59/100: Halkeamia

Kirjan nimi: Halkeamia - Valikoituja tekstejä 1986-2011
Kirjoittaja: Kjell Westö, teksteistä osan suomentanut Katriina Huttunen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 361
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla

Halkeamia on kokoelma Kjell Westön kirjoituksia, pääasiallisesti kolumneja, jotka on julkaistu vuosien saatossa niin Yhteishyvässä, Hufvudstadsbladetissa kuin Veikkaajassakin. Mukaan on kelpuutettu myös muutama pidempi teksti, jotka on jo aiemmin ilmestynyt kansissa - Westö kuitenkin halusi ne mukaan, koska piti niitä onnistuneina tuotoksina.

Alussa on Esipuhe, jossa Westö kertoo suhteestaan paitsi kirjoittamiseen myös kieliin ja suomalaisuuteen. Mukana olevat tekstit on jaettu aihepiireittäin seitsemään osaan. Jokaisen aihepiirin sisällä liikutaan kronologisesti ja useamman tekstin perässä on huomioita vuodelta 2011; näissä Westö joko täydentää jotakin epäselvää kohtaa, avaa senhetkistä tilannetta johon teksti pureutui tai peilaa mukaan omaa elämäänsä.

Teksteistä valottuu pikku hiljaa se, miksi Westö rakastaa Helsinkiä, miten tärkeä osa musiikilla on ollut ja on edelleen hänen elämässään ja ennen kaikkea se, miksi hän koki tärkeäksi jakaa näitä rakkauksiaan myös kirjoissa. Paitsi näistä, Westö ottaa kantaa myös ajankohtaisiin asioihin alkaen Lahden dopingista, päätyen maahanmuuttokysymyksiin. Kronologinen järjestys tuntuu tuovan Westön jokaisen tekstin jälkeen hieman lähemmäs lukijaa; kokoelma on hyvin henkilökohtainen, sillä jokaisen kolumninsa taakse Westö on sijoittanut palan omaa itseään ja elämäänsä. Kronologinen järjestys antaa myös hyvän mahdollisuuden seurata Westön kirjoitustyylin muuttumista. Alkupään kirjoituksista huomaa hyvin, että mukana on sitä runollisuutta, jota Westö alkuvuosinaan myös kirjallisesti tuotti. Loppupään kirjoitukset taas ovat lähempänä sitä samaa tyyliä, jota olen tottunut lukemaan hänen romaaneissaan.

Jotenkin käsittämätöntä, että en ole aiemmin törmännyt yhteenkään Westön kirjoittamaan kolumniin. Toisaalta taas enpä ole juuri mitään näistä lehdistä koskaan kunnolla lukenutkaan. Ja näin lukemalla tästä sai myös hyvin yhtenäisen kuvan herra kirjailijasta. Koostumuksensa vuoksi tämä oli paitsi helppo myös nopea lukea. Tämä sopiikin varsin mainiosti työmatkoille tai vaikka mainoskatkoluettavaksi. Tämän jälkeen tahdon jälleen kerran lukea lisää Westöä.

22/100: Leijat Helsingin yllä

Kirjan nimi: Leijat Helsingin yllä (Drakarna över Helsingfors)
Kirjoittaja: Kjell Westö, käsikirjoituksen suomentanut Arja Tuomari
Kustantaja: Seven-pokkarit
Julkaisuvuosi: 1996
Sivumäärä: 527
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla

Kjell Westön Leijat Helsingin yllä on ennen kaikkea kertomus kaipuusta, siitä kuinka perhe hajoaa ympäri maailman. Toisaalta se on myös päähenkilömme Riku Bexarin kasvukertomus räkänokkaisesta suomenruotsalaiskoltiaisesta vastuuta ottavaksi perheenisäksi.

