Paljon melua kirjoista

  Venetsian kauppias on yksi Shakespearen klassikkonäytelmistä, jossa kauppias Antonio nostaa lainaa juutalaiselta koronkiskurilta avittaakseen ystäväänsä kosioaikeissa. Siinä käsitellään ajalleen jopa edistyksellisesti ihmisarvoa ja ihmskauppaa sekä tasa-arvoonkin viittavia seikkoja on nähtävissä, mutta juutalaiskuvaus on ikävän stereotyyppinen näin nykyaikalaisen silmin. Näytelmän nimen mukainen Venetsian kauppias on Antonio, joka lainaa rahaa ystävälleen Bassaniolle, sillä tämä kaipaa varoja voidakseen lähteä kosiomatkalle. Antonio joutuu kuitenkin puolestaan lainaamaan rahaa koronkiskuri Shylockilta, joka vaatii lainan hyvitykseksi naulan verran Antonion lihaa, kun Antonion kauppalaivat hukkuvat merellä. Tästä seuraa melkoinen sekasotku, ja Bassanio rientää nopeasti kosioreissultaan apuun – tietämättä, että perässä tulee tuore kihlattu Portia laintuntijaksi naamioituneena, ja kaikki kääntyy lopulta hyvin. Onneksi – olisihan se ollut aika karseaa lukea Antonion kohtalosta...

Aika ajoin käymme myös teatterissa katsomassa kirjallisia näytelmiä, ja tällä kertaa meillä oli ilo käydä katsomassa Helsingin kaupunginteatterin (HKT) näytelmä Emily Brontën Humisevasta harjusta .* Kun yhdistää kahden fanin kokemukset, saadaan aimo annos pohdintaa, sillä alla on luvassa yksi blogihistoriamme pisimmistä teksteistä –  näytelmä siis todella teki meihin molempiin lähtemättömän vaikutuksen. Niille, jotka eivät Brontën romaania tunne: vuonna 1847 ilmestynyt  Humiseva harju  kertoo villistä luonnonlapsi Cathysta, jonka perheeseen tuodaan lapsuudessa orpopoika Heathcliff. Poika on vähintään yhtä villi ja temperamenttinen kuin Cathy, ja nuoret kasvavat y hdessä Englannin tuulisilla ja karuilla nummilla. Heidän myrskyisä suhteensa joutuu kuitenkin monille koetuksille luokkaeron vuoksi, ja tarinasta kehkeytyy lopulta koston vyyhti.  Syvissä vesissä Ensi alkuun haluamme sanoa, että huh huh. Helsingin Kaupunginteatterin Humiseva harju värähtelee...

J.K. Rowling: Harry Potter and the Cursed Child Little Brown 2016 343 sivua Vuonna 2007 J.K. Rowling julkaisi viimeisen osan koko maailman villinneestä Harry Potter -sarjasta: Harry Potter and the Deathly Hallows , jonka itsekin noudin miltei lämpimänä painosta heti, kun se suinkin oli mahdollista. Romaanissa Harry Potter kumppaneineen viettää viimeistä vuottaan Tylypahkassa ja voittaa pimeyden lordi Voldemortin, tottakai. Tämä kaikki tuskin on kuitenkaan kellekään uutta informaatiota – kuten tuskin on sekään, että yhdeksän vuotta myöhemmin J.K. Rowling toi sankarit takaisin estradille näytesä Harry Potter and the Cursed Child . Tosin oikeammin sanottuna näytelmän ovat kirjoittaneet Jack Thorne ja Jack Thorne, mutta Rowlingilla on toki ollut sormensa pelissä tarinan kuljetuksessa. Sitten itse kirjaan: sain sen Elinalta hänen hyllynsiivouksensa jälkimainingeissa, mutta odotukseni eivät olleet korkealla, koska en ollut kuullut näytelmästä yhtäkään ylistävää sanaa...

John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter and the Cursed Child (parts one and two) (Based on an original new story by J. K. Rowling) Little, Brown 2016 343 sivua Kun ensimmäistä kertaa kuulin, että on tulossa kahdeksas Harry Potter -tarina, olin innoissani. Sittemmin selvisi, että tätä tarinaa ei ole kirjoittanut Rowling, vaikkakin se perustuu hänen luomaansa maailmaan. Sen takia en asiaa sen kummemmin enää seurannutkaan ja jopa kirjan julkaisupäivä vilahti vahingossa ohitseni. Kirja ehtikin myydä välissä jo loppuun, mutta lopulta sain oman kappaleeni. Seuraavaksi kirja jäi pitkäksi aikaa yöpöydälle, koska en lopulta uskaltanut sitä avata etten ainakaan pettyisi. Petyinkö sitten? En oikeastaan, vaikka ennakkoluuloni fanfictionin kaltaisesta tuotoksesta kävikin osittain toteen. Tekstistä tietysti paistoi koko ajan läpi ettei Rowling ole sitä kynäillyt. Näytelmämuoto tietysti vaikutti sekin luettavuuteen. Eihän tätä tekstiä ole tarkoitettu ainoastaan luettavaks...

