Paljon melua kirjoista

Oletko huomannut, että blogillamme on joulukalenteri Facebookissa? Jos et, vielä ei ole liian myöhäistä. Ehdit hyvin mukaan joulutunnelmaan Facebook-sivullamme .  Alla tunnelmia kalenteristamme. Piparintuoksuista joulun odotusta kaikille!

Viimeinen luukku avautuu hiljalleen. Satumaista joulua lukijoillemme! Tuutikki Tolonen & Liisa Kallio (kuv.): Joulusatuja. 24 satua joulun odotukseen HANNA: Jouluaaton kruunaa Tuutikki Tolosen kirjoittama ja Liisa Kallion kuvittama Joulusatuja. 24 satua joulun odotukseen . Tästäkin kirjasta olen aiemmin kirjoittanut toisaalle, mutta lisään sen mielelläni varsin osuvasti viimeiseen luukkuumme. Kirjassa on nimenmukaisesti 24 satua, jotka voi lukea yksi kerrallaan kuin joulukalenterina. Kaunis kuvitus ja klassiset sadut todella tuovat mieleen lapsuuden joulun. Ja mistäs muusta tässä ihanassa juhlassa olisikaan kyse (paitsi ruuasta, läheisistä ja hyvästä mielestä). ;)

Yksi yö jouluun on... China Miéville: Toiset HANNA: 23. luukun numeroa kaksi edustaa China Miévillen Toiset . En ole tätä uuskumman genreen sijoittuvaa dekkaria vielä ehtinyt lukea, mutta olen kuullut siitä ja kirjailijasta paljon hyvää, joten eiköhän tämäkin teos jossain vaiheessa blogiimme ilmesty. Jos vain malttaisi ola haalimatta jatkuvasti lisää luettavaa. Kolme venäläistä klassikkoa ELINA: Numero kolme tulee sen sijaan kirjasta Kolme venäläistä klassikkoa.  Teos sisältää Fjodor Dostojevskin Kellariloukon , Nikolai Gogolin Muotokuvan ja Ivan Turgenevin Tarpeettoman ihmisen päiväkirjan . Teos on päätynyt hyllyyni muistaakseni jonkun alennusmyynnin kautta niihin aikoihin kun luin yliopistolla venäläisen klassikkokirjallisuuden kurssia. Enpä enää muista edes luinko tästä kirjasta kaikkia kolmea osaa, ehkä olisi kertauksen paikka. Ainakin Gogolia olisi mukavaa lukea pitkästä aikaa.

22. luukku auetkoon! Luvassa on tuplasti Tolkienia. J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta (Kaksi tornia). HANNA: Kuvassa näkyy Tolkienin Taru sormusten herrasta , jonka kohdalla on tietenkin syytä kiinnittää huomio trilogian toiseen osaan Kaksi tornia. Kalenterissa on ollut jo aiemmin puhetta nostalgisista fantasiasarjoista, ja tämä opus jos mikä loistaa kruununa muistojen yllä. Kaksi tornia puolestaan oli osista se, joka lähti kunnolla kuljettamaan tarinaa eteenpäin. Siksi suosittelen, Elina, että sinnittelisit sinne saakka! ;) J.R.R. Tolkien: Kaksi tornia ELINA: Kuten Hannan tekstistä voi päätellä, niin minulle tämän trilogian lukeminen ei ole ollut helppoa. TSH nököttää kirjahyllyssäni nimellä ikuisuusprojekti . Olen nimittäin aloittanut kyseisen teoksen lukemisen ensimmäisen kerran yli kymmenen vuotta sitten ja lukuisten yrityskertojen jälkeen olen päässyt parhaimmillaankin vain Sormusten ritareiden loppupuolelle. En edes tiedä, miksi trilogian lukemine