Kirja kattaa ajanlaskun 1960-luvulta aina 1990-luvun puoliväliin saakka. Pääsemme seuramaan sen ajan keskeisiä tapahtumia Bexarin perheen näkökulmista - suurimpina kertojaääninä toimivat Riku ja tämän isosisko Marina. Sisarusten isä on Henrik Bexar, menestynyt liikemies joka haluaa nähdä lastensakin saavuttavan suuria. Varsinkin perheen muut lapset joutuvat eksyksiin kun esikoinen, Dani, katkaisee välinsä perheeseensä lopullisesti ja hakeutuu hippien ja huumausaineiden pariin.

Samalla Danin pikkusisko Marina päätyy naimisiin lukioaikaisen poikaystävänsä Rufuksen kanssa. He elävät näennäisen onnellisessa liitossa Marinan toteuttaessa unelmaansa ala-asteen opettajana ja Rufuksen taidegalleristina. Samalla Marina katselee lapseuudenystäviensä pintaliitoelämää nenän varttansa pitkin - kunnes tajuaa Rufuksen ihannoivan samanlaista elämäntapaa. Pian Marina löytää itsensä asumassa Westendissä äkkirikastuneiden seassa, punnitsemassa avioliittoaan ja sen merkitystä.

Eksynyt Riku yrittää roikkua jo ajat sitten rikkoutuneissa hippipiireissä, harrastaa kyseenalaisia viihdemuotoja ja ihannoi edelleen lapsuudenystäviään. Vasta muutto Turkuun rauhoittaa nuoren miehen vilkkaan mielen, mutta paluu Helsinkiin on välttämätön.

Dani kiertää Eurooppaa ja Amerikkaa, yrittää päästä irti huumekoukustaan, siittää kaksi lasta ja lopulta vaikuttaa jo parantaneen tapansa. Hän jopa pitää yhteyttä muihin Bexareihin, omalla tavallaan, mutta on ainakin ajoittain läsnä. Kunnes hän lähtee roudausmatkalle Baltiaan.

Riku ystävineen kokee kaiken aikakaudelle tyypillisen; yrittäjyyden huippuvuodet, vallan joka riistäytyy käsistä ja lopulta laman, joka vie suurimmalta osalta kaiken ja joka on suora seuraus 1980-luvun villistä tuhlailuvuosista. Laman iskiessä Riku tuntee putoavansa tyhjän päälle, vaikka todellisuudessa hän on menettänyt huomattavasti vähemmän kuin ystävänsä; hänellä on vaimo, poika ja mahdollisuudet perustaa oma yritys, toisin kuin hänen ystävillään Cederin veljeksillä, joita uhkaa pitkät vankeustuomiot keplottelusta ja veronkierrosta.

Tarvitaan iso tapahtuma, lama, jotta Rikun silmät viimein avautuvat kaikelle sille, mitä hänen elämässään on. Viimein Riku on valmis ottamaan sen puuttuvan askeleen kohti sisäistä rauhaa ja seesteistä perhe-elämää.

Rakastan Kjell Westön luomaa kuvaa Helsingistä, vaikka muutoin kaupunki on minulle liian suuri. Westö jos kuka on maisemakuvauksen mestari. Hän elävöittää tekstiään aikalaisviittauksilla; Leijat Helsingin yllä on nostalgiamatka 1960-luvun rokin maailmaan, 1970-luvun lähiöelämään, 1980-luvun nousukauteen sekä 1990-luvun lamaan. Lukija kykenee elämään jokaisen aikakauden tekstin välityksellä uudelleen tai, joidenkin tapauksessa, ensimmäistä kertaa. Henkilöhahmot ovat vahvoja, vaikka minua edelleen häiritsee Westön kirjoissa vahva kastijako; suomenruotsalaisilla lapsilla ja nuorilla harvemmin on suomenkielisiä kavereita vaan piirit ovat hyvin eristäytyneet - jääkiekkojoukkueita myöten.

Ottaen huomioon, että tämä oli Westön ensimmäinen täysipitkä tuotos, on kieli erinomaisen hiottua ja kuvailu mukaansatempaava. Näin huolella rakennettua ja koossa pysyvää esikoisromaania harvemmin tapaa, Westö on siis onnistunut asiassaan.

Arvosana: ****