13/100: Saatana saapuu Moskovaan

Kirjan nimi: Saatana saapuu Moskovaan (Master i Margarita)
Kirjoittaja: Mihail Bulgakov, suomentanut Ulla-Liisa Heino
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1940, suomennos 2005
Sivumäärä: 478
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla

Saatana saapuu Moskovaan on eittämättä Mihail Bulgakovin kuuluisin romaani. Monien mielestä se on yksi 1900-luvun merkittävimmistä ja humoristisimmista venäjänkielisistä teoksista. Bulgakov aloitti teoksen kirjoittamisen vuonna 1928 ja sai viimeisen version valmiiksi vuonna 1940, vain neljä viikkoa ennen kuolemaansa. Kirja oli pannassa Neuvostoliitossa useamman vuosikymmenen. Ensimmäisen kerran se julkaistiin sensuroituna ja lyhenneltynä Moskva-lehdessä 1966-1967. Ensimmäinen täydellinen versio ilmestyi Venäjällä vasta vuonna 1973 ja viimeisimmän asunsa se sai vuonna 1989.

Romaanissa on kolme limittäistä tarinaa, jotka teoksen edetessä kietoutuvat yhteen: Saatanan vierailu 1930-luvun Moskovassa, Mestarin ja Margaritan rakkaustarina sekä Jeesuksen ajan Jerusalem, jossa Pontius Pilatus panee täytääntöön Jesua Ha-Nostrin kuolemaantuomion. Saatanan hahmo on romaanissa salaperäinen taikuri Woland. Hänen seurueeseensa kuuluvat myös Korovjev alias Fagot, suuren mustan kissan hahmoksi ottanut Begemot, Azazello, Abadonna sekä Hella.

Jo ensimmäisiltä sivuilta alkaen on selvää, että tuona keväisenä päivänä Moskovassa mikään ei ole enää ennallaan. Kirjailijaliitto Massolitin puheenjohtaja Berlioz liukastuu kiskoilla ja jää raitiovaunun alle, Moskovan teatterimaailma saa uuden esiintyjän maailman kuulusta mustasta maagista, Varietee-teatterin henkilökunta katoaa yksi toisensa jälkeen, mielisairaalat täyttyvät huimaa vauhtia. Mielisairaalassa kohtaavat runoilija Bezdomnyi, joka todisti Wolandin ennustusta Berliozin kuolemasta sekä Mestari, jonka elämäntehtävänä on kirjoittaa romaani Pontius Pilatuksesta kaivaten samalla rakastettuaan Margaritaa.

Kirjan humoristisinta ainesta ovat kuvaukset Saatanan vierailun aiheuttamista sekaannuksista ja kaaostilanteista. Noina hetkinä Bulgakov leikittelee paitsi ihmisten ahneudella ja hyväuskoisuudella, myös neuvostoyhteiskunnan epäkohdilla. Moskovan tapahtumat vuorottelevat Mestarin kirjan lukujen kanssa, joka vie meidät paahteiseen Jersailemiin seuramaan Ha-Nostrin, Pontius Pilatuksen, Leevi Matteuksen sekä Juudas Kirjatilaisen elämää.

Harmittaa, että en ole oikein tutustunut 1930-luvun Neuvostoliiton historiaan. Toki nytkin osasin yhdistää mm. ihmisten selittämättömät katoamiset ja lahjonnan neuvostokriittisyyteen. Uskon, että lukukokemus olisi ollut huomattavasti avartavampi ja avaavampi, jos minulla olisi ollut pohjaa asioille.

Teos herättää hieman ristiriitaisia tunteita jos ei muuten, niin arvostelun saralta. Voiko teokselle, jonka syvintä olemusta ei missään vaiheessa tajunnut, antaa lähes täydellisen arvosanan? Koska kuitenkaan se ei huonoakaan ansaitse. Uusiin tapahtumiin hypätään lähes päätä pahkaa ja selittelyjä ei juurikaan ole. Loppu puolella asioita toki yritetään koota yhteen, mutta edelleen lopputulokseksi jäi hämmentynyt lukija. Viihdyin jokaisen sivun parissa ja uppouduin fantasian maailmaan. Bulgakovin kieli on hyvin leikittelevää, mukaansatempaavaa ja hauskasti kuvailevaa. Kirjaa ei juurikaan malttaisi kädestään laskea, vaan sen haluaa ahmia alusta loppuun mahdollisimman nopeasti. Ehkä pieni osa sekavuudesta johtuikin siitä, että minulla ei juurikaan ollut aikaa kunnolla lukea, vaan luin kirjaa kunnolla pätkissä. Kokonaisuus kärsi, jotkut asiat ehtivät unohtua ja ennen kaikkea samankaltaiset nimet menivät helposti sekaisin.