Neljäntenä adventtina aukeaa 21. luukku Suzanne Collins: Gregor ja Turman ennustus. Alismaan tarinat 2.  HANNA: Luukun 21 lukua 2 edustaa Suzanne Collinsin Gregor ja Turman ennustus. Alismaan tarinat 2 . Edellisessä luukussa mainitsin Suzanne Collinsin Nälkäpeli -sarjan, joka teki minuun vaikutuksen. Alismaan tarinat on sarja, jonka Collins kirjoitti ennen supersuosittua Nälkäpeliä , ja se on suunnattu hieman nuoremmalle lukijakunnalle. Sarjan miljöö eroaa tavallisesta fantasiasta ja sarja on miellyttävää luettavaa, mutta ei kuitenkaan yllä mielestäni Nälkäpelin tasolle. Alexander McCall Smith: Naisten etsivätoimisto nro 1 ELINA: Joululahjojen keskeltä pilkottaa luukun 21 toinen romaani, nimittäin Alexander McCall Smithin Naisten etsivätoimisto nro 1, Mma Ramotswe tutkii.  Smithin dekkarisarjaa löytyy hyllystäni useammankin teoksen verran. Kirjat kuvaavat etsivätoimistoa, jonka on perustanut Precious Ramotswe esikuvanaan neiti Marple ja apunaan sihteeri Mma Mak

Voitteko uskoa? Jo 20. luukku on auki. Veronica Roth: Kapinallinen. Trilogian 2. osa. HANNA: Numeron 20 numeroksi 2 valikoitui Veronica Rothin Kapinallinen , joka on Divergent -trilogian 2. osa. Erityisesti sarjan ensimmäinen osa Outolintu on saanut kansainvälistä huomiota sekä elokuvana että kirjana. Itse minun täytyy kuitenkin tunnustaa, että minuun kyseinen sarja ei uponnut. Pidän kyllä nuorten dystopioista - erityisesti Nälkäpelistä niin kirjoina kuin elokuvinakin - mutta tämä teossarja tuntuu mielestäni pelkästään ratsastavan Nälkäpelin synnyttämällä aallolla. Agatha Christie: Towards Zero ELINA: Luukun 20 nollan virkaa toimittaa Agatha Christien Towards Zero , jota löytyy hyllystäni peräti kaksin kappalein - sekä suomeksi että englanniksi. Tämä romaani oli mukana gradussani eli pari vuotta sitten se tuli luettua perinpohjin. Sen jälkeen en olekaan romaaniin tarttunut, vaikka se onkin oikein mainio dekkari. Kirjan kansikin on väreiltään jouluinen. ;)

19. päivä on jo ovella. Christian Stefaner & Silvia Pecha: Der erste Lipizzaner HANNA: Tälle päivälle valitsemani kirja on Der erste Lipizzaner eli "Ensimmäinen lipizzanhevonen" niille, joille saksa ei ole tuttu kieli. Kyseessä ei ole varsinainen kaunokirjallinen teos vaan myytti lipizzanhevosen synnystä. Valkeita (useimmiten) lipizzanhevosia on nähtävillä mm. Wienin Espanjalaisessa ratsastuskoulussa, mistä tämänkin kirjan ostin mukaani oltuani katsomassa näiden kauniiden eläinten "tanssiharjoituksia". ELINA: Tämä kirja saattaa olla hieman tylsä valinta, mutta todellisuudessa arkena pyörittelen käsissäni ennen muuta oppikirjoja. Hyllystäni löytyykin kattava valikoima eri luokkien äidinkielen kirjoja. Tässä Aleksis 9, äidinkieli ja kirjallisuus . Töihin liittyvistä kirjoista ei nyt ole sen kummempaa kerrottavaa, mutta tämä Aleksis-sarja on mielestäni kyllä oikein mainio.

