Paljon melua kirjoista

Vitsi, miten olisinkaan halunnut pitää Jessie Burtonin Nukkekaapista . Sen lähtökohta ja kuvaus on niin lupaavan kihelmöivä: historiallinen 1600-luvun Amsterdam, maaginen realismi ja upea kansi. Minun on kuitenkin pakko heti alkuun sanoa, että harva romaani on ollut samanlainen pettymys kuin Nukkekaappi . Olen lukenut Burtonin Muusan , joka oli mielestäni ihan hyvä, mutta Nukkekaapin järjetön juoni sekä ohuet hahmot eivät saaneet kuin huokailemaan ärsytyksestä sivu toisensa jälkeen. Romaanin päähenkilö on noin 18-vuotias Nella, jonka selkeästi vanhempi nelikymppinen kauppias Johannes hakee maaseudulta avioon. Aviomies ei kuitenkaan osoita mitään kiinnostusta uutta vaimoaan kohtaan tämän yrityksistä huolimatta. Talossa asuu myös miehen pahansisuinen vanhapiikasisko Marin, joka yrittää patistaa veljeään myymään heidän tuttaviltaan myytäväksi saatua sokeria. Lisäksi talossa on pari palvelijaa, joista Cornelian kanssa Nella ystävystyy suhteellisen pian. Hyvittelyksi välinpitämättömyyd...

  En aivan osaa päättää, mitä meiltä olen Sarah Winmanin Merenneidon vuodesta . Yhtäältä se oli maaginen sekä elämänmyönteinen ja -tuoksuinen romaani, mutta toisaalta myös täynnä ikävää ja surua, joihin en ollut kuvauksen perusteella varustautunut. Minulla on itse asiassa kirjoitusjonossa kirjoja, jotka olen lukenut kesällä paljon ennen Merenneidon vuotta , mutta haluan kirjoittaa Winmanin kirjasta nyt heti loppukesän tunnelman ja sitä huokuvan kuvan vuoksi. 😊 Merenneidon vuoden keskiössä on Marvellous Ways, jonka äiti oli ainakin Marvellousin oman kuvauksen mukaan merenneito. Marvellous itse on 90 ja rapiat ja palaa nuoruutensa joen poukamaan vankkurilla. Marvellous on melkoinen nainen ikäisekseen, sillä hän käy pulahtelemassa joessa kuin merenneitoäitinsä konsanaan. Hän on kohdannut elämässään rakkauksia ja sydänsurua, ja nyt hän odottaa vielä jotain tapahtuvaksi, ennen kuin hänen aikansa koittaa. Tämä jokin on entinen sotilas Drake, joka 40-luvun loppupuolella toisen ma...

Hämmentynyt. Monimutkainen. Kerroksellinen. Ensimmäiset sanat, jotka tulevat mieleeni Haruki Murakamin Maailmanlopusta ja ihmemaasta . Murakami on jälleen kerran onnistunut luomaan aivan omanlaisensa tarinan, joka tempaa mukaansa. Tässä romaanissa tarina liikkuu kahdessa paikassa vuorotellen lukujen välillä: Ihmemaassa ja Maailmanlopussa. Ihmemaassa seurataan nimettömänä pysyvää japanilaista miespäähenkilöä ja hänen mielensä kiemuroita, kun hän saa tehtävän omituiselta tiedemieheltä. Hänen peräänsä lähtevät myös vastapuolen korstot ja hänen pitää paeta maan alle seuranaan tiedemiehen viehättävä lapsenlapsi. Maailmanlopussa taas päähenkilö on joutunut muurien ympäröimään kummalliseen kaupunkiin muistamatta miten on sinne päätynyt. Hänen varjonsa irrotetaan ja viedään samantien pois ja hänen tehtävänään on istua kaupungin kirjastossa lukemassa unia yksisarvisten kalloista. Kuulostaako kummalliselta? Sitä se onkin. Murakami punoo tarinaansa vähitellen ja se, että luvuissa liikutaan...

Eowyn Ivey: Lumilapsi Bazar 2013 417 sivua  Suom. Marja Helanen  Alkuteos: The Snow Child (2012) Aloitin tämän teoksen maaliskuussa, jolloin oli vielä lunta, ja sain sen loppuun vapun tienoilla, jolloin silloinkin tuprutti vielä taivaan täydeltä. Kevään tulo kesti niin kauan – eikä tuo kesä vieläkään ole ottanut Suomea omakseen – niin Eowyn Iveyn Lumilapsesta sopii kirjoittaa näin toukokuun lopussakin. Teos sijoittuu nimittäin Alaskan talvisiin maisemiin ja ankaraan pohjoisen kesään, joka piirtyy suomalaisen mieleen helposti. Mabel ja Jack ovat vanha pariskunta, joka on muuttanut Alaskan peräkylälle pitämään maatilaa. Lumilapsen alussa Mabel harkitsee itsemurhaa, mutta ei teekään sitä. Pariskunnan välillä vallitsee hiljaisuus, joka vetää vertoja jopa tuon karun maan ja armottoman luonnon hiljaisuudelle. Mabelin mieli vaipuu masennukseen, kun lumi ja pimeys peittävät koko tienoon vaippaansa ja kietovat Mabelin yksinäisyyteensä Jackin tehdessä ...