 William Shakespeare: Macbeth (teoksessa Suuret draamat I) Otava 1955 Suom. Yrjö Jylhä 79 sivua Alkuteos: Macbeth (ensiesitys 1611) Macbeth on yksi Shakespearen tunnetuimmista näytelmistä, vaikkei sijoitukaan aivan suosituimpien kärkeen, ja se kuuluu yhteen niistä hyllyni klassikoista, joilla nyt sivistän itseäni. Vihdoin, ja viimein voin täysissä hengen voimissa ymmärtää, mistä ja kenestä on kyse, kun puhutaan Lady Macbethista tai näytelmän kuninkaanmurhasta.   Kuninkaanmurhan ympärille Macbethin juoni nimittäin punoutuu. Verisen taistelun jälkeen kuninkaan miehiin kuuluva Macbeth kuulee nummilla noidilta ennustuksen, jonka mukaan Macbeth itse vielä eräänä päivänä pitelee vallan kahvasta. Huomatessaan ennustuksen vähitellen toteutuvan, Macbeth ei malta odottaa sen toteutumista kaikessa komeudessaan vaan ottaa vaimonsa Lady Macbethin kannustamana ohjat omiin käsiinsä murhaten kuninkaan ja astuen tämän seuraajana valtaan. Ennustus johtaa kui...

William Shakespeare: Myrsky Wsoy 2010 157 sivua suom. Matti Rossi Alkuteos: The Tempest Viimeksi olen lukenut Shakespearea kun kirjoitimme Hannan kanssa blogin alkutaipaleella näytelmästä Paljon melua tyhjästä, josta blogimme nimikin tulee (minun postaukseni löydät täältä ja Hannan kirjoituksen täältä ). Tutkiessani kirjahyllystä löytyviä lukemattomia teoksia törmäsin Shakespearen Myrskyyn , jonka olen joskus haalinut omakseni, mutten ole lukenut. Tämä menikin dekkareiden jälkeen oikein mainiosti! Myrsky sijoittuu pienelle syrjäiselle saarelle jossakin päin Välimerta. Milanon herttua Prospero on karkotettu saarelle kauniin tyttärensä Mirandan kanssa. Prospero huolehtii siitä, että henkihahmo Ariel synnyttää hurjan myrskyn ja merellä oleva laiva ajaa karille saaren lähellä. Laivalta haaksirikkoutuvat saarelle niin Prosperon veli Antonio, joka on kaapannut vallan Milanossa kuin Napolin kuningas Alonso poikansa Ferdinandin kanssa. Prospero juonittelee Arielin kan...

Järki ja tunteet Jon Jory / Jane Austen Helsingin kaupunginteatteri / Pieni näyttämö Ensi-ilta: 20.2.2014 Rooleissa: Sara Melleri, Kreeta Salminen, Pekka Strang, Heidi Herala/ Eija Vilpas, Kari Hevossaari, Sanna-June Hyde, Jouko Klemettilä, Mika Piispa, Jussi Puhakka, Ursula Salo, Aino Seppo, Ville Tiihonen, Leena Uotila Suomennos: Aino Piirola Ohjaus: Laura Jäntti Lavastus ja puvustus: Sari Salmela Valot: Mika Ijäs Äänet: Antero Mansikka Naamiointi ja kampaukset: Henri Karjalainen, Tuula Kuittinen, Taina Tervo Kreeta Salminen, Sara Melleri Helsingin kaupunginteatteri / Järki ja tunteet Kuva © Charlotte Estman-Wennström Tällä kertaa Paljon melua kirjoista vieraili Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa Jane Austenin klassikkoromaanin näytelmäversion. Ilta oli osaltamme onnistunut, ja käymme tässä läpi mietteitämme näytelmästä - dialogimuotoa itsekin kokeillen. ELINA: Ensimmäiseksi on sanottava, että IHANAA! Pitkästä aikaa näytelmä jostakin suo...