18. luukusta löytyy jälleen kaksi kirjaa HANNA: Tove Jasson: Muumit sarjakuvaklassikot I & Robert Jordan: Lohikäärme herää. Numero 18 muodostuu Muumit sarjakuvaklassikoista I ja Ajan pyörä -fantasiasarjan 8. osasta Lohikäärme herää . Muumit ostin vastikään, kun löysin ne alennuksesta ja halusin lukaista Muumit Rivieralla ennen siihen perustuvaa elokuvaa. En ole kuitenkaan ehtinyt vielä leffaan enkä sarjikseen asti. Lohikäärme herää puolestaan löytyy hyllystäni sen seurauksena, kun nappasin sen kaverilta, joka jakoi kirjojaan pois. Mukaan tarttuivat osa 8 ja useampi muukin. Häpeäkseni joudun sanomaan, etten ole vieläkään lukenut kyseistä sarjaa, vaikka itseäni fantasian ystäväksi väitänkin.

17. luukku napsahtaa auki! Juha Itkonen: Seitsemäntoista HANNA: Ja sieltä paljastuu Juha Itkosen romaani Seitsemäntoista . Myös tästä omaelämäkerrallisia aineksia sisältävästä teoksesta kirjoitin arvostelun yleisen kirjallisuustieteen ainejärjestölehteen Teemaan . Kuten olenkin jo maininnut, Itkonen lukeutuu suosikkikirjailijoideni kaartiin, eikä tätä ihailua suinkaan vähennä se seikka, että minulla on yksi jos toinenkin yhteinen taustatekijä kirjailijan kanssa. Itkosen kirjoissa vilahtelee Hämeenlinna, josta myös itse olen kotoisin, ja teoksilla on siten kirjallisten ansioiden lisäksi myös nostalgista arvoa: Itkonen maalaa lapsuutensa kaupungin näkyviin pitkälti samoin kuin itsekin tekisin. Tämä kuvaus voimistuu luonnollisesti Seitsemässätoista , joka omaelämäkerrallisine teemoineen kuvaa sekä teini-ikäisen elämää että myöhemmin aikuisen kirjailijan tuskaa.

Agatha Christie: Paddingtonista 16.50 ELINA: Luukussa 16 jälleen Christietä, tällä kertaa Paddingtonista 16.50. Nimi viittaa junaan, joka lähtee Paddingtonin asemalta klo 16.50 kyydissään rouva McGillicuddy. Rouva joutuu murhan todistajaksi junassa istuessaan, mutta poliisi ei ota häntä tosissaan, koska ruumista ei löydy. Apuun rientää onneksi neiti Marple.

Luukusta 15 paljastuu... Ankalliskirjallisuuden klassikot 1:  Tuulen tuomaa ja muita tarinoita  ELINA: Ankalliskirjallisuuden Klassikot 1: Tuulen tuomaa ja muita tarinoita on kokoelma Aku Ankka -adaptaatioita klassikkotarinoista. Joukkoon mahtuu niin Shakespearea kuin Goethea lukuisten Ankka-sarjakuvapiirtäjien kuten Scarpan ja Cavazzanon käsittelyssä. Lisäksi teokseen sisältyy lyhyet esipuheet kaikista klassikkoteoksista. Varsin mainio tapa tutustua klassikkokirjojen maailmaan! Rick Yancey: Viides aalto HANNA: 15. luukun numeroksi viisi valikoitui hyllystäni Rick Yanceyn nuortenkirjasarjan aloittava Viides aalto . Tulevaisuudessa muukalaiset ulkoavaruudesta ovat saaneet vallan, ja teini-ikäisen Cassien on selviydyttävä yksin maailmassa, jossa ei saata luottaa kehenkään. Teoksessa on erityisen kiinnostavaa se, miten se haastaa yleiset käsityksemme avaruusolioista ja tulevaisuudesta.

