Robert Louis Stevensonin Tohtori Jekyll ja mr Hyde on loistoesimerkki siitä, miten populaarikulttuuri onnistuu pilaamaan lukukokemuksen. En nyt tarkoita sitä, että tarina olisi pilattu elokuvissa tai näytelmissä – en ole niitä juurikaan nähnyt – vaan sitä, että monituisten populaariviittausten seurauksena olin lukiessani jatkuvasti hyvin tietoinen, mistä on kyse. Tämän vuoksi lukukokemuksen tuoma jännitys uupui täysin, mitä ei olisi ehkä tapahtunut, jos Jekyllin ja Hyden suhde olisi ollut minulle epäselvä alusta alkaen. Tohtori Jekyll ja mr Hyde ei nimittäin suinkaan ole suoraviivainen kertomus Jekyllin tekemistä lääketieteellisistä tutkimuksista ja kaksoispersoonallisuudesta. Koko pienoisromaanin on kerrottu Jekyllin ystävän, lakimies Uttersonin näkökulmasta. Hän kuulee huhuja Lontoon kaduilla kulkevasta hirvittävästä hahmosta, joka pahoinpitelee ihmisiä mielettömästi – tai no, tarinassa kuullaan yhdestä lievästä pahoinpitelystä ja yhdestä murhasta, mutta oletan, että tarinan ...