Paljon melua kirjoista

  Huh. Iida Rauman Finlandia-voittaja viime vuodelta on melkoinen manifesti kulkea läpi, mutta monessa mielessä tuskainen matka on kuitenkin lopulta sen arvoinen. Rauma kirjoittaa taitavasti ja hengästyttävästi, ja vaikka tämä tyyli ei olekaan omaan mieleeni, voin arvostaa sitä. Ymmärrän, miksi Hävitys voitti Finlandian, ja on hienoa, että tällaisia uskaltavampia ja tekstuaalisesti erilaisia teoksia palkitaan, jotta niitä tehdään myös jatkossa eikä kirjallisuus typisty pelkkään helposti kulutettavaan viihteeseen. Jos on kuullut mitään Hävityksestä , tietää varmasti, että se käsittelee koulukiusaamista. Päähenkilö on historian opettajana työskentelevä, kolmekymppinen A, joka eräänä yönä juoksulenkillä näkee vilauksen entisestä koulutoveristaan Irasta. Tämän kohtaamisen jälkeen A ei saa Iraa mielestään ja etsii tämän käsiinsä. Kipeät muistot kouluvuosilta palaavat mieleen tukahduttavalta intensiivisyydellä, ja haavoja syventävät ympäri kaupunkia ripotellut ”kiusaaminen jättää haav

Jukka Viikilän Taivaallinen vastaanotto on niitä kirjoja, joista voin näin jälkikäteen sanoa ymmärtäväni, miksi se voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2022, mutta joka ei ole lainkaan minun tyyppiseni kirja. Kirjan miltei kaoottinen moniäänisyys ja täysi kronologian puute jakavat varmasti mielipiteitä. En oikeastaan osaa tai edes voi kuvailla Taivaallisen vastaanoton juonta. Kirjan kantava perusjuonne ovat pätkät kirjailija Jan Holmin autofiktiivisestä teoksesta Taivaallinen vastaanotto . Jan Holm on Jukka Viikilän itsensä kuva, joten tässä leikitellään autofiktiolla (kirjailijan fiktiivinen teos sisältää merkittävässä määrin vaikutteita kirjailijan omasta elämästä) ja metafiktiolla (kirja kirjoista ja kirjoittamisesta). Jan Holmin teoksen pätkät on ripoteltu pitkin kirjaa ja niiden ydin on Jan Holmin sydänsairaudessa ja -leikkauksessa, mutta niissä sivutaan myös syrjähyppyä ja kirjailijuutta. Juju on siinä, että pätkät ovat kirjassa sikin sokin eli ne eivät ole missään krono

Voi vitsit mitä juuri luin. Anni Kytömäen viime vuoden Finlandia-voittaja Margaritasta sukeutui nopeasti vuoden tähän saakka paras lukukokemus. Tartuin kirjaan väsyneenä ja epäilin, josko pitkistä kuvauksista tulisi minulle liian raskaita, mutta olin pahasti väärässä. Kytömäen kerronta nappasi mukaan virtaansa ja sulkee lukijan syleilyynsä. ”Leijun virrassa kuin tähtitaivaalla, joki on yhtä pimeä ja suuri. Avaan silmät ja katson avaruuden sumeaa hyökyä. Joki tanssittaa minua, hyräilee ja nauraa kuin olisi saanut minut takaisin, vaikka en muista sen sylissä ennen uinuneeni.” (s. 33) Romaanissa on useampi kertoja, mutta päähenkilö on Senni Margarita Sarakorpi, joka toimii kesäisin Kankariston kylpylässä hierojana sodassa kuolleen isänsä jalanjäljissä. Romaani sijoittuu sotien jälkeisiin vuosiin 50-luvulle. Uuden kesän kurkotellessa jo käsiään uudet vieraat saapuvat ja Senni valmistautuu työhön aavistamatta, miten kesä muuttaisi hänen elämäänsä. Vieraiden keskuudessa on nimittäin