Arvosana: ****½

12/100: Kabulin taivaan alla

Kirjan nimi: Kabulin taivaan alla: Sotilaspastorin päiväkirja
Kirjoittaja: Teuvo V. Riikonen
Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2008
Sivumäärä: 199
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla

Teuvo V. Riikonen toimii Savonlinnan kristillisen opiston rehtorina ja on toiminut aiemmin rauhanturvaajana Golanilla. Kabulin taivaan alla kertoo Teuvo V. Riikosen henkilökohtaisista kokemuksista. Hän lähtee helmikuussa 2008 rauhanturvaajaksi rauhattomaan Afganistaniin ja päätyy toimimaan puolen vuoden ajaksi sotilaspappina Mazar-e-Sharifin kaupunkiin.

Tätä teosta on todella vaikea arvioida, sillä se ei kerro mitään yhtenäistä tarinaa. Se ei myöskään leiki kielellä tai pyri olemaan taiteellinen vaan se on nimenomaan sotilaspapin päiväkirja.

Kirja avaa hyvin rauhanturvaajien arkea ja antoi ainakin minulle, täysin maalikolle, hyvän kuvan siitä, millaista työtä siellä oikeasti tehdään. Onhan otanta toki suppea, sillä seuraamme elämää vain papin kautta, mutta hyvän kuvan ainakin suomalaisten osastojen toiminnasta sitäkin kautta saa. Pääteemoina vilahtelevatkin arki Afganistanissa, sotilaspapin työ, Afganistanin tulevaisuus sekä uskontojen välinen dialogi. Kirjan puoli vuotta kuluivat nopeasti ja viimeiselle sivulle päästessä sitä mietti, että tässäkö se sitten jo oli. Elämästä olisi lukenut mielellään vielä paljon lisääkin.

Mielenkiintoisena sivuhuomiona voisi vielä todeta, että Riikonen tuntuu olevan kova Leijapoika-fani, niin moneen otteeseen hän otti tilanteeseen sopivia lainauksia siitä kirjasta. Myös Ken Folletin Leijonien laakso oli hyvin edustettuna. Ja nyt täytyy tunnustaa, että kumpaakaan näistä kirjoista en ole lukenut, mutta viimeistään tämän kirjan jälkeen on niihinkin pakko tarttua.

11/100: Oma taivas

Kirjan nimi: Oma taivas (The Lovely Bones)
Kirjoittaja: Alice Sebold, suomentanut Pirkko Biström
Kustantaja: WSOY-pokkari
Julkaisuvuosi: 2002, suomennos 2003
Sivumäärä: 408
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla

Oma taivas on Alice Seboldin vahva esikoisteos. Kirjasta tuli nopeasti best-seller. Teoksellaan Sebold voitti myös vuoden 2003 American Booksellers Associationin Book of the Year Award for Adult Fiction-palkinnon. Peter Jackson tarttui aiheeseen vuonna 2009 ohjaamalla teoksen valkokankaalle.

Kirjan päähenkilönä ja kertojana toimii 14-vuotias Susie Salmon, joka on jo kirjan alkaessa, lumisena joulukuun 6. päivänä, kuollut. Aluksi tutustumme olosuhteisiin, jotka johtivat Susien kuolemaan. Susie kertoo, kuinka naapurin herra Harvey houkutteli hänet maissipellolle rakentamaansa bunkkeriin, tarjosi coca-colaa, raiskasi ja hävitti ruumiin pilkkomalla sen kappaleiksi. Ensiksi hän säilyttää Susien ruumista omassa talossaan, mutta siirtää sen pian kassakaapissa maavajoamalle, joka on kyläläisten yleinen kaatopaikka. Hän jättää kuitenkin jälkeensä pieniä merkkejä Susiesta, jotka luovat löytäjille jonkinlaista toivoa tytön ruumiin löytymisestä. Ajan mittaa maissipellolta löytyykin niin Susien koulukirjoja kuin tämän käsivarsikin. Muut osat tytöstä ovat kuitenkin hävinneet.

