Tove Jansson: Bildhuggarens dotter Schildts 1968/2003 167 sivua Tove Janssonin omaelämäkerrallinen teos on valitettavasti roikkunut luettavien kirjojen pinossa ikuisuuden! Huomaan, että olen ensimmäisen kerran aikonut lukea sen vuosi sitten samaisen marraskuun kirjahaasteen aikana ja kesälläkin olen postauksessa maininnut kyseisen teoksen. Joillekin kirjoille valitettavasti käy välillä näin - aina joku toinen kiilaa lukulistalta eteen. Nyt vihdoin ja viimein oli aika kuitenkin Janssonille, hyvä niin. Luin kirjan ruotsiksi ja se toi mielestäni aidon ja hyvän tunnelman lukemiselle. Teksti oli ruotsiksi hyvin kaunista, vaikeaa sanoa onko suomennos tavoittanut saman kauneuden. Hanna on lukenut saman teoksen vuosi sitten suomennoksena ( lue hänen arvionsa täältä ). Itse luin jostakin syystä teosta hieman eri tavalla, en lainkaan kokenut sitä novellikokoelmana, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna se kenties sellainen onkin. Luin teosta pikemminkin katkelmina mutta silti jatkuvana