juuri mitään muuta kuin Autistic Pride Day 16.6. 

Italian ryhmäläisten kanssa sovimme että siitäkin pidetään nyt vihdoin kesäloma. Viime kesänä ei pidetty kuin juhannus eli San Giovanni. Harrastettiin kesä-heinä-elo ja siitä suoraan syyslukukauteen. 

Lukupinossa. Italiankielinen, vaikka on nimetty

englanniksi. Englantia vaikuttaa nykyään oikein

vilisevän italian kielessä.

Pradasta en pitänyt yhtä paljon kuin Himoshoppaajasta, mutta Anne Hathawayn seurassa viihtyy. Hän on nätti ja miellyttävä näyttelijä. 

Pari muutakin italiankielistä elokuvaa olemme löytäneet ja katselleet. Hyviä, eivät lainkaan tyhjänpäiväisiä. Niistä juttua myöhemmin. 

Luen parhaillaan Luigi Pirandellon vanhaa klassikkoa Mennyttä miestä (kirppislöytö) suomeksi. Erikoinen. Eksentrinen. Erinomainen. 

Kun vielä kerron että puoliso kokkasi tänään tortellineja, voimme todeta että elämässä on nyt Italiaa runsain mitoin. 

Mitä maata sinulla on tällä viikolla elämässä? Lukemiset, katsomiset, syömiset? Kotimaista vai ulkolaista vai sekalaista? 

Orvokkihuuma ja ranskalainen prinsessakirja

Istuin bussissa ja mitä silmäni näkivätkään Hakaniemen  torin ohi ajellessa! Kokonainen autolavallinen orvokkeja. 

Kännykkä esiin ja räps räps. Heh, vuosi sitten jouduin Hesan keskustan kukkaistutuksia ihaillessani orvokkihuuman valtaa. Fantastinen kesäkukka. Ostin sitä pihaan. Voi olla että sama toistuu tänä kesänä.

Aina meneillään kohennusta kaupungilla. Korjataan, restauroidaan, rakennetaan, nikkaroidaan. Oodin vieressä oli VIHDOINKIN saatu korjaukset tehtyä. Taas pääsee junalle oikotietä. Mutta toisaalta junavuoroja on harvennettu, mitä siellä sitten korjaillaankaan... vasta lokakuussa normalisoituu. Mielestäni viime vuonna oli samanlainen tilanne. Ei hätää kun pääsen bussillakin. 

Erittäin hyväkuntoinen kirppislöytö ja niin helposti ymmärsin ranskat että vain yksi sana oli tarkistettava netin sanakirjasta. Se oli "friser", jonka yhdistin mielessäni kampaajaan. Prinsessa oli niin kevytuninen, että hän heräsi kun hiiri "hipoi" viiksiään. --- "une souris en train de se friser les moustaches"... 

Parin päivän kuluttua tapaan Ailan jonka kanssa voin hiukan parler français. Siihen tämä oli hyvää pohjustusta. Toinen hyöty oli että lastenkirja pehmentää lukemieni dekkareiden raakuuksia, jos jäävät mieltä vaivaamaan. 

Kolmaskin hyvä puoli: Voi rauhassa lukea kun teos on alkuperäiskielellä, ei tarvitse kompuroida käännöksen kanssa ja miettiä miten olisin itse kääntänyt. Nyt on kesken suomalainen dekkari (Harjunpää-sarjaa). Loistavaa kahden oudosti käännetyn rikosromaanin jälkeen.  

Luin tuota prinsessakirjaa ulkona. Minulla on usein tapana lukea vierasta kieltä puoliääneen itselleni ja ajattelin että jos joku sattuisi näkemään että liikutan huulia lukiessa, niin mitä sitten, hah hah. Ei kielitaitoa saavuteta arastelemalla ja vaikenemalla.

Meillä syödään tänään Grandiosa-pizza. Classic pannupizza; mozzarella, naudanliha, edam). Tykkäätkö pizzasta? Kirjoitatko sen italiaksi vai suomeksi ( = pitsa ) ?

Löhöilyä ja lueskelua lomalla

 

Yksi pääsiäiskortti ilahdutti suuresti. Useammasta ei olisi jaksanut iloita. Itse emme lähettäneet yhtään, emme tänä vuonna edes sähköpostitse. Kirjoitin vanhemmilleni kirjeen, jonka postitin eilen. Lomalla oli aikaa kirjoitella.

Pääsiäisloma oli tervetullut. Parina päivänä haravoimme pihan ja säkitimme koivunoksia ynnä muuta roskikseen menevää saalista. Hyvä olikin että saimme roskiksen suunnilleen täyteen, se tyhjennetään huomenna, eikä tänään olisi enää voinut haravoida, sillä nyt sataa lunta. 

Yksi päivä meni italian opettamiseen, muuten oli ah niin ihanaa lueskella, laiskotella, löhötä ja lihoa. No ei se lihominen niin kivaa ollut. Nyt pitää taas tarkkailla painoa. 

Tein pannarin ja kun otin sen uunista, kokki-puoliso työnsi sinne pellillisen kanapihvejä. Ruoka on tulollaan, jälkiruoka valmiina, tänään ei tarvitse lähteä minnekään, voi ihailla lumisadetta ikkunasta ja katsella reippaita koiranulkoiluttajia. 

Olen ollut viikkokausia lukematta uutisia ja nauttinut kevyestä olosta. Shokki tuli eilen ainoasta uutislähteestäni eli kello 18 yleltä. 12-vuotias poika oli ampunut kolmea koulukaveriaan, yhden heistä kuoliaaksi. Voi vain kuvitella sen pahan olon mitä teko saa aikaan. Italian TV:ssä vielä näin illalla vilauksen uutisesta, meidän hallituksen edustajat puhumassa ja samoja filmitallenteita mitä meidänkin televisiossa näytettiin. 

Ostin mekon tanssikurssia varten.

Myös topin, käytettäväksi hameen kanssa. 

Kaksinkertainen löytö; ensin löytyi kirpparilta

ja vuosia myöhemmin kaapista tanssitarpeisiin.

Lumikellotkin sen todistavat;

kevät on tulossa.