Susien surmaa alkaa tutkia niin Len Fenerman, poliisietsivä, Susien isä ja sisar sekä tietämättään myös Ruth Connors, joka on tiedostamattaan Susien kanssa jonkinlaisessa yhteydessä koko ajan. Susien isä Jak keksiikin pian, että murhaaja on ollut heidän naapurinsa George Harvey, mutta poliisit ovat voimattomia todisteiden puuttuessa. Jack kertoo epäilyistään myös muille perheenjäsenille, mutta ainoastaan Lynn-mummi ja Susien pikkusisko Lindsey tuntuvat uskovan häntä. Pian myös Lindsey sotkeentuu murhaajan etsintään auttaen isäänsä. Vaikka uusia todisteita löytyykin vähänlaisesti luottaa perhe siihen, että juttu ratkeaa vielä joskus.

Susie seuraa tätä kaikkea taivaasta käsin, seuranaan uusi ystävänsä Holly ja neuvonantajansa Franny. Susien epätoivo on suuri kun hän tajuaa, kuinka hänen murhaajansa jatkaa normaalia elämää, kuinka tämä välttää poliisin kerta toisensa jälkeen ja kuinka hänen isänsä on onneton, koska ei mitenkään pysty hyvittämään murhamiestä Susielle. Pian Susien muisto muuttuu legendaksi ja Susie saa seurata, kuinka hänen luokkatoverinsa siirtyvöt lukioon, valmistuvat ja lähtevät opiskelemaan yliopistoon. Hän näkee, kuinka hänen vanhempiensa avioliitto murenee pala palalta, kuinka hänen äitinsä lopulta sortuu ja aaveita karatakseen lähtee Kaliforniaan, kuinka hänen pikkuveljensä Buckley kasvaa ja tuntuu katkeralta, miten hänen nuoruudenihastuksensa intialainen Ray koettaa jatkaa elämäänsä, kuinka Ray ja Ruth löytävät toisensa ja miten hänen pikkusisarensa kasvaa ensin nuoreksi, sitten nuoreksi naiseksi ja lopulta aviovaimoksi ja äidiksi.

Susien taivas on lohdullinen, täynnä toivoa kaikille meille, jotka olemme maan päällä. Susie kuvailee taivaan monikerroksiseksi paikaksi, joka on jokaiselle juuri omanlaisensa. Siellä voit asua juuri sellaisessa talossa kuin tahdot, syödä vaikka joka päivä omenoita ja tarkkailla maailman menoa. Ja saatatpa päästä jakamaan taivaasi sellaisen kanssa, jolla on sinun kanssasi samanlaiset mieltymykset.

Minusta teos oli kokonaisuudessaan ihana - vaikka aihe raskas olikin. Kerronta on rauhallista ja kuvailua on paljon, varsinkin taivasjaksoissa. Tämä kokonaisuus luo lukijalle sadunomaisen tunnelman raskaan aiheen keskelle. Toki Sebold sortuu myös kliseisiin, mutta annettakoon se anteeksi esikoiskirjailijalle.

Arvosana: ****½

Lukupiirin mielipiteitä:

• Kaikki pidimme kirjasta kokonaisuudessaan. Vaikka kirja olikin aihepiiriltään raskas, välittyi siitä kuitenkin myös taivaan ihana ilmapiiri. Tosin kritiikkiä tuli murhan yllättävästä kuvailusta, kaikki eivät olleet varautuneet sellaiseen kuvailun suoruuteen.
• Henkilöhahmoista suosikeiksi nousivat ilman muuta Lindsey sekä isoäiti. Toisaalta taas Susien äidin toiminta herätti kummastusta jokaisessa lukijassa. Myös isän käytöstä pohdittiin.
• Muutenkin ylimääräistä suhdesotkua kommentointiin, sen olisi voinut jättää vallan mainiosti pois ilman, että tarina olisi siitä juurikaan kärsinyt.
• Miinusta kirja sai paitsi kliseiden myös loppupuolella tapahtuneen "vaihdoksen" vuoksi. Kukaan meistä ei kieltänyt sitä, etteikö se olisi ollut kaunis kohta, mutta se oli tunnelmaltaan aivan erilainen kuin sitä ympäröinyt kohta ja tuntui siten kamalan irtonaiselta. 
• Lisäksi poliisien yleinen munattomuus ihmetytti, tuntui kuin kaikkia oltaisiin aliarvioitu ja vihjeitä jätettiin huomiotta vain siksi, että joitakin henkilöitä ei pidetty ehkä aivan täysijärkisinä.

10/100: Sivullinen

Kirjan nimi: Sivullinen (L'étranger)
Kirjoittaja: Albert Camus, suomentanut Kalle Salo
Kustantaja: Otava: Seven-pokkarit
Julkaisuvuosi: 1942, suomennos 2002
Sivumäärä: 160
Lukulistalle: Kirjastosta lainaamalla

Albert Camus'n Sivullinen on niitä kirjoja, joka on saavuttanut jonkinlaisen klassikkomaineen ainakin kirjallisuuspiireissä. Sivullista on luonnehdittu absurdin elämän kulttikirjaksi, intensiiviseksi mestariteokseksi, eurooppalaisen kirjallisuuden ajattomaksi helmeksi sekä Camus'n eksistentialismin selkeäksi ja painokkaaksi manifestiksi. Lukijan odotukset ovat siis ehkä syystäkin normaalia korkeammalla.

