Aino Kallaksen Katinka Rabe lienee aika yllättävä, tuntematon ja yhtäkkinen valinta blogitekstille kirjamessuhumun jälkeen. Luin Katinka Raben jo ennen kirjamessuja, ja suoraan sanottuna se tuli valittua lukuhaasteen vuoksi: tarkoituksena oli valita omasta hyllystä satunnaisesti jokin kirja. Ja minä kun satun rakastamaan listoja, otin haasteesta sananmukaisesti vaarin ja listasin kaikki hyllyni lukemattomat (pun intended) kirjat: erittelin myös kokoelmaniteissä olevat yksittäiset teokset. Numeroin listan ja netin randomizer-työkalulla arvoin satunnaisen luvun: arpa osui Katinka Rabeen . Myönnän, etten ollut kuullut kirjasta aiemmin. Kuten mahdollisesti moni muukin, olen lukenut Kallakselta ainoastaan Sudenmorsiamen , jonka salaperäisyys ja myyttisyys lumoaa ja vetoaa. Katinka Rabe on tyyliltään hyvinkin erilainen, ja sitä sanotaan Kallaksen omaelämäkerralliseksi teokseksi. Käytännössä pienoisromaanissa kuvataan Hoviksi kutsutussa kartanossa asustavan suvun tarina: t