Eoin Colfer: Vielä yksi juttu Luukusta 14 löytyy kaksi teosta... ELINA: Eoin Colferin Vielä yksi juttu ei ole jatkoa Colferin suosituimmalle Artemis Fowl -sarjalle vaan se on Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille -trilogian kuudes osa. Tätä kirjaa aloin lukea jo pari vuotta sitten, mutta se on jäänyt pahasti kesken. Ehkä Colferin olisi syytä pitäytyä omissa sarjoissaan eikä tehdä jatkoa Adamsille. Voisin kyllä ehkä antaa tälle vielä toisen mahdollisuuden. Agatha Christie: Neljä suurta ELINA: Toinen tämän luukun kirjoista on Agatha Christien Neljä suurta . Christie onkin ollut edustettuna jo hyvin joulukalenterin luukuissamme. Tätäkään Christietä en ole lukenut aikoihin, joten uusintakierros olisi paikallaan. Neljä suurta on Hercule Poirot -seikkailu, jossa ei ole tavanomaiseen tapaan yhtä murhaajaa vaan rikollisjärjestö, joka on vastuussa useista rikoksista.

Kolmastoista luukku aukeaa. Jay Ashe: Kolmetoista syytä HANNA: Tästä Jay Asherin teoksesta kirjoitin tänä syksynä arvostelun lasten- ja nuortenkirjallisuuslehti Onnimanniin . Teos oli lyhykäisyydessäänkin varsin monitahoinen kuvastaessaan hienosti nuorten ahdistavaa maailmaa ja sitä, miten suuret seuraukset pienillä teoilla voi lopulta olla. Myös Kolmentoista syyn tiivis ja kahteen kertojaan keskittyvä kerronta oli mielestäni kiinostavaa seurattavaa.

Puolet enää jäljellä... HANNA: Granta 1 & Granta 2 Kahdenteentoista luukkuun olikin jo vaikeuksia löytää teosta, joten tällä kertaa on tyytyminen kahteen kirjaan, jotka yhdessä muodostavat numeron 12. Kyseessä ovat hyllystäni löytyvät kirjalliset aikakausjulkaisut, Suomen Grantat 1 & 2. Toisesta numerosta olen blogannut täällä . Niille, jotka eivät tiedä, Grantassa julkaistaan novelleja ja kaunokirjallisia pätkiä sekä vanhoilta tutuilta että esikoiskirjailijoilta. Loistava tapa saada esimakua jostakin itselle tuntemattomammasta kirjailijasta. Hienoa, että Grantat ovat rantautuneet Suomeenkin!

Yhdestoista luukku narahtaa auki. Paulo Coelho: Yksitoista minuuttia HANNA: Tämän luukun ilmestys, Paulo Coelhon Yksitoista minuuttia , on minulle vielä varsin tuore tuttavuus. Ostin sen vähän aikaa sitten Suomalaisesta kirjakaupasta, kun olin aikaa tappamassa, muistin että minun pitäisi joskus lukaista jotain Coelholta ja havaitsin kyseisen kirjan kiinnostavan kuuloiseksi. Nyt se on siis päässyt päällimmäiseksi yhä kohoavaan kirjapinooni, joka tälläkin hetkellä tapittaa minua syyllistävästi tuolta nurkasta, kun en ole lukemassa. Pitäisiköhän... ;)

Joona Kivirinta: Kymmenen vuoden päästä annamme lapsille nimet ELINA: Joona Kivirinnan esikoisrunoteos vuodelta 2008 on jäänyt kirjailijan toistaiseksi ainoaksi. Hyllyyni tämä päätyi yliopiston runoillan kautta ja olen palannut siihen aina toisinaan, sillä jokin näissä runoissa on kolahtanut, ehkä sitten niiden luotsaama kuva pari-kolmekymppisistä nuorista menossa eteenpäin.