Romaanin päähenkilönä on algerianranskalainen mies, Mersault, joka tuntuu omaksuneen jo syntyessään välinpitämättömän asenteen. Oli sitten kysymys kosinnasta tai äidin kuolemasta, Mersault on pohjimmaltaan sitä mieltä, että niin kuuluukin tapahtua, tahtomisellani ei niinkään ole väliä.

Tarina alkaa Mersault'n äidin kuolemasta. Ilmeettömänä hän matkustaa äitinsä vanhainkotiin, ei halua arkkua avatuksi ja istuu äitinsä arkun äärellä koko yön tupakoiden ja maitokahvia juoden. Aamulla hautajaissaattueessa Mersault ihmettelee hänelle outojen ihmisten surua. Hautajaisten jälkeen hän jatkaa omaa normaalia elämäänsä: syö, tapaa naisen ja naapureitansa, käy töissä ja tupakoi. Kunnes hän päätyy kavereidensa kanssa viettämään vapaapäivää meren rannalle ja tulee sattumalta murhanneeksi arabin. Tähän päättyy kirjan ensimmäinen osa.

Toinen osa keskittyy pääasiallisesti Mersault'n oikeudenkäyntiin ja vankila-aikaan. Kerronta on verrattain kiihkotonta ja lopputulemana onkin Mersault'n tuomio, joka langetetaan osittain hänen tunteettomuutensa vuoksi. Murha tuntuu olevan sivuseikka ja koko oikeussali keskittyy enemmän Mersault'n äidin kuoleman jälkeisiin aikoihin; miten poika häpäisi äitinsä muiston tupakoimalla vainajan vieressä ja rilluttelemalla tytön kanssa kuolemaa seuraavana päivänä.

Albert Camus sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1957 - osittain Sivullisen suomilla meriiteillä.

Täytyy sanoa, että minulle tämä teos oli jonkin luokan pettymys. Tuntuu, että Camus'a kiitellään joka paikassa ja tästä teoksesta ainakin nuoret aikoinaan syvästi inspiroituivat. Ja minä en löytänyt mitään sellaista maailmaa. Kirja ei ollut elämää mullistava, se ei tarjonnut mitään sellaista, jonka avulla muistaisin sen tulevaisuudessa. Se oli vain kirja muiden joukossa.

Toisaalta taas Camus osaa tuoda hyvin esiin eksistentialismisen ahdistuksen ja moraalityhjiön, ilmentymän, joka on yleinen toisen maailmansodan jälkeisille teoksille. Kieli on soljuvaa ja ainakin suomentaja on tuonut esiin mukavasti kielen eri nyansseja. Absurdi filosofia tuodaan hyvin esiin Mersault'n päänsisäisessä maailmassa. Välillä harmittavasti tosin tuntuu siltä, että se onkin ainoa asia, johon Camus on tässä romaanissa halunnut keskittyä - jättäen juonen huolimattomasti taustalle aiheuttaen paikoitellen juonen ohuuden. Ei tämä toki huono teos ollut, taisin vain valitettavasti odottaa tältä hieman liikoja.

Arvosana: ***-

Ensimmäinen lukupiirikirja

Turun lukupiiri kokoontui ensimmäisen kerran tammikuussa ja silloin päätimme, että ensimmäinen lukemamme kirja tulee olemaan Alice Seboldin Oma taivas. Aloitin kirjan lukemisen helmikuun ensimmäisenä päivänä ja vihdoinkin sain sen loppuun asti. Kirja oli lukukokemuksena ihana, mutta tarkempaa analyysiä saatte vasta lukupiirimme kokoontumisen jälkeen. Helmikuun alku on ollut lukuharrastukselle huomattavan huono asia, sillä koulu on työllistänyt oikein kunnolla. Tänäänkin olisi pitänyt kirjoittaa jos mitäkin esseetä, mutta annoin kuitenkin tämän päivän Omalle taivaalle - onneksi.

Kevään 2011 kirjatärppejä

Turun Sanomat listasi maanantaina sivullisen kevään tärppejä. Tällä kertaa listalla näytti olevan monta sellaista teosta, jotka minun on aivan pakko lukea/ostaa jossakin vaiheessa, yleensä herään "uutuus"-kirjojen maailmaan vasta siinä vaiheessa, kun ne ovat uutuuksia enää minulle. (Eli ovat olleet lainattavissa/ostettavissa vuoden päivät.)

Esikoisteokset
Jouko Heikura: Mustien vuorten varjossa (Todistajana 1990-luvun Balkanilla.)
Henna Helmi Heinonen: Veljen vaimo (Aikuistumisesta osuvasti.)
Otto Hyyrynen: Tuulen laulaessa (Sieppaustarina.)
Mari Koski: Sch (Yhdistelmä suomalaista, persialaista ja amerikkalaista traditiota.)
Simon Lelic: Katkeamispiste (Fyysinen kiusaaminen johtaa koulusurmaan.)
Iida Rauma: Katoamisten kirja (Tyttö yrittää elää uudessa kaupungissa.)
Kati Saurula: Koiruohon kaupunki (Kaupunki ydinonnettomuuden jälkeen.)
Riikka Stewen: Niin kauan kuin rakastat (Menneen mystikka saapuu tähän päivään.)

Kotimainen kirjallisuus
Jani Anttoola - Allan Seppänen: Ohikulkijat (Elämäänsä tylsistynyt toimittaja löytää itsensä Abhasiasta.)
Päivi Hauta-Kasari: Saatana maalasi taloa (Äidin ja tyttären ongelmallinen suhde.)
Meritta Koivisto: Poissa (Erilleen ajautuneita ystäviä yhdistää rikos.)
Martti Linna: Liian iso juttu (Kunnallispoliitikko ryhtyy kostamaan.)
Heidi Räsänen: Vihan Veli (Kauhufantasia kiusan kostamisesta.)
Jaakko Yli-Juonikas: Uneksija (Unisaarnaaja kiertää Suomea 1919.)

Suomennettu kirjallisuus
Jenny Erpenbeck: Kodin ikävä (Saksalainen talo todistaa ihmiskohtaloita.)
Peter Hoeg: Norsunhoitajien lapset (Lasten vanhemmat katoavat hoitamaan norsuja.)
Siri Hustvedt: Vapiseva nainen (Kirjailija kohtaa outouden sisimmässään.)
Yasmina Khadra: Osattomien Olympos (Tarina kaatopaikan asukkaista.)
Mario Vargas Llosa: Vihreä talo (Muukalainen kohtaa kirjavan ihmisjoukon.)
Amin Maalouf: Leo, afrikkalainen (Tarina retkeilijä Leo Africanuksesta.)
John Muir: Pitkä kävely Meksikonlahdelle (Kävely halki 1867 Yhdysvaltojen.)
Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät (Sisarusten monimutkaisia suhteita.)
Salman Rushdie: Luka ja Elämän tuli (Verbaaliakrobatiaa myyttisessa maailmassa.)
José Saramago: Elefantin matka (Salomo-elefantti matkustaa LIssabonista Wieniin.)
Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi (Tummasävyinen aikuistensatu.)
Carol Shields: Pikkuseikkoja (Tutut ihmiset näyttäytyvät omituisessa valossa.)

Novellit, esseet, runot ja mietelmät
Raisa Lardot: Jotain häikkää (Novelleja erityyppisistä kohtaamisista.)
Anna Lindgren: Sivistyksen turha painolasti (Valistuksen lapsi, ja siksi reippaasti aikaansa jäljessä.)
Maritta Lintunen: Mozartin hiukset (Novellikokoelma ihmissuhteiden kirjoista.)
Maija Paavilainen: Mummologiaa
Susanna Taivalsalmi: Irvikissanpäivät (Runoja sadusta ja todesta.)

Jännitys ja romantiikka
J.G. Ballard: Hukkunut maailma (Mannerjäätiköt sulavat.)
Harlan Coben: Loukussa (Reportteri haluaa saada satimeen pedofiilin.)
Melissa Hill: Kirjeitä San Franciscosta (Nippu avaamattomia rakkauskirjeitä vie salaisuuden jäljille.)
Linda Howard: Vieressä ja vaarassa (Lento-onnettomuudesta pelastautuneet yrittävät selvitä luonnossa.)
Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi
Olavi Lähteenmäki: Kärpästen herran testamentti (Miesuhoa ja saatananpalvontaa.)
Spencer Quinn: Karvat pystyssä (Dekkari, jonka kertojana on koira.)
Nerea Riesco: Ars Magica (Noitavainoja Espanjassa.)
Steph Swainston: Aika on lahjoista suurin (Maailma muuttuu, kun Jumala lomailee.)