Yhdeksäs luukku on auki! J.K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone HANNA: Jos joku ei aavista, miksi tämä kirja kansineen on 9. luukun kohdalla, niin hopi hopi kirjastoon ja lainaamaan J.K. Rowlingin Harry Potter -sarjan ensimmäinen osa Harry Potter and the Philosopher's Stone . Toisen luukun kohdalla puhuin Dragonlancen nostalgisuudesta, mutta Harry Potterit vievät siitäkin voiton. Aikanani kasvoin yhdessä Harryn ja kumppaneiden kanssa, ja läpi teini-ikäni sarja ja monen monituiset fanficit leimasivat minun - kuten niin monen muunkin - elämää. Voi jospa löytäisin taas jostain aikaa ahmaista koko sarjan maratonina! ELINA: Samat sanat kuin Hannalla! Viimeksi luin sarjan kokonaan kolmisen vuotta sitten ja tekisi mieli taas palata siihen. Hyllystäni löytyvät Harry Potterit niin alkukielellään englanniksi kuin myös Jaana Kaparin mainioina suomennoksina.

On aika avata joulukalenterin kahdeksas luukku. Unkarilaisia satuja HANNA: Tänään luukusta paljastuu ohukainen teos Unkarilaisia satuja . Tällä kertaa numero ei ole kirjan nimessä, vaan se on etsittävä kannesta muualta. ;) Huolimatta teoksen lyhyydestä en ole sitä vielä saanut luettua. Nappasin sen joskus mukaani yliopiston kirjaston poistokirjojen joukosta, ja se on sen jälkeen jäänyt hyllylle odottamaan. Kenties saan käytyä sen läpi, kunhan ehdin jatkaa oman hyllyni lukemattomien kirjojen lukukierrosta.

Seitsemäs luukku napsahtaa auki. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä HANNA: Tänään on vuorossa suomalaisen kirjallisuuden ikivihreä: Aleksis Kiven Seitsemän veljestä . Tässä taitaa olla kirja, jonka kaikki haluavat olla lukeneet mutta jota kukaan ei ole saanut loppuun, kuten klassikoista sanotaan. :D Itsekään en tähän opukseen tarttunut ennen kuin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden kurssilla, mutta olihan se sen arvoista. Sellainen klassikko kuitenkin kyseessä. Myös Riina Katajavuoren tänä vuonna ilmestynyt moderni päivitys Wenla Männistö olisi varmasti kiinnostava lukukokemus. Tässä myös teoksen nimi nähtävillä. ELINA:  Minä kyllä muistan lukeneeni Seitsemää veljestä jo lukiossa. Tosin voi olla, että vasta yliopistossa se on todella auennut minulle kokonaisuudessaan. Muistan myös todella nauttineeni teoksen tunnelmasta ja veljesten kohelluksesta. Opettajana viihdyttäviä kohtauksia ovat tietenkin myös veljesten istumiset koulunpenkillä. Laulu oravasta o

Itsenäisyyspäivänä luukusta ilmestyy... Rosa Liksom: Hytti nro 6  HANNA: ...Rosa Liksomin Finlandia-voittaja vuosimallia 2011 - Hytti nro 6 . Tästä romaanista olen kuullut mielipiteitä puolesta ja vastaan. Jotkut ovat sanoneet romaania tylsäksi, toiset ansiokkaaksi. Itse ymmärrän molempia kantoja: yhtäältä romaani on hidastempoinen, toisaalta se luo nerokkaalla tavalla tunnelmaa. Aikoinani kirjoitin tästä yliopistolla myös arvostelun yleisen kirjallisuustieteen ainejärjestölehteen Teemaan . Kuvan sininen tausta ei ole kaunein mahdollinen, mutta sopii juhlaan. Myös romaani itse sopii itsenäisyyspäivään omalla tavallaan mainiosti: siinä viiletetään junalla Venäjälle, itsenäisyyspäivänä juhlistetaan pääsyä sieltä pois. Myös Finlandia-voittajan titteli luo itsenäisyyspäivään sopivaa hohtoa. ELINA: Minä luin Liksomin romaanin elokuussa ja arvioni siitä löytyy täältä.  Olen samaa mieltä Hannan kanssa siitä, että romaanista voi olla montaa eri mieltä enkä oikein itsekään osann